Itselläni on suhteista tullut kokemuksena, että miehet ei pahemmin tykkää kaupassa käymisestä ei ostoskeskuksista notkumisesta ja saman olen kuullut monelta tuttavaltanikin. Monet on myös sanoneet, että mies lähtee kumppaninsa kanssa ostoskeskuksiin vain alkuhuumassa ja vielä kovin rakastuneena. Pystyisiköhän sitä jotenkin testaamaan tulevasta kumppaniehdokkaasta, että tykkäkö hän oikeasti tulla kanssani ostoksille tai vielä parempi jos tykkäisi hoitaa ostokset ettei itse tarvitsisi aina edes mennä. Kertokaahan erityisesti miehet.
Miten miehet kokee tämän
moniaaskarruttava
28777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Itse miehenä luulen että kaupassa käyminen ei kerro suhteesta mitään.
Itse käyn mielelläni tekemässä ruokaostokset. Tykkään myös suunitella viikon hankinnat ja tehdä ruokaa.
Sensijaan, shoppailusta, eli siitä, kun koko lauantaipäivä hikoillaan tuntikausia jossakin ostoshelvetissä, käydään kaikissa eri brändivaatekaupoissa, kosketellaan joka ikistä tuotetta, hypistellään, kuljetaan päämäärättömästi sinne, tänne,.... Siitä sellaisesta en löydä itselleni mitään kiinnostavaa.
Täysin samoilla linjoilla. Suunnittelen sapuskat, hankin raaka-aineet, valmistan pöperöt ja katan pöydän.
Kauppaan mennessäni tiedän mitä tarvitsen.
Poikkeuksen tekevät ainoastaan Keski- ja Etelä-Euroopan kauppahallit ja varsinkin kala- ja äyriäisosastot.
Joskus pidin myös basaarien kiertelystä mutta se vaihe meni nopeasti ohi.
Aivan avioliittomme alkuaikoja lukuun ottamatta, olemme liikuskelleet erikseen. Vaimoni vaeltelee missä vaeltelee ja minä liikun omilla poluillani.
Naisten rättien hypistelymatkat ovat luku sinänsä. Menkkööt keskenään!
Vapaa-ajan asuntomme kaupungin perjantaimarkkinoillakin vaimoni viihtyy muutaman tunnin vaikka siellä on aina samat rihkamat tyrkyllä.
Mä inhoon kauppakeskuksia. Kaupassa käyn kyllä mutten tykkää tuhlata aikaani jossain saatanan keskuksessa kun voisin sen sijaan olla vaik ulkona.
Kauppakeskuksissa viihtyvää kandee hakee kauppakeskuksista ja jättää meidät muut rauhaan.
Nämä oli kivoja viestejä kuulla, että miesten täytyy olla kyllä tosi rakastuneita, että ostoshelvetteihin jaksaa mennä mukaan. Toisaalta oli kiva kuulla, että ruokaostoksia teette mielellänne, sillä itse naisena en pahemmin tykkää ostoskeskuksissa luuhamisesta ja olisi kiva, jos mieskin välillä käy ruokakaupoissa. Kauppahallit on kyllä itseänikin kiinnostavia.
Kyllä miehetkin saattavat viettää paljon aikaa, kun suunnittelevat ostoksia. Naiset tuskastuisivat miehen ostoksista yhtä lailla, mutta miehelle ei tule mieleen kiusata naistaan niillä.
Tulee mieleen kun joskus ammoin käväisin tietokonekaupassa. Vaimo kesti noin kolme sekuntia ennen kuin hänen piti rynnätä ulos kaupasta.
Naiset yleensä ajattelevat shoppailua vain omasta näkökulmastaan ja sitten ihmettelevät että kun miehet eivät jaksa olla mukana näillä naisten reissuilla. Olisikohan syy se että käydään vain kaupoissa jotka kiinnostavat näitä naisia? Olisiko tämä nainen valmis roikkumaan tuntikausia autokaupassa renkaita potkimassa, kodinkoneliikkeessä uusia kotiteatterikaiuttimia valitsemassa tai rautakaupossa uutta iskuporakonetta etsimässä? Aika harva nainen näissä yhtään pidempään viihtyisi, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Siksipä me olemme pääasiassa shoppailleet erikseen, kumpikin oman kiinostuksensa mukaan. Ruokaostokset sitten ovat välttämättömys ja ne tehdään joko yhdessä tai sitten se kumpi ehtii ja jaksaa milloinkin.
Se parisuhdeaika sitten vietetään oikeasti kahdestaan ja toisiimme keskittyen, ei kaupoissa kierrellen.
En käy kaupassa. Tilaan ostokset kotiin.
Ruokakauppa on ihan tarpeellinen paikka, mutta ns. shoppailu on kyllä naisten puuhaa...
Miesten pitää myös tajuta, että shoppailu on monille naisille nautinnollisempi asia kuin seksi. Jos mies ahdistuneena käskee vaimoaan shoppailemaan yksin tai raahautuu vastentahtoisesti vaimonsa perässä, se on sama kuin vaimo, joka käskee miehensä tumputtaa itsekseen, tai makaa lahnana alla toivoen toimenpiteen pikaista loppumista.
Ooookeiiii..... Voiko tältä pohjalta löytää jonkinlaisen kompromissin, tahi win-win-tilanteen? Eli kun mies innostuneena viettää vaimonsa kanssa lauantaiaamupäivän ostoshelvetissä, kokeilee kynsilakkoja, sovittaa jotain ihanaa päälleen, syödään välillä pehmikset, kosketaan puoleen tusinaan käsintehtyyn kippoon ja kuppiin, kokeillaan lisää kynsilakkoja, tätä kaikkea ihanaa vaikka nelisen tuntia, niin sitten iltasella mies saisi kymmenen minuuttia pillua? Ja vaimo esittäisi olevansa hommassa mukana, eikä anna katseensa vaeltaa pitkin katonrajaa, samalla mumisten itsekseen, kummat niistä tänään nähdyistä verhoista olis juuri ihanat meille?
Ei ne kaupat tai shoppailu niinkään miehiä pitkästytä vaan se kuinka naiset miehiä kohtelevat kyseisissä tilanteissa. Mennään vain kaupasta toiseen pyörimään hyllyjen ja telineiden väliin ilman, että miestä ajatellaan tai huomioidaan. Huomio tuntuu keskittyvän vain vaatteisiin ja meikkeihin eivätkä ne sattuneesta syystä nyt miehiä yleensä kiinnosta. Emme me usein tykkää ostaa vaatteita edes itsellemme niin miten meidän pitäisi nauttia toisen shoppailun seuraamisesta? Miehet ovat vain kantajia ja kehtaan väittää, että edes te naiset ette jaksaisi. Alkuhuumassa tällainen kohtelu vielä menee koska pelkkä henkilön fyysinen läsnäolo riittää eikä naisen tarvitse olla edes henkisesti läsnä.
Ruoka- ja tavarakauppa ovat sitten toinen juttu. Niistä löytyy meille miehillekin etsittävää, tarkasteltavaa ja tehtävää. Voimme keskittyä asioihin, joilla on myös meidän miesten elämään jotakin merkitystä. Jos haluat vierellesi miehen jota naisten tuhlailureissut kiinnostavat aidosti, niin hanki jokin naisellinen mies, aka. homo/bi/transu. Harmi vain, että heitäpä harvemmin naiset romanttisella tavalla kiinnostaa.
Toivottavasti selvensi.
Aika oikeaan osui, minä vien naiseni ostoksille itse en osallistu muuhun kuin hakemiseen ja kassien kantoon, naiseni ei tarvitse se on mun tehtävä. Enkä tosiaan kuluta aikaani kaupungilla maleskeluun mutta suhteen alkuaikoina tein sitä oikeestaan mielyttääkseni toista, käveltiin käsi kädessä ja pusuteltiin, ne ajat on jo historiaa kumpikin, valitettavasti mutta johan se "rakkauskin" on kuollut vain kiintymys tallella. Mutta riittää kun tykkää toisesta ja tehdään edes jotain yhdessä.
Käyn kaupassa siinä missä muutkin miehet ja toisinaan jopa muijanikin kanssa.
On kuitenkin kauppareissuja, joihin meidän miesten tulee ottaa osaa, vaikkemme haluaisikaan. Tällaisia ovat "hauskat" ostosreissut esimerkiksi tunnetun ruotsalaisen kodinsisustusketjun hehtaarimyymälöihin ja saksalaisen, puutarharakentamiseen erikoistuneen ketjun liikkeisiin.
Itse en ole kovinkaan innostunut sisustamisesta, enkä sen enempää puutarhanhoidostakaan, joten nämä reissut rassaavat hermoa kovasti. Mukana on kuitenkin oltava, koska heikompi astia tarvitsee kantajaa, autokyytiä, ja saattaisi muutoin innostua ostamaan mitä humpuukia tahansa.
Olen kuullut erilaisia neuvoja, kuinka valita elämänkumppani itselleen. Yksi neuvo oli - ei minulle annettu, mutta hyvä kuitenkin - vie kumppanisi viikoksi erämaavaellukselle, jos olette väleissä vielä sen jälkeen, ei teitä erota mikään vaikeus toisistanne.
Jos ei ole vaellushenkinen, saattaa ostosreissu ruotsalaiseen kodinsisusliikkeeseen kertoa kumppanista samat asiat kuin viikko korvessa.
Vaikka myymälän läpi kulkee (luultavasti) yksi oikea reitti - vähän niin kuin se kartanlukijan valitsema reitti erämaassa - on varsinkin toisella osapuolella jatkuva tunne, että ollaan auttamattomasti eksyksissä.
Mitä ruokapuoleen tulee, voit erämaassa tarkkailla osapuolen suhtautumista mukana kantamiisi ja lämmittämiisi retkimuoniin. Samalla tavalla voit sisustusliikkeen ravintolan buffet-jonossa tarkkailla kumppanisi tekemiä valintoja ja testata, kuinka hän suhtautuu ohajukseen ravintonsa osalta. Pöydässä voit jatkaa tarkkailua ja ohjaamista pöytätapojen suhteen.
Voisin sanoa, että reissu kodinsisustusliikkeeseen ajaa saman asian kuin viikko erämaavaelluksella. Jos olette väleissä vielä autoon takaisin päästyänne, eivät pienet murheet, edes isotkaan, teitä toisistanne erota.
Se riski siinä tietysti on, että suhteenne kariutuu reissun jälkeen lopullisesti. Toisaalta mitä teet kumppanilla, joka ei selviydy kanssasi viikkoa erämaassa taikka päivää kaupassa.
Puolison valinta testaamalla. Tuli tehdyksi tarkoituksettomasti.
Ensimmäinen "testi" oli vajaan viikon reisu Ruotsiin vanhojen kavereiden luokse.
Kahdesti junaa vaihtaen Turkuun. Kansipaikalla yötä myöten Tukholmaan. Junalla Södertäljeen.
Kaverin työpaikalle. Muutaman tunnin luumuilu kaupungilla ja majoittuminen kaverin olohuoneen lattialle.
Toisen kaverin kanssa kapakkareisu.
Iltaisin pientä juopottelua johon nuorikkoehdokkaani ei osallistunut mutta oli hengessä mukana.
Paluu Suomeen kuten oli menokin.
Toinen "testi" oli 4,5:n viikon auto-teltta reisu Välimeren rannoille vanhalla auton rotiskolla joka hajosi paluumatkalla Tanskassa.
Yhteisten matkojemme "ostoskäyttäytyminen". Esimerkkinä vaikka vaimon takin hankinta Berliinissä. Vaimo lähti kahlaamaan Kudamin tavarataloja ja eroamispaikallemme näkyi erotiikkamuseon mainoskilpi. Kerroin meneväni sinne tappamaan aikaa.
Alakerta oli suuri aikuisviihdekauppa. Toisessa kerroksessa oli himmeämmät valot ja tutustuminen muuttui maksulliseksi.
Tapasimme sovitulla paikalla samoihin aikoihin. vaimo oli löytänyt pusakkansa.
Vaimoni omaksui nopeasti asialliset pöytätavat ja tottui miehen perinteellisiin kohteliaisuuseleisiin.
Joskus hän pani brasilialaiset puhumaan espanjaa ja jotain vastaavaa pientä mutta eivätpä nuo ole haitanneet näitä vajaita 50:ntä vuotta.
Kuten on todistettu, kumppania pitää koetella. Eihän sitä kukaan autoakaan kokeilematta hanki.
Mikään ei ole vaimolle niin helppoa kuin itseään täynnä oleva, tyhmä mies!
Kuten on todistettu, kumppania pitää koetella. Naisen täytyy varoa ettei itseään täynnä oleva tyhmä mies herää tyhmyydestään ja rupea viisaaksi. Sellainen onkin jo naiselle haasteellisempi.
Tyhmä mies on helppo, uinuu tyhmyydessään.
En minäkään tykkää kaupoissa turhaan notkua, jos sinne ei ole asiaa, ja olen nainen. Mies ehkä vielä vähemmän. Jos hän vaatteita tarvitsee, niin kävellään yhteen ja samaan laadukkaaseen liikkeeseen, ja ostetaan kerralla muutama kauluspaita, pari pikkutakkia yms. Voi sitten vuoden päästä palata uudelleen.;) Minäkin pidättäydyn tehokkuudessa, jos itselleni tai lapsille hankin. Pari tuttua paikkaa ja nopea silmäily läpi. Kaupungin ydinkeskustaa vältän kuin ruttoa, eli jos mahdollista, niin shoppailus ostoskeskuksesta, jossa voi samalla käydä ruokakaupassa.
Yhdessä on perhe-elämää eletty n. 5 vuotta. Mies on tainnut kerran olla mukana ruokakaupassa ja 3 kertaa käynyt tekemässä ruokaostoksia itsekseen. =D Hyvä niin, kun itse olen nopeampi, täsmällisenpi ja pihimpi. ;) Mutta siis yhteistuumit kauppahommia inhotaan.
Olen vissiin omituinen nainen, kun en tykkää notkua shoppailemassa. Rasittavaa joskus lähteä jonkun naisystävän kanssa ostoskeskuksiin, kun pyytää kaveriksi. Kyllästyn jo puolessa tunnissa ja haluaisin lähteä kotiin. Ruokakaupassa käydään yhdessä miehen kanssa.
Kuule et ole ainoa. Myös minä naisena vihaan yli kaiken kaupoissa notkumista ja haahuilua. En sitä kyllä harrastakkaan. Onneksi lapset on jo sen verran isoja että riittää kun heittää rahat tilille ja käyvät omin nokkineen vaatetta ostamassa. Vieraat ja isot ruokakaupat on oikea painajainen! Kun et löydä sitä mitä haet tai saat kävellä puolikilometriä että saa ne haluamasi tavarat. Huh!
Käyn kaupasssa joka päivä.
Naisen näkökulma. En ole koskaan halunnut että mies lähtee shoppailuretkelle mukaan. Minua itseäni "ahdistaa" jos jotakuta pitää vetää perässä tai selittää mihin mennään seuraavaksi. Mieluiten shoppailen yksin. Sitäkin harvoin.
Ruokakauppareissut on eri juttu. Ne hoidetaan yhdessä tai jompikumpi erikseen.
30 vuoden kokemuksella
Ei voi sanoa mitään tuon perusteella. Itseäni ei shoppailu kiinnosta vaikka nainen olisi hyvinkin mieluisa ja kieltäydyn siitä mikä ei minua nappaa. Siinä tulee testatuksi myös että kuinka hyvin nainen kestää sitä että mies ei ole "ohjailtavissa" ja että mies ei ole peilikuva itsestä ja elä naisen oikuille pelkästään.
Meillä on sama periaate. Itse asiassa vain lapsemme ovat asia, jotka nappaavat meitä molempia.
En tykkää kaupoista. Käyn jos on pakko. Kauppa suhde ei ole parisuhde. Parisuhdetta ei ole kaupassa.
Parisuhde on kotona kahden kesken.
Mitä nainen halua ja missä elämänsä tuhlata, on kai hänen asiansa.
Jollain kauppareissulla hänen ollessaan, saatan lähteä etsimään parempaa naista.
KAIKKI ovat vastanneet aiheen vierestä.
Saat selville tuon helposti. Teette yhdessä pari reissua ostoskeskuksiin.
Jos mies kulkee lähinnä passiivisena perässä ja vain "ihastelee" sinun tekemiä ostoksia, ei hän pohjimmiltaan pidä touhusta.
Jos mies taas on innostunut ja aloitteellinen katsomaan myös itselleen jotakin, ja jopa katsoo oma-aloitteisesti sinulle jotakin, saattaa hän pitää shoppailusta ihan oikeasti.
Mikäs kyssäri tämä oikein on? Mielestäni parisuhdetta on turha perustaa kaupassakäynnin varaan. Ei toimi.