hermotmenee

Sinä joko alistut ja hyväksyt tilanteet sellaisenaan tai sitten hänen suuttumisestaan huolimatta pistät rajat ja sanot tiukasti asiasi. Hyssyttelemällä ja odottamalla tilanne ei tuostaan kummene, pahenee vain.

Nainen toimii mielestään oikein, sinun mielestäsi väärin. On erilaisia näkemyksiä toiminnalle. Jos teillä on ylitsepääsemättömiä näkemyseroja, jotka hajottavat suhdetta, niin suhde hajoaa eli aikaa myöten päättyy. Ellette sitten ole masokisteja, jotka haluavat hakata päätä seinään ja satuttaa itseään elämän loppuun asti.

Juu jee, lähde sinäkin ystäviesi kanssa vaikka baariin tms, ja anna hänen mennä ystävättären kanssa mihin sitten meneekin... oma aika voi olla joskus helkkarin hyvää sillä kavereiden kanssa irtautuu turhan tiiviin parisuhteen ongelmista ja antaa lisää siimaa kehittää suhdetta. Jos olette liian tiiviisti keskenänne, voi turhat asiat muodostua ongelmiksi kuten tuossa just esität. Jos tahdot hiihtämään, hanki itellesi siihen kyyti sinne ja takas älä liikaa sido tyttöystävääsi kaikkeen tekemääsi.

Kävin aikanaan puolisoni kanssa monta keskustelua lupausten rikkomisesta - näin minä sen näin. Se, mitä minä pidin lupauksena, oli puolisoni mielestä suunnittelua ja ehdotuksia. Jos tuli jotain muuta, mikä sillä hetkellä vaikutti tärkeämmältä, suunnitelmat muuttuivat. Ei hän tarkoittanut loukata tai pitänyt minua itsestäänselvyytenä. Opimme kommunikoimaan selkeämmin, ja itse opin joustavammaksi. Kaiken ei tarvitse olla kontrollissa. Joitakin juttuja suunnittelen nykyään niin, että puoliso tulkoon mukaan, jos ehtii, viitsii ja huvittaa, mutta voin mennä ja tehdä yksinkin.

Jos jatkuvasti tehdään ohareita, kyllähän se tärkeysjärjestyksestä kertoo. Millä tavalla olet yrittänyt puhua ongelmasta? Jos vain sanot, miten asiat olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa, vaikutat siltä, että haluat määräillä. Oletko puhunut, miltä oharit sinusta tuntuvat (tarkemmin kuin "epämiellyttävältä")? Onko se selvää itsellesikään? Et ole tärkeä hänelle; haluaisit viettää enemmän kahdenkeskistä aikaa; koet, että sompailu vie turhaan omaa aikaasi tms.? Älä ajattele naisystävän puolesta ja tee tulkintoja hänen motiiveistaan. Anna hänen itse puhua. Jos muutosta ei tapahdu, voit joko opetella hyväksymään tilanteen tai hakea jotain muuta.

Ymmärrän että voi ärsyttää, mutta toisaalta, kumppanisi on hyvin epäitsekäs. Tuskin hän itsekään haluaa lähteä vapaailtana viemään tuntulistaa tai odottamaan ylimääräisiä pätkiä ystäviään. Hän tekee sen siksi, koska haluaa olla ystävällinen kaikille. Ei se välttämättä kerro heikosta itsetunnosta, vaan vahvasta joustavuudesta muiden hyväksi. Oletko miettinyt, kuinka usein hän onkaan mahtanut tehdä joustoja sinun hyväksesi? Et välttämättä tiedosta edes sitä. Olet ehdottanut sitä hiihtoretkeä, ja nainen on mielessään miettinyt että hän kyllä jo oli ehtinyt suunnitella vihdoinkin pääsevänsä uimahalliin, mutta sinun mieliksesi hyväksyy hiihtoretken... Näitä voi olla vaikka kuinka paljon!

On totta, että ihmisen täytyy oppia sanomaan ei. Mutta tiedosta se, että naisesi sen oppisessaan alkaa sanomaan ei myös sinun ehdotuksillesi.;)

Kertomasi ystävä ei ymmärrä mitä luotettavuudella tarkoitetaan.

Antaisin ystäväni rikkoa suunnittelemat sopimukset ja menisin yksin.
Muutaman kerran.

Sitten en enää sopisi hänen kanssaan mitään yhteistä tekemistä mikä liittyy aikaan ja paikkaan. Ts. hän olisi vain puhelinystävä ja sattumoisin tavatessa -ystävä.

Miksi suunnitellakaan kun jo edeltäpäin tietää aivan tarkalleen että hän rikkoo sopimuksen kuitenkin.
TAI liitä suunnitelmiin muitakin ystäviäsi. Ystävä rikkoessaan suunnitelmanne, sinulla on seuraa muista , ellet halua mennä ja toimia yksin.

Heitä mäkeen moinen. Itse en tuollaista touhua arvosta ollenkaan. Tottakai joskus tuollaista voi sietää ja tilanteita tulee eteen mutta EI kannata sietää montaa kertaa. EI JATKOON!

Hei.

Olet ottanut esille aika oleellisen asian parisuhteessa, nimittäin sopimusten tekemisen. Vaikuttaa siltä, että suhtaudutte keskinäisiin sopimuksiinne eri tavalla. Minulle tulee mieleen pariviestinnän kurssi, jolla yhdessä muiden parien kanssa harjoitellaan sitä, miten asioista kommunikoidaan ja sovitaan ja millaiset pelisäännöt juuri meidän suhteessamme pätevät. Nämä säännöt pitää kummankin 'allekirjoittaa': kumpikaan yksin ei voi ladella eikä myöskään muuttaa sääntöjä. Tätä kutsutaan sitoutumiseksi.

Oletko keskustellut ystävättäresi kanssa tunnetasolla, ei neuvovalla tavalla. Omista tunteistasi kertoen? Oletko sanonut, että kyseinen toiminta tuntuu oharilta ja saat olosi tuntumaan ylikävellyltä ja siltä, ettei sinun aikaasi arvosteta? Mitä kumppanisi vastaa? Onko hänen mielestään oikeasti ok, että sinun pitää odotella tai siirtää menojanne viime tipalla? Ymmärtääkö hän, että se on myös vallankäyttöä jos mihinkään sovittuun ei voikaan luottaa, vaan äkilliset pyynnöt aina keikauttavat aikataulut? Vai kärsiikö hänkin, mutta ei vaan osaa sanoa ei? Jos kyse on viimeksi mainitusta, voit ehkä kertoa että sillä, ettei hän osaa sanoa ei henkilölle ZZ hän tulee sanoneeksi ei sinulle, kääntää selkänsä sinulle ja että se loukkaa sinua ja pahoittaa mieltäsi? Voitko itse kyseisissä tilanteissa selvemmin ilmaista että ei, nyt ei käy vaihtaa näytöstä vaan mennään siihen mihin on sovittukin? Vai sanotko sinäkin 'joo okei' tilanteen ollessa päällä ja sitten kismittelet sisäänpäin?

Toivon, että voitte joko kurssin avulla tai keskinäisellä keskustelulla luoda sen tapaiset menetelmät, joissa kumpikin tulee kuullyksi ja löydetään win-win- ratkaisuja.

Merja, diakoni