Miksi joku jää ikisinkuksi???

Ehkä jotkut naiset ja miehet ovat liian norsoja taikak sitten eiole henkisellä puolella vielä kasvettu hyväksymään toiset sellaisina kuin ovat sekä aatellaan että kaiken pitäs olal helppoa ja suhde on yhtä lässyn lää rakkaus lööperrystä, pitää selvitä arjestakin, siinä punnitaan oikea rakkaus.
Enpä ole kirvestä kaivoon heittänyt, edelleen etsin, toki sydän ihan riekaleina mutta silti. Oon selvuinny elämässä paljon pahemmista jutuista

Naiset ei halua omantasoista vaan jonkun todella komean pitkän miehen. Suurin osa naisista on taviksia mutta eivät halua tavis miestä eivätkä halua tutustua edes miehiin. Siksi moni jää ikisinkuksi kun mies ei saa edes mahdollisuutta tutustua naisiin.

Olen tavallinen ja tylsä, elämässäni ei ole intohimoa. Vaikka suhteen haluaisin ja ehkä jostain tuurilla saisinkin, niin ei olisi mitään järkeä yrittää siltikään, koska ennen pitkää nainen tajuaisi, kuinka paska olen ja jättäisi.

Yleensä jos henkilöllä ei ole kavereita niin hänellä on suuri riski jäädä ikisinkuksi. Kaverittomuuteen löytyy samat syyt miksei löydy naistakaan. Ei osata keskustella, ei pidetä itsestään huolta, on epämielyttävä luonne, mielenterveysongelmat, työttömyys, tylsyys jne. Miksi kukaan haluaisi suhdetta tuollaisen kanssa?

Sinkkuna on paljon helpompaa elää ilman parisuhdedraamaa. Rahaa jää huomattavasti enemmän (miehenä) omaan käyttöön. Eikä myöskään lastenhankkiminen kiinnosta pätkääkään.
Elintaso on yhä tärkeämpi juttu naisille, että pärjää naistenvälisessä loputtomassa kilpailussa. Somessa pitää esitellä jatkuvasti uusia leluja ja matkakohteita ja ukko maksaa selkäruvella.

Jos naiset tuijottaisi muutakin kuin ulkonäköä niin ikisinkku miesten määrä romahtaisi suomessa.

Hyvätuloinen eteläsuomalainen voi käydä virolaisissa huorissa niin paljon, ettei ole syytä kuunnella töiden jälkeen nalkutusta, jotta saisi tarpeensa tyydytetyksi.

Ikisinķku miehet, suurin osaa juoppoja.
Asun aluella missä koko katu on täynnä ikisinkku juoppo miehiä, enemmän heitä päihtet kiinnostaa, kun nainen.
Ei sinkku nainen mitään renttu miestä halua.

Kyllähän perimmäisiä syitä täällä on valjennut.

Kaikki eivät mitenkään kärsi sinkkuudesta, vaikka pillunpuute vaivaisi. Sen enempää en kannatakaan analysoida ;)

Seikkailunhalu

😁

Rumuus on syy ja naisten hybergamia

Pikemminkin ihmetyttää miten parisuhteita voi muodostua niinkin paljon kuin niitä muodostuu?

Miten se oikein tapahtuu, onko teillä pariutujilla aina jotain viritystä menossa vastakkaisen sukupuolen kanssa vai panostatteko edellisen suhteen päätyttyä täysillä uuden etsintään, opettelette uusia taitoja, teette treffiehdotuksia jne jne?

Asia ihmetyttää siksi kun intiimin suhteen aikaansaaminen vaikuttaa olevan 100% miehen vastuulla. Naiset eivät ole lähtökohtaisesti kiinnostuneita, vaikka itsekin olen koulutettu työssäkäyvä ok-näköinen mies.

Mitään erityistä minussa ei kuitenkaan ole, olen hiljainen luonne.

Minusta on outoa, että ylipäänsä joku löytää itselleen kumppanin. Yleensä kiinnostus on yksipuolista. Vaikka toinen ajattelisi, että tässä sovittaisiin hyvin yhteen ja ollaan samanhenkisiä ihmisiä, niin toinen voi kokea tilanteen aivan eri tavoin ja miettiä vain miten pääsisi tylsimyksestä eroon.

Lapsena leikin paljon yksin. Hiekkalaatikolla oli joskus poika viereisestä kerrostalosta leikkimässä. Muutettiin toiseen kerrostaloon asumaan, kun olin 8v. Oli sielläkin jotain lapsia, joiden kanssa kävin ulkona leikkimässä. Mulla oli oma sählymaila, ja pelattiin sählyä. Pihalla oli myös maali sitä varten.

Sain 90-luvun puolivälissä oman walkman kasettisoittimen. Nauhoitin levyiltä kaseteille musiikkia. En yleensä kirjoitellut biisilistoja mihinkään. Opin muistamaan ulkoa, mikä kappale tuli seuraavaksi.

Mutta oon lapsesta asti viihtynyt myös paljon yksinäänkin. Katselin usein vhs-kasetilta. Yksi suosikki oli prätkähiiret, ja oli niitä muovifiguureina myös. Pokemonia katsoin telkkarista, ja omistin niitä kortteja ison läjän aikoinaan. Aku Ankka-lehti tuli meille tilattuna, ja niitä kertyi meille iso läjä. Varmaan likimain 1000 lehteä. Aku Ankan taskukirjoja sekä Roope-sedän taskukirjoja oli molempia useita kymmeniä.

2000-luvun alussa säästin viikkorahoja playstationiin. Sain ostetuksi sen, ja eka peli oli formula one 98. Kaupassa oli alelaari, jossa oli playsteaationin pelejä 69 markalla. Oli mulla yks kaveri ala-aste aikoina, mutta hän rupesi kiusaamaan, niin otin etäisyyttä häneen.

Yläasteella vielä pelailin joitain pelejä. Kasettien nauhoitusta tuli harrasteltua 2000-luvulle asti. Telkkarista tapasin katsoa salkkareita. Pari muuta katsomaani ohjelmaa viime vuosikymmenellä oli Bel Airin prinssi, ja Serranon perhe.

Olin ekassa kesätyössä kesällä 2007, ja ostin mp3-soittimen. Siirsin cd-levyiltä musiikkia tietokoneelle, ja sitä kautta sinne mp3-soittimeen. Aloitin opinnot ammattiopistossa syksyllä 2007. Kuljin sinne ammattiopistoon bussilla, ja bussimatkoilla kuuntelin musiikkia sillä ostamallani mp3-soittimella.

Ammattiopistossa kun oli koulupäivä ohi, niin oli joskus aikaa norkoilla kylillä, ennen kun bussi lähti. Matkahuollon vieressä oli Anttila, josta monia elokuvia ja cd-levyjä kävin ostamassa. Valmistuin ammattiopistosta keväällä 2010, ja menin armeijaan saman vuoden heinäkuussa. Kotiuduin armeijasta 2011 tammikuussa.

Sain olla kesällä 2011 jonkun aikaa koulutusta vastaavassa työssä. Sen jälkeen en ole palkallisessa työssä ollut. Menin työelämänvalmennukseen kierrätyskeskukseen syksyllä 2011. Sain siitä kelan päivärahan päälle 9 euroa ekstraa. Sitä kesti helmikuulle 2012 asti.

Avasin pankkiin säästötilin huhtikuussa 2012, johon aloin säästämään rahaa omilleen muuttoa varten. Pääsin marraskuulla 2012 kuntouttavaan työtoimintaan samaan kierrätyskeskukseen, jossa olin aiemmin työelämän valmennuksessa.

Kesällä 2014 aloin ostamaan kaikenlaisia kattiloita, astioita jne. Kaikkea sellaista, mitä tarvitsee omassa kodissa. Karsin huoneeni kaapista kaikkea tarpeetonta rojua pois. Samalla sain tilaa tavaroille, joita olin ostanut omaa kotia varten.

Keväällä 2015 tein excel-taulukon, johon tein arvion, paljonko tarvitsen rahaa muuttamiseen. Siihen oli eriteltynä takuuvuokra, huonekalut, ekan kuun ruuat, puhelinlasku jne. Tulin siihen tulokseen, että rahaa oli säästössä tarpeeksi. Aloin katselemaan asuntoilmoituksia netistä. Löysin heinäkuun lopulla asunnon.

2015 elokuukuusta lähtien olen yksin asunut. Kuntouttavassa työtoiminnassa olen edelleen. Sitä on kestänyt jo yli neljä vuotta. Kesäisin olen ollut kuukauden tauolla. Parisuhdetta ei ole.

Osa elää kaapissa tai on muita syitä joita ei haluta kertoa kaikille.

Ryppyisille naisille ei kelpaa kuin sileäposkinen komea mies.

Nainen jää ikisinkuksi vain omasta tahdostaan.