Ajattelin yrittää mahdotonta, eli opetella soittamaan kitaraa yli 40-vuotiaana (ilman muuta musiikkitaustaa kuin kuoroilu).
Asun Vantaalla, mistä kannattaisi yrittää hakea opettajaa? Ja millainen kitara olisi hyvä? Minua kiinnostaa teräskielinen akustinen, mutta onko sillä liian vaikea opetella? Ja mitä soittotunnit yleensä maksaa?
Asun Vantaalla, mistä kannattaisi yrittää hakea opettajaa? Ja millainen kitara olisi hyvä? Minua kiinnostaa teräskielinen akustinen, mutta onko sillä liian vaikea opetella? Ja mitä soittotunnit yleensä maksaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo ei se nyt mahdotonta ole. Kyllä varmaan kannattaa hankkia heti se teräskielinen niin ei tarvi sitten enää vaihtaa parempaan kun on opinnut hiukan soittamaan. Kai sieltä vantaalta löytyy jostain joku työväenopisto tai joku vastaava... iistä yleensä löytyy hyvää opetusta ihan vasta alkajallekkin.
mutta aina kannattaa kysyä....
http://www.musiccorner.fi
siellä SAATTAA olla tietoa opettajasta.
Löytyy varmaan, mutta vaikeasti kylläkin. Itse tein saman päätöksen, ja ajattelin 40v. lahjaksi aloittaa akustisen kitaran soittelut. Panostin soittimeenkin kunnolla ja sitten vaan opettajaa etsimään... Soittelin läpi kaikenlaiset musiikinopettaja liitot sun muut, muttei tahtonut onnistua. Kunnes äkkäsin kaupan taululla ilmoituksen (yksityisistä) soittotunneista, ja otin puhelimen pieneen käteeni, soitin hepulle ja kysyin, ottaisiko vastaan haasteen, eli tunteja aikuiselle, joka ei ole musiikkia eläissään opiskellut, siis ihan alkeista liikkeelle. No, kaveri vastasi reippasti; "mikä ettei. Kokeillaan pari kertaa miltä alkaa tuntua, ja päätetään jatkosta sitten!"
Voi, miten kiva ope löytyikään tällä tavalla! Kaveri tuli kerran viikossa tänne kotiin, silloin markka-aikaan maksoi 150mk/tunti ("ei siis ihan halpa mies, mutta tässä iässä on naisella jo yksi maksullinenkin oltava...") Toi nuotit, joskus kasetillisen taustoja ym. mukanaan, tuli opittua nuotinluvun perusteet sun muuta.
Muusikon ura ei siis ollut tavoitteena, vaan se, että omaksi ilokseen voisi täällä kotosalla rämpytellä. Vuoden verran heppu siinä kävi ja omiin tavoitteisiini pääsin. Tykkään lauleskella, ja lähinnä säestysmielessä siis soittelen kokoajan. Toki nyt huomaan, että hyvä taito on myös nuotista soittamisen osaaminen. Jos on sävelet päästä hukassa, äkkiäkös tosta tarkistaa kitaralla nuoteista, kuinka toi nyt menikään...
Kun lopetin tunnit, oli vielä puhetta, että voisin soitella, vaikka pari kertaa vuodessa, josko otettaisiin "kurinpalautustunti" silloin tällöin. Elämä on vaan ollut niin kiireistä, että asia hiljalleen unohtui. Muita oppilaita hänellä ei enää siinä vaiheessa ollut, joten en voi suoitella nimellä, mutta katseleppa kauppojen, kirjastojen ym. ilmoitustauluja. Omiin silmiini useinkin osuu soittotunti-ilmoituksia!