Olen alkanut tapailla miestä jonka talo on aina ihan älyttömän puhtaassa kunnossa, kaikki tavarat on paikoillaan ja järjestyksessä, astiat hän tiskaa heti käytön jälkeen, hän käyttää aina kupinalusia ja viiniäkin kaataessa jotain ihme muovista lisäosaa jottei viiniä vahingossakaan tippuisi mihinkään...
Itse en ole perfektionisti, siivoan kyllä vähintään kerran viikossa, likaiset astiat esihuuhtelen ja heitän tiskikoneeseen jossa ne saattaa olla parikin päivää kun asun yksin ja kokkailen harvoin. Kupinalusia en edes omista ja minusta ne on turhaa. Vaikka kotonani on puhdasta tavaroita on aina hieman hujanhajan. Mietin voiko tällainen suhde pidemmän päälle onnistua? En haluaisi "sekoittaa" miehen järjestelmällistä elämää...
Itse en ole perfektionisti, siivoan kyllä vähintään kerran viikossa, likaiset astiat esihuuhtelen ja heitän tiskikoneeseen jossa ne saattaa olla parikin päivää kun asun yksin ja kokkailen harvoin. Kupinalusia en edes omista ja minusta ne on turhaa. Vaikka kotonani on puhdasta tavaroita on aina hieman hujanhajan. Mietin voiko tällainen suhde pidemmän päälle onnistua? En haluaisi "sekoittaa" miehen järjestelmällistä elämää...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä tilanne on toisinpäi. Jos sinua nyt jo mietityttää asia, niin jätä sikseen.
Itse pidän siististä kodista, joten mukauduin helposti vähän parantamaan omia tapojani.
Jos päädytte saman katon alle, niin kannattaa sopia yhteiset siisteysstandardit. Esim niin, että siivoatte yhdessä kerran viikossa. Tiskejä ei jätetä lojumaan, vaatteet on aina kaapissa jne. Sen ylittävältä osan mies sitten siivoaa ihan itse kiukuttelematta.
Kuulostaa erikoiselta. Siis hienoa, kun on siistiä, niinhän sisustuslehtien kuvissakin koskaan ei näy pölyhiukkastakaan. Mutta kuitenkin: Voiko tuollaisissa puitteissa elää? Miten tuohon kehykseen sovittaisi lapsia, tai koiran? Ettei tuollainen ylenmääräinen siivoaminen olisi merkki jostain vakavammasta emotionaalisesta taustasta? Sinuna seuraisin nyt tarkkaan kumppanisi reaktioita. Mitä tapahtuu, jos vaikka läikytät juomaa pöydälle? Saako kumppanisi raivokohtauksen tai alkaa neuvoa hysteerisenä, että älä tee niin, tee näin ja noin? Vai pitääkö suhteenne tässä vaiheessa mölyt mahassaan, mutta myöhemmin sinulla on käsissäsi, tai pikemmin niskassasi, kontrollifriikki?
Pakkomielteiset nurkkien nutaajat yrittävät saada sillä nuppinsa reilaan.
Jos tuo on miehen ainoa outo piirre, ja hänellä on avoin valoisa luonne.
Kannattaisi ehkä vielä tutustua tarkemmin.
Kaikilla meillä on omat omituisuutemme.
Se kirjoitetaan Suomessa über-siisti, ei uber siisti.
Suomen kielessä ei ole kirjainta ü, se on saksan aakkosista ja lausutaan y(kapea), eli oikea kirjoitusasu suomenkielellä olisi "yyber". ja siksi kaksi yytä, koska ennen konsonattia saksankielen vokaali lausutaan pitkänä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
ü on myös viron kielen aakkonen :)
Voi mitä nipotusta. Suomen kielessä ei ole sanaa "uber" taikka "über" eikä "yber", ne ovat kaikki slangia, ja slangin kieliopillisesta oikeudesta on ihan turha hermostua.
Varmaanki se ite haluu sotkuu ku on sut ottanu suhteeseen
Jos itsekin kuitenkin olet siisti, niin tilanne ei ole toivoton. Onko miehen siisteys kuitenkin ns. tervettä? Eli ei hinkkaa kloriitilla kaikkia pintoja tms? Minäkin pidän kovasti kodin siisteydestä. ENNEN LAPSIA olin juurikin niin siisti, kuin miksi kuvailit tapailemaasi miestä. Laitoin pyykit kaappiin värijärjestyksessä, pyyhin kaikilta pinnoilta pölyt päivittäin, jne... En vaatinut vastaavaa mieheltä, koska omalla tavallani nautin siitä siivoamisesta ja järjestömisestä. Myös sisustus oli mulle tärkeää.
Mutta elämä muuttui lasten myötä. Minun arvostamani asiat muuttuivat. Edelleen meillä on ihan kohtuullisen siisti koti, eli imuroin kyllä n. joka toinen päivä, enkä tiskejä jätä lojumaan kuin korkeintaam toviksi. Mutta sellainen pikkutarkka takertuminen on jäänyt unholaan! Koen niin paljon tärkeämmäksi sen, että lapset saavat myös elää tässä talossa vapaasti, ja tosiasia on, että kun 5v tekee itse leivän, niin sotkun määrä on eri kuin aikuisella... Mitä sitten? Minä olen hyväksynyt asian, enkä halua käyttää aikaani vain siivoamiseen, vaan lapsiin.:)
Kenties kun taas lapset muuttaa pesästä, niin minä innostun siivoamisesta enemmän. Aika näyttää.
Joskus nuorempana hylkäsin parikin deittiä siksi, että heidän huusholli oli todella sotkuinen.. Ajattelin että ihan vastakohtani kanssa en elämää rakenna, ja mielestäni tein hyvän päätöksen.:) Mieheni on kohtuullisen siisti, eli ei jätä tavaroita lojumaan pitkiksi ajoiksi tms. Hänkin inhoaa likaisia tiskejä keittiössä ja siivoaa jos niitä on. Päävastuu kodin siisteydestä on kuitenkin minulla, ja se sopii hyvin.:)
Puhu miehen kanssa aiheesta! Sillä se selviää, miten asian näette ja koette.
Ei mies ainakaan tietääkseni kaikkia pintoja hankaa kloriitilla. Olin itse nuorempana huomattavasti sotkuisempi ja kyllä minulla edeĺleen on paha tapa jättää tavaroita vääriin paikkoihin mutta olen petrannut tässä kovasti ja myös hankkiutunut eroon turhasta roinasta. Joo täytyy varmaankin käydä miehen kanssa keskustelua aiheesta. Ei hän ainakaan järkyttyneeltä vaikuttanut tullessa minun luokse käymään eikä ihmetellyt kun jätin likaiset astiat yöksi tiskialtaaseen likoamaan joten ehkä meillä on toivoa... yhteen me ei kuitenkaan tulla pitkään aikaan muuttamaan kävi miten kävi.
Kuulostaa pakkomielteiseltä. Jos hyvin käy eikä mies ole todella sairaalloisen pedantti, aluksi tulee yhteenottoja, mutta pitemmässä seurustelussa voi käydä niin, että hän tasoittuu ja suorittaminen hellittää.
Varo ylisiistiä miestä.Exäni oli juurikin tälläinen ja jo lapselta vahingossa tippui muruja lattialle,tahi läikähti jotain,alkoi raivoominen pienelle lapselle,saati minulle tuli kasvatusoppia silmät palaen.Viisi vuotta ja kiitti, mulle riitti vaikka siisteyteen panostan itsekkin.
On täysin eri asia olla lyhytpinnainen tiukkis kuin hyvin siisti. Eli siivoamisesta nauttiva ja kotiaan hyvin siistinä pitävä ihminen voi silti olla hyvinkin pitkäpinnainen, myös muiden sotkuille. Itse olen siitä elävä esimerkki. En KOSKAAN ole valittanut sotkuista kenellekään, en miehelle tai lapsille tai kavereille jne... Mutta paikat pidän silti hyvin ojennuksessa, koska siitä tulee itselleni hyvä mieli. Näyttää koti kauniimmalta.
Ymmärrän tunteesi! Lapsuuteni kodin painolastina sain kammon ylisiisteyttä kohtaan. Pikkupentuna en osannut edes leikkiä hiekkalaatikolla vaatteiden likaantumisvaaran vuoksi. Kaikki muu samaa rataa.
Käsitys siisteydestä on onnekseni elämän osa-alueista yksiniistä joissa olemme samoilla latusilla vaimoni kanssa. Kyllä hänkin aikanaan komensi minua korjaamaan sukkani eteisen lattialta ja aivan yhteiselomme alkukuukausina, kerran väistelin lentäviä tekstiilejä.
Vaimoni on tiskausfanaatikko. Kiertolaisvuosinani totuin siihen, ettei astioita tarvitse tiskata jokaisen käytön jälkeen mutta tuo filosofia ei uppoa vaimooni. Kun astian löysää käsistään niin vaimoni kiikuttaa sen oitis tiskariin.
Onkohan kyse tekemisen puutteesta koska minä vastaan ruokahuollosta astioiden likaantumiseen saakka?
Kun olinyhden rupeaman 6 vuotta arkiviikot puutteen torjunnassa muualla, yksi Fairy pullo riitti tiskauksiini 5:ksi vuodeksi vaikka mutustelin asunnollani 5:nä päivänä viikossa. On se vaan niin riittoisaa.
Viihdymme asunnosamme jossa on oleilun merkit eikä jokaista liikettään tarvitse miettiä. Kodikasta!