Roikuttuani hetken sielun vapahtavassa lauantaitodellisuudessa, tyttäreni kiikutti joululahjaksi saamansa lapsenpään makuuhuoneeseen. Pää on muovia ja sitä on tarkoitus meikata ja tupeerata, sekä muuten rääkätä.
Hän oli sutannut nukelle parran.
Otin hieman kierroksia. Mutta tehdessäni näin, ymmärsin sukupuolten välisen väännön ilmaantuneen myös tyttäreni mielen kehitysköynnöksien keskinäisiin monimutkaisuuksiin matkallaan kohti valoa.
Entäs sitten se että mitä minä tässä toimitan?
😁
Hän oli sutannut nukelle parran.
Otin hieman kierroksia. Mutta tehdessäni näin, ymmärsin sukupuolten välisen väännön ilmaantuneen myös tyttäreni mielen kehitysköynnöksien keskinäisiin monimutkaisuuksiin matkallaan kohti valoa.
Entäs sitten se että mitä minä tässä toimitan?
😁
Vastaukset 39
Vanhimmat
Äiti isä minä -ajattelu on varsin koettelevaa, kun olisi oltava vähän kaikkea tätä. Olisi oltava jämäkkä perheenpää ja hellä äiti, opiskelumotivaattori ja keskustelukumppani, sekä luova kokki sekä opettaja, konsultti ja kuraattori. Myös taloushallinto on oleellinen osa nykynaisen elämää.
Isyyden, äitiyden ja minuuden kolmiossa minä-kulma on kaikkein heikoin. Tässäkin tapauksessa nukenpää hinkattiin ensin pyyhekumilla puhtaaksi, ja sitten luovutin kaikki meikkini lapseni käyttöön.
Minä, se oli luovuttanut.
😁
Äitini käyttää jatkuvasti idioomia "Vautsi vau". Se sopii kaikkeen. Esimerkiksi voin juosta maratonin tai suorittaa minkä oppiarvon tahansa ja käydä hakemassa Nobelin, niin kuittaus on, "vautsi vau".
On loogista, että tyttäreni meikkaama nukenpää sai saman kohtelun.
😁
Vaikken sun juttujen ytimeen pääse ikinä kiinni, se on kuitenkin pakko sanoa, että tekstisi on miellyttävällä tavalla rakennettu ja hyvä. 😊
On+mielenkiintoista,+miten+paljon+kirjoittajasta+voi+päätellä+hänen+kirjoitustyylinsä+perusteella.+
Mjaa
Tämä kommenttisi johtaa jälleen sen pohdiskeluun, että missä Helsingin keskusta tällä hetkellä on ja kuinka tällaiseen tulokseen ollaan päädytty.
Itse valitsin keskustaksi kolmen sepän patsaan, vaikkakin lekaa heiluttelevat alastomat miehet kadulla ovat jollain tapaa naurettavia ja niin eilistä, ettei oikein voi edes käsittää.
Tälle patsaalle on matkaa puolitoista kilometriä. Enkä koe olevani minkään värisessä kuplassa täällä.
😁
Laittaisin tuohon profiiliin vielä iän ja rodun. Eli oma-arvaukseni valko-ihoinen 33 vuotias...Kuplan väriä en lähtisi arvioimaan.
Mielestäni teknodyykkiksen tekee mielenkiintoiseksi se, että hän on harvoja palstakirjoittajia, joka hahmottaa miestä ja naista itsestään. Kyky kirjoittaa ja äly ei riitä, jos on vain paikallaanjököttävä patsastelija muiden ihmeteltävänä.
Mutta tässä aloituksessa pääsit taas yllättämään. Sorruit ihmisyyteen. Tai vielä tyrmistyttävämpää - tavallisuuteen.
Opeta että tästä lähtien nukke kusee sitten seisaaltaan. Prlbm Slvd.
Ok
Tapasin miehen.
Oikeastaan olen tavannut lukemattomia miehiä.
Mies on siinä mielessä kummallinen sana, että se on sisällöltään ja dynamiikataan selkeämpi sana kuin esimerkiksi nainen. Mies sanana on on kuin alkusana, joka on puhdas, vahva, rehellinen ja jollain tasolla yksinkertainen ja geometrinen olematta kuitenkaan negatiivinen tai emotionaalinen.
Tapaamassani miehessä oli ällistyttävää se että meillä oli yhteistä historiaa hämmästyttävän paljon, vaikka emme tunteneet toisiamme.
Emme olleet koskaan nähneet toisiamme, vaikka olemme asuneet samalla kadulla, viettäneet kesät samoilla järvimaisemilla Päijänteellä, käyneet samaa koulua - lapsena. Ja lisäksi molempien isoisien oli välttämättä tunnettava toisensa, sillä kumpainenkin kuului rotareihin.
Mutta me näimme toisemme ensimmäisen kerran siinä bissejonossa, josta kaikki lähti liikkeelle.
Hän kuului jo kauan sitten mainitsemaani synttäriseurueeseen, ja oli vanhaa helsinkiläistä sukua ja erittäin kiinnostunut puhumaan itsestään. Hänen sukunsa nimeen oli kaupungissa nimetty paikkoja.
Minulta hän kysyi kaksi kysymystä, ensimmäinen oli se että mitä juon ja toinen se että missä asun.
Valitettavasti.
😁
Itse koen tämän ongelmaksi. Olenko itse niin kiinnostava ihminen, että minussa kiinnostaa vain se että mitä juon ja missä asun.
Missä on keskustelu, uteliaisuus kiinnostus minuun?
Ei missään.
😁
Onneksi olen helvetin kova puhumaan. Puhe peittää tämän vajavaisuuden ihmisissä. Lopulta jää sellainen tunne, että kaikki meni oikeastaan ihan hyvin ja että sai mitä halusi ja että tuli kuulluksi ja vastanneeksi kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.
😁
Naiseen verrattunana sana mies on verbaalinen tyhjiö.
Nainen on yksi valtava kysymys.
😁
Lyhyesti voitaisiin sanoa, että kaffekuppi kädessä on kiva istuksia viipyilevässä aamunkoitteessa valkoisella rottinkituolilla aamutakissa, ja liikkeessä sen myötä narahdella.
Ja ihan vain odotella sitä oikeaa.
😁
Itselläni on valtava halu näkyä ja olla kiinnostava.
Kieltämättä hämmentävää, että tulos on näin huono.
(Reps)
😁
Taas jos miehen näkökulmasta asiaa tarkastelee, niin se oli vain yksi juttu, eli keissi muiden keissien jatkumossa. Miehen tie menee niin, että joskus hänelle sattuu eteen jotain suurempaa kuin pelkkä pillu, ja hän jää tätä vierelle ihmettelemään ja katselemaan. Hän on utelias ja kaunis, lapsenomainen ja kirkas. Kyky katsoa ja nähdä on niin harvinaista, että siitä pitäisi kirjoittaa kirja.
😁
Samaan aikaan seinän takana Elina Mumminen oli hereillä jo ja keitteli itselleen pannukahvia. Elina oli aina ollut huonouninen. Hän säpsähteli hereille kuin kissa. Silmäluomet aukesivat kuin sisin ei olisi nukkunutkaan. Nuoruuden ensimmäiset seksikokeilut tulvshtivat elävinä mieleen olkipatjoineen maaseudulla, kun seinänaapurin sinkkunainen sai. Mikään ei kivitalossa estänyt sitä ääntä, jossa sängynpäädyn jyskytys seinään päättyy naisen omituiseen ääneen tämän kliimaksissa. Sitten jyskytys jatkuu vielä hetken. Yksin. Sitten sekin loppuu ja kahvi kiehahtaa Ellun retrolevyllä. Elinalla oli hyvä maku. Hänellä oli silmää asioille.
😁
Naapurin sinkkunainen oli kovin kaunis sellainen. Hän selvästi ei ollut sujut asian kanssa, sillä hän oli kovin vaatimaton ja hiljainen ihminen, vaikka hänen sisin huusi. Elina ei olut mikään kuuro mummo, vaan tarkkakorvainen heinikossa sirittäjä. Oikea viulisti. Elinalla oli paljon ystäviä, kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja tanssijoita. Elina tunsi hyvin jopa yhden sirkuspellen. Siis aivan oikean klovnin Chilestä, joka oli opettanut Elinan kävelemään nuoralla. No, ei se nuora nyt mikään nuora ollut, vaan nakin paksuinen teräsvaijeri kolmenkymmenen sentin päässä maasta. Kuitenkin fiilis oli ollut huimaava.
Sinkkunaisen yövieras lähti ennen kuutta. Tarkalleen 5:22. Tämä luultavasti tarkoitti sitä että miekkonen oli perheellinen. Kohta hän selittäisi vaimolleen jotain, jota tämä ei kuitenkaan uskoisi. Nainen etävihaisi Elinan naapuria, eli sinkkunaista. Mies kävisi joko nukkumaan tai menisi työhuoneeseen naputtelemaan konetta. Ehkä hän eksyisi lopulta jollekin keskustelupalstalle ja lukisi tämän tekstin ihmisyydestä, vihasta ja rakkaudesta, sekä loputtomasta halusta tulla nähdyksi ja koetuksi sen sijaan, olisi vain kuori kuorten joukossa.
Elina hömpsäisi kahvi ja katseli pihapuussa nököttäviä lintuja. Na olivat niin... pihalla.
😁
Elinan naapuria, eli sinkkunaista polkaisseen miehen vaimo istui keittiössä ja syötti pientä lastasyöttötuolissa. Naisen ilme oli sellainen, jota pieni ihminen ei ollut tutuilla kasvoilla vielä nähnyt. Se oli ilmeetön ilme. Tämä hämmästytti pienokaista kovin. Ilmeettömyys ihmiskasvoilla on pahinta mitä sille voi koskaan ilmestyä. Ihmiset olivat riippuvaisia ilmeistä. Jos tie ihmisen sisään katkaistiin, ei mitään ollut enää tehtävissä. Luukut olivat kiinni ja sielu tiessään. Todellisen yksinäisyyden kohtaa vain näin. Kaikki muu on parempaa. Raivokin.
Äiti pyyhki pienokaisen leualta kumilusikalla aamupuuroa.
Ilmeettä.
😁
Makuuhuoneessa makaava mies, eli panojantteri katseli puhelimestaan kuvia, joita hän oli räpsinyt nukkuvasta naisesta vierellään. Muija oli ollut aika humalassa, joten aika helppo keissi kyykyttää naitavaksi. Onneksi sattui asumaan kulmilla, miekkonen ajatteli kun postaili kuvia kavereilleen. Tämä uusi trendi oli todistusvoimainen. Lisäksi se oli tavattoman hauskaa ja jännittävää. Oli joten oudolla tavalla "mielekästä" kuvata niitä paikkoja, joissa oli juuri ollut. Oli jollain tavalla hauskaa nöyryyttää ihmisiä. Ikään kuin omistaa ne. Valoahan tämä kaikki oli. Ei valoa kukaan omista, panojantteri pohdiskeli.
Seuraavalla kerralla oli pyrittävä siihen, että ei laske koko lastia sisään, vaan roiskii osan huulille, mies taiteellisista lähtökohdista laskeskeli.
Hänellä tuntui olevan silmää.
😁
Tuomo reipas räpläsi omaa kännykkäänsä liikennevaloissa ja oli ajaa väärälle kaistalle ruudulle ilmestyneen vitun vuoksi. Hänen oli pakko pysäyttää auto ja kelata koko sarja läpi.
- Ei oo vittu todellista, Tuomo mumisi. Olisi yritettävä panna paremmaksi.
Alaoven summeria soitettuaan Tuoppi yhä vilkuili kuvia puhelimestaa. Naisen ääni vastasi seinästä. Tuomo esitti asiansa ja oven lukko loksahti auki suristen. Puhelin katosi taskuun.
Ovella seisoi vaalea nainen aamutakissaan. Hänen takanaan istui musta kissa lattialla ja tuijotti herpaantumatta tulijaan. Nainen näytti juoneelta, naidulta ja tutulta, Tuoppi kummasteli.
- Saisinko tuohon kuittauksen, kiitos?
Naisen kirjoittaessa nimeään väsynein elein, Tuoppi äkkiä yhdisti kasvot puhelimensa kuviin.
Ei jumalauta ole todellista, hän hihkui lähes ääneen.
😁
Tämän täysin loogisen tapahtumasarja koko idea valkeni minulle vasta nyt.
Olen keskellä vapaan seksin katastrofielokuvaa. Tämä on seksuaalisen ihmisen tuomiopäivä. Seksi päättyy kanssakäymismuotona tähän.
Ja nyt menen pesemään itseni kuin McBeth kätensä.
😁
Tästä voisi päätellä että olet edelleen sinkku. Olen itse huomannut että iän ja parisuhteen keston myötä, ihmiseltä häviää halu olla kiinnostava muita kuin sitä yhtä naista kohtaan. Säkenöintitarve mies porukassa hävisi jo alle 30-vuotiaana,
miehet kehuu uralla, naisilla tai urheilusuorituksilla. Olin tyytyväinen osaani...
Maailman irrationaalisuus taas on siinä että iän ja parisuhteen keston myötä (ainakin kuvittelen) tulleeni kiinnostavammaksi naisille.
Miten se Jennin biisi nyt taas menikään?
Sä panit mut nettiin, tms?
😁
Tämän vastenmielisen tapahtumasarjan päätteeksi haluan kertoa teille eräästä kauniista kesäpäivästä Esplanadilla, kun istuin neiti Vartiaisen kanssa kahvilla lörpöttelemässä mukavia.
Keskustelimme musiikista, etupäässä räpistä ja siitä, että mitä lyriikka oikeastaan on.
Jennillä oli aivan fantastinen lierihattu päässä. Mutta se seikka on ulkokohtainen eikä liity itse asiaan.
😁
Minusta on huolestuttavaa, että naiset eivät enää voi luottaa miehiin. Jokaisella miehellä on aina kännykkä taskussaan. Kännyssä on kamera ja naisetkin nukahtavat. Yhtälö on aivan mahdoton.
Tämä trendi on tuhoisa. Sinuun ei voi luottaa.
Yksikään nainen ei ole niin sikamainen, että tekisi jotain tällaista. Nainen voi murhata jonkun, mutta tällaista jän ei tee.
Piste
😁
Kiukku sumentaa ajatukset.
Itse muistan kouluajoilta tyttöjen kuvailleen toisiaan salaa, ja sitten hihitelleensä jossain nurkan takana kuvissa sille ja tälle.
Vitun noloa. Oikeastaan on vitun noloa olla ihminen.
(Reps)
😁
Seuraavassa elämässä vaadin itselleni voikukan osaa.
(Naurua)
😁
Sammunut nainen ei ole enää läsnä, vai kuinka tämä pitäisi ajatella? Naisia kunnioitetaan niin kauan, että nämä riisuutuvat, levittävät reitensä ja feidaavat huit helvettiin.
Kyllä minä sen ymmärrän, että valta on hauska lelu ja tiedottomuus sitä että ei oikein hahmota missä mennään. Tiedottomuus on vähän kuin tyhmyyttä. Naisen ruumis on vain kapine, jolle voi tässä tyhmyyden syvässä tilassa tehdä mitä huvittaa, tai keksii.
Se on naisen vika, että hän on nainen. Naiset ovat yksinkertaisesti niin vittumaista sakkia, että niitä on oikeus häväistä. Niille pitää näyttää paikka.
Tämä tosin onnistuu vasta mirrien uinahdettua. Itse juuri torkahdin ja näin jälleen kummallista unta. Olin nimittäin puutalon kellarissa ja tutkin lautalattiassa olevaa reikää taskulampun valossa. Pohja oli matalalla, tyhjä ja pölyinen. Kädellä olisi ulottunut sinne, mutta sitten huomasin siellä jonkin metallisen esineen. Otaksuin sen olevan rotanloukku.
Mielestäni psyyken kerroksissa tai syvätiloissa ei enää inhimillisesti katsoen voi syvemmälle enää päästä. Olen selvästi hyväksynyt sen mitä minulle on tehty. Ihan visuaalisesti se minulle näytettiin.
😁
Mjoo
Mielikuvitus tässä kaikessa on se pahin asia. Itselleni rakkain ominaisuus on myös pahin viholliseni. Ja kun se sivaltaa, niin se vasta sattuu. Muuten tunnen olevani suhteellisen immuuni nälvimiselle.
Kuten monet muut naiset, niin en minäkään siinä ensimmäiseksi Pasilaan juossut, vaan vessaan oksentamaan. Välittömästi tämän jälkeen iski blokki päälle. Asia dropattiin, pillu pestiin ja keitettiin aamukahvit ja luettiin lehti.
Simppeli juttu.
Naiset ovat aika simppeleitä juttuja, eikö mitä? Sitten käydään vähän pururadalla rääkkäämässä itseään ja kotona valmistellaan mandariinikanaa ja lörpötellään puhelimessa. Jossain vaiheessa huomataan, että ollaan raskaana ja romahdetaan kasaan sinne metsäpolulle.
Vittu millainen elämä.
😁
Paikalle sattunut pariskunta luuli mun saaneen jonkun sairaskohtauksen, kun konttasin radalla ja ulisin. Olin siis täysin out of order ja kaput. Siis ei korttia kortin päällä.
Jos tätä kuvaa nyt katsellaan huolella, niin tunnemme pientä tyytyväisyyttä siitä, että itseään täynnä oleva muikkeli siinä konttaa ja ulisee ollen täysin raiteiltaan. Siihen se taas oli tullut peilin kautta diivailemaan ja vittuilemaan barbimaailmastaan, mutta lysähti kasaan.
Tekisi vielä mieli käydä potkaisemassa perseelle.
😁
Ja sitten jollain tällaisella palstalla puhutaan naisvihasta.
Ette te herran tähden ymmärrä naisvihasta mitään.
(Reps)
😁
Käväisin ostamassa vähän douppinkia, kun päässä vihloo.
Tuohon naisvihaan voisi palata, koska räjähdin edessäni hortoilevalle mummelille kaupan tuulikaapissa, että suksi nyt vittuun siitä edestä. Ei tuulikaappi ole mikään parkkipaikka. Tällaiset kosketuskipeät naiset ovat sitten rasittavia. He ovat juuri niitä naisia, jotka kävelevät päin toisia, koska jokin vain heissä käskee niin. En tajua tätä alkuunkaan.
Lisäksi olen huomannut, että mitä tällätympi ämmä niin sitä tehokkaampia ovat rumat sanat. Ne ovat kuin nyrkiniskuja naamaan. Jos näyttää rekkalesbolta, sitä osaa jo odottaa. Mutta ei huulipunan välistä.
😁
Itse hahmottelen itseni koostuvaksi pääosin vihasta. Viha toimii kaikilla tasoilla moniin eri suuntiin, ja tuntuu olevan energiasisällöltään loputonta. Se on jonkinlainen ihmekone, ikiliikkuja tai ilmiönä Kiina. Viha on kaiken ydin, keskushenkilö ja toimeenpanija. Vihalla on valta ja sen valtavat voimat. Sisin ei ole pimeä, vaan kuin yhtenä tiiviinä keränä kiehuvaa magmaa leijumassa tyhjiössä ilman selitettävää syytä. Ilman logiikkaa.
En usko tällä olevan tekemistä "onnettomuuteni" kanssa, sillä tunsin samaa jo ennen tapahtunutta. Voidaan ehkä sanoa, että raiskaus vapautti vihani koko voimaansa. Siitä tuli rajaton.
Se tuli kaikkialle.
😁
Angelus novus
(Reps)
😁
Entä mitä muuta voi ihmisestä löytyä, jos hän pääosin koostuu vain vihasta?
En ole aivan varma, mutta kyky ymmärtää ihmisiä vain lisää vihaani heitä kohtaan. Eli ymmärrys ei ole niin suosittu juttu kaltaisteni keskuudessa. Mitä enemmän ymmärrät, sitä enemmän seinillä lepattaa.
Oikeastaan ainoa paikka, jossa on itseltään turvassa, on siirtyminen sen tiedottomuuden ulkopuolelle, jossa olin. On tultava pois siitä pimeydestä, avattava ikkuna ja pyrähdettävä ulos.
Muuta keinoa ei ole.
😁
Ongelma tässä on tietenkin seuraavanlainen:
Sinä näet nöyryytyksesi, ihmisarvosi tallomisen ja identiteettisi häpäisyn. Sinä olet avuton ja puolustuskyvytön lintu kirjahyllyn päällä, kun maallista ihmiskehoasi rikotaan, raiskataan ja vahingoitetaan.
Se on kuin vetistä multaa eläinten sorkissa, saastaa, tuo ihminen.
😁
Oletko sattumoisin kirjailija ? "Uuden Enkelin" kuvaus historian katastrofaalisena tapahtumana josta tapahtumien vierivä ja pysäyttämätön ketju saa voimansa, sopi tähän ketjuun, mutta luulen ettei se auennut jokaiselle.
Angelus Novus ei sinällään liene tunnettu, jollei siihen ole sattumalta törmännyt.
Parempi kuin ei törmääkään.
😁
Pieniä kettuja on niin helppo satuttaa. Mitä ne mahtaa voimalle, joka tulee sen ulkopuolelta; edestä, takaa, sivusta tai ylhäältä niin nopeasti ja niin vimmalla, että olet pelkkä hetkellinen ääni sen väkivallan alla.
Pelastautumisen ääni on oikeastaan äänettömyys. Se antaa tovin aikaa miettiä, miten etenen tässä, miten keräilen itseni ja minne tästä raahaudun. Tästä seuraava kirkas ajatus voi olla; pakoon, pian ja piiloon, pois suuren ja partaisen metsästäjän ulottuvilta.
Hetken päästä et muista koko tapahtumaa. Siellä se on, syvyyksissä, kaikien muiden tapahtuminen sekamelskan alle hautautuneena. Muisto elää kuitenkin siinä pinnalla, elämässä. Se pistää sinut pyyhkimään partaisen metsästäjän kuvia ympäriltäsi ja vaatimaan muita osallistumaan talkoisiin. He ovat näkymättömiä, halveksuttavia, likaisia ja rääsyisiä miehiä, joiden yläpuolella asettaudut kaunissa turkissasi ja sirossa askelmassasi. Samalla kuitenkin kuulet äänen, jossa partainen metsästäjä vain naureskelee kalttaantunelle nahkallesi ja rimppanoille kintuillesi.
Se saa pienen ketun ponnistelemaan. Ähkimään ja pyrkimään pakkomielteisesti kohti suurempaa, parempaa, jotain. Olet parempi saalistaja kuin metsästäjä, olet neuvokkaampi, voimakkaampi, kekseliäämpi, olet aina askeleen toisia edellä. Olet puhdas ja kaunis sekä ylpeä siitä. Saastuneet älkööt koskettele kaunista turkkiasi. Ja on niin naurettavan helppoa nähdä ihmisten läpi saalistavina metsästäjinä.
Eräänä yönä näet unta. Haparoit kuilun äärellä syvyyden edessä. Olet alaston. Ei ole mitään mistä tarttua kiinni. Paljaat jalkasi ovat voimattomat ja luistelevat pitkin liukasta seinämäää ja ojentelet käsiäsi kohti ei mitään. Hirvittävä tunne ympäröi sinut ymmärtäessäsi joutuvasi kadotukseen. Sitten, kauhistuttava pelon ääni täyttää sinut syöksyessäsi tyhjyyteen. Ääni on pahin itsessäsi. Muut jotka kuulevat sen, katsovat sitä kuka kummeksuen, kuka päätään pudistaen. Joku kääntää päänsä pois. Joku nauraa.
Pudotuksen jälkeen seuraa kipu. Se kipu tuntuu niin suojellussasi mutta niin kaltoinkohdellussa kehossasi, ääneen lausutuissa sanoissa, äänettömissä teoin sanoissa, tehdyissä ja tekemättömissä asioissa. Kaikkein tyrmistyttävintä on se, että pahimmalla kivun hetkellä tulet ajatelleeksi partaista metsästäjää. Ja siitä seuraava kivun aalto tuntuu siinä osassa, jossa ymmärrät että partaista metsästää enemmän vihasit sitä heikkoa ja voimatonta kettua itsessäsi. Sitä, joka vihassaan ja tietämättömyydessään teki kaikkensa tullakseen metsästäjän kaltaiseksi ja sen avulla yritti tuhota sen heikon ja voimattoman osan itsessään. Sekä tuhota sen muissa, jotka sitä edustivat.