Täällä on useammassakin ketjussa mietitty, erotako vai jatkaako liittoa vaikka vain kulissina. Haluaisin kuulla onko täällä ihmisiä jotka ovat eläneet kulissiliittoa ja joka sitten on päätynyt eroon. Kauanko kulissivaihetta kesti ja miksi ja miten se päättyi? Vai onko se vain ns. "vanhojen" ihmisten loppuelämän kestävä vaihtoehto, kun ei enää jakseta tai uskalleta tai muuten haluta aloittaa kaikkea uudelleen?
Itse elän kai jonkinlaista kulissia, olen vuosi sitten sanonut puolisolleni haluavani erota. Hän tahtoisi yrittää, suree lapsia ja kaikkea yhteistä. Minä tiedän että mitään ei enää tule ja olen sen sanonut, mutta en henno tehdä repivääkään ratkaisua. Meillä on omat makuuhuoneet ja lapsillekin on kerrottu tilanteesta jonkin verran. Silti mietin, kauanko tätä voi tai kannattaa jatkaa. Oma elämä tuntuu aika tyhjältä kuten ennen eropäätöstänikin. Pitäisikö vain koittaa täyttää elämäänsä harrastuksilla ym, monet kai tekevät niinkin mutta jotenkin se tuntuu itsensä huijaamiselta.
Kohtalotovereita tai vastaavassa jo eteenpäin päässeitä?
Itse elän kai jonkinlaista kulissia, olen vuosi sitten sanonut puolisolleni haluavani erota. Hän tahtoisi yrittää, suree lapsia ja kaikkea yhteistä. Minä tiedän että mitään ei enää tule ja olen sen sanonut, mutta en henno tehdä repivääkään ratkaisua. Meillä on omat makuuhuoneet ja lapsillekin on kerrottu tilanteesta jonkin verran. Silti mietin, kauanko tätä voi tai kannattaa jatkaa. Oma elämä tuntuu aika tyhjältä kuten ennen eropäätöstänikin. Pitäisikö vain koittaa täyttää elämäänsä harrastuksilla ym, monet kai tekevät niinkin mutta jotenkin se tuntuu itsensä huijaamiselta.
Kohtalotovereita tai vastaavassa jo eteenpäin päässeitä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ensimmäisenä mieleen tulee että onko kaikki keinot jo kokeiltu ja puhuttu yhdessä? Pariterapiat yms. Onko lapset vielä pieniä? Muista että ero on aina rankka paikka myös lapsille, toiset selviää vähemmällä, toisilla saattaa ne kriisit puskea esiin sitten aikuisena omassa parisuhteessa.
Harrastuksia ja omaa elämää pitäisi aina ollakin on sitten parisuhteessa tai sinkku.
Miksi elämäsi on tyhjää? On myös normaalia käydä omassa elämässä niitä kasvamiseen ja "vanhenemiseen" liittyviä asioita läpi.
Meillä on 26 v takana. Ero oli jossain vaiheessa mielessä ja paljon kaikkea matkan varrella. Nyt olen kiitollinen ettei niin käynyt. Suhdekin muuttui ajan myötä ja monet kadoksissa olleet asiat löytyivät ihan uudella tavalla. Ihmiset kun muuttuu, myös parisuhteet.
Joillekin voi olla ero se paras ratkaisu, mutta toivottavasti se on se viimeinen teko kun ensin on kaikki mahdollinen liiton säilymiseksi tehty ja yritetty.
Niin. Itse suhtaudun sanaa "kulissi" hieman varauksella. Nimittäin jokainen liitto näkyy ulospäin jonkinlaisena, ja parisuhteen osapuolet kokevat liittonsa omalla tavallaan. Välttämättä ihminen ei huomaa ollenkaan edes elävänsä "kulissiliitossa". Silti monet jatkavat liitossaan, koska eivät halua mitään muuta. Yhteinen osoite ja jääkaappi riittää vallan mainiosti.
" Silti mietin, kauanko tätä voi tai kannattaa jatkaa. Silti mietin, kauanko tätä voi tai kannattaa jatkaa."
Juuri niin kauan voit jatkaa tuollaisessa liitossa, kun jaksat. Kannattaa jatkaa niin kauan kunnes tietää, ettei mikään muutu, eikä ainakaan parempaan suuntaan. Onko teidän lähentyminen liitossa mielestäsi mitenkään mahdollista? Vai jatkatko pelkästä säälistä miestäsi kohtaan?
Omat harrastukset, ystävät, tapahtumat, sosiaalinen elämä yms. virkistävät tietysti mieltä ja pitävät elämässä kiinni. Mutta liittoa/parisuhdetta ne eivät paranna.
On totta, että omat harrastukset, ystävät ja ym. eivät liittoa paranna, mutta esimerkiksi minulle asiantuntija jolla kävimme piti erityisen tärkeänä niitä omia menoja, ystäviä jne jotta jaksaisin riippumatta siitä hajoaako liitto vai säilyykö se. Meillä ongelmat onkin liittyneet negatiivisuuteen ja muihin rankkoihin juttuihin.
Tottahan omat menot ja ystävät ovat tärkeitä! Se on selvää.
Sitten kun koko elämä tuntuu olevan kaikkialla muualla kuin kotona, jonne alkaa kaiken lisäksi olla ikävä tulla ollenkaan. Puolison läsnäolo ahdistaa. Lapsetkin hakeutuvat ystävilleen, tulevat kotiin vain nukkumaan, niin juuri silloin tajuaa miten tärkeää on erota eikä enää vain miettiä sitä.
"mutta en henno tehdä repivääkään ratkaisua"
Niin. Teilläkin, kuten niin monella, jatketaan liittoa, koska toinen, eli se joka haluaa erota, ei kuitenkaan henno erota. Kovin yleistä, mutta myös kovin epätervettä, puolin ja toisin.
Kiitos hyvistä kommenteista! En oikein osaa selittää, miksi elämä tuntuu tyhjältä. Ehkä siitä puuttuu mielekäs parisuhde eikä oikein huvita panostaa suuremmin mihinkään, paitsi tietysti lapsiin. Suunta puuttuu ja toiset ihmiset vaikuttavat siihen tällä hetkellä näköjään yllättävän paljon, vaikka kannatankin yleisesti ajatusta "omaan peliin" keskittymisestä.
Omat harrastukset ja ystävät sekä oma elämä kaikkiaan on tärkeää,
ja niitä kyllä itselläni vähän onkin, puolisolla ei. Sen sijaan uuden harrastuksen tai muun mielenkiinnon kohteen etsiminen siksi, että pitäisi löytää ajatuksille muuta suuntaa ja pystyisi siten kestämään nykytilannetta, tuntuu itsensä huijaukselta. Ajattelen että uusia asioita pitäisi ruveta tekemään niiden itsensä kiinnostavuuden vuoksi, ei sen vuoksi ettei tarvitse ajatella muuta.
Puolison osalta en kerta kaikkiaan tiedä, miten saisin itseni pakotettua hänen kanssaan mihinkään läheiseen kanssakäymiseen. Hän perustelee jäämistään lasten edulla.
Ei tämä minusta mitenkään terve vaihtoehto ole. Lapsilla kai tällä hetkellä vakaa elämä, kun vanhemmat ei kuitenkaan riitele tai tunnelma ole kireä. Asiallista siis. Voihan kyllä olla että lapsetkin mielessään miettivät / pelkäävät. Ollaan kuitenkin selitetty omat huoneet sillä että olemme nykyään vain hyviä ystäviä.
Tunteiden pakeneminen on itsensä huijaamista, mutta niinhän suuri osa tekee. Mitähän ap:lle sanoisin. Tuo juttusi riippuu paljon siitä miten tunne-tai järki-ihminen olet. Minulle on karkeasti osoitettu, että aidot tunteet, rakkaus ja muut sellaiset hömpötykset ovat teini-iän harhaa, silkkaa typeryyttä. On melko epätodennäköistä, että rakkautta enää noin vanhemmiten kohtaisit tai ihmistä joka samoin kokisi sen takia moni varmaan jääkin suhteisiin. Uskotaan ettei ole parempaa ja halutaan uskoa oman suhteen onneen. Teet oman ratkaisun, ei siinä kukaan voi neuvoa. Lähteminen kannattaa kuitenkin tehdä oletuksella, että loppuelämän olet yksin.
Niinpä. Uskon, et niitä tunteita saa monesti nostatettua salasuhteilulla. Tulee jännitys, salailu, pelailu ja tunteiden kasvattaminen ajatuksella, et toinen on jotain suurempaa. Vaan sama arki niissäkin tulee vastaan, kun kaikkeen on lupa. Päälle vielä morkkis omasta hölmöilystä, joka on tukahdutettava ajatuksella, et on katsottava vain eteenpäin. Vähän kuin hevosen silmälaput, joilla peitetään näkysyys suuntiin jotka saattaisivat häiritä tai järkyttää sokeaa juoksemista. Mitään suurta rakkautta en ole löytänyt itsekään. Mieluiten istuisin vanhassa kodissa lämpimästi pimeää iltaa ärtyneenä pikkuongemlistani. Nykyää on vain suuria ongelmia elämän kaikilla osa-alueilla. Kannattaa ymmärtää, että parisuhteessa oleva voi tehdä kaikkea sitä samaa kuin sinkku, jollei sitten pienessä mielessään haluaisi enimmäkseen vain pettää.
Jos sinulle muihin ihastuminen ja rakastuminen on vain tunteiden nostatusta omaa parisuhdetta varten niin oletpa ällö, mutta älä yleistä että kaikki ovat samanlaisia. Toivottavasti itse en koskaan joutuisi mitenkään lähemmin olemaan missään tekemisissä tuollaisen puupään kanssa. Itselläni ainakin tunteet ovat aitoja, pelurit on erikseen.
Jos on väkivaltaa ja juopottelua myös jatkuvaa pettämistä, elämä yksin on sata kertaa parempaa.
Mitä sellaisella puolisolla on annettavaa, muuta kuin sadan vuoden yksinäisyys.
Kylläpä arvostat puolisoasi kun kulisseissa asustelet. Kai puolisosi tuon tietää? Se että päätät noin elää ei se kuulu kellekään. Turha hakea tukea toisilta. Itsehän sinä päätät miten elät ja opetat lapsillesi miten eletään. Jos olette molemmat sopineet kulissien ylläpitämisestä niin kunnoita edes sitä päätöstä. Turha sitä on itkeä kun nyt jotain ilman jäi! Sinähän päätät itse miten eletään. Ja jos taas rikot nuo kulissit toista loukaten niin kannattaa siitäkin vastuun. Typerää väittää elävänsä kulisseissa. Ja jos elät niin mitä sitten? Kuka se sinua komentaa ja käskee elämään noin?
No en kyllä suostuisi julkisissa asumaan. Kyllä seksiä ja hellyyttä pitää olla jotta jaksaa elämässä eteenpäin. Olisi kyllä järkyttävää olla suhteessa jossa toinen " uhrautuu jonkin muun asian takia kuin rakkauden. Ei noin voi kauan elää tuohan on itsensä pettämistä. Kyllä asiallisia eroja voi ottaa ja yhdessä sopia jatkot. Silloin molemmat löytävät ne uudet rakkaudet. Jos minulle puolisoni ilmoittaisi rakkauden päättyneen lähtisin etsimään uutta rakkautta. Ei sitä aviossa pysyttäisi jos rakkautta ei olisi. Oishan se kamalaa olla sidottuna suhteessa missä ei halua olla. Eiköhän nuo sinunkin syyt ole jatkamiseen juuri tunne asiat. Et vain osaa niitä tulkita. Ihastut varattuna toiseen ja kamppailet tunteiden kanssa. Tosin se ruoho on vihreämpää aina aidan takana. Se miten kukin elää liitossaan ei kuulu muille. Se on kahden ihmisen välinen sopimus. Turha sitä on täällä parkua ja vääntää hyväksi asiat jotta muut ymmärtäisivät tilannettasi. Olet se raukka joka ei uskalla totuutta kertoa. Syytä puolisoasi kun " roikkuu sinussa. Höpö höpö kuule ole hiljaa ja vedä se kulissi roolisi kuten tähänkin saakka.
Sinä et voi koskaan tietää mitä toiset ihmiset ajattelee ja reagoi eri sanomisiin. Voi, voi.
Niin elän minäkin ja ihan rahan takia. Nytkö sitten tuomitset syyni. Ei haittaa koska mulle on ihan sama mitä muut luulevat aviomme syyksi.
On se kumma, kun niin monet luulevat, että ei vanhemmalla iällä voi löytää uutta rakkautta. Minä kohtasin 60 vuotiaana ihastuttavan miehen monen vuoden yksin olon jälkeen. Jo vuosia olemme eläneet yhdessä ja rakkaus kukoistaa sisältäen myös paljon hellyyttä ja seksiä. Mies on puhunut pitkään eläneensä ennen eroaan jossain kulissi liiton tapaisessa. Kosketukset puuttuivat vallan ja kaikki muu. Siinä elivät pystyyn kuolleina. Vaimo pisti eron vireille sitten. Nyt mies on lonkka leikkauksessa ja minä näitä palstoja luen kun ei uni tule.
kiitos avo-rouva. Meillä muillakin on siis vielä toivoa :)
Joskus kyllä tuntuu kuin olisi yksin tässä maailmassa.
Erosta on nyt vasta noin vuosi mutta tunne olevani jo pää pinnan yläpuolella.
Kulisseissa on ihanaa! Nauti äläkä vikise. Itsehän olet tuohon ruvennut. Turha sitä täällä itkeä kulissia. Typerys käännös olet? Yhyy kun on niin ahdistavaa olla kulissina muille! Oletpa reipas kun edes täällä uskallat kertoa tuon totuuden muttet puolisollesi? Nauti ja mene kaappiin itkemään!
Kulissi voi olla myös muiden päättelemää. Aikoinaan olin n. kolmekymmentävuotta suhteessa "hyvän" miehen kanssa. Muut pitivät minua onnekkaana, vaikka suhde ei toiminut alkuunkaan ja toinen eli jossain valehtelun, suuruusharhojen ja rikollisuuden maailmassa.
Erotessani tilanne vasta selvisi lapsillemmekin ja nuorempi sanoi; ettei olisi uskonut, että elämä olikin valetta.
Helppo homma. Jos tuollainen suhde on sitä mitä parisuhteelta odotat, älä eroa. Jos, tai kun, kirjoituksestasi päätellen, haluat erota, eroa. Älä mieti mitään kulisseja; ne ovat olemassa vain omassa päässäsi eikä niillä ole merkitystä. Merkitystä on sillä mitä oikeasti haluat ja mitä tunnet.
Mahtavaa kulissia. No niitä kulisseja on monenlaisia. Eläähän ukkoni kakkosen kanssa vuosia kulissia. Entä sitten ketä haittaa? Minulla on omat edut ja kakkonen saa jämät minkä haluaa. kyllä kulissia voi vetää tyylillään. Erota en halua ja näytän sen myös. Eikä näymmä mieskään. Onhan meillä tuo omaisuus mukavasti karttunut ja tiedän ettei mies enää jaksa aloittaa alusta. Tietää mitä menettää jos eroa miettii. Eli kulissia vedetään itsekin ja tyylillä.
Oletko onnellinen jakaessasi miehesi toisen naisen kanssa? Et tunnu miestäsi rakastavan lainkaan. Teidät pitää yhdessä vain yhteinen omaisuus. Jokainen tyylillään. Onko tuo kuitenkaan ihmisen arvoista elämää?
No jos rakastaakin miehen rahapussia eikä halua erota siitä?
Olen ollut samantapaisessa tilanteessa kuin ap. Kun tuota päätöstä "jatkaako vai erota" mietit, vastaus tulee sinulle aikanaan. Sitten tiedät mitä teet. Ihan vielä et ole valmis irtiottoon, mutta kuulostaa siltä että sinne olet matkalla. Päätös saattaa viedä aikaa varsinkin jos teillä ei ole riitaa keskenänne. Se nopeuttaisi ratkaisua. Mutta ole siinä mielessä huoleti, että tiedät sitten kyllä mitä haluat, kun olet tuota vaihetta tarpeeksi tarponut ja miettinyt elämääsi.
Erosin itse puolivuotta sitten. Vuosi ennen eroa sanoin miehelle että haluan erota, koska tämä ei tästä enää muuksi muutu. Mies anoi uutta mahdollisuutta (jo toista kertaa), ei halunnut erota vaikka näki saman kuin minä. Tosin mies oli se joka joi salaa, ja ydessä lasillista nauttiessamme veti aina överit. Oli muutakin yhteensopimattomuutta tietysti.
Kävimme vielä eroilmoitukseni jälkeen terapiassa muutamia kertoja, yhdessä ja minä erikseen, mutta minun mieleni ei muuttunut. Koin, että haluan elää mieluummin yksin kuin tuon miehen kanssa yhdessä. En ajatellut hetkeäkään että vaihtaisin ns. parempaan, vaan halusin ainoastaan pois siitä negatiivisesta ilmapiiristä minkä koin kodissamme.
Olin kypsytellyt eropäätöstä, eli pohtinut parisuhteemme tilaa ja sen mielekkyyttä, mielessäni yhteensä noin 2-3 vuotta. Olin myös miehelle puhunut tunteistani, ja siitä että ero on varteenotettava vaihtoehto jos emme kykene parempaan parisuhteeseen. Ero ei tullut miehelle puskista.
Erosin hitaasti, antaen miehelle aikaa sopeutua ajatukseen erosta noin vuoden. Koin sen olevan parempi hänen ja sitä kautta myös lasten kannalta. Lapset ovat alakouluikäisiä.
Tällä hetkellä nautin suurin sydämin omasta kodista ja omasta rauhasta. Täällä on aina ihana tunnelma, kukaan ei saastuta ilmapiiriä vasten tahtoani. En vaihtaisi tätä mihinkään, vaikka joudunkin vielä "taistelemaan" ex miehen kanssa eroon liittyvistä asioista. Tämä on sitä mitä olin vaille.
Kaikkea hyvää sinulle ap!
Muista että elät omaa elämääsi, ja on vain tämä yksi elämä josta teet sellaisen kuin sinä itse haluat.
Sinulla on ollut todella surkea elämä jo ennen parisuhdettasi, kun vasta erottua löytyi onni. Vain YKSI elämä! Lause, joka saa minut voimaan pahoin näissä eroissa ja parisuhdedraamoissa varsinkin silloin, kun suurimmat kärsijät ovat omat lapset.
Kolme-nelikymppisten muotihuuma! Lapsivapaa elämä ja "uusi nuoruus" tuntuu olevan elämän tarkoitus joka antaa kaiken sen mitä ei omasta perhe-elämästään ymmärrä saada.
Vastuuttomuutta ja itsekkyyttä. Herätkää ihmiset! Ei se uusiosinkkuelämä ole sitä, mitä media rummuttaa tai eronneet kaverit kuiskuttavat.
Miehelläsi on mielestäsi alkoholi-ongelma? Miten siihen asiaan suhtautat isän lapsiviikonloput tai viikot? Etkö ole yhtään huolissasi lastesi vuoksi vai joko huuma on sinut niin sokaistunut, että et näe metsää puilta.
Voi näitä lapsiraukkoja!!
IHANAN HUOLEHTIVA KIRJOITUS. Eroavat muutoinkin kantavat herkästi syyllisyyttä erosta, eikun pistellään lisää. Ei me enää eletä yhteiskunnassa, jossa hupaisasti miehet ryyppäsi ja perheensä pahoinpiteli ja että se oli normaalia ja elämän päätehtävä oli selvitä hengissä. Samoin eipä ole suvut enää lähellä auttamassa lapsiaan lasten kanssa ja vanhukset makaavat yksin vaipoissaan sairaaloissa. Samoin ihmisillä on enemmän aikaa nykyään, kun ei ole töitä kaikille eikä tartte susia pakoon pötkiä. Sillä ajalla ehditään sitten liikaa pohdiskella ja tehdä kurjasta elämästä vähemmän kurjaa vaikka naapurin Inkerin kanssa paneskelemalla. Totta, kyllä elämä nykyään on kurjaa. Maailma on muuttunut, mutta meidän pitäisi toimia samoin kuin esi-isät.
Kiitos onnivoitullaerosta! Täällä on paljon vastauksia täysin asian vierestä, Sinä osasit vastata alkuperäiseen kysymykseen. Sain siitä paljon irti. Kaikkea hyvää elämällesi jatkossa. :-)
Kuka se kulissia elää? No se joka niin kertoo asian olevan. Muiden kulissia on hankala tietää. Eiköhän jokainen tee sen ratkaisun haluaako mitä aviosta. Syyt aviossa oloon on yksistään sen parin oma asia. Tuskin sinun pitää kysellä mitä muut ajattelevat asiasta. Tässä sulle tiedoksi mitä ajattelen minusta tuollainen kulissi väitös on täyttä paskaa ja kertoo ihmisestä joka ei kykene rehellisesti elämään elämäänsä. Kunnioita puolisoasi ja elä myös sen mukaisesti. Et voi ketään syyttää kulissiaviosta kuten itse kvaat olevasi. Näyttele kuule aviosi kuten haluat. Älä kuitenkaan syytä muita siitä.
Kulissiliitto, eivätkös kaikki ole sellaisia. Eräs miepuolinen työkaverini ammoisina aikoina sanoi, että parisuhde ihan kuin muutkin ihmissuhde on voimassa oleva ja järkevä silloin kun kumpikin osapuoli hyötyy siitä jotenkin. Siis toinen voi saada liitosta rahaa ja mainetta, toinen voi saada liitosta seksiä tai turvallisuutta, toisella talous turvattu tai kotihommat hoituvat. Toinen voi olla hyvännäköinen ja toinen älykäs tms. Ei nuo ole mitkään syyt kulissiliittoja vaan ihan järkiperusteisia liittoja. Tiedättekö muuten miksi naiset yleensä hakevat eroa? Naisilla ei aina riitä nuo pelkät järkevät hyötynäkökohdat vaan naiset ovat tuntevia yksilöitä.
Minusta tässä kuulosti hyvältä se järkiliitto. Pysytään yhdessä koska molemmat hyötyvät. Ok. Naistenlehdet tuputtavat sitten tähän sitä parrisuhdehöttöä. Toisilta parisuhde ja järkiliitto ei vaan onnistu samanaikaisesti, tai ainakaan saman ihmisen kanssa. Hyvä näkökulma itselleni, kiitoksia.
Jokainen liitto on kulissiliitto, joo. Eli kulissi on se miltä liitto näyttää muille ulospäin. Mutta liiton onnistumiseksi siihen tarvitaan molemminpuolista sisältöä. Sisältö puolestaan koostuu molempien tahdosta, järjestä ja tunteesta olla suhteessa/jatkaa suhdetta.
"Tiedättekö muuten miksi naiset yleensä hakevat eroa? Naisilla ei aina riitä nuo pelkät järkevät hyötynäkökohdat vaan naiset ovat tuntevia yksilöitä. "
Käsittääkseni jos miehet hyötyisivät taloudellisesti ja lasten tapaamisen kannalta samalla tavalla erosta, eroja haettaisiin liki yhtä paljon.
Ei todellakaan hyötyisi. Jos perheessä on lapsia niin avioero on aina todella kallis ja taloudellinen tappio. Puhun nyt tapauksista missä vanhemmat käyvät töissä eikä eletä sosiaalituilla.
Itse ainakin hain eroa miehestäni, vaikka jouduin maksamaan tasinkoa. Hyvästä eli siitä että pääse miehestä eroon kannattaakin maksaa.
Sama palkka meillä oli myös. Mies vei asian elatusmaksuista kuitenkin oikeuteen, koska katsoi ettei hänellä ole maksuvaraa. No, pitihän sitten lopulta maksaa se summa, jonka minäkin maksoin. Ne samat palkat kun oli. Ja sen voin sanoa, ettei lapsia elättämällä KOSKAAN hyödy taloudellisesti.
Jokaisessa liitossa on kulissi, se miten parisuhde näkyy ulospäin, miten ulkopuoliset ihmiset sitä tulkitsevat. Mutta tässäkin asiassa, kuten kaikissa muissakin, kulissilla ei ole mitään merkitystä, vaan liiton/parisuhteen sisällöllä.
Aika alentavaa jos joku elää tuollaista elämää. Kyllä suhteessa ollaan puhtaasti rakkaudesta. Mistä sen tietää no siitä että toinen pysyy rinnalla huonoina aikoina. Kertoo rakastavansa ja hellii pitkässäkin liitossa. Jos ihminen näyttelee toisille olevansa onnellinen suhteessa voi sen tehdä mutta ei pysty sitä kauaa näyttelemään. Toisaalta kelle kuuluu.
Ai, että suhteessa ollaan puhtaasti rakkaudesta? Kaikki eivät ole, niin kuin huomaat tämänkin ketjun vastauksista.
He varmasti ovat parisuhteessa puhtaasti rakkaudesta, jotka sen osaavat. Ja hienoa niin. Jotkut ovat kuitenkin saaneet parisuhdemallinsa sellaisilta vanhemmilta, jotka jatkavat rakkaudetonta ja epätervettä parisuhdetta "lasten vuoksi". Silloin ei lapsi opi, että parisuhteeseen kuuluu rakkaus oleellisena osana.
järkiavioliitossa ei ole mitään järkeä, siinä toinen voi seurustella kakkosen kanssa ja vaimo raataa kotona, eli mies ottaa ottaa rusinat pullasta kaksinkerroin :)