Haluaisin nyt vain tiedustella ihmisten mielipidetta sellaiseen asiaan, kun pidetään yhteyttä ex-puolisoihin uuden parisuhteen aikana?? Onko se teidän mielestä suvaittavaa?
Minua moinen ainakin loukkasi todella pahasti, etenkin kun se tapahtui selkäni takana, salaa. Meni luottamus totaallisesti. Eikä tämä minun mieheni ymmärtänyt loukkaantumistani ollenkaan. Miten ihmeessä voi vanhoihin panokumppaneihin yhteydenpito satuttaa uutta puolisoa? Just joo. No miksei sitten porukalla kutsuttais vanhoja ja uusia panoja vaikka saunailtaan ja vaihdettais kuulumisia????? Voi helvetti, että ihmiset voi olla naiveja!
Ja sit yks selitys oli, et ei mitään oo tapahtunu ja kyseiset naiset on naimisissa. Kun nykymaailman menoa katsoo niin eipä tuo avioliitto hidasta millään tapaan uusien suhteiden kehittämistä tai vanhojen lämmittämistä. Tuntuupa joskus että moniaviollisuus on nykyään se ainoa hyväksytty vaihtoehto ja muut ovat vanhanaikaisia nipottavia harmaavarpusia. Eiköhän ihmisillä edelleen ole tunteet samanlaiset vai onko evoluutio muuttanut meitä välinpitämättömiksi paskoiksi!
Auttakaa!!!
Minua moinen ainakin loukkasi todella pahasti, etenkin kun se tapahtui selkäni takana, salaa. Meni luottamus totaallisesti. Eikä tämä minun mieheni ymmärtänyt loukkaantumistani ollenkaan. Miten ihmeessä voi vanhoihin panokumppaneihin yhteydenpito satuttaa uutta puolisoa? Just joo. No miksei sitten porukalla kutsuttais vanhoja ja uusia panoja vaikka saunailtaan ja vaihdettais kuulumisia????? Voi helvetti, että ihmiset voi olla naiveja!
Ja sit yks selitys oli, et ei mitään oo tapahtunu ja kyseiset naiset on naimisissa. Kun nykymaailman menoa katsoo niin eipä tuo avioliitto hidasta millään tapaan uusien suhteiden kehittämistä tai vanhojen lämmittämistä. Tuntuupa joskus että moniaviollisuus on nykyään se ainoa hyväksytty vaihtoehto ja muut ovat vanhanaikaisia nipottavia harmaavarpusia. Eiköhän ihmisillä edelleen ole tunteet samanlaiset vai onko evoluutio muuttanut meitä välinpitämättömiksi paskoiksi!
Auttakaa!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisuutta joka on vielä jakamatta niin ei pitäisi olla mitään syytä pitää yhteyttä entiseen puolisoon. Kyllä minä ainakin vittuuntuisin jos vaimoni vehtaisi entisen poikaystävänsä kanssa. Asiassa ei varmaan ole mitään sellaista mikä olisi hyväksi uudelle suhteelle. Ymmärrän sinua täysin. Koita jaksaa!
Juu, eipä ole yhteisiä lapsia eikä yhteistä omaisuutta. Ei pitäis olla enää mitään yhteistä! En mä kans ymmärrä miks ei menneitä jätetä menneiksi. En mä sitä sano et niis sen entisissä suhteissa mitään vikaa ois ollu, varmaan jotain hyvää mutta enemmän jotain huonoa ku kerran erosivat, joten annettaisko menneiden olla menneitä.
Kiitos sinulle. Oli mukavaa et joku (etenkin mies) on mun tukena kun tuntuu vähän siltä että muiden mielestä tää on aivan normaalia=(
Meillä ollaan kyllä yhteyksissä eksiin lähes viikottain, puolin ja toisin, eikä se ole kenellekään ongelma (no eksien uusille ehkä vähän). Tänäkin aamuna kirjoittelin oman eksäni kanssa messengerillä, ja juuri äsken avomieheni eksän kanssa. Eksä on ystävä, ja erittäin hyvä sellainen, tunteehan hän minut niin monen vuoden ajalta.
Ymmärrän kyllä jos joku pitää yhteyttä exiinsä nykyisen puolison luvalla.
Mutta tuota en voi ymmärtää että ex on ystävä. Jos on todella ollut exsän kanssa rakkaussuhteessa eikä vain seksisuhteessa niin eroon on luultavasti johtanut loukkaukset, välinpitämättömyys, tunteiden hiipuminen. Ja jos se rakkaus ei vain salamaniskusta lopu kummaltakin osapuolelta on hyvin todennäköistä että jomman kumman sydän särkyy, jompi kumpi loukkaantuu. Miten voi olla ihmisen ystävä jolle olet antanut kaikkesi ja joka ei silti sinua huolinut? Miten voi olla sellaisen ihmisen ystävä joka satutti sinua joka särki sydämesi? Ei todelliset ystävät satuta!!!
"Jos pihvi syödään, niin se syödään eikä oksenneta takasin uutta syömistä varten!" sanoi yksi kokki ystäväni, jos ymmärrät mitä tarkoitan!
Eksäni, ensirakkauteni... Olihan ero vaikea, ja meni yli puoli vuotta ennen kuin halusin olla yhteyksissä. Mutta jälkeenpäin voin sanoa suoraan, että ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu, seitsemän vuoden jälkeen suhde vain oli lopussa. Eniten erossa pelotti yksin oleminen, ei suhteen loppuminen sinänsä. Meillä oli ihana, upea suhde eksän kanssa, enkä olisi se ihminen joka olen ilman sitä. Sen lisäksi että rakastin eksääni, hän oli myös paras ystäväni. Rakkaus loppui, mutta ystävyys jäi. Kumpikaan ei halua luopua siitä, vaikka missään tapauksessa emme enää menisi yhteen. Eksän kanssa käymme edelleen esimerkiksi taidenäyttelyissä, joiden suhteen meillä on sama maku. Ja juoruamme yhteisistä tutuista ;)
Ja kyllä ystävätkin voivat loukata. Elämässä on kuitenkin hyvä osata antaa anteeksi ja unohtaa.
"Miten voi olla sellaisen ihmisen ystävä joka satutti sinua joka särki sydämesi?"
Niin. En voikkaan olla, enkä tällähetkellä olekkaan viimeisen eksän kohdalla. Silti minulla on yksi exä ystävänä. Tarina on että seurusteltiin jonkinaikaa aikoinaan, ei sovittu yhteen ollenkaan. Suhteesta tuli pian huono kaverisuhde, romanttiset tunteet haalistuivat, enimmäkseen minun puolelta. Sovimme erosta kun jatkaminen ei ollut enään viisasta, loukkauksia emme vaihtaneet kun syytäkään ei ollut. Kuitenkin tyttö halusi olla kaveri jatkossa, tosin jonkinverran aikaa meni ennenkuin hän siihen sopeutui. Sen jälkeen välimme paranivat huomattavasti ja ovat vieläkin paremmat kuin ikinä seurustellessamme. Emme määrity eksinä vaan kavereina, myös kolmansille osapuolille, jotkut eivät välttämättä edes tiedä historiaamme vuosien takaa. Eksä onkin sanana on varsin leimaava ja saa ihmiset luulemaan kaikenlaista ylimääräistä.
Olemme molemmat seurustelleet myöhemmin, ongelmia ei ole ollut, päinvastoin. Hauskaa on pidetty porukalla. Jopa ihan kolmestaankin. Onnistuu kun ollaan avoimia ja rehellisiä, luottamuksen arvoisia.
Syvimmässä sinkkuuden alhossa tuemme ja kannustamme toisiamme, "kyllä se vielä onnistaa ja aurinkokin paistaa risukasaan". Kerromme ensimmäisenä toisillemme ilosista tapahtumista ja pettymyksistä ihmissuhderintamilla. Olemme ystäviä, joille voi kertoa mistä tahansa. Sellaiset ystävät ovat todella harvassa, yksi sadasta kaverista voi päätyä sellaisen luottamuksen piiriin.
Joten miksi heittäisin hienon ihmisen ja elinikäisen ystävyyden menemään jos kerran aikoinaan satuimme seurustelemaan. Koska seurustelukumppani niin vaatii omaa epävarmuuttaan? Rakkaudet tulevat ja menevät, ystävät säilyvät uskollisina. Se pitää aina muistaa.
Seurustelin entiseni kanssa vähän yli kuusi vuotta. Tapasimme nuorina, mutta "vanhenimme" eri tavalla. Erosimme ilman mitään riitaa ja tunteita. Emme rakastaneet enää toisiamme kuten rakastavaisten kuuluu. Seksielämäkin oli täysin hiipunut.
Mutta edelleen tämä mies on yksi parhaimmista ystävistäni. Vietinhän hänen kanssaan elämäni käännekohdat: yo-kirjoitukset, opiskelu, valmistuminen, isäni kuolema. Välitän hänestä edelleen ja rakastankin, ystävänä. En edes voi ajatella häntä seksuaalisesti, lasteni isänä, elämänkumppanina.
Soittelemme pari kolme kertaa kuussa, joskus useamminkin. Nykyinen poikaystäväni, elämäni mies, tietää että pidämme joskus yhteyttä, mutta ei hän siitä välitä onhan hänelläkin säilyneet välit eksiin.
Rakkaus ei lopu salamaniskusta, todellakaan. Meilläkin se loppui pikkuhiljaa ja erosimme kun sitä ei ollut enää lainkaan. Niin yksinkertaista.
..että pidetään yhteyttä exään. Jos ei tosiaan ole lapsia tms. minkä takia täytyisi pitää yhteyttä. Poikaystäväni tekstaili exänsä kanssa ja ihmettelin tätä, poikaystäväni vannoi ettei vanha suola janota eikä minulla ole mitään pelättävää. Uskoin tämän kyllä mutta ihmettelin silti. Mielestäni menneet ovat menneitä.
Poikaystäväni jätti vastaamatta exänsä viesteihin (teki sen oma-aloitteisesti, en mitenkään pakottanut häntä tms.) ja tänään tuli exältä viesti tyyliin "en sitten enää tekstaa sulle kun et kerta vastaa". Vähänkö tuli hyvä fiilis ;)
Kysypä mieheltäsi, että meinaako pitää yhteyttä exiinsä vielä kasikymppisenäkin. Joskushan tuollainenkin yhteydenpito on loputtava...
Kiitos Aurora!
Kun itse ajattelin, että ottaisin yhteyttä johonkin exään rupesin miettimään et mitä sanottavaa muka enää on?? Ei minua edes kiinosta exien elämä.
Sepäs tässä onkin jänne et myö ollaan oltu jos saman katon alla 4 vuotta. Se on aika pitkä aika, joten olisi luullut jo vanhojen heilojen unohtuneen. Etenkin kun meillä ei ole mitään sen suurempia parisuhderiitoja tai mielipide-eroavaisuuksia ollut!
Kun kysyin onko hän ottanut yhteyttä exiin, hän vastasi että ei ku ne naiset on ottanu yhteyttä!! Aviossa olevat rouvat!!! Ohhoh!! Ja kun ei tämä ukkoni meinaa millään tajuta ettei kaikkii yhteydenottoihin tarvitse vastata! Taisipa vain esittää tyhmää.... mut mä en oo tyhmä enkä naivi!
Meillä sama juttu, että exä otti aina yhteyttä poikaystävääni (vaikka on kuulemma kihloissa toisen miehen kanssa) ja poikaystäväni oli liian "kiltti", sanoi että on epäkohteliasta olla vastaamatta. Ei elämä... Ja vaikkei minulla ole/ollut mitään pelättävää, niin silti ihmettelin. Hienoa, että eroaa ystävinä ja ymmärrän jos alussa kyselee joskus kuulumisia, mutta vieläkin kun erosta on varmaan 2v...
Minuakaan ei edes kiinnosta ottaa exääni yhteyttä, joten en ymmärrä miksi jonkun pitää jopa viikoittain kysellä "mitä kuuluu?" jne. Ja muutenkin ajattelen, että exät ovat mennyttä, miksi niihin täytyisi sitten pitää yhteyttä..?
Onko miehesi sanonut mitä nämä exien yhteydenotot merkitsevät hänelle tms.? Poikaystäväni kun sanoi, että se on hänelle se ja sama tekstaileeko hän tämän exänsä kanssa vai ei. Päätti sitten jättää vastaamatta exänsä tekstareihin ja toivottavasti exä nyt tosiaan tajusi tämän "sanattoman viestinnän"... tiedä sitten olisiko ollut parempi sanoa suoraan ettei kiinnosta tms.
minun ex piti yhteyttä,aina kun tarvitsi apua mihin ei uutta puolisoa voinut pyytää.3 vuotta kestin ja vihan voimalla pääsin irti.Oma elämä helpottu ja miksi olis erottu jos vielä halutaan olla yhteydessä.Kyllä se eroprosessi on pahasti kesken jos roikkuu ex-ssä.Ahdisti ihan mielettömästi kun oli juuri pääsy ns.jaloillee,toinen otti yhteyttä ja puhu kun ei oltas erottukkaan.Lopulta ilmotin tälle uudelle puolisolle ja kysyin meneekö teillä hyvin kun ex soittaa minulle jos tulee ongélmia.uusi puoliso ihmetteli ja sano kaiken olevan heillä hyvin,eli ex vehtasi hänenkin selän takana.Samaa peliä piti minunkin aikana kun oli toinen jo kuviossa.Mutta vihan voimalla tein selväksi kaikille että,nyt tämä peli loppu.
Minä en näe mitään syytä, miksi kumppanin pitäisi roikkua exässä. Se on ollutta ja mennyttä - suhde ei toiminut niin miksi ystävyyskään toimisi? Se, että on lapsia tms. konkreettista yhteistä on hieman eri asia. Ja minusta olisi reilua, että jos kerran sen exän kanssa pidetään yhteyttä, niin miksei sitten voi ottaa nykyistä kumppania mukaan tapaamisiin ja tilanteisiin?
Se, että tyyppi pitää yhteyttä exäänsä seläntakana, on huolestuttavaa. Tyyppi voi varmasti valehdella muistakin asioista.
En tunne ketään, joka olisi aidosti hyvissä väleissä exään. Tunnen muutaman, jotka pitävät yhteyttä exäänsä ja kun exän maailmaan tulee uusia ihmisiä, tulee suru puseroon. Tunnetta siis löytyy yhä säkillinen.
Mitä sitten tulisi tehdä tämän "exässä roikkuvan valehtelevan puolison" kanssa ;) Kertoa, että hei, toi tommonen satuttaa. Ja että voisitko kertoa jatkossa kaikesta rehellisesti? Kertoa, että kerran voi antaa anteeksi, sitten ei enää. Valehteleminen on suhteessa erityisen paha rike.
Jokainen ansaitsee yhden mahdollisuuden :)
Olemme entisen poikaystäväni kanssa ystäviä. Olimme yhdessä liki 4 vuotta, avoliitossakin. Kasvoimme kuitenkin erilleen. Nyt jälkeenpäin olemme molemmat sitä mieltä, että parempi olla kavereita. Satutimme aikanamme toisiamme, mutta niin tekee joksus ystävätkin ja yhteinen menneisyytemme ei poista sitä tosiasiaa, että hän on mielestäni huippu tyyppi. -Joten miksi en olisi yhteyksissä, kun voi nauraa samanlaisille asioille tai vaihtaa kuulumisia ja pohtia yhdessä asioita?
Nykyisillä puolisoillamme ei ole mitään syytä olla mustasukkaisia, koska emme salaa ystävyyttämme.
Mutta seurustellessamme hän jäi kerran kiinni siitä, että piti salaa yhteyttä vanhaan panoonsa, jonka kanssa vaihtoi melko kyseenalaisia sähköpostiviestejä. Se oli yksi syistä, joihin suhteemme aikoinaan loppui: valehteluun.
-Toinen oli kummankin alituinen mustasukkaisuus; riitelimme milloin mistäkin typerästä asiasta, koska pelkäsimme koko ajan toisen sähläävän jotain selän takana. Se pilasi myös monta oikeaa ystävyyssuhdetta, josta olemme molemmat joutuneet 'aikuisiksi' kasvattuamme pyytämään toisiltamme anteeksi.
Jos puolisosi on vilpitön ja luottamuksen arvoinen, en menisi pilaamaan hänen ystävyyssuhteita mustasukkaisuudella. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin parisuhde, jossa pitää koko ajan varoa ystäviään tavatessa, että antaa mustasukkaiselle puolisolle aiheen aloittaa riitaa tyhjästä.
Jos et luota puolisoosi, silloin kannattaisi miettiä onko suhteessa muutenkaan mitään järkeä.
kyseessä avomieheni ex, joka jo uusissa naimisissa ja kahden lapsen äiti. Ovat vain kavereita, ystävyys ja avunanto-suhde, vaihtavat kuulumisia silloin tällöin ja exän aloitteesta aina. Erosta on siis jo muutamia vuosia ja meidän suhde suhteellisen nuori. Tiesin alusta alkaen heidän väleistään, mutta jollain tasolla se vain loukkaa. Itse en pidä mitään yhteyttä exiini, vaikka onhan noita hyviäkin muistoja. Ei vaan kiinnosta heidän uusi elämä, enkä halua roikkua vanhoissa. Kun taas avokkini ex ilmoittaa jopa uuden vauvan syntymästäkin. Puolisoni vakuuttaa ettei se tunnu missään ja sellaiset tunteet ovat kuihtuneet jo aikoja sitten. En ymmärrä miten se voi olla vaikuttamatta jos kuitenkin on hyvä kaveruus suhde ja takana avioliitto... Itse en moiseen pystyisi ja tuntuisi myös loukkaavalta omaa kultaa kuin exää ja tämän puolisoa kohtaan. Asiasta olemme keskustelleet, mutta tuloksetta. Pistää toisinaan miettimään onko ex kuitenkin tärkeämpi kuin minä...
Kavereita saa ja pitääkin olla, mutta ongelmia tulee aina jos kaveri on ex...