Joskus näitä sivuja lukiessa tulee tunne, että tekstiviestien tai soitettujen puheluiden tsekkaus (syystä epäillä) on suurempi rikos, kuin pettäminen.
Omalla kohdalla mikään ei olisi selvinnyt ilman kahden viestin lukemista ja niiden pohjalta paljastui lopulta pitkä rinnakkaissuhde.
Pettynyt mies ja nykyinen yh-isä
Omalla kohdalla mikään ei olisi selvinnyt ilman kahden viestin lukemista ja niiden pohjalta paljastui lopulta pitkä rinnakkaissuhde.
Pettynyt mies ja nykyinen yh-isä
Vastaukset 16
Vanhimmat
olet oikeassa aloitin aiheesta ketjun parisuhde osastolla männä viikolla. käys kattoo.
ihmiset on tekopyhiä persreikiä
Pettäminen ei vuosiin ole ollut rikoslaissa rangaistavaa, sen sijaan viestintäsalaisuuden rikkominen on.
Niin...
Avatun kirjeen tai jo luetun viestin lukeminen ei ole rikos, jos aineisto (kirje tai kännykkä) on jätetty paikkaan, mihin lukijan ei tarvitse murtautua päästäkseen aineistoon käsiksi, siis yksityisessä lukitussa paikassa. Sen sijaan avaamattoman kirjeen tai lukemattoman tekstiviestin lukeminen ON rikos. Olen asian lakimiehelle soittamalla kerran tarpeen tullen tarkistanut, kun asia oli minulle epäselvä. Eli kumpikaan em. asioista ei ole rikoslakien alainen asia, mutta itse ainakin pidän pettämistä enemmän moraalisesti tuomittavana. Jos miehellä ja naisella ei ole suhteessansa mitään salattavaa, niin mitä haittaa siitä on jos lukee toisen viestejä tms...? Siis puhun avioliitossa ja avoliitossa olevien puolesta, sillä silloin kun ollaan jo saman katon alla, niin ei toisella pidä olla enää salaisuuksia. Me emme puolisoni kanssa tutki toistemme kännyköitä (jos niin voisikin tekstistäni päätellä), mutta tiedämme molemmat, että meillä on siihen lupa niin halutessamme. Eikä minua haittaisi, jos puolisoni haluaisi viestini lukea..korkeintaan hämmentyisin moisesta luottamuspulasta. Yleensä kuitenkin siinä vaiheessa, kun puoliso menee toisen viestejä jo kännykästä lukemaan, hänellä on vahva epäilys siitä, mitä kännykästä hakee ja silloin on täysi syy ja oikeus toisen puhelinta tutkailla. Suhteen alussa loukkaantuisin ikihyviksi, jos toinen tutkailisi puhelintani ja suhde varmasti loppuisi siihen.
Olet ehdottomasti oikeassa. Parisuhteessa ei pitäisi olla MITÄÄN sellaisia salaisuuksia, joita toinen ei voisi lukea. Salamyhkäisyys on merkki siitä, että jotain hämärää peliä on meneillään. Se mädännyttää luottamuksen ja toinen aistii sen aivan varmasti, halusi sitä tai ei. Avoimuus sitävastoin ruokkii suhdetta niinkuin kesäinen sade puutarhaa, tunteehan sen jo tuoksustakin.
Parisuhde on kuin mikä tahansa ihmissuhde; salaisuuksineen, huolineen ja murheineen. Juuri liika avoimuus tappaa kaikki ihmissuhteet kuten myös parisuhteen. Jotain salaisuuksia pitää olla jo senkin takia, että toisen mielenkiinto säilyy.
Kännykkää ym. urkitaan siksi, että etsitään motiivia erolle. Niillä, jotka kokevat suhteensa olevan ok (niine salaisuuksineenkin, jotka voivat olla mitä tahansa) ei ole mitään tarvetta kumppanin asioiden penkomiseen. TÄMÄ ruokkii suhdetta kuin keväinen sade puutarhaa.
Juuri tuollaiset tyypit tarvitsevat niitä salaisuuksia pitääkseen mielenkiintonsa toiseen yllä. Mutta se kännykänurkkiminen nimenomaan on oire siitä, että toista VAIVAA se sulkeutunut meininki ja hän haluaa kaataa muurit. Oletko ikinä kuullut, että epätietoisuus on raskainta mitä sisällään voi kantaa? Taidat olla aika pentu vielä (alle 25) ja itsepäinen tytteli, kun noin napakka vastalause tuli elämän tosiasioihin. ;)
Hyvät hyssykät sentään! Ei suhteessa tarvitse olla yhtään sulkeutunut meininki, vaikkei siinä kaikkia salaisuuksia jaetakaan. Sen, joka haluaa urkkia asioita (esim. kumppanin kännykkää) pitäisi mennä itseensä ja miettiä muutenkin suhteen syvintä olemusta. Siis omaa suhdetta kumppaniin. Kyyläämällä, kuten jo ed. viestissä mainitsin, vain halutaan syy eroon (tai tehdä suhteesta todella hankala ja toimimaton, mutta sekin johtaa yleensä eroon).
Asia on silläviisii, että epätietoisuuttakin raskaampaa on käsitellä kumppanin paljastunutta suhdetta toiseen. On nimittäin niin, että mitä enemmän sitä käsittelee sitä sekavampaa siitä tulee. Lopulta molemmat
(huom yllätys yllätys: Myös "pettäjän" tunteita voi loukata, myös hänellä on vaikeaa, vaikkei "petetty" sitä lähes KOSKAAN tajua)
ovat vain vihaisia ja loukkaantuneita eivätkä yritä edes ymmärtää toista.
Olen aika pentu vielä 40-vuotiaanakin, mutta paljon kokenut ja nähnyt ;D.
Puhut selvästi omasta kokemuksesta, pentuseni ;)
Olet ehkä jäänyt sivusuhteesta kiinni, kun ukkosi "kyyläsi" tekemisiäsi, ja se kolautti pettäjän herkkiä elimiä? Hyväksytkö sivusuhteet? Se, mitä toinen ei tiedä, ei loukkaa häntä, noinko meinaat? Helppo sanoa niin, jos itsellä ei ole puhtaita jauhoja pussissa, mutta entäs jos miehesi pelaisi selkäsi takana, etkö haluaisi saada selville sitä? Aika heikko itsekunnioitus täytyy olla sillä, joka tyytyy tuollaiseen "pää puskaan ja roskat maton alle" -elämään. Helppoa on vaieta asiat olemattomaksi, mutta onko se ihmisarvoista elämää?
Ehei, ei mitään tuonnepäinkään.
Kun aloitin suhteen mieheni kanssa olin hänestä hyvinkin mustasukkainen. Hermoni romahtivat täysin, kun hän tuli kotiin viisikin minuuttia myöhemmin kuin oli luvannut ;D. Jossain vaiheessa päätin, ettei niin voi jatkua, koska teen pelkästään mustasukkaisuudellani meidän molempien elämästä helvetin.
Olen aina ennen ollut kovastikin ns. uskollisuuden kannattaja ja olen kyllä sitä vieläkin jossain määrin. Muunmuassa omien tunnesekamelskojen takia jouduin lieventämään hyvinkin paljon asennettani uskottomuuteen ja yleensäkin pohtimaan mikä oikeastaan on uskottomuutta. Tätä aasinsiltaa käyttäen pääsenkin siihen, ettei uskottomuuden hyväksymisellä tai hyväksymättä jättämisellä ole mitään tekemistä itse uskottomuuden kanssa. Kumppani voi olla uskoton, vaikkei ITSEkään sitä "hyväksy". Ja syitä siihen miksi rakastuu toiseen(kin) tai haluaa seksiä jonkun toisen kanssa ei tiedä suurin osa ihmistä. Miten siis keskustelu kumppanin kanssa voisi jotenkin selkiyttää tilannetta? Mielestäni vanha sanonta "viisas vaikenee" sopii juuri tähän kohtaan. Siinä ei ole kysymys "pää puskaan ja roskat maton alle" -elämästä vaan ihan tosiasioiden tunnistamisesta ja niiden kanssa elämisestä.
Miehelläni ei koskaan ollut tarvetta tarkkailla minua ja tekemisiäni - ei nytkään, vaikka liikun paljon mitä erilaisimmissa paikoissa ja aivan kaikenlaisten ihmisten seurassa. Hän ei liioin murise, vaikka nuorimmat "poikaystäväni" ovat minua puolet nuorempia. Itseasiassa mieheni taitaa jopa ihailla minua siksi, että olen onnistunut samaan erittäin sekalaisen kokoelman ystäviä. Siksi juuri rakastan miestäni yli kaiken (vaikka rakastaisin muitakin; huom. puhun rakkaudesta en seksistä..), sillä hänenlaisiaan vahvan itsetunnon omaavia miehiä on harvakseen. Mikäli hänellä olisi esim. puolet nuorempi "naisystävä" tms. mitäpä muuta voisin tehdä kuin hyväksyä sen.
Kriisissä painiskelevat ihmiset saavat kyllä selvätkin asiat näyttämään täydelliseltä sekamelskalta. Tasakymmenet on naisille TODELLA vaikeita paikkoja, niin se vaan tuntuu olevan ;)
Miten muuten "järjellä päättämällä" onnistuit vähentämään mustasukkaisuuttasi miehesi tekemisiä kohtaan? Se ei mielestäni ole tahdonalainen "luonteenpiirre", jota pystyisi säädellä jostain termostaatista. Tunteitten viilenemistä veikkaisin (vaikket itse sitä ehkä tiedosta), silloin mustat sukatkin yleensä vaalenevat...
Olen samaa mieltä että känny on liian henkilökohtainen että jollakin olisi oikeutta mennä sitä räpläämään. En edes vastaa toisen kännykkään ellei siihen ole annettu erikseen lupaa. Aivan sama jos menisin penkomaan toisen laukkuja tai taskuja.
Tiedän että miesystävälläni ei ole "salaisuuksia" mutta minua ei todellakaan kiinnosta tietää aina aivan kaikkea. Tuo asenne kuuluu nuorille, itsestään epävarmoille ihmisille jotka eivät ole kypsyneet siihen ajatukseen että aviopuoliso on oma erillinen ihminen, ei itsen jatke. Niinpä hänellä on oikeus myös omaan henkilökohtaiseen elämään. Uskon että tuo asenne tukahduttaa useimmat liitot ( minä ainakin onnistuin nuorempana tekemään niin) ja estää molempien puolisoiden ihmisenä kasvamisen.
Yhden kerran olen lukenut salaa viestin kun seurustelin. Silloin minulla oli todellista syytä, ja soitin viestittelijälle ja kerroin minkälaisen ihmisen kanssa hän on tekemisissä. Enemmän hävetti kun piti turvautua niin alhaiseen keinoon saadakseni mies valehtelustaan vastuuseen. Hän oli patologinen valehtelija.
Kerrankin oikeen tosi kypsän ihmisen kommenttia. Kannatas varmaan monen muunkin miettiä juttuja tältä kantilta!!Säästyis monet liitot ja sil viisiin.!
jos sähkötermejä käyttäisin, oli lauseesssi plussaa ja miinusta???!!!
kerro
En tee sitä toista kertaa että kuikuilusin toisen kännyä. Joskin tilanne oli äärimmäinen, seuraavalla kerralla uskon jo vaistoani ja teen päätöksen sen mukaan - ellei rehellistä vastausta muuten saa.
Katson että kanssani ollaan vapaaehtoisesti, ei velvollisuudesta tai pakosta. Jos salaisuuksia on, kantakoon jokainen vastuunsa ja seuraukset siitä että loukkaa. Ne paljastuvat muutenkin kuin kyttäämällä!!!!
Ihan en allekirjoita tuota väitettäsi tasakymmenten vaikeudesta... Ainakin oma elämäni on ollut tasaisen vaikeaa ihan lapsesta lähtien. Eipä silti, niin sen kuuluu ollakin. Elämä ei ole helppoa! Tylsää jos niin olisi. Oikeastaan suurin ajatusvirheeni oli teini-ikäisen maailmantuskan aikana ajatella, ettei aikuisena ole huolia ja murheita.
Onneksi opin silti jo lapsena, että ongelmat, surut ja murheet täytyy läpikäydä ja selvittää. Kun onnistuu ratkaisemaan jonkin vaikean asian niin se kasvattaa itseluottamusta huikeasti. Samalla kehittyy muutenkin. Kukaan ei voi opettaa toiselle elämänkokemusta eikä ratkaista toisen ongelmia vaan se on jokaisen oma tehtävä. Ei tietysti helppo sellainen.
Siksi monet sortuvatkin aina syyttämään kumppaniaan tai jotain toista ihmistä (tai yhteiskuntaa) omista ongelmistaan. Kypsymättömät ihmiset eivät osaa samaistua toisen asemaan missään tilanteessa. VAIN HEILLÄ on oikeus tunteisiinsa. Vain omat ajatukset ovat oikeita, muut ajattelevat väärin. Omat ongelmat selviävät vain jos TOINEN muuttaa tapojaan/käytöstään/tunteitaan.
Mustasukkaisuus ei ole luonteenpiirre vaan tunne. Sitä pitää voida hallita aivan kuten muitakin tunteita ja parhaiten se sujuu omalla järjellä mikäli sitä löytyy :). Hallinta ei tarkoita samaa kuin tunteen poistaminen vaan sitä, että mustasukkaisuuden kanssa pystyy elämään ILMAN, että myrkyttää sillä koko suhteen. Kumppania ei saa syyttää siitä, että itse tuntee mustasukkaisuutta. Tunnen välillä edelleen mustasukkaisuutta miehestäni, mutten haitaksi asti...
Niin - kriisi on mahdollisuus kehittyä eikä mikään mörkö. Valitettavan usein ihmisten tunteet toista kohtaan viilenevätkin vain siitä syystä, etteivät osaa ratkoa omia ongelmiaan. Kuvitellaan, että aina jonkun toisen kanssa parisuhteessa olisi helpompaa elää. Siksi nykyaikana parisuhde on monesti kertakäyttöhyödyke. Nopea, halpa ja helppo.
kännylläsi