Kaikki muuttui parisuhteessa kun lapsi muutti kotoota pois, yhtäkkiä sitä oltiinkin vaimon kanssa kahdestaan ja mikään ei tunnu sujuvan. Onko täällä muita samassa veneessä olevia ja miten on elämä lähtenyt vai onko tullut ero? Tässä sydäntä liikuttaa myös eräs ihana ruskeaverikkö mutta mutta..
Kauan pitää jaksaa katsoa muuttuuko liitto
vvvviiiiskyt
20380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voisi avioliitto kukoistaa paremmin, jos keskittäisit ne sydäntäsi liikuttelevat tunteesi vaimoosi sen ruskeaverikön sijaan!
Älä katso muuttuuko liitto vaan muuta se!
Molempia tarvitaan, jotta tilanne pysyisi samana. Muutokseen riittää, että toinen päättää muuttua.
Jos kaipaat muutakin kuin yleisiä neuvoja, sinun pitäisi kertoa paljon yksityiskohtaisemmin tilanteestanne.
Juuri tuossa iässä miehet ottavat kakkosia. Nyt käsi sydämelle ja ole mies. Mitä haluat elämältä? Älä loukkaa toista joka antanut sinulle parhaimmat vuodet. Tälläkö ajattelit toista kiittää? Mahtavaa miten keski iässä miehet alkavat katumaan elämäänsä. Kyllästyen arjen harmauteen. Ei osaa muuttaa liittoaan niin että yhdessä toisen kanssa hakisi väriä elämään. Vaan katselee kakkosen ja sitä jännitystä. Tee ensin ero ja selkeät syyt eroon ja sitten katsele muita. Älä ole noita raukkamaista ukkomiehiä jotka luulevat olevansa salaa toisen kanssa kuitenkaan ei eroa ja huijaa kahta naista nauttien tilanteesta. Näitä on ja riittää.
Haluun jotain muuta ja jonkun muun kanssa mitä nykyinen on
Jos ja kun olet ollut ns. "pitkässä liitossa" niin pysy siinä elämäsi loppuun asti. Tai kumppanisi elämän, sillä tavoinhan liitto lopulta purkautuu.
Teillä on niin paljon yhteistä. Oikeastaan teillä ei edes muuta olekaan, kuin yhteistä. Jos liittonne ei toimisi, se olisi hajonnut nelikymppisenä. Mutta ei enää tässä vaiheessa. Sua vaan houkuttaa tietyt pinnalliset ja uudet asiat liittonne ulkopuolella. Eli ruoho näyttää vihreämmältä, kuten sanotaan. Mutta se ei sitä ole. Panosta siihen omaan siippaasi. Ideoikaa uutta sisältöä. Matkustelkaa yhdessä. Ei erikseen. Yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuutta. Paneskelkaa pitkästä aikaa!
Jotain kutinaa liitossanne varmasti on, koska tähän saakka olette yhdessä taivaltaneet.
Ei kannata leikitellä eroamisajatuksella, kun ei tiedä mistä puhuu. Ero on nimensä mukaisesti ERO. Sitä ei kukaan halua kuin ihan viimeisenä ratkaisuna. Se on eri asia, kuin "vaihtelu". Erossa vasta erottuaan, ymmärtää, mitä on menettänyt. Sen jälkeen kaduttaa raskaasti.
Piristäkää suhdettanne!! Leikikää sinkkujen tunteilla, iskekää salarakkaita, tarkistakaa oma statuksenne markkinoilla. Vieläkö riittäisi vientiä???? Siitä saa ihmeesti uutta potkua, kun jallittaa kolmatta osapuolta. Omat osakkeet ja itsetunto varsinkin nousee kohisten. Ja eikun pili pystyssä oman kullan kimppuun. Tsemppiä!
Kyllä nyt tuntuu että vanha on nähty ja miksi niin ei saisi olla? Kerran täällä vaan eletään!
Aivan. Tietoa voi lisätä toisen päähän, vaan ei ymmärrystä. Päätös on sinun.
Kirjoitan muutaman sanasen omasta erostani, vaikkei tilanteeni silloin ollutkaan kuten aloittajalla.
Olin avioliitossa ja meillä oli tuolloin lapsiakin, suhde oli kestänyt kymmenisen vuotta. Vuoden ajan (ennen eroa) sanoin miehelleni etten ole tyytyväinen suhteeseemme. Pyysin, että kävisimme jossain avioliittoneuvojalla tai että ylipäätään puisimme suhteemme ongelmia. Mieheni ei ollut halukas tulemaan (eikä keskustelemaan), minä olisin kyllä voinut mennä, koska minullahan ne ongelmat olivat...
Emme riidelleet, ei ollut väkivaltaa eikä alko kuvioissa, eikä tietääkseni pettämistäkään 3. osapuolen kanssa.
Ihastuin sitten toiseen mieheen ja tuolloin tiesin, että avioliittoni oli tiensä päässä. Itseni tuntien tiedän, etten olisi ihastunut kehenkään toiseen jos olisin rakastanut vielä miestäni. Kerroin tilanteesta miehelleni, josta hän tietysti suuttui. Sanoin, että en ole häntä pettänyt enkä aiokaan, mutta ero on nyt edessä.
Siinä vaiheessa mieheni lupasi ummet ja lammet; kaikki ne asiat, joita olin pyytänyt ja rukoillut puoli vuotta aiemmin. Tuossa vaiheessa se oli jo myöhäistä ja erosimme.
En minäkään liitossani virheetön ollut, mutta olisin kyllä halunnut korjata ongelmat ennenkuin niistä tuli ylipääsemättömiä.
Kertaakaan en ole eroa katunut, en pienintäkään hetkeä.
Tuon silloisen ihastukseni, nykyisen mieheni, kanssa olen ollut yli 20v ja olen täydellisen tyytyväinen häneen! Meillä keskustellaan asioista, ja jos joku kalvaa toista, niin nekin ratkotaan yhdessä.
Eroon riittää yksi, mutta avioliittoon tarvitaan kaksi henkilöä.
Tosi hyvä kirjoitus. Toimit niin kuin tiesit olevan oikein, ja vedit asioista oikeat johtopäätökset. Olet rohkea ihminen: Teit päätöksesi ja pysyit siinä, vaikka ehkä pelottikin? Uskon myös, ettet olisi ihastunut toiseen, mikäli liittosi perusta olisi ollut kunnossa. Ja kun puolisosi ei nähnyt tarpeelliseksi kallistaa korvaansa sinun huolillesi, teit niin kuin oli tehtävä, ja niin kuin tiesit oikeaksi. Tekosi ja päätöksesi oli rohkean ja voimakkaan ihmisen teko. Ja kaikille osapuolille paljon parempi ratkaisu, kuin jäädä kylmään liittoon, jossa ei ole yhteistä päämäärää eikä keskinäistä kiintymystä jäljellä, vaan kyynisyys ja etäisyys lisääntyy vuosi vuodelta, teeskenneltäessä, että asiat ovat jotenkin kunnossa. Vaikka kumpikin tietää ettei niin ole, ja kumpikin odottaa toisen tekevän aloitteen.
Kiitos.
Näin ajattelin itsekin ettei siitä huonosta liitosta loppupelissä hyödy kumpikaan.
Tosin, varmaan uskotkin, että myös lokaa tuli niskaan kun jätin "hyvän miehen".
Tuntuu, että ainoat oikeat syyt eroon ovat juuri väkivalta, alkoholi tai pettäminen.
Pelottikin, kyllä. Varsinkin se, että kuinka ero vaikuttaa lapsiin yms.
Kyllähän heistä kuitenkin kasvoi oikein tasapainoisia aikuisia ja ymmärtävät eron syytkin.
Mukavaa kevään odotusta kaikille!
Minä haluaaaaaan, minä haluaaaan. Voisitko miettiä joskus mitä läheises haluaa tai halusi elämältä, kun on sinunkaltaisesi kanssa tähän asti elämän viettänyt.
näyttää haluavan kanssa jotain ihan muuta.
Oletko kysynyt mitä puoliso haluaa? Kuinka monta ukkomiestä löytyykään jotka " unohti kertoa puolisolleen että on ongelmia. Painiessaan kakkosen kanssa kun tuossa iässä ei uskalla sinkkuna olla niin varmistaa ensin saako kakkosen. Ihan vain ohjeena jos selkeästi olette eroamassa niin eroa ja tee se niin että molemmat ovat samaa mieltä. Tuollaisia Keskiiän kohdanneita Ukkomiehiä riittää joilla todella on omassa elämässä ruoho vihreämpää aidan takana jota typeryyksissään tavoittelee kuten sinäkin jo katselet kertoo yleensä siitä ettei miehet osaa hormoni häiriön tullessa elää elämäänsä oikein.
oikeesti, ei ole mitään sääntöä että erotessa molemmat ovat samaa mieltä - harvemmin ovat. Ja sitäkö yritätä neuvoa että ei voi erota jos molemmat ei oo samaa mieltä? On se kuule nuoremmissakin sama "vika" että ensin varmistellaan kakkonen kun ei uskalla sinkkuna olla, se on ihmisluonne eikä ikäkysymys. Jos ei vaan enää parisuhde tunnu hyvälle eikä kiinnosta edes korjata nii mitä sitä siinä kärvistelemään, uutta matoa koukkuun.
Viimeisenkin lapsemme lähdettyä oli vaimoni hieman jotenkin poissaolevan tuntuinen. Ei niin paljoa, että se olisi häirinnyt normaalia elämää mutta havaittavassa määrin kuitenkin.
Iman rajapintoja tilanne normalisoitui parissa kuukaudessa.
Kun lapsi on muuttanut pois, olet vastuusta vapaa. Tee niin kuin mieleen juolahtaa kunhan et petä salaa.
Siinä vaiheessa aikoinaan, kun lapset muuttivat pois, oli jokaisen hyvä itsenäistyä. Kyllä helpotti!
Ja miksi ei uskalla sinkkuna olla, tottakai uskaltaa ja kaiken lisäksi on pirun mukavaa. Saa tehdä mitä haluaa, koska haluaa, miten haluaa ja saa jopa jättää tekemättä.
Kyllä minä ainakin olen ollut tyytyväinen ja onnelinen tähän tilanteeseen johon "ajauduin" reilu vuosi sitten!
Itse ne kyllä yli 55v miehenä viittisi naista enää ettimään kun tämä nykyinen on ihan hyvä ja kun on yli 27v oltu kimpaassa ja lapsikin kasvattetu ja ei ole tarvetta vaihtamaan kun ei ole naisen imikään pirttihirmu.
Miksi sitä tuttua ja turvallista puolisoa viahtamaan jos yhteiselämä sujuu ja seksiä on sopivasti ja niin edelleen. Kuulin juuri nuoruuden kaverilta että yksi tuttu seiltä kylältä mistä aikoinaan mailmalle lähdin on eroamassa kun on löytänyt toisen naisen ja taisivat olla yli 25v kimpassa. Itse olen sitä mieltä että jos vierata tekee mieli niin voi niiden kanssa köydä sekstailemassa mutta miksi pitää erota kun on ne yhteiset lapsetkin ja muistot. Kun aika kuluu niin se uusi nainenkin voi miestä vaihtaa ja on monesti käynyt niin että kun mies eroaa niin uusi sutturakin sen suhteen lopettaa kun on tavoitteena ollut vian toisen ero ja voi vaikka kostaa omaa epäonnistunutta suhdettaan tai eroaan.