Makuuhuoneen ikkunassa risteilee mustia juuria tuskin erottuvalla taustalla. Syyttömältä näyttävä kissa roikkuu ikkunaverhossa hievahtamatta ja tuijottaa herpaantumatta ja on kuin ei olisikaan. On juuri se aika, kun sinisen talon kuudennen kerroksen vasemmalta lukien neljänteen ikkunaan syttyy valo juuri nyt. Mustan juurakon taakse ilmestyy valoruutu kuin Mondrianin päästä seinälle läntti väriä. Kaupungin katot näyttävät niin keveiltä, että lapsikin osaisi raottaa niitä ja kurkistaa niiden sisään. Ihan vaikka pieni lapsi, jolle jokaisen pimeän kolon asukki on suuri hirvitys ja koliseva haamu. Ihan pienenkin kolon asukki. Kuitenkin asia tutkitaan perinpohjin ja siitä tehdään laulu, jota voi hyräillä pelottavilla teillä eteenpäin läpi sankan metsän.
Ikään kuin.
😁
Ikään kuin.
😁
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ilmassa on kuin...
Kevään tuntua. En ole vielä ehtinyt edes ulos, mutta tunnen sen läpi seinän. Se on juuri se hajumolekyyli pakokaasun ja luonnonkatastrofin välissä.
😁
Kirjoittamisen idea on kuin jälleenkäsittelylaitoksen toimintaperiaateen soveltamista haja-aistimusten jäsentelyssä mielen järkiperäiseksi tuotteiksi, joilla on jokin funktio.
😁
Kauneuden etsiminen sanoista on in. Hemingwayn eleettömyyden jälkeinen renesanssi puhkeaan väriloistoonsa vääjäämättä, sillä toinen kyynärpääni on lääketieteellisessä mittakaavassa kipeytynyt liiallisesta sanajärjestysten etsiskelystä. Kauneus sanoissa ei yllättäin käsittele lainkaan perinteisiä kauneuden teemoja tai objekteja. Kauneus syntyy lukijan mielessä tuottaen ahdistusta ja hämmennystä sanojen tyhjissä koloissa, eli väleissä.
Pitänee piipahtaa piritorilla. Siltähän mä matskuni skaffaan.
😁
Sinkkuus on mittasuhteiltaan niin valtava asia, että se jos mikä on jäänyt allekirjoittaneelta huomaamatta.
(Reps)
😁
Maailma on kulkemassa kohti sitä.
Minä etunenssä.
(Hyvä .enävitsi)
😁
Hitto kun tämä auto pomppii. Stadissa ei ole yhtään tasaista tietä.
Helppoa tietä.
😁
Aistikasta silmillä mässäilyä!D
Tuoksut viiltävät vetisiksi ja katse sumenee. Pimeyttä ei ole tarkoitus poistaa edes valoja päälle laittamalla, se osoittaa minne mennä, missä olemme.. kenties mihin haluame katsoa tai ohjata syseen halkaisevan juovan.
Hajut johtavat tietä siihen saakka kun kuvaruudun sokaiseva heijastus on tasaantunut mielessämme näkyväksi.
Elämä rullaa radallaan, ilman rullaverhoja!
Onko olemassa edes helppoa tietä!
Että sellaisia halluja siellä jo heti aamusta. Sellaista se on narkin elämä.
Mitä olisi normaali arki ilman haluja!
Kirjoitusvirheet kuuluvat elämään, niille on tarkoitus.