Voiko joku sanoa, että miten minun täytyy toimia, kun haen avioeroa? Lapset ovat jäämässä minulle ja asunto myös. Ei kuulemma raha kiinnosta, vaan ainoastaan se, että en pärjää kahden lapsen kanssa. Mitä teen, että ei tarvitsisi käyttää mitään lakimiehiä?
Mitä teen ekaksi?
Nyt riitti
91499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lähimpään käräjäoikeuden toimistoon pistää erohakemus sisään. Ja sitten tee osituspaperi missä on mainittu mitä kukin saa ja lopuksi siihen paperiin että molemmat osapuolet tyytyväisä tähän jakoon ja ovat moittamatta sitä millään tavalla, tietenkin pitää olla todistajat kun allekirjoitatte sen paperin. Mutta tee se heti.Ja sitten soita lastenvalvojalle että saatte elatussopimuksen tehtyä.
hieman tarkennan kuitenkin.
Erohakemuksen voitte jättää käräjäoikeuteen joko yhdessä tai erikseen, lopputuleman kannalta sillä ei ole merkitystä.
Ositus- ja erottelusopimuksen kanssa kannattaa olla tarkka muotoseikkojen kanssa. Ellei suurista omaisuuksista ole kyse, niin netistä löytää hyviä pohjia. Kai ap.:llä tietoa siitä mitä laki osituksesta sanoo (siis laskennasta) ... mistä tietenkin voidaan yhteisestä sopimuksesta poiketa vapaasti.
Lapsista tehtävä (tai no, kannattaa ehdottomasti tehdä) huoltajuus-, elatus-, ja tapaamissopimukset. Ne voi tehdä lastenvalvojalla, tai liittää suoraan erohakemukseen vahvistettavaksi.
Että tarkensit minun kirjoitusta, tein sen tauolla pikasesti, niin se oli vähän epäselvä*nolona*
mene oikeus apu toimistoon sieltä saat lakineuvoja osituksen ( omaisuuden jaon ) suhteen. Siellä lakimies palvelut ei ole kalliita. KÄYTÄ LAKIMIESTÄ NIIN ET KADU JÄLKEENPÄIN.
älä eroa,ei se elämä paremmaksi muutu.Menetät
vain mahdollisuuden elää lapsiesi kanssa normaalia elämää
Onneksi en usko tuohon. Ei ole perhe-elämää, jos toinen vanhemmista ei osallistu koko perheen tekemisiin ja on vain omissa oloissaan. Lasten vuoksi kannattaa roikkua yhdessä mahdollisimman pitkään, mutta aina se raja tulee jossain vastaan.
ajattelet.Tiedän omasta kokemuskesta ja nyt on lasten kanssa paljon parempi olla, alku oli tietenkin on rankkaa, mutta se kannatti.
Kyllä avioeroperheessäkin - niinkuin muissakin yksinhuoltajaperheissä - eletään ihan normaalia elämää. Epänormaalia on "roikkuminen" kun ei asiat muutoin ole kohdallaan.
Luin Soneraplazan Elleistä eräästä naisesta, joka häpeää ottaa eron toisesta avioliitostaan.
Mies pahoinpitelee häntä, mutta nainen ei kehtaa hakea apua.
Kuinkahan moni ihminen pysyy liitossaan nolotuksen takia?
Alkuperäinen voi hoitaa avioeron, jos siltä tuntuu. Jos tulet katumapäälle, uudelleenvihkiminen on helppoa. Voittehan asua myöhemmin "susiparina", jos vanha suola alkaa janottaa.
Pitkitin eroa vuositolkulla ja ei siitä kuitenkaan ollut mitään hyötyä. Rahallisesti hävisin jonkin verran. Eipähän mikään jäänyt kaduttamaan tai mietittymään. Käänsin jokaisen kiven ja kannon. Uusia miehiä en ole katsellut.
Elin avioliitossani yh-elämää. Jatkoin elämää entiseen malliin.