Miksi asevelvollisuus on tärkeää?

Ei se mulle ole sen takia tärkeää kyseleekö sitä kukaan vai eikö kysele vaan siksi että isänmaa on mulle tärkeä. Pappavainaa haavoittui sodassa ja varmaan itse kuolen tai ainakin haavotun seuraavassa sodassa mutta teenpä ainakin jotain tämän isänmaan puolustuksen eteen tosipaikan tullen.

Ei ole armeijan käynnin jälkeen (n. 15 vuotta sitten) tullut vastaan ketään, jota mun armeijakäynti tai -käymättömyys olis kiinnostanu. Varsinkaan naisia asia ei tunnu kiinnostavan millään tavalla. Hyvä niin, koska ei asia kenellekään edes kuulu.

Onhan se armeijan käyminen kuitenkin AIVAN YLIVOIMAISESTI tärkein velvollisuus suomalaismiehen elämässä perkele!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kerran illanvietossa eräs nainen selitti kovaan ääneen miten ei voisi ikinä seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt edes armeijaa. Ällötti sen kanan selitys. Naisten ei pitäisi sanoa armeijasta yhtään mitään, koska heillä ei ole velvollisuutta suorittaa varusmiepalvelusta. Itse olen käynyt armeijan. Menestyin siellä ja jopa viihdyin ihan ok.

Vähän kyllä riippuu miksi armeijaa ei ole käynyt...

Jos olit siellä vuoden ja se ei muuttanut sinua mitenkään, niin jostain laistit. Vuodessa oppii paljon ja oppi ja tieto muuttaa ihmistä.
Ja eihän se olekaan kuin lyhys pyrähdys elämässä, joten ei sen armeijan käyminen mitään viekään elämästä, vaikka se silloin saattoi tuntua että olisi tärkeämpääkin tekemistä.
Ihmiset käy kouluja 12 vuotta, armeija pitää laskea siihen sarjaan, vaikka joitakin taitoja ei joka päivä tarvitsisikaan.

(Ja tämä I am not a robot ohjelma on älytön, mitäs tekee ihmiset jotka eivät osaa vastata noihin englannin kielisiin kysymyksiin ?)

Ei se armeija ollut mikään ihmeellinen kokemus. Eka 3 kk siellä marssittiin ja juostiin metsässä ja välillä ammuttiin räkäpäitä. Loppu 7kk ajelin veneellä ja kuljetin porukkaa muun muassa Utön saarelle

" jos olet ollut viikon miesten kanssa leirillä niin lomille tullessa minäkin näytän sinusta hyvälle" Jotakin tuohon suuntaan perusteli eräs neito asian minulle kun nuoruudessa treffailtiin. Silloin ei siis vielä ollut naisia varusmiespalveluksessa; niin ja kommentin heitti huumorilla.

Muutaman kerran työelämässä on asiaa kysytty. Nuorempana varmaan sen takia että se on käyty alta pois, mutta myöhemminkin kerran.

Itse treffeillä otan tuon asian aika varhain puheeksi. Jotenkin mutkan kautta ilmaisen että aseellinen palvelus on aikanaan suoritettu ja silloin tällöin kun on kertauskutsuja tullut niin niihin olen lähtenyt.
Tämä ihan sen takia että jos meillä on tässä asiassa aivan vastakkaiset näkemykset niin aika vaikeaa tulisi yhteiselo olemaan; sen verran asia menee yleensä tunteisiin.

Olen itsekin käynyt armeijan ja hieman kaduttaa. Todennäköisyys joutua sotaan on aika minimaalinen, vaikka Venäjä onkin arvaamaton ja en mielestäni oppinut mitään hyödyllisiä taitoja sieltä. Osasin siivota ja kuntoilla ennen armeijaa. Ei sieltä löytynyt mitään loppuelämän kestävää ystävyyttäkään, vaikka ihan mukavia tupakavereita olikin. Jotain hauskoja muistoja on, mutta ei mitään sellaista joita muistelisi tippa linssissä vuosien päästä.

Jos voisin päättää nyt uudestaan niin menisin luultavasti sivariksi johonkin järkevään hommaan josta olisi ollut hyötyä opintojen tai töiden kannalta.

Onneksi sain vapautuksen, en halua että minut ois raiskattu perseeseen.

Armeija oli aika tylsä paikka. Siitä on jo 21 vuotta kun kävin armeijassa. Muistan kun joku alokas ampui itseään rynkyllä silloin. Itse olin Gyltön linnakkeella merivalvonnassa. Hommia oli suunnillee 4 tuntia vuorokaudessa ja loput oli vapaata.