Nyt voisitte valaa uskoa...Olen juuri eronnut miehestäni ja tuntuu, että kaikki usko ja toivo on mennyt kaikkeen. Vaikea uskoa, että toinen yhtä hyvä mies tulee vastaan enää tässä elämässä?Olen jo yli 30 vee, joten tuntuu itsestä, että "ikä alkaa painaa päälle".Kaikki pitää alkaa alusta, juuri kun kaiken piti olla edessä... Muita jotka ovat eronneet saman ikäisenä ja silti olette nyt onnellisia jälleen?Kauanko menee, että tästä selviää?
piristäkää
juuri eronnutta
5812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erosin pari vuotta sitten...Olen tällä hetkellä 40v. Alku oli vaikeaa..noin vuosi..mutta nyt elämä alkaa hymyilemään..Lapset aikuisia ja heillä omat elämät.Nyt säpinää vähän puolelle sun toiselle...nyt ei ole hoppu minnekkään...täytyy sanoa että ei ainakaan minua tunnu ikä vielä painavan...eiks se ole niin että ihminen on just sen ikäinen kun tuntee itsensä olevan...
itse olen myös pian eroamassa puoli vuotta sittten laitoin avioeropaperin eteenpäin ja nyt ois aika käydä vahvistamassa ero,vielä asutaan saman katon alla toistaseksi,meillä myös yhteisiä lapsia itse olen ajatellut kyllä sitä pärjää kun on positiivinen mieli mut kyl se vie varmaan vuosia ennen kuin pääsee erosta yli.
Usko ja toivo meneekin alussa kaikkeen, varsinkin vastakkaiseen sukupuoleen. Olen myös yli 30 vee äityli ja eronnut n. 1½ vuotta sitten. Alussa tuli jumalaton näyttämisen halu ex-puolisolle, että kyllä sitä ollaan vielä "markkinoilla" eli alkoi hillitön biletyskausi. Vaikeaa oli alussa, kun kaikki asiat muistuttivat exästä. En edes etsinyt uutta suhdetta, kun tunsin, että en ollut valmis ja ajattelin myös, ettei kukaan korvaa mieheni paikkaa. Sitten kuitenkin elämääni tupsahti mies, jollaista olin etsinyt koko elämäni. Nyt olen hyvin onnellinen ja voin todellakin sanoa, että päivä paistaa risukasaankin ja entinen elämä on kuin muisto vain. Erosta selviää, jos on hyviä ystäviä eikä jää neljän seinän sisälle murehtimaan.
Vanha sanonta " aika parantaa haavat" pitää paikkansa, niin hurjalta kuin se tuntuukin, kun oma mieli aivan maassa.
Minä erosin puoli vuotta sitten, enkä silloin eron alkuvaiheessa olisi uskonut vielä joskus odottavani innolla tulevaa.
Mutta näin vain on. Usko pois, niin käy sinullekkin.
On varmaan aika yksilöllistä,minulla on kulunut yli 3v ja tosi vaikeaa on vieläkin,mutta kuitenkin
helpompaa kuin vuosi sitten.Vaikeinta varmaan on
kun on tunteita toista kohtaan ja tuntee ikävää.