Mies on vielä 30 v. ihan kuin teinikersa. Päivät kuluvat töiden jälkeen joko pelaillen tai pelaillen Äijällä on kaikki lelut: kännykkä, tabletti, pelikonsoli ja vanha pöytäkone pelikoneena. Näillä pelaillaan joka melkein joka päivä. Sitten on vielä kaikki muutkin "lelut": ylihintanen maasturi, vene ja kesäauto.
En viitsisi nalkuttaa kun tekee kuitenkin 2 duunia, mutta pelaaminen vie aikaa parisuhteelta. Tunnen itseni enemmäkin tyypin äidiksi tai taloudenhoitajaksi.
Itse hoidan kodin: siivoan, täytän/tyhjennän tiskikoneen, pesen pyykit (on kuulemma liian monimutkaista), hoidan koirat, kierrätän jnejne. Ukkoa ei kotihommat kiinnosta paitsi, jos niitä saa tehdä pihalla.
Ja mikä on tämän kaiken uhrautumisen palkka: jatkuva valitus asioista, kun ei saa tehdä mitään "kivaa". Kertaakaan en ole kieltänyt menemästä kavereiden kanssa ulos. Viinan takia lähdetään vaikka UtsjokiKevolle, mutta yhdessä ei käydä edes leffassa.
Ainoa yhteinen asia mitä tehdään on kaupassa käynti. Siis todellakin ainoa - täällä ei paljon peitto heilu. Yli-ikäinen teinipoika ei saa haluja virtaamaan. Olen liian kiltti lähtemään pois, murehdin miten toinen pärjää yksinään, vaikka varmaan olisi onnellisempi sinkkuna.
Tähän tulee varmaan taas jotain kommentteja tyyliin "laita pussi päähäsi niin äijällä alkaa taas seistä". jne. Sitä haukkumista olen saanut kuulla ihan tarpeeksi deitin puolella missä etsin, turhaan, seuraa. Varatuille on tarjolla vain "raakaa ajelua".
Olen hukannut itsetuntoni ja naiseuteni näiden vuosien aikana jonnekin. Vasta reilu 3 v. yhdessä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Voisiko joku kuitenkin antaa ihan asiallista tukea, kiitos.
En viitsisi nalkuttaa kun tekee kuitenkin 2 duunia, mutta pelaaminen vie aikaa parisuhteelta. Tunnen itseni enemmäkin tyypin äidiksi tai taloudenhoitajaksi.
Itse hoidan kodin: siivoan, täytän/tyhjennän tiskikoneen, pesen pyykit (on kuulemma liian monimutkaista), hoidan koirat, kierrätän jnejne. Ukkoa ei kotihommat kiinnosta paitsi, jos niitä saa tehdä pihalla.
Ja mikä on tämän kaiken uhrautumisen palkka: jatkuva valitus asioista, kun ei saa tehdä mitään "kivaa". Kertaakaan en ole kieltänyt menemästä kavereiden kanssa ulos. Viinan takia lähdetään vaikka UtsjokiKevolle, mutta yhdessä ei käydä edes leffassa.
Ainoa yhteinen asia mitä tehdään on kaupassa käynti. Siis todellakin ainoa - täällä ei paljon peitto heilu. Yli-ikäinen teinipoika ei saa haluja virtaamaan. Olen liian kiltti lähtemään pois, murehdin miten toinen pärjää yksinään, vaikka varmaan olisi onnellisempi sinkkuna.
Tähän tulee varmaan taas jotain kommentteja tyyliin "laita pussi päähäsi niin äijällä alkaa taas seistä". jne. Sitä haukkumista olen saanut kuulla ihan tarpeeksi deitin puolella missä etsin, turhaan, seuraa. Varatuille on tarjolla vain "raakaa ajelua".
Olen hukannut itsetuntoni ja naiseuteni näiden vuosien aikana jonnekin. Vasta reilu 3 v. yhdessä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Voisiko joku kuitenkin antaa ihan asiallista tukea, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eti vanhempi mies tai mies jota ei kiinnosta pelailu,
Ei tuosta nyt oikein muuta tule mieleenkuin että sekä käsityksenne parisuhteesta että toiveenne parisuhteen suhteen poikkeavat aivan täysin toisistaan. Miehelle selkeästi riittää että olet siinä vierellä olemassa ja hän täyttää elämänsä ensisijaisesti harrastuksilla ja vapaa-ajalla. Sinä taas kaipaat tasaveroista suhdetta ja arjen jakamista.
Sinällään jokainen saa ihan vapaasti haluta suhteeltaan ihan mitä haluaa eikä yksi asia ole lähtökohtaisesti parempi kuin toinen. Mutta teidän suhteenne paradoksi on että omalla ahkeruudellasi sinä juuri mahdollistat miehellesi sen tavan olla parisuhteessa jota hän haluaa mutta jota sinä et missään nimessä halua. Tämä on se ongelmanne.
En ala ehdottamaan mitään lapsellisia "lopeta sen miehen palvelu, hukkukoon omaan paskaansa" tyyppistä koska se ratkaise mitään. Miehesi on tuollainen ja sillä hyvä. Ei hän muutu jos ei ihan todella sitä itse halua. Ratkaiseva kysymys siis on, luuletko että sinä olet miehellesi niin tärkeä että hän mielummin muuttaa käytöstään kuin menettää sinut? Voi kuullostaa kovalta kysymykseltä mutta siitä on pohjimmiltaan kysymys. Jos miehesi ei halua muuttua, sinä et ole hänelle tarpeeksi tärkeä.
Suosittelen nyt aika pikaisesti suoraviivaista ja avointa toimintaa: Kerrot miehellesi että tällainen elämä ei enää vetele ja että et halua tällaista parisuhdetta. Kero selkeästi mitä kaipaat ja mitä haluat ja kysy, onko mies valmis muuttumaan jotta suhteenne tarjoasi tasapuolisemmin kummalekin sitä mitä kaipaatte. Jos mies ei ole valmis tai jos muutos ei ala nopeasti, ero on ainoa vaihtoehto.
Vasta oli Iltalehdessä juttu mitenkä miehet jää naisten tossunalle. Itsestäni nämä miehet voisi vähän miettiä minkälaisen eukon ottaa taloon eikä niitä muksuja tarvitse tai naimisiin heti ensinmäisenä tai toisena vuonna tarvitse paukata. Erota kun kannattaa jollei homma aidosti toimi.
Sama juttu sulla - tosin toistenperi; Jos mies on todellakin vain ns. kodinhoitajan tarpeessa niin jätä! Jätä! Ja jätä!
Oikeasti. Itse en ymmärrä ihmisiä kun ensin pitää löytää parisuhde jotta on joku ja jotta se Hilma - mummo sekä Untamo - setä lopettaisi olisi tyytyväisiä, tukkien turpansa kyselyistä. Tämän jälkeen aletaan tekemään keskinäistä vääntöä toisen kanssa kuka oikeassa, mitenkä toinen loukkaa ja minkälainen toinen on. Pakko sanoa; EI JAKSAIS! OIKEASTI!
Siksi, te jotka inisette parisuhteen kurjuutta; Katso peiliin ja tee asialle jotain tai hyväksy tilanne sellaisena kuin se on!
Otit miehen koska se oli mielestäsi komea. nyt sitten saat kärsiä koska se ei sun kanssa ole rakkauden takia. Ei tuollainen mies osaa rakastaa. Kyllä parisuhteessa tehdään yhdessä enemmän asioita kuten vaikka käydään salilla ja tehdään ruokaa ja veneillään yhdessä tai katsotaan elokuvaa yhdessä ja jutellaan. Itse en pelaa enkä juopottele mutta eihännaisten halua kunnolisia miehiä