Voiko siitä, ettei ole poika/tyttöystävää, aiheuttaa niin syvää masennusta, että siitä joutuisi sairaalaan?
Masennus en takia että on sinkku
voikomennäsiihen
30398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei voi jos muistaa masturboida riittävästi.
Voi.
Monelle käynyt niin.
Sinun kannattaa jutelle asiasta jollekkin. Miksi voit huonosti ilman kumppania? Älä jää masennuksen kanssa yksin, vaan puhu asiasta jollekin, jos ei ole ketään kelle puhua, käy psykoterapeutilla muutama kerta. Mut älä jää yksin asian kanssa. Tsemppiä!
Ei se psykiatri voi toisen naisettomuudelle yhtään mitään. Siinä ei puhumiset auta vittuakaan. Joten viestisi oli tyhjää paskanhelinää vain.
Oletko kokeillut?
Puhuuko se niin kauan että nainen ilmestyy jostakin, ikään kuin muuttuu tyhjästä lihaksi? Vai miten homma toimii?
Siinä tapauksessa toki voi toimia jos psykiatri on nainen ja alkaa sitten seurustelemaan tämän naisettomuudesta kärsivän potilaan kanssa. Muussa tapauksessa TÄYSIN hyödytön tapaus.
Mä puhuin psykoterapeutista, en psykiatrista. Ne ovat eri asioita vaikka psykiatri toki voi olla myös psykoterapeutti koulutukseltaan.
Miks naisen pitää ilmestyä erityisesti johonkin, emme sentään yksisarvisia ole :D naisia on melkeinn joka paikassa 😂
Idioottiko olet?
Maybe, valaisepas, kiltti, pimeässä vaeltavaa
Naisen pitää ilmestyä kotioven taakse.
Muista kysyä mielenkiintoiselta naiselta ensimmäisenä monenko miehen käyttämä hän on.
Voi sua, sie vaan jatkat trollaamista. Ei oo helppoa sullakaan ❤ virtuaalihali
Varmaan voi. Mä olin enemmän ja vähemmän masentunut 20 vuotta kun hain ja etsin parisuhdetta enkä saanut muita kun pakkeja. Kun lopulta 35 täytettyäni tein sen päätöksen että lopetan naisten etsimisen ja niistä haikailun on mennyt vuosi ollut elämäni parhaimpia. Minunkin olisi vaan pitänyt alkujaan jo uskoa peilikuvaa että olen senverran ruma että suhteeseen en kelpaa.
Jos liianpa vakavasti ottaa, niin voi kuuppa seota!
Itse olin pahasti masentunut alle parikymppisenä ja myös melkein koko lapsuudenkin. Osaksi se johtui naisettomuudesta, mutta myös kelpaamattomuuden tunteesta ja kaverittomuudesta. Olin täysin yksin ja muistan kuinka pää meinasi hajota yksin ollessani asunnolla. Kävin psykiatrin luona ja käytin masennuslääkkeitä hetken aikaa, mutta kumpikaan ei tuntunut sopivalta ratkaisulta. Psykiatrin kanssa en osannut keskustella aidoista tunteista vaan pidin tietynlaista roolia päällä mitä pidin muidenkin ihmisten kanssa ja masennuslääkkeet tekivät minusta jotenkin tunteettoman. Velloin itsesäälissä varmaan pari vuotta ennen kuin oikeasti päätin tehdä muutoksen ja ottaa itseäni niskasta kiinni. Tiesin, että en tulisi saamaan nykyisellä minälläni naisia vaan minun piti aloittaa ihan perusasioista.
Ensimmäinen prosessi oli saada keho kuntoon treenillä, mutta innostuinkin siitä mitä enemmän sitä harrastin. Se vei negatiiviset ajatukset ainakin väliaikaisesti pois mielestäni ja pelkästään puolen vuoden treenin tulokset nostivat itseluottamusta, vaikka en ollutkaan missään huippukunnossa. Luin myös todella paljon ruokavalioista ja niiden vaikutuksesta ihmismieleen. Tämä oikeasti tuntui poistavan pahimpia ahdistuksiani.
Sekä ulkoinen habitus ja sisäinen positiivisuus näkyi myös muille ihmisille. Hymyilin paljon ja olin ystävällinen kaikille jolloin hekin tuntuivat pitävän minusta. Kavereiden saaminen oli kuitenkin haastavaa, mutta netin ja uusien harrastuksien kautta löysin pari mukavaa tyyppiä joiden kautta tutustuin uusiin ihmisiin. Ystävät ovat vaihtuneet vuosien varrella eri syistä, mutta kyllä minulla on muutamia hyviä ystäviä tälläkin hetkellä. Naisystävän sain pari vuotta tuon prosessin aloitettua ja oltiin kimpassa vuosia.
Tärkeintä oli tuossa kuitenkin tajuta, että kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse. Maailma ei tule koskaan muuttumaan sellaiseksi kuin haluaisit, mutta voit muuttaa omaa näkymystäsi miten ajattelet asioista ja sinun pitää tehdä kovasti töitä parantaaksesi itseäsi. Jos olisin vieläkin täynnä naisvihaa, katkeruutta, surua ja pettymyksiä niin luultavasti olisin vieläkin itkemässä kotonani yksin maailman epäreiluutta. Kaikki haluavat olla mieluummin ihmisen kanssa joka on positiivinen elämää kohtaan kuin sellainen joka voivottelee kaikesta ja ei osaa nauttia elämästä.
Tuttavani kertoi että mielisairaalan suljetut osastot on täynnä jätettyjä naisia jotka ovat masentuneet vakavasti tai jopa psykoottisesti.
Itse kerran erosin niin oksensin 3 päivää.
Ihmissuhteet vaikuttaa voimakkaasti mielenterveyteen eli kyllä, joku tai jotkut voivat masentua kumppanin puutteesta.
Joten nyt sitä pillua ätmeille ja heti.
Me palstanaiset suojelemme kunniaamme emmekä voi jakaa emmekä kertoa. ;(
Mun nähdäkseni kyllä voi. Yksinäisyys on iso syy moneen masennukseen. Yhtälailla ihmissuhteet jotka eivät toimi tai ovat vaikeassa ristiriidassa, voivat masentaa ihmisen ihan loppuun. Siksi huonossa suhteessa oleminenkin on henkiselle- ja ylipäänsä terveydelle vaarallista. Siitä kai tulee hokema, mielummin yksin kuin huonossa suhteessa. Masennusta voi aiheuttaa monia asia, joka ei ole enää tai ollenkaan ollutkaan asianomaisen hallinnassa/hallittavissa.
Joskus juttelu voi auttaa, että saa purkaa tuntojaa ja että joku kuulee olostasi. Joskus juttelun kautta saa tulppaa pois ja ajatus alkaa kulkea suuntaan(saa ideoita, selkeyttä ajatuksiin, elämään), josta löytyy ehkä ratkaisu ja näkyy valoa risukasaan.
Mielummin huonossa suhteessa kuin yksin, näin se on miehillä.
Varsinkin avioliitto on miehelle huonompi diili, koska suurin osa avioliitoista on naisten purkamia. Minkä tahansa sopimuksen purkaa osapuoli, jolle purkamisesta on enemmän hyötyä.
Onko sittenkään, sillä monet miehetkin lopettavat suhteilut ikävien kokemusten seurauksella. Jotkut ovat skeptisiä jo alun alkaen....
Jotkut "pääsevät" vaimosta eroon, eikä uuttaa enää halua. Pitää suhteet kevyinä..
Niin, tosiaan jotkut. Niitä on vähän.
Nainen ei voi masentua koska nainen saa aina uuden miehen jos edellinen jättää. Mies sen sijaan voi masentua jo parista pakkien saamisesta saati sitten että pakkeja on saanut kymmeniä tai satoja. Ilman rakkautta ei voi olla onnellinen ja silloin kyllä masentuu
Se, että saa aina jonkun ei suinkaan ole rakkautta. Se on vaan että sai jonkun. Rakkaus vaatii paljon enemmän, ei riitä että on vaan joku. :)
Nainenkin voi masentua, ettei löydä sitä joka rakastaa ja jota rakastaa, löytyy vaan se joku joka on syystä tai toisesta kintereillä. Kyllä tietyt asiat täytyy kohdata ja kolahtaa yhteen, että voidaan puhua suhteesta mikä ei masenna. Joka toimii.
Rakkauden takia ne osastot siellä laitoksessa täyttyy etenkin keväisin....
Voi masentua ja ajautua pahimmillaan myös psykoosiin. Itsekin kärsin pitkään, kärsin tosin vieläkin mutta se oli sellaista henkistä tuskaa että ei saatana. Kaikki keskustelut vievät mut entistä syvemmälle suohon mutta masennuslääkitysellä sain stabiloitua tämän tilanteen.
Vakavassa tilanteessa aivot saa turrutettua neurolepteillä mutta niissä on tuskallisia haittavaikutuksia. Onneksi ei itse tarvitse turvautua enää tuohon, alkoholisti kun olen nykyään niin neuroleptien kanssa saattaisi lähteä henki.
Masennukseen on kyllä hyvä ryypätä, ne lääkkeet on pahempia.
Voi masentua kun ei saa pillua. Kyllä se masentaa eikä mikään kiinnosta. Viinan juontikaan ei auta.