Olemme asuneet yhdessä melkein vuoden. Suurimmaksi ongelmaksi minulle on tullut erilainen tapamme päättää asioista.
Itse haluan keskustella kumppanin kanssa joka asiasta ennenkuin sovin mistään esim. menosta kenenkään kolmannen osapuolen kanssa. En siksi, että haluaisin kysyä esim. kumppaniltani lupaa, vaan mielestäni on hienovaraista asettaa hänet etusijalle ulkopuolisiin ihmisiin nähden.
Hänellä on taas tapana tehdä jopa minuakin koskettavia päätöksiä siten, että kuulen siitä vasta jälkikäteen. Olemme esimerkiksi suunnitelleet jotain yhteistä lomanviettoa ja olen ymmärtänyt hänenkin olevan siitä kiinnostunut, koska on osallistunut suunnittelemiseen. Sitten joku hänen tuttavansa kysyy häntä johonkin koiran vahtijaksi just tuolle samalle ajankohdalle ja hän suostuu siihen ilman että kysyisi ensin minun mielipidettä lomamatkan siirtämisestä. (sekin olisi onnistunut)
Itse haluan keskustella kumppanin kanssa joka asiasta ennenkuin sovin mistään esim. menosta kenenkään kolmannen osapuolen kanssa. En siksi, että haluaisin kysyä esim. kumppaniltani lupaa, vaan mielestäni on hienovaraista asettaa hänet etusijalle ulkopuolisiin ihmisiin nähden.
Hänellä on taas tapana tehdä jopa minuakin koskettavia päätöksiä siten, että kuulen siitä vasta jälkikäteen. Olemme esimerkiksi suunnitelleet jotain yhteistä lomanviettoa ja olen ymmärtänyt hänenkin olevan siitä kiinnostunut, koska on osallistunut suunnittelemiseen. Sitten joku hänen tuttavansa kysyy häntä johonkin koiran vahtijaksi just tuolle samalle ajankohdalle ja hän suostuu siihen ilman että kysyisi ensin minun mielipidettä lomamatkan siirtämisestä. (sekin olisi onnistunut)
Vastaukset 2
Vanhimmat
no vaikuttaa et eio kauheen kiinnostunu susta tai "meistä". pane vaan ettien uus sussu. muuten et kai oo liian nyhverö ja oota vaa himas ku toinen elää elämääns? se ärsyttää se liiallinen riippumine toisess.
Ei kumpikaan ole sinänsä parempaa. Eri suhteissa toimitaan erilailla. Hyvin erilaisia ovat toimintatapanne. Mitä jos sopisitte, että etenkään toista koskevia, jo sovittuja asioita ei siirretä, ellei ole keskusteltu toisen kanssa? Voisiko olla liian vaikeaa ottaa kumppani tällöin huomioon?
"Itse haluan keskustella kumppanin kanssa joka asiasta ennenkuin sovin mistään esim. menosta kenenkään kolmannen osapuolen kanssa. "
Minulle tuo tyyli ei kyllä sopisi ollenkaan. Ei kumminkaan päin. Eli hermostuisin myös, jos toinen olisi aina kyselemässä "onko sulla mitään". Nähdäkseni olen aika "äijä" tässä asiassa... Sellaiset jutut on tietty erikseen, joista on jo käsikirjoitus valmiina. Eli jos vaikka joka tai lähes joka perjantai-iltana teemme kumppanin kanssa asiaa x/menemme paikkaan y, niin silloin täytyy kysyä kumppanin kantaa, molemmin puolin, jos aikoilee jotain aivan muuta.