Petturin kulissivaimo

Juuri näin! Muuta se pettymyksen/vihan/kaikki pahat tunteet voitontunteeksi! Olet vapaa! Olet vapaa harrastamaan mitä haluat ja aikatauluttamaan oman elämäsi! Ei tarvitse olla enää piikana miehelle joka laittaa itsensä kaiken yläpuolelle/etusijalle.

Tämä "suhteen rikkojakin" tulee varmaan kokemaan saman kuin sinä ennemmin tai myöhemmin. Ehkä kannattaa ajatella että sinut pelastettiin narsistilta - se olisi voinut tapahtua paaaaaljon myöhemminkin ja olisit samassa tilanteessa väsyneempänä kun nyt.

Vaikka toiveena oli varmasti hyvä avioliitto niin eiköhän ole niin että sen miehen kanssa sitä et olisi saanutkaan. Sinun ei sitä itse tarvinnut päättää kun joku onneton naisraukka luuli että miehesi on aviomiesmateriaalia siksi kun on jo naimisissa(iso moka josta se toinen nainen kyllä oppii kun on miehen kanssa kauemmin)

Se, kuinka mies kohteli sinua vaikka olit hänen vaimonsa - eiköhän siitä voi päätellä että tämä uusi muija ei sitä kaunista kohtelua kauaa saa kun mies taas kyllästyy. Se nainen on varmasti muutenkin epäitsevarma tulevaisuudessa sen miehen kanssa, koska sai miehen jättämään sinut takiaan: miksi se ei muka tapahtuisi uudestaan.

Ei jatkoon. Mies ei ansaitse kyyneliäsi, mutta sinä saat kyllä itkeä itsesi vuoksi ja tuntea vihaakin. Itkeminen helpottaa.

LÄnsituuli olipa ihan kirjoitus. Täällä on myös yksi joka on samat taistelu läpikäynyt ja elää yhä. Paljon voimakkaampana, tyytyväisenä, oman elämän haltijana.

Aloittajalle sanon että minäkin häpesin itseäni, sairauttani omaa elämääni ja rankaisin itseäni syyttävillä ajatuksilla koska pidin itseäni häviäjänä. Nyt tiedän paremmin, Itsensä ruoskiminen kuuluu surutyöhön mutta siihen ei kannata jäädä kiinni. Etsi uusia tuulia elämääsi, uusia ihmisiä, uusia harastuksia. pian huomaat että miksi ihmeessä kestit niin pitkään.
Me jotka olemme menneet avioliittoon uskossa että se kestää läpielämän että yhdessä jaetaan niin myötä kuin vastoin käymiset kuten alttarilla rakkaan ihmisen rinnalla seisoessamme toisillemme luvattiin, olemme uskoneet ja luottaneet että se sama ajatus ja tunne on kummalkin pysyvä. Siksi on petetyksi tuleminen valtava järkytys kuin zunami joka pyyhkii pois kaiken sen kauniin jota avioliitto on sisältänyt ja johon olemme uskoneett ja avioliitton somiessamme luottaneet.
Kun elämä rauhoittuu ja alkaa löytämään itsensä zonamin kaltaisen tunteellisen tuhon jäljiltä voi pikkuhiljaa alkaa rakentamaan uutta. Uuden mukana muistuu ne hyvät asiat joita kuitenkin koettiin, Voi ilman katkeruutta sanoa että vaikka se päättyi katastrofiin niin se kuitenkin alkoi rakkaudesta ja kesti sen minkä kesti. Emme voi muuttaa tapahtunutta, voimme vain muuttaa itseämme ja oman elämämme

Itse en toivo että nainen joka mieheni vei saisi kokea samna romahduksen kuin minä, ei ollekaan, toivon vain että viimeinkin olisivat kumpikin löytäneet sen mitä elämältään olivat etsineet.
Keskitytään elämään omaa elämäämme ja nauttimaan siitä.
Sinäkin aloittaja tulet huomaamaan että olet voittaja, oman elämän voittaja ja että onni löytyy itsestä, siitä kaikesta hyvästä johon pystyt, OLet arvokas olet kaunis.
Halit sinulle

eräsex kirjoitti:

LÄnsituuli olipa ihan kirjoitus. Täällä on myös yksi joka on samat taistelu läpikäynyt ja elää yhä. Paljon voimakkaampana, tyytyväisenä, oman elämän haltijana.

Aloittajalle sanon että minäkin häpesin itseäni, sairauttani omaa elämääni ja rankaisin itseäni syyttävillä ajatuksilla koska pidin itseäni häviäjänä. Nyt tiedän paremmin, Itsensä ruoskiminen kuuluu surutyöhön mutta siihen ei kannata jäädä kiinni. Etsi uusia tuulia elämääsi, uusia ihmisiä, uusia harastuksia. pian huomaat että miksi ihmeessä kestit niin pitkään.
Me jotka olemme menneet avioliittoon uskossa että se kestää läpielämän että yhdessä jaetaan niin myötä kuin vastoin käymiset kuten alttarilla rakkaan ihmisen rinnalla seisoessamme toisillemme luvattiin, olemme uskoneet ja luottaneet että se sama ajatus ja tunne on kummalkin pysyvä. Siksi on petetyksi tuleminen valtava järkytys kuin zunami joka pyyhkii pois kaiken sen kauniin jota avioliitto on sisältänyt ja johon olemme uskoneett ja avioliitton somiessamme luottaneet.
Kun elämä rauhoittuu ja alkaa löytämään itsensä zonamin kaltaisen tunteellisen tuhon jäljiltä voi pikkuhiljaa alkaa rakentamaan uutta. Uuden mukana muistuu ne hyvät asiat joita kuitenkin koettiin, Voi ilman katkeruutta sanoa että vaikka se päättyi katastrofiin niin se kuitenkin alkoi rakkaudesta ja kesti sen minkä kesti. Emme voi muuttaa tapahtunutta, voimme vain muuttaa itseämme ja oman elämämme

Itse en toivo että nainen joka mieheni vei saisi kokea samna romahduksen kuin minä, ei ollekaan, toivon vain että viimeinkin olisivat kumpikin löytäneet sen mitä elämältään olivat etsineet.
Keskitytään elämään omaa elämäämme ja nauttimaan siitä.
Sinäkin aloittaja tulet huomaamaan että olet voittaja, oman elämän voittaja ja että onni löytyy itsestä, siitä kaikesta hyvästä johon pystyt, OLet arvokas olet kaunis.
Halit sinulle

Lue lisää

eräsex, ihana kirjoitus🥰
Etenkin voimaantumista kuvaamasi teksti kolahti.

Voihan tavaton, jotkut ne jaksaa. Kyllä se ykk,kakkonen on teoillan arvostelut ansainnut. Me katastrofista selvinneet olemme tosiaan käyneet syvällä mutta kuitenkin nousseet. Siitäkin huolimatta että meidät(monta tapausta kerrottuna täälläkin) on petturin ja ykk.kakkonsen toimesta haluttu pitää siellä syvällä jatkuvasti.
Tämä ketju nyt ei koske sitä vaan tämä ketju koskee selviämistä johon toivon että sinäkin "lopultahyvin" toivotat onnea jokaiselle petetylle. Jopa sille exälle jota eniten inhoat.

eräsex kirjoitti:

Voihan tavaton, jotkut ne jaksaa. Kyllä se ykk,kakkonen on teoillan arvostelut ansainnut. Me katastrofista selvinneet olemme tosiaan käyneet syvällä mutta kuitenkin nousseet. Siitäkin huolimatta että meidät(monta tapausta kerrottuna täälläkin) on petturin ja ykk.kakkonsen toimesta haluttu pitää siellä syvällä jatkuvasti.
Tämä ketju nyt ei koske sitä vaan tämä ketju koskee selviämistä johon toivon että sinäkin "lopultahyvin" toivotat onnea jokaiselle petetylle. Jopa sille exälle jota eniten inhoat.

Lue lisää

En voi kuitenkaan olla sanomatta että joidenkin mielestä totuuden kertominen on haukkumista.
Toivottavasti nyt pysytään ketjun aiheessa.

Voin aloittajalle sanoa että kiitän Luojaa jokaisesta päivästä jonka saan voimaantuneena, itsenäisenä ja onnellisena naisena herätä. Minua ei haittaa kuivuus eikä riippurinnat. Minä olen minä ja olen onnellinen ja ylpeä itsestäni. En kaipaa miestä vierelleni.
Meitä on paljon jotka vaikean eron jälkeen olemme päättäneet nauttia elämästä, sillä sitä nykyinen elämäni on. Ei tarvitse ottaa huomioon ukon tarpeita ja toiveita eikä tarvitse maksaa laskujaan. Nyt kun maksan laskuni tiedän että olen niihin itse syyllinen.
Oikeastaan elämä jota osaa oikein arvostaa alkaa vasta katastrofin jälkeen.
Tuhkasta se nousi fenixlintukin, samoin teemme me jotka olemme käyneet todella syvällä.

Lopultahyvinkään ei kannata haukkua toisia koska ei tiedä mikä kenenkin kertomuksen takana on se totuus.

Aloittajalta kysyisin, että miten voit?

Kaksi vuotta jotka olen elänyt isolla Eellä. Nyt tässä ja tänään. Ero oli rankka en ole katkera en tuhlaa päiviäni katkeruuteen. Me selvitään kaikki jos halutaan.