Ahdistus on valtava.
Menin viime keväänä naimisiin mieheni kanssa. Sitä ennen olimme seurustelleet 3,5 vuotta josta 3 vuotta oltiin asuttu saman katon alla. Siinä vaiheessa avioliitto tuntui loistavalta ajatukselta, ja tietenkin vielä pitkään sen jälkeen.
Loppukesästä mieheni lähti armeijaan ja minä jäin yksin pitämään kotia pystyssä. Alussa oli järkyttävä ikävä, mutta nyt kun mieheni vuodenvaihteessa kotiutui, tuntuu että en enää sopudukaan yhteiseloon.
Aviomieheni kanssa elämä ei ole ollut helppoa ja nyt tuntuu olevan tavallista vaikeampi kausi menossa. Mieheni on erittäin negatiivinen persoona, minä itse taas olen suorastaan yltiöpositiivinen. Rahan kanssa on ollut tiukkaa ja se saa mieheni stressaantumaan suunnattomasti. Stressin hän taas tuntuu aina purkavan minuun =( Mieheni sanoo rakastavansa minua, mutta minun tunteeni taitavat olla haalistumaan päin ja rakkauden osoituksiin vastaaminen tuntuu päivä päivältä hankalammalta.
Nyt viikonloppuna tapasin ihastuttavan miehen, joka on aviomieheni entinen luokkakaveri. Tämän toisen miehen kanssa synkkasi välittömästi. Löysimme paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Vietimme viikonlopun tiivisti yhdessä. Siis tietenkin ihan kaveripohjalta... Kuitenkin eräs ajatus jäi kaihertamaan mieltäni: Ihastuin tähän mieheen ihan totaalisesti!
Minulla ei ole mitään tietoa tämän ihastukseni tunteista minua kohtaan. Luulen kuitenkin hänen pitävän minusta. Se läheisyys, vaivihkaiset hymyt ja varovaset hipaisut miltein huomaamatta saivat minut uskomaan häneen. Tällaista hullaantumista en ole tuntenut enää teinivuosien jälkeen.
Mitä tässä tilanteessa nyt voisin tehdä? Avioliittoa ei ole kuin vajaa vuosi taustalla, mutta kannattaako sitä enää yrittää jatkaa? Vai kannattaisiko ensin ottaa selvää ihastukseni tunteista ennen kuin edes harkitsee eroa? Kyllä minä kuitenkin yhä aviomiestäni rakastan, mutta ennemminkin sisarellisella tavalla kuin kovinkaan intohimoisesti.
Aikamoisen romaanin sain kirjoitettua, mutta toivoisin että joku ystävällinen ihminen voisi saada sekaisin olevat ajatukseni edes jonkinlaiseen järjestykseen...
Avioliitto ahdistaa
7
2958
Vastaukset
...minkähän ikäisiä olette?
- Hanne
Oletko muuttanut miehen kanssa yksiin jo 16-v, vai onko miehesi hakenut lykkäystä kerta toisensa jälkeen?
Sanoisin: liian paljon ja liian varhain.
Jos lapsuuskin on jäänyt kokematta, miten olisit voinut kypsyä.
En halua arvostella, mutta luotaan vain omia sanojasi. Ehkä on parempi pysytellä yksin vielä 10 vuotta.
Sama kaava toistuu jokaisen uuden miehen kanssa. - pirkko
silloin kun suhteessa on vaikeaa on todella altis uusille suhteille. jäitä hattuun nyt ja unohda se ihastus . Keskity nyt avioliittosi parantamiseen. Saattaa tuntuu kauheelta/ tuskalta mutta se ihastus unohtuu/ menee ohi. Kaikki voimasi kokoa ja tee hyviä tekoja avioliittosi puolesta
- Nainen 42v.
Jos miehesi on nyt vasta armeijassa olette mitä ilmeisimmin tosi nuori pariskunta,parikymppisiä tai sen alle.
Avioliitto on tarkoitettu loppuelämän sitoumukseksi.
Kirjoitan sen silti vaikka olen itse eronnut nainen.
Avioliiton on tarkoitus olla pysyvä,siksi sitä on tarkkaan harkittava ennenkuin siihen rupeaa.
Jokaisessa suhteessa tulee arki eteen,toisissa heti,toisissa vasta myöhemmin ja jossakin vaiheessa se ihana alkuhuuma on vääjäämättä ohitse ja toisen naamataulu alkaa kyllästyttää.
Huomaa että se kumppani onkin vain ihminen joka kuorsaa,pieree,kaivelee nenäänsä,rutistaa hammastahnatuubin väärästä päästä ja jättää likaiset sukkansa lojumaan lattialle,tai margariinirasian ja maitopurkin aamulla pöydälle.
Avioliiton tarkoitus on oppia kasvamaan sen puolison kanssa yhdessä,omaan kumppaniin voi rakastua aina uudelleen.
Jos perusasiat ovat hyvin,miksi erota avioliitosta?
Itse erosin koska mies alkoholisoitui,petti ja kävi väkivaltaiseksi.
Siitäkin huolimatta jatkoin vielä liittoa ja yritin.
Kuitenkin siihen tarvitaan molempien halua ja jos toinen ei halua yrittää niin yksin ei siihen kykene.Siinä syy omaan erooni.
Yritin melkein 15 vuotta.
Olette olleet naimisissa vuoden,ei avioliitto ole leikkiä.- Anonyymi
Olen ottanut avioeron narsistista. Alussa ei voi tietää mitä kumppanista paljastuu vuosien edetessä.
- Anonyymi
Tuo on hyvin sanottu. Puolisot ovat ihmisiä,ei prinssejä ja prinsessoja.
- Anonyymi
Viime keväästä kaikki kääntynyt päälaelleen? Kasva nyt jo aikuiseksi, ja lopeta rahantuhlaaminen....:D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823223
- 922925
- 532182
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201625- 191434
- 171421
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..61419Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein181365Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131341Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351295