Mulla on niin stressaava elämäntilanne että intiimi kanssakäyminen avomiehen kanssa ei kiinnosta yhtään koska en jaksa. Tästä hän jatkuvasti kiukuttelee. Hän lähtee esim ajelulle yksin, mököttää tai menee sohvalle nukkumaan uhkailee erolla jne.. Mitä teen hänen kanssaan? Pitäiskö lähteä?
Kun halut loppuu..
O0na2
27575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
oletteko keskustelleet tilanteesta ja syistä jotka stressaa? onko kyseessä tilapäinen juttu ja tiedätkö milloin esim. työkiire ja muu stressi tulee helpottamaan? jos on joku aikaraja miehenkin voi olla helpompi suhtautua siihen vaikka aika lapsellista tuo hänen käytöksensä on. Teetkö itse asioita, joiden avulla pyrit vähentämään stressiä? esim. liikunta, riittävä uni, hyvä ruokavalio, ystävät jne. ironisesti seksi vähentää stressiä tosi paljon, vaikkei sitä tee mieli. Eli jos yrität virittyä oikeaan tunnelmaan olo saattaisi olla sen jälkeen parempi. onko teidän suhde muilta osin kunnossa ja saatko mieheltä riittävästi läheisyyttä ja henkistä yhteyttä muuta kuin seksin kautta?
Omasta näkökulmasta katsottuna en ehkä ole enää sopiva parisuhteeseen, koska minulla ei ole tarvetta oikeastaan minkäänlaiseen läheisyyteen. Ei kiinnosta edes pussailu. Ainoastaan sohvalla voisin pötkötellä vierekkäin telkkaria katsomassa. Tällainen ajattelutapa ei ole minulle uusi. Olen ajatellut näin jo yli kymmenen vuotta. Olen viihtynyt hyvin yksin enkä aina ymmärrä ihmisiä, kun he snaovat että on kamalaa olla yksin.
Miehesi pitää ymmärtää, että seksi teidän väliltänne on loppu. Todennäköisesti et tule enää ikinä himoamaan häntä.
Sinun pitää ymmärtää, että miehesi tulee kärsimään kanssasi. Miehesi varmaan sokeutuisi mieluummin kuin lopettaisi seksin.
Jos teillä ei ole lapsia, suosittelen eroa.
"Mulla on niin stressaava elämäntilanne että intiimi kanssakäyminen avomiehen kanssa ei kiinnosta yhtään koska en jaksa. "
Ei ole normaalia että ihmisellä on pitkiä aikoja niin stressaantunut olotila että hän ei jaksa mitään ylimääräistä. Ongelma ei siis ole seksi vaan se että et osaa käsitellä stressiä niin että pystyisit elämään sen kanssa suhtkoht normaalia elämää.
Sinun pitäisi nyt etsiä nopeasti ja aktiivisesti keinoja jolla voi sekä vähentää stressin syntysyitä että löytää keinoja sen käsittelemiseen (esim. riittävä lepo ja liikunta) jotta olotilasi palautuisi normaalimmaksi. Silloin myös seksi tulisi taas kuvaan mukaan.
Ensiksi kannattaisin, että selvität syyt stressillesi. Kerro siitä miehellesi. Jos osasyy on mies, tuo se esille, vaikka siitä koituisikin riita.
Jos stressi on ohimenevä vaihe, miehen pitäisi kyllä asia ymmärtää. Mutta jos tuota on jatkunut jo yli puoli vuotta, suosittelisin menemään terveydenhoitajan puheille.
Kuitenkaan miehesi käytös ei ole koskaan sallittua. Mököttäminen ja varsinkin erolla uhkailu on äärimmäisen lapsellista touhua ja kertoo kyllä miehen kypsymättömyydestä ja empatiakyvyn puutteesta.
Sinuna miettisin tarkkaan, jaksatko vastaavaa koko loppu elämäsi? On hyvin mahdollista, että mies jatkaa vastaavaa tulevaisuudessakin.
Itse olen ratkaissut asian niin, että jos pillua ei heru vonkaamatta niin reppu selkään ja menoksi. Yksinkertainen ja simppeli resepti, homehduttakaa perseenne aivan kaikessa rauhassa kyllä himokkaita narttuja aina löytyy.
Yhden kanssa erehdyin vonkaamaan, nyt saan naida niin paljon ku huvittaa. Kyrpä on tehty naimista varten ja minä kyllä sitä teenkin, oma vika jos runkkaamaan joutuu.
Ryhtiä penikseen miehet ja tussua päin, ei saa jäädä homepillun viereen makaamaan!
Vaikka ei seksiä mieli teekkään pystyy nainen aina seksiin. Eikö tämä ole hyvin yksinkertaista. Mitä tekemistä haluilla on asian kanssa?
Mies ei pysty seksiin, jos pippeli ei jäykisty.
Kovin on köyhää seksielämä jos se on pelkästä pippelistä kiinni. Miehellä kun myös on sormet, kieli, huulet ja dildotkin on keksitty...
Kuulostat ihan avovaimoltani mutta et ole, mä en vaan kiinnitä enää muijaan huomiota. Olen antanut olla rauhassa kun haluaa. Jos olisin itse tehnyt samaa kun on ollut stressiä niin kyllä olisi avokki saanut olla paljon ilman seksiä, piti antaa vaikka ei oikein huvittanut, eräitä kertoja jäi ilman ja alkoi mykkäkoulu ja kommentti eikös sitä munaakaan enää saa, mutta mä en sain osoittaa pahaa mieltä kun pimssaa ei saa stressin takia joka kestänyt jo reilusti yli vuoden, hakis apua mut ei.
Kun halut häviää kannattaa käydä lekurissa. Verikokein poissuljetaan niinkin yksinkertanen syy kun esim. kilpirauhasen vajaa-/liikatoiminta. Varsinkin ap, jos vetämätön olo, painonousu yms. oireita. Ja sekin jos hormonit heittelee, voi tasata tablettihoidolla. Kannattaa varmistaa tilanne, varsinkin jos on tunteita puolisoa kohtaan..
Stressi voi todellakin viedä halut lähes kaikkeen, ei jaksa oikein mitään, toki moni yrittää käydä työssä. Stressiin on aina syy, joka voi olla ihan ulkopuolisten aiheuttama.
Se voi tulla siitäkin, että mies todella on niin sekin perään, että kaikki hajoaa siihen. Pitäisi olla valmis aamulla, illalla, päivällä ja yöllä ja lisäksi saattaa vielä lähetellä sen "pikkupoikansa" kuvia pitkin toisen työpäivää. En ymmärrä miten hän omat työnsä pystyy hoitamaan tuon touhun kanssa. Ei ole kiinnostunut mistään muusta elämässä, ei osallistu mihinkään kodin töissä, ei huomaa itse yhtään mitään, ei osallistu lasten hoitoon aina vain seksi mielessä.
Stressin saattaa aiheuttaa omien lasten ongelmat, työpaikan menetys. Tietenkin näistä pitäisi päästä ulos, mutta tarvittaisiin kyllä tukea siltä puolisolta, eikä tätä seksiä ja marmatusta ja mielenosoituksia.
Stressaavaa on myös kaikki tulehdukset alapäässä, saatikka sitten muut vaivat, laskeumat, ihottumat, joista nyt ei niin paljon haluaisi edes puhua, mutta estävät kyllä sen seksin ja kun se mies ei millään käsitä, että yksinkertaisesti se ainakin toistaiseksi on mahdotonta.
Lääkärit eivät löydä ratkaisua, vaikka kuinka etsit ja jatkuvasti on vaivaa ja paha olla, kyllä siinä on stressi päällä ilman ukkoakin.
On hirveää kuunnella, kun hän huokailee ja kääntelee ja kiukkuaakin.
Toki varmasti monen naisen päässä tässä tilanteessa pyörii antaa vapaus miehelle. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen asia. Monesti on yhdessä rakennettu koti ja elämä, nyt sitten pitäisi kaikki hajottaa ja jakaa. Miten päästä uuteen alkuun, nainen tuskin edes ajattelee uutta kumppania, mutta pitääkö miehen seksin vuoksi menettää kaikki muukin, kun yksin taloudellinen puoli ei enää anna mahdollisuuksia mihinkään.
Eikö se sairaus on jo niin suuri asia, että ei tarvitsisi ihan kaikesta luopua, Voitaisiinko nauttia elämästä, matkustelemalla ja osallistumalla erilaisiin asioihin ja kotona sitten hoitaa kotia yhdessä ja keskustella kaikesta vapaasti, ilman vaatimuksia. Toki jonkinlaista seksiä voi miehelle antaa, mutta siihen tarvitaan kyllä hyväksyvä ihminen rinnalle.
Sopisi joskus miettiä näitä asioita vähän syvällisemmin, eikä heti kirjoittaa, että lähde ja etsi uusi.
Eihän perinteinen yhdyntä ole ainoa muoto miten seksiä voi harrastaa. Jos et itse kykene yhdyntään, voit tyydyttää kumppanisi monella eri tavoin. Mielikuvitusta vaan kehiin. Uskon että sunkin tapauksessa pystytte esim. molemminpuoliseen suuseksiin.
Jos liitto on muuten hyvä, yksi vaihtoehto olisi antaa puolisolle lupa tyydyttää seksihalunsa muualla. Mitä mieltä siitä olet? Sehän ei olisi uskottomuutta, kun hänellä olisi siihen lupa.
Olin 10 vuotta miehen kanssa, jolle seksi ei merkinnyt mitään. Erektion puutteesta ei ollut kyse, miestä ei vaan haluttanut. Ensin syy oli "stressi" ja sitten joku muu. Mitä syitä milloinkin.
Ulkopuolista apuakin haettiin, mutta tuloksetta. Mies ajatteli, että kyllä minä siitä ajan mittaan lopetan haluamasta. Vaan niin ei käynyt.
Ymmärrän siis aloittajan miestä erittäin hyvin. Seksittömyydestä seuraa arvostuksen ja kunnioituksen hiipuminen. Siis jos toinen haluaa ja toinen ei. Useinmiten siitä seuraa ero, joko ihan fyysisesti tai ainakin tunnetasolla. Eli kyllä aloittajan tulisi vapauttaa mies, jos ei halua edes kompromissina osallistua seksiin tai tyydyttää miestään toisin. Lisäksi on hyvä antaa ihan avoin lupa parisuhteen ulkopuoliseen seksiin.
Joillekkin seksin merkitys on olematon ei siinä mitään mutta jos suhteessa ollaan niin ei se "antaminen" pahaa tee ja kuuluuhan se parisuhteeseen. Tai sitten on sovittu yhteisesti että ei seksiä ole mutta yksipuolinen päättäminen seksin loppumisesta johtaa ongelmiin ja pettämisiin tai eroon.
Kärsimykseen kylläkin muttei välttämättä pettämiseen tai eroon.
Ei aina tarvitse haluta, mutta antaa pitää aina!!! Ota vaikka suihin ja siitä innostuneena voit jatkaa imuttamista tai istahdat syliin ;)
Jotain tutun tuntuista.
Muutaman purkautumattoman päivän jälkeen minulle tulee tyytymätön olo jonka vaimoni havaitsee. En pura sitä verbaalisesti enkä oikuttele mutta hermostun tavallista herkemmin. En lähde ulos enkä oikuttele muutenkaan.
Vaimoni on 68v eivätkä vuodet ole menneet ilman vaikutusta mm. hormonitoimintaan jota ei enää voi korvata ulkoisestikaan.
Em. syistä johtuen olemme sopineet, että vaimoni arvioi tilanteen milloin hän haluaa päästää minut pahasta.
Yleensä vaimo ei viitsi pitkään katsoa jurottamistani vaan hoitaa aviollisen velvollisuutensa ja jälleen menee muutama päivä leppoisasti.
Eikö tämä jos mikä, ole perhedemokratiaa ja tasa-arvoa?
Etkö sinäkin voisi hieman ajatella puolisosi hyvinvointia?
"Etkö sinäkin voisi hieman ajatella puolisosi hyvinvointia?"
Tällainen sääliseksin antaminen on jostain syvällisestä psykologisesta syystä monille naisille kuvottava ajatus.
Toisaalta sääliseksi ei myöskään tyydytä säälin kohdettakaan. Koko seksin ideahan on siinä, että molemmat ovat himoissaan.
Tosin prostituutio on olemassa, että ehkä se yhteinen into ei sitten kaikille olekaan niin merkityksellistä.
Mikä tuossa on sääliseksiä?
Kyse on vaimon mahdollisuudesta itse säädellä seksikertoja ja niiden sisältöä. En ryhdy kuvaamaan yksityiskohtia koska se ei kuulu tälle palstalle.
Vaimoni on niin temparamenttinen ihminen, ettei hänellä ole vaikeuksia itsensä ilmaisemisessa.
Kommenttisi edustaa typillisimmillään feminististä, musta-valkea ajattelua.
"Tällainen sääliseksin antaminen on jostain syvällisestä psykologisesta syystä monille naisille kuvottava ajatus."
Niin mikähän siinä onkin että naisilla on yleenä vaikka mitä vaatimuksia puolisolle että se suhde on naisen mielestä hyvä mutta jos naiselta vaatii jotain niin se on heti ihan mahdotonta koska feminismi.
Ratkaisut on tehtävä itse. Avomies petti nettiseuranhakupalstojen ja fb-ryhmien kautta. Kaikki tapahtui todella nopeasti ja olin eroava osapuoli säilyttääkseni itsekunnioituksen. Ja sen huomaa pian toisen käytöksestä, milloin kiinnostaa muut asiat. Exä haukkui loppumelskeessä maan rakoon, että menee oma aikansa, ennenkuin pääsen takaisin "elävien kirjoihin". Stressiä ei pysty kukaan muu ratkaisemaan kuin itse. Olin puun ja kuoren välissä ja en pystynyt vähentämään töitä. Palasin onneksi vanhoihin työtehtäviin ja haen nyt opiskelemaan uutta alaa. Parisuhde kärsii stressistä. Seksi kärsii stressistä. Mutta on helpompi syyllistää naisia, kun naisen pitäisi olla kotihengetär ja seksiobjekti samanaikaisesti ja pitäisi olla rahaakin.
Naisilla noi halut tuntuu loppuvan paljon useammin kuin miehillä, minä kävin panolla vieraan kanssa kun muijaa ei kiinnostanut enää lainkaan. Oli varmaan vuosi viimeisestä kerrasta ja se riitti. Tunnustinkin vielä tekoni mutta silti muija vaan on mun kanssa ihan normaalisti. No ei se multa ole pois, panen vierasta kun paikka tulee ja niin teen jatkossakin. Tyhmäähän se aikuisen miehen on valittaa seksittömyyttä ja yrittää saada kun vastakaikua ei tule. Yksi kaveri käyttää maksullisia kun vaimo ei ole antanut enää lapsien saannin jälkeen, ei hassumpaa kuulemma.
On se kumma asia tuo seksi ja paneminen. Meillä mies haluaa jokaikinen ilta viikossa, joskus on heti jo ekan kerran jälkeen valmiina uudestaan, että samana yönä kahdesti (jos nukahdan herättää, että jatkettaisko vielä ja työntää sormet tiedät kyllä minne), heti kun tulee sänkyyn, tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu. En oo ikinä kieltäytyny vaikka ei jaksais. Mietin, että mistä moinen into ja jaksaminen hänellä, mutta toisaalta kai se sitten minua rakastaa ja vaikka minua väsyttäisi, on kuitenkin lopuksi ok mieli molemmilla. Minusta vaikkei naisesta heti tunnu siltä, että tekis lainkaan mieli, niin kannattais kuitenkin lähteä mukaan siihen juttuun. Ja toiseksi, minä ainakin rakastan sitä, miten mies saa orgasmin. Siis joskus saan siitä pelkästä miehen orgasmin näkemisestä itekin vaikka en muuten ois fyysisesti ollu täysillä mukana.
Mutta kun seksi ei enää innosta millään tavalla. Jos rupeaisin toisen mieliksi siihen niin menisin itse nopeasti henkisesti täysin rikki. Seksi ei enää kuulu elämääni ei nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Miehesi ei arvosta sinua, paitsi panokoneena. Säälittävää.
Ehkä pohjasyy onkin omissa tunteissa ja mielialassa, en ihmettele yhtään, että menet vain enemmän lukkoon painostuksen alla. Kyllä miestenkin tulisi ymmärtää naistaan ja hänen tuntemuksiaan, sekä yrittää tukea ja tehdä muuta sen suhteen eteen kuin esittää seksuaalisia vaatimuksiaan, kun näkee puolisonsa olevan heikoilla. Kun muu suhteessa toimii, niin alkaa se seksikin toimimaan. Ala jutella miehellesi, että miltä susta tuntuu ja mitä miehesi tulisi tehdä suhteene eteen, jotta stressisi puolittuisi, että saisitte suhteenne toimimaan jälleen.
Täysin sama tilanne ollut jo kauan. Ja tunnistan miehesi olotilan. Miehille se vain puskee läpi jos ei saa sitä seksiä. Ja muistan kuinka itse olen ollut niin vihainen illalla nukkumaan mentäessä etten saa unta. Siinä ei järkeily vain auta, sitä on yritetty. Monta kertaa kertonut tämän myös vaimolle mutta ei se asia muutu. Syy että se ei muutu ei ole vaimossa, hän haluaisi muuttaa sen, mutta jos ei halua niin ei halua.
Aina olen yrittänyt ymmärtää. Ja ymmärrän paremmin nyt pitkän parisuhteen jälkeen että tämä on hyvin yleistä. Ei tarvitse kuin mennä tuonne seuranhakupalstoille, ei siellä varattuja naisia ole vaan miehiä, noin suhteessa 1/10. Ja tämän ymmärryksen kautta olen myös nähnyt että muilla tavoilla meillä on erinomainen parisuhde, paljon muuta läheisyyttä, mutta miehillä tuo seksin puute sumentaa kaiken muun.
En usko että vaihtamalla paranisi. Ehkä hetkeksi seksielämä tietysti.
Myönnän että jos tulee mahdollisuus nauttia jonkun muun kanssa tästä ainoasta elämästä tulen sen tekemään. Ja tämä seikka tietysti sinunkin kannattaa ymmärtää että mies saattaa ajatella samalla lailla.
Tiedän että se on noidankehä, toinen painostaa jne, mutta myös hyvin tavallista.
Toivon että löydätte taas toisenne... :)