Olen ihan solmussa ja ajautunut pahasti hankaluuksiin tunteiden kanssa. Koitan kirjoittaa tiivistetysti ja toivoisin jotain viisaita sanoja.
Pitkä suhde takana, ehkä noin 4v sitten ensimmäistä kertaa tuli eroajatuksia mieleen. Lähinnä syystä, että ei juurikaan mitään yhteistä, koin olevani yksin ja etäännyin puolisostani. Vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten, jossa ed. mainituista syistä oli helppo ihastua työkaveriin. Hänen kanssaan meillä on ollut seksiä n 10 kertaa, joista viimiset 5 kertaa kolmen kuukauden sisällä. Ihastuneisuuden tunteet ovat joka kerta syventyneet. Suhteen syventyminen tuntuu kuitenkin mahdottomalta työasioiden vuoksi.Syyllisyys on kova. Erosta kotona on puhuttu muutaman kerran, puoliso ei missään tapauksessa halua erota, tekee kaikkensa, vannoo ikuista rakkautta päivittäin jne. Roolit meillä on kääntyneet ihan päinvastoin mitä oli muutama vuosi sitten. En halua häneltä enää läheisyyttä / seksiä ja hän kovasti yrittää suhdettamme parantaa ja minua vaan se ahdistaa.Hyvä puoliso hän on, mutta tuntuu vaikealta päästä tähän suhteeseen enää mukaan, kun on helliä tunteita muualle. Tiedän että pitäisi lopettaa tuo sivusuhteilu, mutta en pysty/halua. Ero puolisostakin tuntuu kivuliaalta. Tiedän, että näin rikon itseni lisäksi ainakin nykyisen puolisoni ( hän ei tiedä suhteesta). Pariterapiaan menossa ollaan, mutta se tuntuu turhalta, jos lähden sinne puoliksi tosissaan. Tarkoitan siis sitä, etten halua olla sielläkään rehellinen ja kertoa tästä toisesta ihmisestä, koska pelkään loukata puolisoa. Voi luoja kuinka kamalalta tämä kuulostaa ja sitä onkin! Ei minusta pitänyt ikinä tällaista tulla...😐 Ja kyllähän minä tiedän että jokin ratkaisu minun vaan pitää tehdä, mutta mistä saan voimia/ rohkeutta päätöksen tekoon? Kunpa pystyisi näkemään tulevaisuuteen.
Pitkä suhde takana, ehkä noin 4v sitten ensimmäistä kertaa tuli eroajatuksia mieleen. Lähinnä syystä, että ei juurikaan mitään yhteistä, koin olevani yksin ja etäännyin puolisostani. Vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten, jossa ed. mainituista syistä oli helppo ihastua työkaveriin. Hänen kanssaan meillä on ollut seksiä n 10 kertaa, joista viimiset 5 kertaa kolmen kuukauden sisällä. Ihastuneisuuden tunteet ovat joka kerta syventyneet. Suhteen syventyminen tuntuu kuitenkin mahdottomalta työasioiden vuoksi.Syyllisyys on kova. Erosta kotona on puhuttu muutaman kerran, puoliso ei missään tapauksessa halua erota, tekee kaikkensa, vannoo ikuista rakkautta päivittäin jne. Roolit meillä on kääntyneet ihan päinvastoin mitä oli muutama vuosi sitten. En halua häneltä enää läheisyyttä / seksiä ja hän kovasti yrittää suhdettamme parantaa ja minua vaan se ahdistaa.Hyvä puoliso hän on, mutta tuntuu vaikealta päästä tähän suhteeseen enää mukaan, kun on helliä tunteita muualle. Tiedän että pitäisi lopettaa tuo sivusuhteilu, mutta en pysty/halua. Ero puolisostakin tuntuu kivuliaalta. Tiedän, että näin rikon itseni lisäksi ainakin nykyisen puolisoni ( hän ei tiedä suhteesta). Pariterapiaan menossa ollaan, mutta se tuntuu turhalta, jos lähden sinne puoliksi tosissaan. Tarkoitan siis sitä, etten halua olla sielläkään rehellinen ja kertoa tästä toisesta ihmisestä, koska pelkään loukata puolisoa. Voi luoja kuinka kamalalta tämä kuulostaa ja sitä onkin! Ei minusta pitänyt ikinä tällaista tulla...😐 Ja kyllähän minä tiedän että jokin ratkaisu minun vaan pitää tehdä, mutta mistä saan voimia/ rohkeutta päätöksen tekoon? Kunpa pystyisi näkemään tulevaisuuteen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Nyt pitää miettiä miksi etäännyit puolisostasi? Mikä teille tuli? Ethän siksi salasuhteeseen alkanut kun liitto tuntui harmaalta? Etkö olisi voinut ensin pyytää eroa sitten vasta aloittaa salasuhteen. Tuo todella kertoo ihmisestä että kunhan oma hyvänolon tunteet ovat tyydytetty niin puolison tunteilla ei ole väliä. Kyllä terve itsetuntoinen ihminen osaa hoitaa asiat oikein ja rehellisesti. Nämä ovat todella raukkamaista teoksia niiltä jotka tuota harrastavat. Luuletko että saat keneltäkään kunnioitusta tämän jälkeen? Muista että salasuhteet ei pysy salassa. Raukkamainen olet kun seksin aloitit. Narsistin oireet ovat juuri tuo kunhan itse saa tyydytettyä ihastuksen ja sen jännityksen arjen harmauden keskellä. Puolison tunteista välittämättä.
Tietenkin jokaisen pitää saada hyvänolon tunteita, että pysyy terveenä ja järjissään. Ap nimenomaan ajattelee kumppaninsa tunteita, kun ei kerro tunteistaan toista osapuolta kohtaan, koska se loukkaisi kumppania.
Oletko itse narsisti, kun tyydytät omia tarpeitasi.. syöt, nukut ym.? Meillä on rakkaudennälkä, joka hakee tyydyttymistään. Jos oma kumppani ei sitä tarvetta tyydytä, niin sitten joku toinen sen tekee. Aina ei ns. ehdi erota, kun toinen rakkaus jo astuu kuvioihin. Eroaminen on joskus hankalaa juuri siitä syystä ettei halua satuttaa toista erolla, jos tietää sen sattuvan.
Kyllä monikin salasuhde pysyy salassa, niistä ei voi tietää, koska ne pysyvät salaisina ;)
Raukkamainen teko ja ei kunnioitusta puolisoa kohtaan sitten yhtään. Ai ettei ehdi erota, kun on kiire toisen sänkyyn? Se on vastuuttomuutta ja ihminen kyllä täynnä itseään. Kyllä se suhde tietoon tulee kuitenkin. Pystytkö elämään muuten, kuin mitään väärää et olisi tehnytkään? Missä moraali? Niin ne omat edut tietenkin. Eihän niitä nyt voi ohittaa?
Juuri niin. Eikö ole kummallista, miten nämä läheisiään halveksivat ja pettämistä puolustavat ihmiset hymyilevät täällä niin kauniisti. Itse olen nähnyt kaiken sen kauheudessaan mitä näistä on seurannut. Ei ole sellaista ilmettä, mikä riittäisi sitä kuvaamaan. Se on pohjaton ja musta suru, jolle ei ole pohjaa, sen kanssa on vain opittava elämään. Meneisyyttä ei voi muuttaa, vaikka sitä olen jopa rukoillut kun tuskaa on liikaa ja mahdotonta kestää omaa olemassaoloaan.
Ymmärrän sinua oikein hyvin, koska itsekin olen parhaillani suht samassa tilanteessa.
Olen päätynyt sellaiseen ajatukseen, että päätöksistä ei tule hyviä, jos ne puserretaan väkisin, ja ajatellaan, että olisi PAKKO päättää äkkiä, vaikka päätökseen ei ole vielä valmis. Annan elämän ohjata omalla painollaan oikeaan suuntaan. Päivä päivältä, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta tilanne selkenee, asiat järjestyvät kuin itsestään ja palaset loksahtavat omille paikoilleen. Lopulta voi käydä niinkin ettei tarvitse itse päättää mitään, vaan asiat hoituvat ilman päätöstäkin.
Nautitaan nyt vain kaikesta ihanasta, jota elämä suo.. :)
No ei todellakaan noin. Selkärangatonta sulkea ongelmalta silmät ja kasvattaa petollista vyyhtiä. Ymmärtän kyllä pointtisi. Nai salaa ja pidä hauskaa toisen selän takana. Ryhdisty ja mieti mitä teet! EI NOIN!
Minä en tykkää juuri tästä syystä jakaa parisuhdeongelmia kuin anonyymisti. Kaikki sanovat herkästi, kuten täälläkin, että on PAKKO tehdä aina HETI jotain. Kaikilta tulee vaan aina täysin päinvastaisia ohjeita, näkökulmia on toki hyvä saada.
kunnioitan
Aivan.
Itseasiassa on melko varmaa, että ap;kin haluaa erota, mutta ei rohkene tehdä sitä "kypsyttelemättä". Vielä ei ole eron aika. Näin ainakin hänen kirjoituksistaan (tuossa toisessakin ketjussa) päättelin. On todella vaikeaa erota ihmisestä, joka ei halua erota, ja vannoo rakkauttaan. Parisuhde ei ole kuitenkaan parisuhde, ellei molemmat tunne, rakasta ja ole siinä mukana.
Mistä sen sitten tietää, että on oikea aika erota? Tietääkö sitä koskaan? Onko vain niin, että jotkut uskaltavat ratkaisun tehdä ja toiset vuodesta toiseen pähkäilevät asiaa?
Kovin yksinkertaistat omasta ja ahtaasta näkökulmastasi. Olen ollut samassa tilanteessa mutta jälkikäteen en olisi halunnut ainakaan erota. Olin järkyttynyt siitä mitä olin tehnyt, vaikkei se tuntunut pahalta silloin kun "tarvitsin" sitä. En oikeastaan voi ymmärtää sitä, että on ihmisiä kuten sinä jotka näkevät muut astinlaudoikseen. Kylmää.
AP ja kunnioitan, mulla on tavallaan sama tilanne, siis niin että elän suhteessa, jossa kaikki on mennyttä, ainakin mun puolelta.
Monesti on käynyt mielessä mullakin sivusuhteet, ja joo, ihastunutkin olen monesti. Mutta koen, että teen sekä itseäni että puolisoni kohtaan väärin, jos lähden sille tielle. Koska jollakin tasolla epäröintiä eroa, suosittelisin käymään siellä terapiassa. Mulle kävi niin, että pariterapian tuloksena olen oppinut paremmin myös itse tiedostamaan omia tekemisiäni.
Edelleen koen, että on tapahtunut liikaa, jotta voisimme saada suhteen toimimaan. Mutta me molemmat olemme oppineet paljon. Päätös on jossain vaiheessa tehtävä. Jos itse olisin tilanteessasi, siirtäisin sivusuhteet tauolle, siksi aikaa että tiedät itse mitä haluat ja ennenkaikkea, miksi tilanne muuttui sellaiseksi kuin se on. Ja vaikka kokisit että puolisosi toiminnallaan on vastuussa siitä miksi tilanne alkoi huonontua, on tärkeää että tiedostat mitkä omista käyttäytymismalleistasi ovat olleet haitallisia.
Kyllä päätös on jossain vaiheessa tehtävä, täytyy muistaa että aikuisen elämään kuuluu myös ne ikävät asiat ja epämukavuusalueella oikeasti kasvaa. Tsemppiä
Yleensä ihminen tietää milloin hetki on oikea. Mutta loppu viimein tuossa on kyse päätöksestä, ellei oikeaa hetkeä ala kuulua. Päätöksentekoon voi asettaa itselleen deadlinen. Tähän, kuten moneen muuhunkin pulmalliseen asiaan sopii hyvin kuminauhamalli, jossa listataan "mikä pidättelee" (avioliitossa) ja "mikä vetää" (erossa).
Tosiasiahan on, ettei ole olemassa sata varmoja oikeita ja vääriä päätöksiä. Kahden hyvän tai kahden huonon asian välillä vain on valittava toinen, koska molempia ei voi saada, ainakaan menettämättä itsearvostustaan ja -kunnioitustaan. Ja nehän on tärkeintä mitä itsellä on. Ellei nauti edes omaa arvostusta, niin ei voi arvostaa kumppaniakaan. Eikä sellaisesta liitosta mitään tule.
Mielestäni näkökulmani on kaikkea muuta kuin ahdas.
Tiedän useita samantapaisia stooreja kuin ap:lla. Kukaan eronneista ei ole halunnut puhua sivusuhteesta kumppanilleen, koska ovat ap:n lailla miettineet, etteivät halua loukata puolisoaan. Mikä nyt onkin järkevää, etenkin kun itse on ajatellut eroa jo pidempään (kuten ap).
"En halua häneltä enää läheisyyttä / seksiä"
Jokainen ihminen, jolle seksi ja läheisyys merkitsee paljon sanoisi, ettei ap:n välit puolisoonsa korjaannu. Ap:llehän seksi näyttää merkitsevän, mutta ei kumppanin kanssa. Eri asia olisi, jos seksi ei kiinnostaisi kumppanin kanssa, eikä muutenkaan.
Kiinnitin myös huomiota ap:n mieheen. Ei nimittäin ole kovin tervettä "vannoa rakkauttaan" silloin, kun toinen puhuu erosta. Viittaisi läheisriippuvuuteen. Se voi olla myös muutosvastarintaa. Mutta rakkautta se ei ole, tai ei varsinkaan sellaista mitä ap tarvitsee. Rakkautta ei tarvitse vannoa. Toinen kyllä TUNTEE rakkauden, siis jos tuntee, jos se on oikeanlaista - mutta silloin toinen ei miettisikään eroa. Tai vaikka ap:n mies rakastaisikin ap:tä niin ap ei rakasta miestään. Yksipuolinen rakkaus on perinteisestikin vain traagista.
Ap:n liiton jatkuminen on ongelmallista myös sen vuoksi, ettei mies tiedä ap:n uskottomuudesta.Tuskin varmaan siitäkään, ettei ap halua hänen kanssaan läheisyyttä ja seksiä. Moni kyllä jatkaa liittoaan aikansa pelkästään omasta syyllisyyden tunteesta, kun toinen niin rakastaa ja itse on hypännyt vieraaseen petiin. Eipä ole tämäkään kovin tervettä, vain melko tavallista. Mutta ahdistus kasvaa ajan mukana. Ja erotaan lopulta kuitenkin. Aika jännää kyllä, joskus myös sen "rakastavan" puolison ehdotuksesta.
Jos sinusta tuntuu oma pettämisesi pahalta, niin miksi syytät minua muiden ihmisten näkemisestä astinlautoina? Et tiedä minusta yhtään mitään. Älä turhaa syyttele, sellainen on noloa.
Voit kyllä katua eroasi vaikka lopun elämää, mutta onko se viisasta? Oletko miettinyt eropäätöksen motiivejasi ja omia kipupisteitä ja tunnelukkoja? Sillä viisas kirja sanoo "Jokaista päätöstä, vaikka se olisi vääräkin, seuraa levollisuus".
Voit kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se ei muuta kokemuksiani. Puoli vuotta vieraan kanssa naimista on jotakin, mut siitä huolimatta olemassa oleva suhde voi olla miljoona kertaa parempi, kuin salapano.
Mielestäni vakisuhde ei voi olla kovinkaan hyvä, jos on pitkä sivusuhde. Tietysti niin voi halutessaan ajatella, mutta kannattaa miettiä miksi. Ja ei kannata tehdä sitä virhettä, että luulee kaikkien maailman ihmisten vakisuhteen olevan parempi. Vakisuhteet ovat useinkin yhtä helvettiä maan päällä. Niihin haetaan sivusuhteesta kaikkea sellaista hyvää mitä vakisuhteessa ei ole.
Ja entäpä ne sivusuhteilijat, joilla ei ole seksisuhdetta? Hyvin usein "seksikkäässä" sivusuhteessa on kosolti myös kaikkea muuta kuin seksiä. Eli juuri sitä mitä haluaa ja tarvitsee, mutta sellaista ei ole vakisuhteessa.
No siis ensinnäkin kertoisit puolisollesi tuosta toisesta suhteesta, vaikkei ihan tarvitse tunnustaa seksiä,mutta edes ne tunteet. Toinen tekee turhaa työtä korjatakseen ongelmat vaikka sinä olet jo suhteen turhaksi ja korjaamattomaksi julistanut.
Jos et halua jättää uutta tuttavuuttasi, anna nykyiselle kumppanillesi mahdollisuus päästä asiasta eteenpäin. Ajattelet, että teet hänelle palveluksen kun salaat kaiken pahan etkä satuta häntä niillä tiedoilla, mutta hän omassa mielessään käy päivittäin läpi kuinka voisi tilannetta korjata, missä asiassa hän on viallinen mitkä asiat pitäisi muuttaa, miten hän voisi saada sinut taas rakastumaan itseensä.. olet asettanut hänet henkiseen limboon, mistä ei pääse eteenpäin, eikä taaksepäin eikä muita suuntia ole kuin taukoamaton pään seinään hakkaaminen.
Itse en ole kuvailemassasi tilanteessa koskaan ollut, mutta elän hellyydettömässä suhteessa muuten. Olen koittanut selvittää ongelman juurta, etsiä ongelmaa itsestäni ja muovata itseäni niin että rakkaani haluaisi edes lähelleni.. syitä saan kysymällä, mutta kun ne korjaan, ei se vaikuta mihinkään. Olen ollut vuosia tässä limbossa ja olisin oikeastaan helpottunut siitä, jos selviäisi että kumppanillani on toinen, koska muuten se vika on oikeasti minussa mutten osaa korjata itseäni kelpaavaksi.
Tässä oli hyvä kirjoitus, paitsi että ajatusmaailmasi että jos toisella on joku muu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ongelmat eivät enää olekaan milln lailla sinun syytäsi on virheellinen. Teissä molemmissa on virheensä ja syynsä, jotka ovat ne primäärisyyt suhteenne toimimattomuudelle ja mahdolliselle erolle. Aina näin ei tietenkään ole.
"elän hellyydettömässä suhteessa muuten. Olen koittanut selvittää ongelman juurta, etsiä ongelmaa itsestäni ja muovata itseäni niin että rakkaani haluaisi edes lähelleni.. syitä saan kysymällä, mutta kun ne korjaan, ei se vaikuta mihinkään"
Ts. tanssit täysin kumppanisi pillin mukaan. Mitä jos päästäisit irti, ottaisit eron? Ei kumppanisi sinua rakasta, sinä vain haluaisit sen olevan niin.
Luin kerran hyvän sukupuolten naisten ja miesten eroavaisuuksista että nainen kokee pettämisenä ja uskottomuutena kun vasta tunteet tulee peliin ja ei niin fyysistä ja miehillä paljolti toisinpäin.
AP on nainen (sukupuolta ei kyllä maininnut...) ja syyllisyyttä ei kokenut tuosta fyysisestä kanssakäymisestä vaan tuosta pelistä selän takana ja se on kieltämättä raakaa ja kovaa....
Antaa toivoa ja pitää löysässä hirttonarussa mutta kun tietoisesti tai tiedostamattaankin päätöksensä jo tehnyt.
Hei mitensolmutauki
Olet valinnut nimimerkkisi, joka minulle kertoo siitä, että olet toisaalta halukas aukaisemaan solmut, mutta toisaalta et tiedä, miten ne saa auki.
Omasta mielestäni kyse on sitoutumisesta. Parisuhteen olemukseen kuuluu, että kumpikin erillinen ihminen tahtoo vapaaehtoisesti sitoutua toiseen ihmiseen. Tätä sitoutumista ei voi kukaan toisen puolesta tehdä tai päättää, se on jokaisen oma tie. Kuulostaa hyvältä, että menette pariterapiaan. Toivottavasti se auttaa sinuakin näkemään sen, mihin tahdot sitoutua. Jos et sitoudu pariterapiaan, ei se voi teitä mitenkään auttaa.
Sivusuhde sitouttaa sinua tähän toiseen ihmiseen. Hyvin usein sivusuhteessa on kyse siitä, että pakenee alkuperäisen suhteen vaikeuksien kohtaamista ja ajautuu suhteeseen, jossa saakin olla aivan toisenlaisessa roolissa ja toisenlaisten tunteiden valtaamana. Se ei kuitenkaan paranna, ei alkuperäistä suhdetta eikä suhdetta omaan itseen. Sivusuhteen toinen osapuolikaan ei tule kohdatuksi omana itsenään, vaan hän joutuu rooliin monimutkaisessa pelissä. Useimmiten tässä kuviossa on vain häviäjiä.
Miten sitä solmua sitten aukaisee? Uskon, että itsetutkistelu auttaa, vaikka se olisi kipeääkin. Kysymykset voivat olla kovin vaikeita; esim. Mitä pakenet? Mitä pelkäät? Ketä suojelet ja miltä? Silta kahden ihmisen väliin syntyy vain sillä, että molemmat sitä rakentavat. Kumpikin on vastuussa omasta panoksestaan, parisuhdetta ei voi jättää toisen osapuolen kontolle. Jos et todellisuudessa tahdo sitä rakentaa, mitä siitä sinulle seuraa?
Toivotan perheneuvonnan aukaisevan solmuja, mutta joka tapauksessa joudut kysymään itseltäsi, haluatko, mitä haluat, ja mihin voimasi ja energiasi suuntaat. Ei ole olemassa valintoja, joissa ei valitse mitään pois samalla kertaa, kaikissa valinnoissa sulkee jotain pois.
Merja,diakoni
Voiko terapiaan mennä ensin yksin, jossa voisi paljastaa koko totuuden terapeutille. Hän ehkä osaisi auttaa solmuissa. Seuraavalla kerralla sitten puoliso myös mukaan. Vai paljastaako terapeutti puolisolle nämä salaisuudet tai painostaa kertomaan itse?
Voi olla, että tuo sinun panokamusikin vain feikkaa noita syvempiä tunteitaan, koska haluaa vain paneskella ympäriinsä.
Tietysti se feikkaa ja näyttelee noita tunteita kun pillua saa....
Eihän yksikään tervejärkinen suunnittele vakavampia suhteita uskottoman ja pettäjän kanssa kun saa mahdollisesti samaa lääkettä itsekkin maistaa....
Aloittajan tapausta tuntematta ja pettämistä en myöskn hyväksy, mutta milläköhän perusteella tuo ap: n kanssa pettänyt voisi pitää itseään parempana. Yhtälailla ap voi pitää tuota toista löyhämoraalisena. Pointti on kuitenkin siinä, että ettekö te oikeasti usko ihmisten muuttuvan. Lisäksi harva on niin sanottu sarjapettäjä.
Kuka on rakastuneena tervejärkinen? Olen kuule nähnyt ihan pilvin pimein liittoja, jotka ovat alkaneet tois- tai molemminpuolisena salasuhteena.
Edellä kirjoittaneet miehet ovat ihan oikeassa. Älä nyt ainakaan kuvittele, että tää mies, jonka kanssa sulla on seksisuhde olisi osa tulevaisuuttasi. Hän saa sinulta helppoa seksiä, lirkuttelee, mutta tuollainen kuvio ei johda mihinkään pysyvään. Miehet eivät kunnioita uskottomia naisia. Älä siis ole teinimäisen lapsellinen, vaan mieti, haluatko olla miehesi kanssa vai erota. Jos eroat, niin kerro pikan sivusuhteesta, jolloin mies pääsee nopeammin sinusta eroon vihan ja pettymyksen kautta. Voitte mennä terapiaan eroamaankin, erosta tulee silloin helpompi.
Iso työ on edessä, jos haluatte jatkaa yhdessä. Petyit mieheesi aiemmin, nyt hän pettyy sinuun eikä pettämisestä ole kovin helppo päästä yli, vaikka terapiassakin käytäisiin. Jossain vaiheessa pettäminen tulee kuitenkin ilmi, vaikka et siitä kertoisi, ja se romahduttaa miehesi kunnioituksen sinuun, ehkä rakkaudenkin.
Toivottavasti ymmärrät, että sivusuhteesi on ihan fuulaa etkä voi laskea sen varaan mitään.
Hieno kirjoitus ja täyttä asiaa! Olen jotenkin väsynyt näihin aloituksiin joissa sama käsikirjoitus toistuu aina uudestaan.
Nuorempi sukupolvi on eksyksissä! Heiltä puuttuu moraali-ja kaunis arvomaailma...
Miten olemme voineet kasvattaa näin edesvastuuttomia kansalaisia? Me, jotka itse olemme saaneet hyvän kotikasvatuksen ja toisen ihmisen kunnioittamiseen tarvittavat elämäneväät.
"Älä nyt ainakaan kuvittele, että tää mies, jonka kanssa sulla on seksisuhde olisi osa tulevaisuuttasi. Hän saa sinulta helppoa seksiä, lirkuttelee, mutta tuollainen kuvio ei johda mihinkään pysyvään. "
"helppoa seksiä" "lirkuttelee" Mikä pointti tuossa oikein on? Mistä tiedät lirkutteleeko ap:n seksimies ollenkaan?
Ja miten niin helppoa seksiä? Aika monelle miehelle on vaikeaa olla varatun naisen kanssa seksisuhteessa. Jos ei muuta, niin pelkäävät saavansa aviomieheltä puukosta. Monelle miehelle on vaikeaa olla seksisuhteessa myös vapaan naisen kanssa. Luulevat raukat, että joutuvat tämän naisen kanssa naimisiin ;).
Jostain kumman syystä nainen ei vielä tänäkään vuonna 2017 saisi ihan ITSE haluta ja vastaanottaa seksiä mieheltä. Nainen käsitetään edelleen seksiobjektina, esineenä, omaisuutena. Naisen omaa halua ei tunnusteta. Tai silloin jos näin tehdään, nainen haluaa liian vähän (kylmä nainen = pyhä madonna) tai jestas sentään, mikä pahinta, haluaa liikaa (huora = huono nainen).
Ei siitä se siitä ole pohjimmiltaan kyse. Toki tunnet itsesi nyt seksin papittareksi, mutta se ei riitä siihen mitä ihminen tarvitsee loppujen lopuksi.
Salasuhteissa saadaan lisäpotkua jännityksestä, kielletystä teosta, paremmuudentunteesta puolisoa kohtaan ja yhteisestä intiimistä salaisuudesta. Minun on valitettavasti kerrottava, että se tunne menee ohi, vaikka saatat uskoa toista. Eikä tuo tarina pääty mihinkään oikeutettuun onnellisuuteen.
Mä en pysty näkemään tuossa sun tekstissä mitään, mikä auttaisi aloittajaa avaamaan solmuja. Mun mielestä sä tarjoat tuossa ontuvia selityksiä ahdistavan omantunnon vaientamiseen. Mitään yhteneväisiä noissa bannerimaisissa kliseissä alkuperäiseen asiaan ei ole lukuunottamatta sanoja seksi ja nainen.
Itsekin naisena oon ehdottomasti samaa mieltä siitä että haluta saa, ja jos joku tykkää harrastaa seksiä satunnaisten tyyppien kanssa, se on fine, eikuulukuulu mulle. Mutta jos siihen liittyy toisen ihmisen luottamuksen pettäminen tai omat vaikeudet kohdata toisen pettymyksen tunteita, sitä ei mitkään naisten sexuaalivapautusrintama paatokset kyllä muuta miksikään.
Miten pitää suhtautua mieheen tai naiseen, joka ehdottelee seksiä varatulle naiselle tai miehelle? Jos tapaat hänet ollessasi vapaana vuosien päästä ja olet hänestä kiinnostunut ja hänkin siis vapaa. Pitääkö pitää petturina? Ja jos pitää niin eikös kannattaisi varoittaa mahdollisia suhdekumppaneita.
Tuota satua ne pettäjät ja kakkoset syöttävät! Ollaan salasuhteessa vuosikausia ja jos ei kiinni jäädä niin pettäjän eron jälkeen kerrotaan tuntemisesta joskus vuosikymmeniä sitten.
Valheilla on lyhyet jäljet ja ajallaan kaikki paljastuu!
En ole kakkonen enkä pettäjä, mutta kirjoituksessasi oli pointtia. Muutenkin vaan tiedän tilanteen missä toinen olisi seksiä ehdotellut varatulle ja sitten vuosia myöhemmin kohdatessaan, vapaina ollessaan suhteen aloittivat. Lisäksi tiedän tilanteen, jossa salasuhteilijat päätyivät kimppaan ja olivat yli 30vuotta onnellisesti naimisissa kunnes toinen kuoli.
Te olette monet yksisilmäisiä jutuissanne ja tuomitsette ihmiset aika herkästi. Minusta tahallinen leikkiminen toisen tunteilla on julmaa ja siitä pitää joutua vastuuseen ja sitä tarkoitin myös tuolla, että mies tai nainen joka ehdottelee seksiä jollekin varatulle niin täs pitää olla tietoisia myös muiden mahdollista suhdetta ko.ihmiseen harkitsevien. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikki miehet eivät suinkaan hae vain seksiä, joten tarkoitinkin noita seksin hakijoita.
Luultavasti puolisosi ihmettelee, miksi ei kelpaa, kun taas itse olet sisimmässäsi päätöksen jo tehnyt, jos et halua katkaista salasuhdetta.
Katso ihastumistunteesi ohi ja mieti, onko nykyinen liittosi sellainen, josta haluaisit jokatapauksessa eroon. Niin se sinun pitäisi ajatella. Uusi, jonka kanssa teillä on suhde, voi olla tuleva kumppanisi tai sitten hän on vain väliaikainen, joka auttaa sinut irti nykyisestä suhteesta. Ihastumisia tulee pitkässä liitossa, mutta ne menevät ohi, jos niin haluaa. Aina ei halua. Tietysti sitä voi ihastumisen myötä herätä ymmärtämään sen, mitä nykyisessä liitossa puuttuu. Pettäminen on eri asia kuin ihastuminen, pettäminen on tietoinen teko.
Vaikka päätösten teko on vaikeaa, olet kyllä jo astunut askeleen turhan pitkälle, askeleen, jonka jälkeen takaisin kääntyminen on vaikeata. Minusta on väärin, että et kerro totuutta. Totuuden ei tarvitse olla liian yksityiskohtainen, ei tarvitse kertoa, millaisesta seksistä uusi kumppani pitää, riittää, että kerrot, että olet ihastunut toiseen, etkä enää rakasta nykyistä kumppaniasi tavalla, jota toivoisit. Et sinä kertomattomuudella suojele puolisoasi vaan loukkaat häntä, ja tämä mätäpaise puhkeaa sitten, kun totuus paljastuu. Sillä kun on taipumus paljastua.
Miksi pitää edes pettää? Suhde ensin päätökseen. Puhua pitää monin tavoin ja eri ihmisille.
"tämä mätäpaise puhkeaa sitten, kun totuus paljastuu. Sillä kun on taipumus paljastua."
Eihän se noinkaan aina mene. Monet osaavat salaamisen taidon. Tietysti siihen vaikuttaa mm. ihmisen persoonallisuus, jopa ammatti ja elinpiiri. Ja paljastuminen ei myöskään läheskään aina aiheuta "mätäpaisetta". Sekin riippuu täysin ihmisestä, persoonasta miten asiaan suhtautuu.
Olet väärässä. Siitä annetaan kevyt kuva, mutta se aiheuttaa monia vakavia seurauksia ja ymmärtääkseni kaikilla, vaikka petetyn tunteet ja ääni yritetään vaientaa väkisin. Teet jopa nyt sitä itse, sillä sinusta ei ole niitä vastaanottamaan, mikä aiheuttaa paljon pahempaa tuhoa.
Pettämiset aiheuttaa perhesurmia, itsemurhia, masennusta, henkisen romahduksen, perhesiteissä olevien ihmisten välistä kaunaa, lasten heitteillejättöä. Kaikki eivät selviä niistä elinikänään. Pettäminen jättää sitä suuremman arven, mitä vanhempi ja puolustuskyvyttömämpi olet. Tietyn iän jälkeen nainen voi menettää todella paljon, jos joutuu petoskumppaneiden uhriksi.
Epätervettä narsismia kirjoittelet.
Jokainen käsittelee omat tunteensa (toisten ei voi edes käsitellä) ja on siten yksin niistä vastuussa. Toisten tunteista ei ole vastuussa.
Petetty voi toki purkaa tunteitaan, mutta parempi purkaa niitä vain rakentavalla tavalla, mikäli oikeasti haluaa jatkaa suhteessa. Ja eihän erossakaan edes pienen pieni yhteisymmärrys ole pahitteeksi.
Kyllä ne solmut siitä aukeavat pikkuhiljaa. Sinulla on nyt tuollainen elämänvaihe, käännekohta. Ei ole ollenkaan harvinaista eikä tavatonta, että silloin tunteet vellovat laidasta laitaan, päivästä toiseen. Sitä vartenhan tunteet ylipäänsä ovat, että ne näyttävät ihmiselle suunnan, mutta sellainen ei löydy käden käänteessä. Tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä ja erityisesti oman itsensä kuuntelemista. Tietysti aikaa ei kannata tuhrata ihan loputtomiin. Vanha sanonta "kun se pitkittyy, niin se mutkistuu" pitää täysin kutinsa.
Tiedät varmaan itsekin liikkuvasi ns. vaarallisilla vesillä. Tällä tarkoitan, että liiton jatkaminen ja salasuhde on kuluttava, energiaa syövä yhdistelmä. Lisäksi todennäköisyys, että puolisosi vainuaa suhteen kasvaa kokoajan. Jos taas näin joudut tekemään asiaan joudutetun ratkaisun, niin puolisosi saattaa vaikuttaa siihen enemmän kuin sinä itse. Eikä se silloin ole hyvä ratkaisu, eikä edes sinun sellainen.
Haluaisin vain muistuttaa, että nyt on ihanaa, hauskaa jännää jne jne.. Se ei pysy jos alat kunnolla suhteeseen työkaveri suhteesi kanssa, mustasukkaisuus (petit kerran mikset uudestaankin) ja muita negatiivisia tunteita tuppautuu kuvioihin. Sanoisin että eroat, koska nykyinen suhde ei selkeästikkkään ole sinua varten ja vietät sinkkuelämää, heivaat myös duunisäätösi ja kun olet saanut itsesi taas kokoon uuttasuhdetta kuviin..
Tämä on taas sarjassa "tein näin tee sinäkin". Tässä ei oteta ollenkaan huomioon esim. miten nykyine puoliso reagoi kaikkeen ja millainen tyyppi salarakas oikeasti on.
Näitä hommia pitää pohtia omista lähtökohdista, arvoista ja uskomuksists lähtien. Tyypillisesti mieliala voi vaihdella rajusti, minuutteja tulevaisuudesta puhumisen jälkeen nykyisen kanssa saatetaan vannoa rakkauta salarakkaalle. Tilanne on usein piinallinen kaikille ja lopputulos todella ennustamaton.
Hmm toistit hieman itseäsi.. Mutta siis en ole näin tehnyt, tiedän ihmisiä joille on ja tuo "narrina" pito kun on toisen kanssa peliä on pahempaa kuin rehti ero.
Kiitos kommenteista. Olen itse myös aina ollut sitä mieltä, että ensin erotaan ja sitten vasta aletaan muiden kanssa suhteilemaan. En osaa edes selittää miten tässä näin kävi, että tämä sivusuhde alkoi ja jossain vaiheessa vaan olin jo niin koukussa, että tästä lopettamisesta on tullut vaikeaa. Ja ei hän lirkuttele tai lupaile kuuta taivaalta, emme ole puhuneet edes sellaisesta vaihtoehdosta, että suhde tästä etenisi parisuhteeksi. Se vaan tuntuu hankalalta, kun en pääse ihastuksen tunteesta irti ja ajatus siitä, että hänen kanssaan en enää olisi tuntuu ikävämmältä kuin se, että en olisi puolisoni kanssa. Niin hölmöä.. ja mistä sitä tietää, että kuinka paljon ne hormonit päätä vaan sekoittaa. Miten saisi järkeä päähän? Ja miten saisin varmuuden siitä että onko parempi yksin vai nykyisen kanssa? Ero puolisosta, joka on tuttu ja luotettava, taloudellinen epävarmuus, lasten mahdollinen ahdistus erosta, eihän nämä hyvältä kuulosta.Jos valitsen parisuhteen, niin minun on ihan pakko jättää tapailu ihastuksen kanssa ja olla puolisolleni sellainen ihminen, jonka hän ansaitsee. Pää ei kestä tätä ja omatunto soimaa päivä päivältä enemmän.
Eihän tuossa tilanteessa järjellä yksinään mitään tee. Jos tai kun monet, varmaan sinäkin, ajattelet parisuhteen olevan ennen kaikkea tunnesuhde, niin tunteiden pohjaltahan päätös on tehtävä. Usein ihminen tietää sisimmässään, tiedostamattaankin jo "ajautuessaan" suhteeseen vieraan kanssa, ettei liitto ole läheskään sellainen kuin ajattelee hyvän parisuhteen olevan. Vaikkei siinä päällisin puolin mitään niin suurta varsinaista vikaa olisikaan. Juuri järki on se mikä alkuun estää eroamasta. Minulle on monet uskoutuneet uskottomuudestaan (ja itseni mukaan lukien), ja ihan oikeasti, noin se menee aina. Jokainen on ollut sitä mieltä, että muiden kanssa ei suhteilla, ensin erotaan. Ihanteet ja realismi harvoin kohtaa täydellisesti. Itseasiassa mikään ei ole täydellistä.
Laitat parisuhteen pettämisen syyksi . Surullista, että haluat esittää ongelmien olevan jossakin muualla. Valheiden kuiskutteleminen ja petokseen houkuttelu on väärin. Joku voisi kutsua sinua itse saatanaksi, joka saa näyttämään pahan hyvältä. Hyvä tarkoitus ehdotuksillasi ei kuitenkasn ole. Hassua, että näen sinut sellaisena, ihminen ilmeisesti kuitenkin olet.
Noin mäkin selittelin itselleni aikoinaan kun vieraissa kävin että enhän mä muuten mutta kun oma parisuhde on ihan paska. Olihan se huono mutta se ei ollut pelkästään mun eks-mieheni vika. Meitä oli liitossa kaksi ja mullakin oli osuutta siihen, että pitkä liitto ei enää toiminut. Joten katso peiliin.
Oletko ollut hyvä puoliso miehellesi? Veikkaan että syy sun pahaan oloon johtuu susta itsestäsi. Sä haluat enemmän kuin kukaan voi sulle antaa. Kukaan muu kuin sinä itse et voi elämääsi muuttaa. Se ei ole kenenkään toisen velvollisuus eikä kenenkään toisen syy, että koet parisuhteenne huonoksi.
Jos pariterapiaan menette, sun on oltava siellä rehellinen. Terapeutti ei voi auttaa teitä, jos et rehellisesti kerro tilanteesta. Niin että myös miehesi tietää miksi siellä olette. Se on kova koulu sulle. Miehesi luultavasti jo tietää, että sä käyt vieraissa. EI miehetkään sokeita ole etenkään pitkissä parisuhteissa. Hänellä on vielä pahempi olo kuin sinulla kun tiedostaa, että petät häntä.
Meille tuli yhteisestä päätöksestä ero. Mies kertoi, että olisi voinut vielä liitossa jatkaa ja olisimme yhdessä voineet sitä korjata mutta pettäminen oli niin kova pala, ettei sitä mulle ikinä anteeksi pystynyt antamaan. Kertoi myös jälkeenpäin, että hänellä on paljon parempi olla eron jälkeen kuin vuosiin ennen sitä. Niinkuin mullakin. Hänellä on nyt uusi puoliso ja näyttää olevan elämä kunnossa.
Itse en päätynyt yhteen vieraan miehen kanssa. En sitä edes koskaan odottanut. Ollaan kavereita edelleenkin. Mä olen onnellinen yksin. Lastenkin kanssa on ihan erilaista olla kun voi keskittyä vain heihin. Käyn töissä, harrastan, tapaan ystäviä, seksiäkin tulee joskus harrastettua. Hyvää ja tasapainoista elämää elän.
Mutta tässä en olisi, ellen olisi ollut rehellinen itselleni. Mulla itselläni oli päässä vikaa kun vieraisiin menin. Ihan omasta halustani sen tein. Siihen ei kukaan mua ajanut vaikka miten selittelin itselleni. Se toinen vaan pisti pääni sekaisin ja seksi oli mahtavaa hänen kanssaan. Koska annoin omasta halustani periksi kiusaukselle.
"Jos valitsen parisuhteen..." Elät siinä luulossa, että on kyse vain sinun valinnoista. Salasuhde tulee ilmi aina ennemmin tai myöhemmin, mutta kaikki kuvittelevat ettei se tule. Eivät ne hormoonit sekoita sinua vaan se salasuhdemies joka saa olosi tuntemaan prisenssalta. Ette ole puhuneet muusta kuin tästä kevytseksistä, aivan, tuota tyypillisempää tapaa ei olekaan saada helppoa seksiä varatulta. Joku vastasi ylempänä että nainen voi haluta olematta huora ja muuta feminististä, totta kai voi, mutta se ei kuitenkaan muuta miehen ajatuksia näistä asioista. Sen takia kannattaisi luopua noista prisenssan ajatuksista siitä että olet tässä valitsija. Valinta on yhteinen.
Ole rehellinen miehellesi. Jos seksisuhde ajaa edelle niin sen voit ehkä eron jälkeen saada, ellei sitten miestä ala häiritä se että olekin vapaa. Ellet rakasta miestäsi niin anna hänen etsiä nainen, joka rakastaa ja kunnioittaa juuri häntä. Ja molemmat olette ottaneet opiksenne toivottavasti.
Terapia on pelleilyä jos siellä vain valehdellaan. Kaikkien ajanhukkaa.
"Miten saisi järkeä päähän?"
Jotkut tekee listoja, toiset impulsiivisia päätöksiä, yksi laskee miten rahat riittää. Valitettavasti mitään standardikaavaa ei ole.
Voit menettää tai saada paljon.
Tuo on aika tuttu kuvio, jota tapahtuu joillekin. Ei se ole outoa, ettei tiedä miksi näin kävi tai mistä syystä, eikä edes itseä ymmärrä. Voi olla, ettei vastauksia löydä edes itse koskaan, on vain hyväksyttävä, että näin minun elämässäni meni.
Kävipä miten tahansa, niin se on varmaa, että itsesi rikot ja eheytyminen siitä ottaa oman aikansa. Siitä huolimatta mikään ei enää palaa ennalleen, elämäsi(elämänne) on muuttunut lopullisesti ja peruuttamattomasti. Se kanssa voi kyllä elää ja itse asiassa on pakkokin elää, ei jää muuta vaihtoehtoa.
Minä olen se mies, jonka vaimo yli 10 vuotta sitten oli samassa tilanteessa, jossa sinäkin olet nyt. Me olemme eronneet, vaikka vuosia yritimmekin parantaa liittomme, se ei vaan enää korjaantunut ja näillä mennään.
Eron jälkeen minä olen ollut onnellinen, enkä päivääkään ole katunut ratkaisuani. En halua uutta parisuhdetta, sillä en luota naisiin parisuhdemielessä, mutta minun kaikki ystäväni ovat naisia ja ex-vaimoni on edelleen sangen mustasukkainen, kun minulla on elämä, johon kuuluu ystävät ja elämä heidän kanssaan.
Ex on tänä päivänä masentunut, yksinäinen, toimeentulotuen ja mt:n asiakas. Mikään ei ole enää hyvin ja elämässä ei ole mitään elämisen arvoista. Haikailee sen entisen hyvän elämän perään ja soimaa itseä joka päivä tekemistään virheistä ja hinnasta, jonka niistä on joutunut maksamaan.
Minkä hyvän elämän? Sen, joka ei riittänyt, sen jonka rikkoi, sen jossa oli kaikkiea yllin kyllin henkisesti ja taloudellisesti, sen haavekuvan ja tulevaisuuden toivon, yhteisestä vanhuudesta....Siinähän ne kaikki oli, mutta ei se vaan riittänyt, piti särkeä kaikki, jotta näkee sen, mitä oli ja mitä menetti.
Uskallappa olla rehellinen itsellesi ja miehellesi nyt heti. Tekemisiä ei saa tekemättömiksi ja mitä enemmän salaat ja valehtelet, sen enemmän rikot itseä ja muita.
Kyllä niitä eron syitä löytää, jos vain haluaa etsiä, tätä varten on mm.terapiat. Nuo kuvaamasi statuksen, omaisuuden ym.menetykset ovat monesti niin suuria, että kovin helpolla ihmiset eivät eroa. Eli vaikka sinä olet sitä mieltä, että kumppanisi ja sinä erositte heppoisin perustein niin meistä kukaan ei tiedä teidän koko totuuttanne ja miltä tilanne teillä kummallakin tuntui. Mutta tämä palsta on täysin turha foorumi keskustella ja saada järkeviä mielipiteitä eroon liittyen.
Kuten jo sanoitkin, niin en todellakaan avannut koko stooria, eikä se ole edes tarpeen tässä yhteydessä. En missään nimessä sanoisi, että erosimme heppoisin perustein. En tiedä, mistä sen käsityksen muodostit, mutta korjaanpahan vain :)
Kyllä me yritimme yli 10 vuotta tehdä kaikkemme liiton eteen, mutta aina sekään ei auta :)
Lisäyksenä vielä, että naimisissa olimme lähes 25 vuotta ja lapset jo aikuisia eromme aikaan.
Teidän olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin, ei mikn ihme, että vaimosi yli viisikymppisenä ei en kelvannut. Älkää naiset pitkittäkö erojanne, jos ette halua loppuelämää yksin olla.
Tai ei olisi pitänyt mennä naimisiin, tai olisi pitänyt ostaa taloa, tai ei olisi pitänyt tehdä lapsia, tai ei olisi pitänyt sitä ja tätä.
Teidän olisi pitänyt tehdä sitä, tätä ja tuota :D
Uusperhe+on+melko+hutera+rakennelma+ja+suurin+osa+niistä+epäonnistuu.+Toisessa+avioliitossa+75+%+päätyy+eroon+ja+kolmannessa+90+%.+Mutta+jokainen+tekee+valintansa/punnitsee+asiat+itse.
Kyllä, olen samaa mieltä! Ensin pettäminen, sitten ero ja uusperhe on suurin tekijä lasten pahaan oloon. Rakkaus omiin lapsiinsa jää taka-alalle, kun kuuma ihastus tulee kohdalle! Ihmiset sekoavat täysin ja vastuuntunto katoaa. Oma itsekkyys astuu etusijalle! Onnellisuus, rakastuminen ja SEKSI. Sitä media pommittaa ja heikot sekä löyhämoraaliset siihen tarttuvat.
Lapset joutuvat aseiksi sekä taakoiksi ja vaurioituvat henkisesti.
On huostaanottoja, mielenterveysongelmia aikuisuuteen asti.(ja myös omissa parisuhteissa) Jokainen saa lukea kauhuista joita tapahtuu ja lähes aina löytyy taustalta ero–ja/tai uusperhe. Tuo nyky-yhteiskunnan "kirosana".
Yrittäkää kasvattaa ensin lapsenne kunniallisiksi kansalaisiksi ja erotkaa vasta sitten! Silloin on aikaa olla itsekäs omaan napaan tuijottaja ja tuhota oma elämänsä.
Päivittäin saa lukea lehdistä ja somesta kuinka nuoret aikuiset eivät ole omien vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Miksi? Olisiko kunnioituksen puute yhtenä syynä? Heidän elämänsä on suuri ongelmapesä ja keitä saamme siitä syyttää??
On hyvin yksisilmäistä myöskään syyttää uusperheitä huonoista olosuhteista. Osa uusperheistä toimii ja osa ei. Myös monissa ydinperheissä on vakavia ongelmia, joista vain vaietaan. Jos eroon on johtanut alkoholismi, pettäminen, väkivalta, persoonallisuushäiriöt ja niihin liittyvät vauriot niin totta helvetissä nuo syyt aiheuttavat eron jälleen seuraavassa ja seuraavassa ja tätäkin seuraavassa liitossa, jos ei niitä asiaoita saa kuntoon. Parisuhteissahan on nimensä mukaisesti aina kaksi, joista toisella tai kummallakin voi olla ongelmia ja heistä toinen tai kumpikin voivat saada asiansa kuntoon eivätkä tyri enää suhteita, mutta riittää että parisuhteen toinen osapuoli ei saa asioita kuntoon ja suhteet aina kaatuu. Tämä on se ongelma. Lisäksi muistuttaisin näitä ihmisiä, jotka toitottaa että kasvattakaa lapsenne ensin aikuisiksi ennenkuin eroatte, että tämä ei välttämättä ole lapsien etu. Vanhemman voi olla mahdotonta elää yhdessä toistensa kanssa ja silti viimeiseen asti niin tehdään, koska vanhan kansan mukaan niin kuuluu tehdä. Nykytiedon mukaan lapsen on hyvä olla, kun vanhemman on hyvä olla. Mutta ei mielummin vanhempi kituuttaa elämäänsä ja odottaa parempia aikoja ja pahimmassa tapauksessa jopa kuolee ennen tätä. Vähän sama kuin ihmisillä, jotka odottaa eläkkelle pääsyä. Tämäkö on järkevää. Minä luulen, että ainakin osa niistä, jotka on elänyt vaikeassa suhteessa osaavat myös suhtautua uusperheen vaikeuksiin, jotka voivat loppujen lopuksi olla jopa kevyempiä kuin aiemmin. Mutta ongelma on, jos toinen osapuoli ei ole tätä kokenut ja ajattelee elämän olevan vain helppoa aina.
Ja piti vielä jatkamani, että edellisestä tekstistä päätellenkin en usko uusperheisiin enkä muihinkaan rakkausjuttuihin ydinperheen jälkeen sillä vaikka itse osaisin ajatella kypsästi niin se, että löytäisin toisen kypsästi ajattelevan, johon olisi vielä rakkautta ja vetoakin niin eheei, sen todennäköisyys on mitätön.
Pettämisjuttuja en hyväksy kuten en hyväksy ylipäätään valehtelemista ja huijaamista. Pettämisjutussa tulee hyvin muuten esiin, ihan niinkuin joku tuolla ylempänä totesi, naisten ja miesten välinen ajatteluero. Kumppani joskus aiemin vähätteli valehtelua ja huijaamista, mutta fyysistä pettämistä piti maailman kamalimpana tekona. Kun puhuttiin ja sanoin, että toistuvien valheiden jälkeen olisin pitänyt jopa vähäisempänä kertaluontoista pettämistä, hän oli kovin ihmeissään. Totesin toki, että koska hän voi tehdä minulle asioita mitkä minua satuttavat, mutta jotka hänestä ovat vähäpätöisiä niin miksi ihmeessä minä en voi tehdä hänelle asioita, jotka minun mielestä ei ole niin pahoja, siis fyysinen pettäminen. Ehkä miehillä on kyse miehisestä ylpeydestä tässä fyysisessä pettämisessä eli he kokevat raskaaksi seksitaitojensa ym.vertailun johonkin toiseen, vaikka kyseessä olisi siis täysin tunteeton pettäminen. Naiset puolestaan todellakin pitävät henkistä pettämistä pahempana, sillä siihen liittyy tunteita. Itsekin olen tuntenut todella pahaa oloa pelkistä tunteista jotakuta kohtaan. Sitä en ymmärrä miksi naiset eroavat miehensä yksittäisen pettämisen vuoksi, sillä miehethän voivat harjoittaa seksiä ilman tunteita. Sen kyllä ymmärrän, että toistuva seksi saman naisen kanssa herättää kakkosnaisen tunteet, joita siis on todennäköisesti ollut jo ekalla kerrallaan sillä naiset eivät usein seksiä harjoita ilman tunteita ja täten kakkosnaisesta tulee kyllä todellinen uhka liitolle. Kakkosmiehistä ei samalla tavoin tule, sillä miehet pystyy harjoittamaan seksiä hyvinkin ilman tunteita eli miesten on järjetöntä pelätä menettävänsä vaimoaan, joka heitä pettää. Miltäs kuulostaa?
Niin ja en koskaan pettänyt miestäni, vaikka hän olisi tasapuolisuuden nimissä ansainnut sen.
Kyllä rakastavan ja fiksun kumppanin löytämisen koen aika hankalaksi hommaksi niin ja luotettavan.
" Osa uusperheistä toimii ja osa ei"
Se on juuri noin, vieläpä ihan kaikista perheistä, ei vain uusperheistä. Hölmön hommaa kuvitella uusperheiden olevan kaiken pahan alku ja juuri.
Ajattelinpa tänään, että monet parit (kaikenlaisissa perheissä) hoitavat ja hellivät koiriaan enemmän kuin monet parit lapsiaan (kaikenlaisissa perheissä). Niin että perheet ovat kovinkin erilaisia...
Minulla onnistui! Ei ollut edes vaikeaa, sillä tiesin mitä haen.
Hölmöä on kuvitella, että uusiperhe on ydinperhe. Kyllä veri on vettä sakeampaa, jos on ihmisiä jotka taistelee ja tuhoaa sukunsa puolesta. Näin on, mutta ei se sovi Jakomäen perheisii ellei siellä vahvoja suvun päämiehiä, vain "muntattomia läheiset hylkääviä naimakumppaneita".
Taistelee ja tuhoaa sukunsa puolesta? Vahvoja suvun päämiehiä? Jösses mitä urpoilua selität. Mikä tahansa on parempi on kuin hullut verisukulaiset...
No tuolla salasuhteellako ajattelit hoitaa nuo tunne asiat kuntoon? Älä viitsi selkeästi näkee ihmisen joka on narsisti. Kunhan oma hyvänolon tunne on tyydytetty. Et ajattele puolisosi tunteita lainkaan. Irroittaudu tuosta salasuhteesta ja anna rehti mahdollisuus puolisollesi. Nyt et näe reaalisesti asioita. Unelmassa elät tuon uuden kanssa. Vertaat mitä menetät ja mitä saat. Mutta jos eroat ole sinkkuna etkä Siirry ovelta ovelle. Muutoin ette selviä. Solmussa varmasti olet sen ymmärtää. Sinun on se päätös eikä sinua voi kukaan auttaa. Muistutuksena jos liitossa on ongelmia mitä ne on ja onko ne korjattavissa? Miten kohtelette toisianne? Asiat kyllä helpottaa kun päätöksiä teet. Ei kukaan jaksa kauaa elää kaksoiselämää kuten sinä ja se kuluttaa. Nyt päätöksiä pöytään.
"Unelmassa elät tuon uuden kanssa"
Eiköhän tuo ole sinun kliseinen unelmasi? Ap kun aika selkeästi mietti, ettei ole edes ajatellut suhteensa kanssa mitään vakavampaa.
hyviä mielipiteitä monelta suunnalta.
Yhteenvetona näyttää olevan kaikkien mielipide että puoisoa/kumppania ei petetä. Siitä seuraa pitkä-aikaista harmia . Kaikille.
Parasta kaikille olisi että lasket nykyisen puolisosi menemään, etsimään itselleen puoliso joka pystyy olemaan vain yhden partneri kerrallaan.
Sinä ollessasi vapaa, voit paremmalla omallatunnolla joko jatkaa uuden ihastuksesi kanssa tai etsiä uusi rakastettava.
Ehkä opit kokemuksestasi jotain edes pikkuisen arvokasta.
"Yhteenvetona näyttää olevan kaikkien mielipide että puoisoa/kumppania ei petetä"
Tosiasiassa kumppania petetään joskus tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän. Miksi juuri seksipettämistä pitäisi paheksua ylitse kaiken muun?
Seksipettäminen ei minusta ollut se pahin, vaan nimenomaan uuden elämän ja avioliiton suunnittelu selän takana, samalla kun esitti naaman edessä, että kaikki hyvin. Samalla kuitenkin käytös oli outo, jutut ristiriitaisia. Se oli se pahin, yksittäisestä seksipettämisestä randomin tuskin olisi eroa tullut.
"esitti naaman edessä, että kaikki hyvin. "
Mitä olisit toivonut? Että puolisosi olisi haukkunut mennen tullen sinut pataluhaksi ja ollut kaikinpuolin tyytymätön avioliiton "palveluksiisi"? Eikös se vasta olisi ollut ikävää?
No kyllähän hän niinkin teki, lopuksi ja toki ikäväähän sekin oli. Satutko muuten olemaan entinen puolisoni?
En varmasti ole (olen myös nainen, taidat olla sinäkin?).
Kannatan aina jotakuinkin fiksua toimintaa, kriisitilanteissakin. Exän kanssa meillä ei ollut tapana haukkua toisiamme. Ei liiton aikana eikä erotessa.
Saman olen kokenut ja tajusin nyt sanoistasi, mikä teki erosta niin "sairaan".
En suosittele ainakaan terapeutille menoa jos et sielläkään meinaa rehellinen olla. Miten kauan uskot pystyväsi pimittämään uskottomuutesi mieheltäsi? Onko tuo vieras mies vapaa vai onko hänelläkin perhe? Onko sulla ajatuksena, että hän sut huolii heti kun oma erosi on selvä? Oletko koskaan uskaltanut puhua hänelle asiasta ja mitä mieltä hän on? Et voi pelkästään olettaa hänen tuntevan samoin kuin sinä tunnet häntä kohtaan.
Kun sulla on paha olla liitossasi, toinen mies ei auta asiaa yhtään. Pahentaa vaan. Sinuna katkaisisin välit toiseen mieheen, pitäisin häntä vain työkaverina. Miten luulet että käy, jos eroat, hänestä ei tule sun uutta puolisoa, miten teidän välit työpaikalla sitten on?
Näitä asioita kovin olen myös miettinyt, enkä osaa vastata
.. Uskon, että jos ihastuksen ja minun "suhde" päättyy, niin pystytään työskentelemään samassa työpaikassa, mutta vaikeaa se ainakin minulle tulee olemaan. Toista työpaikkaakin olen yrittänyt katsella, mutta niitä ei vaan ole. Olen sitä mieltä, että jos eroan nykyisestä se päätös pitäisi tehdä siitä syystä että tulevaisuus yhdessä ei enää kiinnosta ilman, että tuo ihastus siihen päätökseen vaikuttaisi. Mutta tämä on vaan vaikeaa ja varmaan lähes mahdotonta. kun väkisinkn tuntuu jollain ajatuksen tasolla vaikuttavan. Vaikeaa panostaa parisuhteeseen, kun ajatukset ei pysy kasassa. Tämän vuoksi en myöskään halua ottaa hänen kanssaan näitä tunne asioita ainakaan vielä puheeksi. Sen tiedän, että läheisiähän me ollaan, mutta kuten aiemminkin sanoin, en halua sellaista vaihtoehtoa alkaa suunnittelemaan, että eron jälkeen suoraan parisuhteeseen hypättäisiin. Se ei olisi kenenkään etu. Hän ei ole sellainen, että alkaisi myöskään minua näillä asioilla painostamaan tms. Hän tietää, että minulle tämä tilanne on kuluttavaa ja aikalailla mun ehdoilla tässä ollaan. Uskon kuitenkin, että hän on tähän tilanteeseen suht tyytyväinen. Meillä on siis välillä ollut pitkiäkin aikoja ettei olla vapaalla nähty, mutta siitäkin huolimatta kummittelee mun ajatuksissa. Jotta pääsisin näistä ajatuksista häntä kohtaan eroon, vaatisi sen että vaihdan työpaikkaa.
Eikö aloittaja sinulla ole liitossasi muuta vikaa kuin se, että et nyt kovasti enää tunne vahvoja tunteita kumppaniin. Jos näin on niin suhteesihan korjantuu, kun unohdat tuon ihastuksesi. Jos puolestaan suhteessasi on vakavampia ongelmia niin ei suhteesi parane, vaikka jättäisit kymmenen ihastusta.
"mistä saan voimia/ rohkeutta päätöksen tekoon? "
Et mistään muualta tietenkään kuin omasta itsestäsi. Näinhän se menee. Silti voisi olla hyvä käydä (siis yksin) ammattiauttajan pakeilla selvittelemässä ajatuksiaan. Tässä kuitenkin pari ajatusta:
Kerroit, ettei sinulla ja puolisollasi ole juurikaan mitään yhteistä, koet olevasi yksin. On täysin normaalia, että silloin etääntyy puolisosta. Teidän suhteenne ei ole enää elävä, vaan kuollut, ihan kateissa. Se, ettet tuntisi olevasi yksin suhteessanne vaatisi yhteisiä asioita, oikeanlaista vuorovaikutusta teiltä molemmilta. Seksi ja läheisyys jos mikä on myös iso osa parisuhteen vuorovaikutusta. Et halua mieheltäsi enää niitä, niin miten ihmeessä ajattelet, että suhde saadaan sinua tyydyttäväksi, edes tältä osa-alueelta? Tokihan voit jatkaa liittoasi järkisyistä, kulissina mutta riittääkö ne?
Olen elämän varrella tullut tällaisen keissin eteen useamman kerran. Ohjeeni on melko yksinkertainen:
ellet mitenkään pysty kertomaan puolisolle uskottomuudesta, niin eroa.
Mikäli saat kakistetuksi miehellesi edes sen, että sinulla on tunteita toista kohtaan, niin suhteella puolisoon on edes jonkunlaiset tsäänssit kehittyä ja nousta paremmalle levelille. Miltä tuo ajatus kuulostaa? Epätodennäköiseltä, vai ei?
Suuri mahdollisuus on myös, että kertoessasi liittonne menee täysin kuralle, miehellesi tulee kamalin kriisi mitä ikinä, hän joutuu hoitoon ja/tai alkaa juomaan. Sinunkin elämäsi menee piloille, siis ihan mitä tahansa. Ja näin päädytte kuitenkin eroon, molemmat täysin hajalla.
Itse rehellisenä ihmisenä kerroin miehelleni aikoinaan ihastumisesta toiseen ja yritettiin paikkailla asioita. Mutta ei tuo kertominen vaikuttanut mieheen ja toimintaansa millään tavalla.
Siis miten sen olisi pitänyt vaikuttaa? Siis olisiko hänen pitänyt alkaa liehakoimaan vai mitä ajat takaa?
Minä en rakenna parisuhteita liehakoimisen varaan, eikö se ole enempi sellainen vaihe missä mies kiinnittää naisen huomion alkuunsa. Mutta siis ihan yleisiä parisuhteen ongelmia ja isojakin oli yritettiin paikkailla ihan avun turvin. Hiertävistä asioista oli kyllä puhuttu aiemminkin, mutta tosi vaikeitakin juttuja kätkin sitten sisälle ja yritin vain niellä ja jatkaa yhdessä, sillä en tykkää asioiden jankkaamisesta. Mutta ihmisen mieli, ainakin minun on sellainen, että vaikka yritin vain sopeutua asioihin, joita ei hyväksy niin paha olo kasvoi. Sellaista jojoilua, josta jotenkin tiedän ettei pysty kuin irrottautumaan, lasten kannalta huonokin, ehkä.
Pitänyt alkaa liehakoimaan? No, nyt en tajua ollenkaan. Sitä en edellisessä kirjoituksessani tarkoittanut, en yhtään. Tarkoitin sitä mitä kirjoitin; eli jos ei voi kertoa kumppanille syystä tai toisesta, uskottomuudesta niin kannattaa erota. En sanoisi näin, jos ap:lla olisi ollut esim. yksittäinen syrjähyppy.
Kertomista suosittelen, etenkin jos päättää jatkaa parisuhdetta. Mutta kertomisessa ei ole mitään mieltä, jos tuntee hyvin puolisonsa tavan reagoida asioihin. Meitä ihmisiähän on joka lähtöön, ja reagoimme asioihin aivan eri tavalla. Jos kertomisella on odotettavissa, että puoliso viiltelee ranteensa auki, tai masentuu vuosikausiksi niin täysin turha kertoa.
"vaikka yritin vain sopeutua asioihin, joita ei hyväksy niin paha olo kasvoi"
Tuo oli itsellänikin ex-liiton viimevuosien ongelma. Sitä vaan yrittää sopeutua, ja sopeutua. Luulee ja uskoo, että kumppanikin haluaa muutosta. Mutta mitään vain ei tapahdu. Sitten kun mitta tulee täyteen, niin se tulee. Erosin.
Lopeta, osaathan puhuakin
Olet miettinyt eroa jo neljä vuotta, joten tuo oli odotettavissa. Jos parisuhde ei enää vastaa tarkoitustaan, niin sille harvemmin mitään voi ja tulee toinen suhde (ihan minkälainen vaan - seksisuhde tai ei, mutta suhde). Etenkään kun ei edes itsekään halua seksiä ja läheisyyttä kumppanin kanssa. Parisuhteen "päivityksiä" on mahdotonta ajantasaistaa, ellei vuorovaikutus ole molemminpuolista ja aitoa.
Kysyt miten saat solmut auki. Et oikeastaan mitenkään muuten paitsi hyväksymällä ikävän tosiasian: vakisuhteesi ei toimi enää. Mitä pidempään odotat ja ihmettelet, et eroa, sitä todennäköisemmin salasuhteesi tulee puolison tietoon. Ja sitten ei asiat enää ole niinkään hyvin kuin nyt. Tosin silloin puolisosi saattaisikin haluta eroa eikä sinun tarvitsisi tehdä päätöstä siitä.