Siitä olikin jo aikaa kun näin sut viimeksi.. pari päivää sitten taas törmättiin sattumalta ja nyt on taas koko koneisto jumissa. Tiedän ettei meille enää voi tulla mitään, mutta tuoksusi ja jäntevä vartalosi sai mut taas haaveilemaan säädyttömiä asioita. Ja lopulta säälittävyyksissäni puran tätä tänne kun en kehtaa ääneenkään sanoa.
oot vaan mies niin kuuma
eipyhäkouluopettaja
8502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taidat vaan olettaa ettei voisi tulla mitään, kun et kerta ääneenkään kehtaa sanoa.
Joskus on sen dilemman edessä, että tekeekö oikein vai tekeekö mitä haluaa. Ja tämän miehen haluista en enää tiedä, kun asiat ovat voineet muutamassa vuodessa muuttua.. Reunalla eletään joka tapauksessa.
Hyvin usein saadaan lehdistä lukea miten epätoivoisiin tekoihin tollanen voi johtaa petetyn toimesta. Pettäminenhän paljastuu monesti yllättäen ja vahingossa, eikä pettäjille taida tulla mieleen mitä se touhu petetylle tekee. Eroaminen voi olla monelle vaikea paikka mikä ajaa tekemään lopullisia juttuja, vaikkapa sellaista jos minä en sinua saa/kelpaa niin sitte 'lähdetään' yhdessä, varsinkin jos on pidempi historia takana. Toisella taas yksinäisyys pelottaa mikä tulee eron myötä puhumattakaan mielenterveysongelmista. Tulella leikkimistä pettäminen on, koskaan ei voi tietää mitä petetyn mielessä liikkuu kun asia paljastuu. Oletteko valmiita ottamaan vastuun jos käy huonosti?
Huoh. Siitähän tässä juuri onkin kyse, ettei näitä fiiliksiä saisi olla. Pakko purkaa johonkin kun ei kehtaa edes ääneen sanoa. Ja jos sieltä reunalta tipahtaa niin pakkohan se on vastuu kantaa.
Tiedän tapauksen jossa pariskunta ajautui eroa hakemaan, pettäminen oli syy. Mies puukotti vaimonsa elottomaksi ja hirtti itsensä. Onko se tuollaisen väärtti?
Eiköhän tuo ole sen puukottajan vastuulla, joten turha ruveta tuollaisia spekuloimaan. Ja kyllä näitä tapahtuu muunkin vittumaisen toiminnan myötä kuten alistaminen, vähättely, väkivalta.. erinäiset asiat saavat toisinaan heikoimpien nupissa kilahtamaan. Joskus ei edes tarvita ulkopuolista ärsykettä.
Eikä tässäkään tapauksessa ole kukaan tekemässä mitään, vaikka haluaisikin.
Sen sijaan tuollainen näköalaton moraalisaarnaaminen alkaa rassaamaan. Ennemmin kuulisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai keinoja päästä tästä fiiliksestä eroon. Vaikka mitäpä muutakaan voi odottaa suomi24 keskustelupalstalta, kun täällä tuntuu älykkyysosamäärä vastaavan keskimäärin viisivuotiaan kengännumeroa..
töissä kannattaa tehä niitä töitä, vapaa-ajalla hoitaa ihmissuhdeasiat. en usko että kukaan äijä viittii duunissa alkaa "syömään kuormasta" oli sitten työkaveri tai asiakas, itelläni ei ainakaan rahkeet, moti eikä itsekunnioitus siihen riitä. noita työpaikka,työkaveri, kassa,myyjäihastuksia tulee ja menee ku busseja. ne ei johda mihinkään
Juu vapaa-ajalla ainoastaan