Olen pitänyt miestä kaverinani, jolle kertoa/ kirjoittaa kaikenlaisia asioita. Kirjoittelin, voidessani huonosti, miehelle oloani helpottavia meilejä, koska en olisi jaksanut puhelimessa puhua. Kirjoitin muutaman viestin. Ei vastauksia, ei kannanottoja, lohduttavia sanoja, ei mitään kuulunut!
Sitten tuli iloinen viesti, jossa kysyi miten voin? Eli mies ei ollut edes lukenut meilejäni, tai sitten piti niitä tyhjänpäiväisinä. Loukkaannuin.
Loukkaantuisitko sä, jos sulle tehtäis näin?
Sitten tuli iloinen viesti, jossa kysyi miten voin? Eli mies ei ollut edes lukenut meilejäni, tai sitten piti niitä tyhjänpäiväisinä. Loukkaannuin.
Loukkaantuisitko sä, jos sulle tehtäis näin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt pitäisi ensin tietää oletko mies vai nainen?
Noin niinkuin yleensä, jos olette vain kavereita harrastusten ja yhteisen ajanvieton kautta ette siis mitään henkiystäviä. Niin siinä tapauksessa miehen käytös on aika normaalia ainakin niiden standardien mukaan mitä olen oppinut omassa sosiaalisessa ympäristössäni.
Varsinkin mieskavereilleen miehet ovat yleensä tuollaisia, siksi kysyin alkuun sukupuoltasi.
Muutama vuosi takaaksepäin istuskeltiin baarissa ja kuunneltiin tyttöjen keskusteluja, siis nuorten naisten. No, ainakin se pantiin merkille että kylläpäs eletään erilaista elämää. Toisilla on vaikeuksia vaikeuksien päälle ja mitä enemmän kuunteli sen monimutkaisemmaksi kaikki meni ja oli, todella ahdistavaa. Tietysti kun ei asiaan ota kantaa ja jättää sen smaaltalk tasolle, kaikki ymmärtää asiat hiukan eritavalla, ajattelee, tekee, olee... mutta se ongelmien vyyhti, se lienee se oleellisin joka pistää puheliaankin miehen mietteliääksi :)
Olen keski-ikäinen nainen. Asumme eri paikkakunnilla ja yritämme pysyä parisuhteessa, mutta etäisyys ja erilaiset elämäntavat ovat laimentaneet suhdetta.
En halua masentaa mutta näyttää siltä, että suhde on tulossa loppuunsa.
Niinhän se näyttää. Rakas Harley-Davidson vie huomion pois parisuhteesta.