Olin 16- vuotias kun ensimmäisen kerran aloin seurustella oikeesti, oli minulla aikaisemminkin jotain "pikku juttuja" ollut...seurusteltiin tän tyypin kanssa n.2 v. mut sit pikku hiljaa alkoi tuntuu siltä että nyt tää juttu saa riittää, mut silti ei voinut päästää toisesta irti...kunnes tapasin toisen jätkän! No sit meille tuli ero tän mun exän kanssa...kerkesin olla n. 1kk ajan "sinkkuna", no hengailtiin tän uuden jätkän kans kuukauden verran ja sit alettiin seurustella ihan oikeesti...nyt ollaan seurusteltu sit n.3 vuotta...ja siihen kolmeen vuoteen sisältyy vaikka mitä kuten yhdessä asumista, kihlaus ja sen purkautuminen, keskeytys, pettämistä, ym. ja nyt tosiaan tuntuu että olisi ihanaa aloittaa elämä täysin uudelta pohjalta mutta kun se on vaan niin vaikeaa...moni tän jätkän kavereistakin on jopa sanonu mulle että jätä tää tyyppi kun se kusettaa sua (täytyy aina maksaa sen menoja, jos ei suostu niin sit suututaan)! Jotenkin kauheesti vaan haluis olla yhdessä mutta ei sit kuitenkaan, haluis vaan olla ja mennä ja tehdä mitä nokka näyttää. Mä täytän kohta 22.v tuntuu et elämä on menny niinku hukkaan...ois kiva vielä kokeilla rajojaan ja tehdä kaikkea hauskaa...ja rauhoittua sit ihan lopullisesti! Mut se on niin helpommin sanottu kuin taas tehty! Kai mua pelottaa etää jään yksin mutta onhan mulla kavereita vielä, onnex ihan kaikki ei ole kerenny hävitä.
mitäs mieltä olette??
HoNeY
6686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lähdin 22-vuotiaana huonosta suhteesta ja olin jopa kihloissa. Kyllä tulevaisuus pelotti ja yksinjääminen mutta ihan suotta. Tapasin niin ihanan miehen, että en kadu hetkeäkään. Tämän uuden mieheni kanssa olen saanut kokea niin monia ihania asioita ja tarkoitus olisi myös mennä kihloihin.Olemme asuneet miltei vuoden yhdessä ja loppua ei taida tulla;)
Älä heitä elämää hukkaan vaan usko siihen!Saatat löytää jotakin todella ihanaa ja kaunista elämääsi!
Tuota noin, elämä mennyt hukkaan, ja ikää valtavat 22 vuotta?
Olin itse aikoinaan juuri ylioppilaaksi kirjoittanut, kun tapasin tyttöystäväni ja aloimme seurustelemaan. Aikaisemmin olin seurustellut muutaman tytön kanssa, en pidempiä aikoja. No, rakastuimme totaalisesti ja mentiin kihloihinkin. Kävin armeijan ja sitten lähdettiin opiskelemaan ja muutettiin yhteen. Sitten muutaman kuukauden päästä kihlattuni sanoi haluavansa erota, koska haluaa kokea muutakin ennenkuin menee naimisiin, itse asiassa oli jo löytänyt uuden "ystävän". Silloin tuntui ensin, että maailma romahtaa, mutta pian tajusin asian hyvät puolet ja todellakin elin muutaman vuoden kokeillen kaikkea. Tapasin sitten nykyisen vaimoni, mentiin vuoden päästä naimisiin ja ollaan edelleenkin, eli 15.5 vuotta oltu nyt ja 2 lasta. Jos liian nuorena vakiinnut, saattaa tulla halu kokeilla asioita 10 vuoden päästä ja sitten onkin eri juttu. Kuulostaa myös hiukan lapselliselta tuo kumppanisi, joten suosittelen, että elät vielä, kyllä sitä ehtii vakiintua myöhemminkin.
Olen itsekin samanikäinen ja vain pari vuotta aiemmin erosin 2,5v pitkästä suhteesta joka alkoi mennä vakavaksi. Yksi syy eroon oli juuri se että halusin kokea kaikkea uutta enkä ollut valmis sitoutumaan lopullisesti.
Nykyisessä suhteessa on mennyt suht kivasti jo reilun vuoden mutta tuntuu siltä että kohta tuuli tempaisee mukanaan taas.
Näin nuorena (VAIN 22V!) kannattaakin ottaa riskejä ja kokeilla elämää. Tuskin kadut mitään, ja mistäpä tiedätkään mitä ihanuuksia ja upeita tunteita ja kokemuksia jäät vaille jos jämähdät suhteeseen joka ei kiehdokaan vaan tuntuu tutukta ja turvalliselta ja loppupeleissä tylsältä mutta varmalta?
Tuskinpa jäät yksin, varsinkin jos sulla on kavereita. Itse ainakin erottuani sain paljon uusia kavereita, eikä siis pelkästään miespuolisia. Elämä oli upeaa reilun vuoden, vaikka olinkin sinkku.
Irtaudu ihmeessä homehtuneesta suhteesta ja uskall elää! Kannattaa!
Miten 22-vuotiaat vaikuttavat 14-vuotiailta ajatuksineen?!
ehkäpä he eivät halua aikuistua vielä...aikuinen kerkeä olemaan kauemmin kuin lapsi/ teini!
Koskaan ei kannata olla liian aikuinen.