Tarinani on kaiketi se tuiki tavallinen...
Olen petetty nainen.Ikinä en olisi uskonut, että mieheni voisi minulle näin tehdä...
Tuskani on valtava.
Tunteet myllertävät sisälläni...vihaan, halveksin, inhoan...rakastan miestäni.
Olen yrittänyt tehdä työtä eheytymiseni eteen ja tunnen voivani antaa anteeksi..Mutta onko se itseni pettämistä, kun kuvittelen, että tästä voimme yhdessä selvitä???
Kyllähän minä voin elämäni pilata mustasukkaisuus-helvetillä..
Tai sitten minun on vain uskallettava luottaa ja annettava anteeksi.
Mieheni haluaa jatkaa kanssani ja nykyään puhumme kaikesta avoimesti...
Mikään ei palaa ennalleen, mutta ei yhteistä elämää voi hukata noin vain...
Tällähetkellä tuntuu siltä, että voimme olla vielä yhdessä onnellisia.
Kertokaa kokemuksia...voiko pettämisen jälkeen tulla onnelliseksi ja onko anteeksi antaminen mielestänne oikeasti mahdollista::!!!
Olen petetty nainen.Ikinä en olisi uskonut, että mieheni voisi minulle näin tehdä...
Tuskani on valtava.
Tunteet myllertävät sisälläni...vihaan, halveksin, inhoan...rakastan miestäni.
Olen yrittänyt tehdä työtä eheytymiseni eteen ja tunnen voivani antaa anteeksi..Mutta onko se itseni pettämistä, kun kuvittelen, että tästä voimme yhdessä selvitä???
Kyllähän minä voin elämäni pilata mustasukkaisuus-helvetillä..
Tai sitten minun on vain uskallettava luottaa ja annettava anteeksi.
Mieheni haluaa jatkaa kanssani ja nykyään puhumme kaikesta avoimesti...
Mikään ei palaa ennalleen, mutta ei yhteistä elämää voi hukata noin vain...
Tällähetkellä tuntuu siltä, että voimme olla vielä yhdessä onnellisia.
Kertokaa kokemuksia...voiko pettämisen jälkeen tulla onnelliseksi ja onko anteeksi antaminen mielestänne oikeasti mahdollista::!!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kerran pystyin antamaan anteeksi, toista kertaa en. Vielä asutaan yhdessä, mutta ei oikeastaan olla yhdessä. En luota enää koskaan.
Miten pian miehesi petti sinua uudelleen??
En usko, että minäkään voisin toistamiseen pettämistä kestää..
Miehelläni on kai jonkin sortin ikäkriisi..Minä odotan ja toivon, että se menee ohi...
En minäkään vannomaan mene, että olemme yhdessä ikuisesti, mutta haluan antaa vielä meille mahdollisuuden.
Se on sitten mieheni valinta, jos hän ei pysty olemaan uskollinen...Tällähetkellä voin vain yrittää koota itseäni ja yrittää unohtaa ja elää..
Minä tulin myös suhteessani petetyksi. Alussa en voinut uskoa että miten muka meille kävi näin... vihasin, tunsin hirvittävää katkeruutta ja inhoa mieheeni... Mieheni oli asiasta enemmän kuin pahoillaan.. vuoden ajan kävi asiaa läpi..välillä mieheni itki sitä, että oli kohdellut minua huonosti ja päästänyt tilanteen menemään niin huonoksi..välillä taas minä itkin ja raivosin miehelleni, että kuinka hän on voinut olla niin paskamainen ja miten voin ikinä enää luottaa hänen rakkauteensa.. Noin vuoden jälkeen alkoi pikku hiljaa helpottaa. Näin, kuinka mieheni kärsi teoistaanmyös itse ja teki suhteemme eteen töitä ihan tosissaan. Keskustelimme tapahtuneesta avoimesti ja rauhassa varmaan satoja iltoja. Ajan ,yötä huomasin asian käyneen aina vain vähäpätöisemmäksi. Nykyään meillä on lapsikin ja luotan mieheeni täysin. Olemme todella onnellisia yhdessä, enkä mistään hinnasta luopuisi liitostamme.
Olipa kiva lukea onnistumisestanne.Meillä ollaan vasta tuossa viha-katkeruus-inho asteella mutta odotellaan että asiat alkaisi helpottua.Kirjoituksesi antoi lisää uskoa että onnistuakin voi,vaikka joskus tuntuu aika toivottomalta.
Mä en kirjoita tätä siksi että kehottaisin sua jäämään, tai haluaisin ottaa asiaan sinäänsä kantaa puoleen tai toiseen. En tunne sua enkä sun miestäsi joten on mahdotonta sanoa, mitä sun pitäisi tehdä.
Mun mieheni petti mua entisen tyttöystävänsä kanssa. Nainen soitti minulle ja kertoi asiasta. Nainen oli vielä katkera siitä että aikoinaan olimme alkaneet seurustella, vaikka he olivat eronneet jo aikoja sitten. Mutta koska hän ei ollut miehen kanssa, kukaan muukaan ei saanut olla. Haukkui minut ja ylisti omaa erinomaisuuttaan. Erosimme samana päivänä kun sain tietää asiasta. (emme asuneet yhdessä) Naine lähetteli minulle pilkallisia sähköposteja, nöyryytti ja suorastaan vainosi minua viikon. (hänellä on psyykkisiä ongelmia) Kunnes sitten hän soitti minulle yllättäin ja pyysi minua soittamaan miehelle, koska he olivat riidelleet ja mies syytti häntä siitä että minun ja miehen välit menivät poikki. Jokin aivan kumma voima sai minut soittamaan. Soitin vaikka kaikki olisi voinut olla naisen tyhmä suunnitelma nöyryyttää minua uudelleen. Mies alkoi itkeä kun soitin hänelle, hän pyysi anteeksi ja puhuimme asiasta pitkään. Tapasimme myöhemmin ja hän pyysi minua antamaan hänelle mahdollisuuden olevansa luottamuksen arvoinen. En ikinä unohda sitä hetkeä.
Sen jälkeen alkoi helvetillinen työ luottamuksen rakentamiseksi takaisin. Sen sanon että se ei ollut helppoa. Päätimme olla kertomatta naiselle että emme ole palatteet yhteen jotta hän jättäisi meidät rauhaan.
Puoli vuotta oli aivan helvettiä, useasti mietin mikä lammas olekaan, miksi jäin? Miksi en vain lähtenyt koettuani niin suuren nöyryytyksen? Haaveilin kostosta (sitä ikinä toteuttamatta) ja olin masentunut. Tappelimme todella usein, luottamuspula olis suuri ja varmasti tuosta syystä vietimme lähes kaiken ajan työn ulkopuolella yhdessä. Vain jotta tiesin missä hän oli. Rankaisin häntä muistuttamalla asiasta niiiiin monta kertaa. Se että olin sanonut voivani antaa anteeksi oli vaikeamppaa kuin olisin voinut uskoakaan.
Mutta sitten alkoi helpottaa... Vähitellen, aivan hiljalleen aloin nähdä yhä useammin sen kuinka oikean päätöksen olin tehnyt antaessani hänelle toisen mahdollisuuden. Koko koettelemus vahvisti meitä äärettömästi. Mieheni on hellempi ja rakastavampi kuin koskaan oli ennen pettämistään. Minä myös olen vanhvempi ja tiedän että toisen kerran en samaa enää suostu menemään läpi.
Menimme viime kesänä naimisiin. Olen onnellisempi kuin koskaan. Luotan häneen tällä hetkellä täydellisesti. Tulevaisuus on tietenkin eri asia, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Halusin kertoa sinulle minun näkemykseni asiaan. Tuosta tilanteesta voi selvitä, mutta se vaatii helvetisti työtä. Verta, hikeä ja kyyneleitä!
Siinä käy aivan pohjalla, mutta nousee ylös uudesti syntyneenä.
Mutta pohdi nyt tarkkaan oletko valmis tälle tielle, vai aloitatko puhtaalta pöydältä uuden elämän ilman miestäsi. Sillä en sitä kiellä, etteikö se minullakin ollut silloin monta kertaa lähellä ettenkö luovuttanut...
Voimia!
Hei!
Oli todella lohdullista lukea, että joku on myös onnistunut uskottomuuden jälkeen! Meillä tilanne on se, että mieheni petti minua n. puoli vuotta sitten. Nyt asiaa työstämme. Välillä jo helpompaa mutta ajoittain yhtä helvettiä. Emme haluaisi luovuttaa. Ajatus kyllä käy mielessäni. Puhtaalta pöydältä aloittaminen mutta kun on kuitenkin olemassa niin paljon hyvää. Luottamuksen saavuttaminen on vaan niin vaikeaa! Tällaisia onnistumiskertomuksiakin kaipaa!
Puhtaalta pöydältä haluaisin aloittaa, mutta yhdessä mieheni kanssa..
Rohkaisevaa oli lukea, että tilanne voi tasaantua ja jatkua onnellisesti. Meillä on myös tapeltu, itketty, huudettu ja kiljuttu..Pari kertaa olen tosissani ollut lähdössä. Eroa en kuitenkaan missään tapauksessa ainakaan nyt halua.
Oma itsetuntoni meni täysin nollaan ja sen kokoamisessa minulla on nyt työtä. Mieheni on kaikesta huolimatta ihana ihminen ja yrittää kyllä tukea minua. Tosin hän on itsekin ihan hukassa itsensä kanssa, joten vielä satoja iltoja ja öitä meilläkin on varmasti edessä keskustelua ja selvittelyä. Mutta olemme valmiit siihen..
Toivon sinulle ja kaikille vastaavaa kokeneille voimaa ja onnellsita elämää...
Itsestäni en tiedä mihin tämä johtaa...Pelko kalvaa, mutten anna sille valtaa....
Uskomatonta, että luen täältä jotain semmoista mitä minullekin on tapahtunut!!Olen todella luullut, että ei kukaan muu ole voinut joutua saman nöyryytyksen kohteeksi kuin minä itse.(itsekästä)
Mieheni petti ja uudestaan petti, eikä nämä olleet vain yhden illan suhteita.Ensimmäisellä kerralla asia kuitattiin parilla riidalla ja mieheni suorastaan vaati minua olemaan puhumatta asiasta ja luottamaan, muuten ei kuulemma kannattaisi olla yhdessä.
Nyt kun se on taas tapahtunut, niin minä olen aivan rikki ja tunnen itseni pelleksi, koska vieläkin yritän rakentaa ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Olen todellakin raivonnut, hajottanut paikkoja, lyönyt miestäni ja itseäni! perheneuvolassakin on käyty ja olen syönyt lääkkeitä ahdistukseen.
Mutta nyt ollaan omillamme ja mieheni vakuuttaa rakkauttaan ja on äärettömän pahoillaan teoistaan, mutta minusta tuntuu, että nyt minä tarvitsen häneltä niin paljon ekstrahuomiota ja tuntuu, että minä haluan olla vain saavana osapuolena. Olen mielestäni jo noin vuoden kestäneen "prosessin" aikana tehnyt tarpeeksi ja enää minä en jaksa odottaa mieheni ryhdistäytymistä ja oma-aloitteista tunteiden näyttöä. Annoinkin hänelle taas kerran...nyt se on viimeinen...mahdollisuuden viikon aikana vakuuttaa minut tunteistaan ja aikaistaan. Äh! tämä kirjoittaminen on niin vaikeaa, eikä tästä nyt ehkä ihan oikeaa kuvaa saa meidän tilanteesta, mutta toivon todellakin voimia teille kaikille ja itse toivon pääseväni sinuiksi itseni kanssa edes joskus ja toivon, että pellen tilalle tulee Ehjä nainen.
Et todellakaan ole ainoa "Pelle" tässä maailmassa... Heti uskottomuuden paljastuttua ja kaiken paskan kaaduttua niskaani, minusta tuntui, että koko elämäni on ollut pelkkä vitsi(huono sellainen). Tuntui kuin minut olisi paiskattu pilvenpiirtäjästä alas... Vieläkin tuntuu pahalta, kun ajattelen elämäämme taakse päin. Varsinkin, kun mietin aikoja, jolloin miehelläni on toinen nainen ollut vaikka en vielä siitä tiennyt..Mietin tekemisiämme ja puhumisiamme...Suurta vitsiä!!!!
Kumma kyllä minua ei naurata...
Äh! Nyt on taas koottava itsensä ja ryhdistäydyttävä. Tunteet vaihtelevat rajusti, kuten huomaat... No, koitetaan kestää....
Uskonpuute vaivaa ajoittain. Tuntuu, että olisi helppoa lähteä ja pakata laukkunsa. Mutta kuitenkin. Vaikka minustakin on vaikeaa katsoa taaksepäin, koko viime vuosi, tai koko yhdessäolemamme aika, tuntuu vesittyvän. Jostain se usko onnistumiseen tulee, en tiedä. Epäluulo miehen menemisiä ajatellen on minulle myös tosi hankalaa, en ole koskaan menoja ihmetellyt, minusta kuuluu asiaan, että aikuisilla ihmisillä on omia juttuja. Itsekin nautin ajoittain, jos saan olla esim. yksin kotona. Enkä halua missään tapauksessa soitella kenenkään perään tai pilata omaa oloani ajattelemalla aina pahinta.
Kun näilläkin sivustoilla käy ja lukee ihmisten kirjoituksia, valitettavan usein vaan huomaa, että pettäminen toistuu. Itsestäni tiedän, etten siihe voi enää lähteä. Miten voi luottaa? Tai saada kärsivällisyyttä siihen, että luottamus kasvaa? Luin juuri tänään puolisoni syksyllä minulle lähettämän tekstarin, missä hän vakuuttaa rakkauttaan ja haluaa minun antavan meille mahdollisuuden. Tässä sitä nyt ollaan, mahdollisuus on annettu mutta riittääkö kärsivällisyys? Meillä kummallakaan?
Toista ihmistä ei voi omistaa. Mutta jollekin vahvemmalle pitäisi parisuhteen rakentua. Vaikka kuinka se olisi selvää, että suhteessa on jotain vialla jos pitää pettää. Mutta miksi ei voi sanoa?
No, tämä nyt oli tällaista niinikään tunteiden vaihtelua minullakin. Välillä on vaikeaa ja välillä helppoa. Pitäisi vaan uskoa niihin hyviin asioihin ja niitä vahvistaa. Ja itseään myös.
Ai vielä siitä pelle-asiasta. Samanlaiset fiilikset minullakin oli, tulin alas vuorelta tai puun latvasta ryminällä. Nyt sitten lienee aika olla täällä juuriosastolla...:) Että meitä pellejä on kyllä aika paljon, uskoisin näin!
Itse yritän muistaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä heti tai edes päättää heti. Välillä siinä jopa onnistun. Me keskustelemme, huudamme, itkemme ja nauramme mieheni kanssa paljon, ehkä tämä johtaa johonkin parempaan. Sitä en lakkaa suremasta, että piti tämä petos tulla, jotta pääsimme asian ytimeen. Kaikella kai on tarkoituksensa!
Muistetaan kuitenkin, että aamut alkavat olla valoisampia!
On lohdullista tietää, että en ole ainut, joka on tämän kokenut ja silti yrittää pinnistellä...
Ajatukseni ovat aivan samanlaiset..
Tällä kaikella on oltava jokin tarkoitus...Surullista tosiaan, että näin musertavalla tavalla asiat menevät eteenpäin.
Tämä on toisaalta tahto asia. Minä tahdon selvitä tästä. Ja selviän. Mieheni tekee itse omat ratkaisunsa ja jos niihin kuuluu minun loukkaamiseni uudelleen...Sitten mietin oman elämäni suunnan uudelleen.. Kaikki kääntyy hyväksi, tavalla tai toisella..Oho! Oikein itsekin hämmästyin...Olenko näin vahva sittenkin!!??
Kaikkea hyvää kaikille! Pitäkää huolta itsestänne!!
Niin mutta jos aina menee sieltä mistä aita on matalin niin eikö ihmisen kasvu tällaisen kriisin myötä jää myös tekemättä.Kanattaa mielestäni ainakin yrittää,sillä eipä ainakaan kaduta jälkeen päin ettei aikoinaan tullut yritettyä.On niitä elämässä pahempiakin asioita kuin pettäminen ja siitä selviäminen,vaikka asioiden keskellä ei tunnu siltä.Ja ehtiihän tuota erota myöhemminkin jos homma ei ala onnistua,mutta ainakin on oppinut itsestää ja elämästään aika paljon jos edes yrittää.Eikä ongelmien kanssa tarvitse olla yksin voihan aina hakea vaikka keskustelua apua jos oikein voimille ottaa.
Voin sanoa, että mustasukkaisuushelvetti on parempi kuin rakkaushelvetti. Kaikki ne, jotka kuvittelevat, että kumppani piruuttaan menee ja rakastuu toiseen, ainakin pettävät itseään.
Ei toimi enää.
Jos miehesi ei saa monoa, niin mitään ei opi.
Suhteenne on ohi.
On vielä olemassa parempia miehiä, arvollesi sopivia.
Älä päästä miestäsi rankaisematta.
Niin, tuo rankaisu-ajatus on minullakin hyvin vahvana mielessä. Tunntuu todella, että mies ei opi jos ei saa kunnon rangaistusta. Ja pahimmalta/parhaammalta tuntuisi eroaminen ja totaalinen kielto tavata lapsia. Mutta kyllä minä tiedän, että koskaan en näin pitkälle menisi, vaikka ajatuksella olen herkutellukin.
Nyt kun annoin miehelleni viimeisen mahdollisuuden, niin hän on ruvennut laittamaan viestejä, kortteja ja ne eivät oikeastaan tunnu enään miltään, korkeintaan työvoitolta. Voi olla, että koska hän ei niitä oma-aloitteisesti osannut keksiä(piti perkele suoraan sanoa mikä tuntuisi hyvältä), niin niihin ei oikein voi luottaakaan. taas äh!! kyllä minä kuitenkin vielä jonkin aikaa katson ennen kuin teen päätöksen. lapsia tässä sääli tulee..vaan kai nekin sopeutuu..
Petettyjen viestejä lukiessa olen huomannut kaikissa joitain samoja piirteitä:
1) luottamus omaan itseen/itsetunto romahtaa
=> aiheuttaa luonnollisesti masennusta
2) kokee itsensä "pelleksi"/tyhmäksi
=> aiheuttaa itseen kohdistuvaa häpeää ja pahentaa masennusta
3) vaikea tehdä ratkaisu, kun itsetunto nollassa ja masentunut olo
Siispä.. Olisi ehdotus, joka heitetään ihan suurella sydämllä, mutta huumoria ja luovuutta mukana täytyy olla myös =)
Mitä petetyn pitäisi tehdä?
1) saada itseluottamus ja elämän halu takaisin! Ja niin, ettei se tule jonkun muun takia, vaan ihmisen itsensä.
2) saada syyllisyys ja "pellen"/tyhmän tuntemukset itsestä pois.
3) laatia itselleen oamaa elämää koskevat realistiset tavoitteet, joihin pyrkiä pienien askelien ja etappien kautta.
Ehdotus olisi siis se, että voitaisiin petetyt laittaa pystyyn sähköpostirinki, jossa olisi mahdollista saada vertaistukea ja konkreettinen asioille tekeminen auttaa aina enemmän kuin yksin miettiminen. Ja uskon, että kun siinä olisi monta erilaista ihmistä, niin tsemppi- ja kannustusavun lisäksi jokainen saisi varmasti uusia ideoita ja ajatuksia suosta nousemiseen!
Pettäjälle eroakin pehempi rangaistus saattaa olla se, että näkee kumppaninsa voimistuvan ja alkavan voimaan hyvin. pettäjän ei tarvitse pelätä, että masentunut ja väsynyt kumppani eroaisi; eihän se jaksa! Mutta elinvoimainen ja itseensä tyytyväinen kumppani onkin sitten jo toinen juttu.. ;)
Ja olisihan tämä tapa saada myös uusia ystävi =)
Moikka!
Mietin itse ihan samaa juttua tästä sähköpostiringistä. Sitä voisi kokeilla kyllä!
Täytyypä laittaa toimeksi...:)
Nyt loppu mun "nettisurffaus taidot"..Noloa, mut miten tollainen rinki saadaan pystyyn ja miten se toimii??? :-)
Se tulisi kyllä tarpeeseen. Ja kun järkeviä ihmisiä näyttää täältä löytyvän, niin mikä ettei vaihdettaisi ajatuksia jatkossakin...
Odotan ohjeitanne!!!
Onhan jokaisella olemassa sähköposti osoite, joka ei ole omalla nimellä?
Jos ei ole, niin kipin kipin sellainen perustamaan!
Ja sitten (voin olla vaikka minä itse) osoite tänne, ja jokainen, joka haluaa tulla mukaan lähettää annettuun osoitteeseen osoitteensa.
Sitten laitetaan kaikkien osoitteet "osoitekirjaan" ja aina kun laitetaan viestiä, niin postitetaan se kaikille samalla. Ideoita viestien sisällöistä voidaan miettiä sitten tarkemmin. Pääasia olis kuitenkin se, että sataisiin valettua kaikkiin uutta elämänhalua (se edellinen taitaa olla monella aika kuolu..).
Mutta tässä minun osoite:
[email protected]
Tsemppiä kaikille petetyille ja laittakaa viestiä!
Heips!
Tässä rinkiin yksi meiliosoite:
[email protected]
tsemppiä viikonloppuun ja pirteää pakkaskeliä!
Mukavaa, että järkkäilette tämmöistä! Minäkin voisin hommata uuden sp-osotteen ihan vain tätä juttua varten, niin pääsisin mukaan. Nyt vain kävin täällä eikä aikaa ole enempää. Tulen uudestaan...
Jokaisesta tuntuu yhtä pahalta, näköjään. Yhdessä meillä on paremmat mahdollisuudet rämpiä kuvalle maalle.
Mulla on takana piiitkä avioliitto ja vaikka itseäni aika tarkkanäköisenä pidänkin, annoin sahata itseäni silmään viitisen vuotta. Aavistelin, mutta en kai uskaltanut nähdä..
Jos/kun saamme ringin kasaan kerron kyllä enemmänkin, jos jotakuta kiinnostaa.
Tapaamisiin sähköpostitse, toivottavasti! (Laitan s-osoitteeni sweetsmilelle)
Huomasitteko petetyt-rakkaat-kanssasisaret, mitä tapahtui?! =)))
Ollaan vaan märehditty ja murehdittu asioita ja luettu täällä ketjuja, joista aina löytyy provokatiivinen "teenpä sulle vielä pahemman olon" -viesi/vastaus. Ja nyt sitten ryhdytäänkin tekemään asialle jotain =)
Mutta näinhän se menee:
1) nimetään probleemi
2) aletaan tehdä sille jotain..
Kaivoin kirjoja esiin, joissa on myönteiseen minäkuvaan ja toipumiseen sovellettavia vinkkejä. Naputetlen niitä kaikille ja sehän jo me sovittiin, etä bikini kauden alkaessa tämä "ylimääräisestä pahastaolosta" on päästy voitolle!
monta kertaa annoin minäkin anteeksi pettämistä ja yritin niinä vaikeina aikoina olla suhteen kantava voima.. Palkaksi uskollisuudestani ja anteeksiannosta sain kokea uudelleen katkerasti petetyksi tulemisen. Vaikka paljon rakastin niin vähitellen pettäminen tappaa rakkauden ja jäljelle jää vain suuri katkeruus, viha ja kostonhimo pettäjää kohtaan..