ENNEN OLI

"Työtä ei välttämättä ole kokopäiväksi kaikille. Mutta silloinkin pitäisi olla kannattavaa tehdä se työmäärä, mikä on saatavilla."

Tästä olen samaa mieltä, mutta tuo "Ja lopulta ajalta saisi sitten tukea" aiheuttaisi erilaisia porsaanreikiä, joita sitten pitäisi alkaa tukkia, jolloin syntyisi monimutkainen järjestelmä ja luultavasti uusia kannustinloukkuja. Ehkä jonkinlainen kansalaispalkkajärjestelmä olisi parempi.

Pienessä maassa pitäisi kyllä pyrkiä siihen, että mahdollisimman moni kykenee niin tuottavaan työhön, että elättää itsensä ilman tukia.

jepsis kirjoitti:

"Työtä ei välttämättä ole kokopäiväksi kaikille. Mutta silloinkin pitäisi olla kannattavaa tehdä se työmäärä, mikä on saatavilla."

Tästä olen samaa mieltä, mutta tuo "Ja lopulta ajalta saisi sitten tukea" aiheuttaisi erilaisia porsaanreikiä, joita sitten pitäisi alkaa tukkia, jolloin syntyisi monimutkainen järjestelmä ja luultavasti uusia kannustinloukkuja. Ehkä jonkinlainen kansalaispalkkajärjestelmä olisi parempi.

Pienessä maassa pitäisi kyllä pyrkiä siihen, että mahdollisimman moni kykenee niin tuottavaan työhön, että elättää itsensä ilman tukia.

Asian voi hoitaa hyvin yksinkertaisesti niin, ettei jää porsaanreikiä.

Muutetaan tuen saanti nykyisestä tuntimääräisestä tulomääräiseksi. Jos saa tuloa 1000 euroa tai enemmän kuussa, ei saa tukea. Jos saa vähemmän, saa tukea ja on velvollinen ottamaan vastaan työvoimaviranomaisten mahdollisesti tarjoamaa lisätyötä.

Nykyisin meillä on tilanne se, että voi tehdä töitä vaikka kolme päivää viikossa ja saa tukea kahdelta päivältä. Ei kai tuossakaan mitään hirveitä porsaanreikiä ole.

Mutta jos siirrytään tuloihin perustuvaan tukeen, sen valvominen on erittäin yksinkertaista ja tuken saanti oikeudenmukaista. Se tulo, jonka jokaisen on saatava, voidaan määritellä monestakin tekijästä riippuvaksi, esimerkiksi lapsien määrästä, puolison tuloista, asumiskustannuksista.

Kun se on kerran määritelty, se on aina olemassa ellei tule muutoksia, esimerkiksi lisää lapsia. Kela huolehtii siitä että kansalainen saa vähintään sen tulon, joko tukena tai palkkana. Palkasta voidaan huomioida sopiva osuus, jotta työn tekeminen olisi aina kannattavampaa kuin tuilla eläminen. Sopiva palkan vaikutus voisi olla 30-50 %.

Näin toimien byrokratia vähenee kymmenekseen nykyisestä eikä porsaanreikiä jää laisinkaan. Vielä kun kela avaa palvelun, jonka kautta kaikki tulot voidaan ohjata ja josta automaattisesti hoidetaaan kaikki sivukulut maksuun ja loput asiakkaalle, ei kukaan voi huijata.

Jos joku hankkii rahaa pimeästi, se on tietenkin eri asia, mutta niinhän voi tehdä nykyisinkin. Toisaalta, kun jokainen voi antaa työstään tai myynnistään virallisen kuitin tai pankkisiirron, tietää sekä maksaja että maksun saaja silloin toimitaanko lain mukaan vai ei. Jos maksu annetaan rahana käteen eikä saada kuittia, tietää maksaja ettei kyseisestä tulosta makseta veroja eikä muita maksuja. Jos taas saa kuitin tai pankkisiirron kelalle, voi olla varma että rahat kulkevat laillista tietä.

Kun muutetaan tuen saanti automaattiseksi ja poistetaan kaikki loukot jotka estävät töiden tekemisen, päästään juuri siihen että lähes kaikki hankkivat työstään niin suuren tulon että se elättää heidät. Ja jos ei elätä, kela maksaa automaattisesti sen verran lisää että sillä elää, ilman mitään byrokraattisia juttuja tai turhia odotteluja. Voi olla aivan varma että rahaa tulee tilille joka kuukausi sen minimin verran, oli töitä tai ei.

Hallitusnikkari kirjoitti:

Asian voi hoitaa hyvin yksinkertaisesti niin, ettei jää porsaanreikiä.

Muutetaan tuen saanti nykyisestä tuntimääräisestä tulomääräiseksi. Jos saa tuloa 1000 euroa tai enemmän kuussa, ei saa tukea. Jos saa vähemmän, saa tukea ja on velvollinen ottamaan vastaan työvoimaviranomaisten mahdollisesti tarjoamaa lisätyötä.

Nykyisin meillä on tilanne se, että voi tehdä töitä vaikka kolme päivää viikossa ja saa tukea kahdelta päivältä. Ei kai tuossakaan mitään hirveitä porsaanreikiä ole.

Mutta jos siirrytään tuloihin perustuvaan tukeen, sen valvominen on erittäin yksinkertaista ja tuken saanti oikeudenmukaista. Se tulo, jonka jokaisen on saatava, voidaan määritellä monestakin tekijästä riippuvaksi, esimerkiksi lapsien määrästä, puolison tuloista, asumiskustannuksista.

Kun se on kerran määritelty, se on aina olemassa ellei tule muutoksia, esimerkiksi lisää lapsia. Kela huolehtii siitä että kansalainen saa vähintään sen tulon, joko tukena tai palkkana. Palkasta voidaan huomioida sopiva osuus, jotta työn tekeminen olisi aina kannattavampaa kuin tuilla eläminen. Sopiva palkan vaikutus voisi olla 30-50 %.

Näin toimien byrokratia vähenee kymmenekseen nykyisestä eikä porsaanreikiä jää laisinkaan. Vielä kun kela avaa palvelun, jonka kautta kaikki tulot voidaan ohjata ja josta automaattisesti hoidetaaan kaikki sivukulut maksuun ja loput asiakkaalle, ei kukaan voi huijata.

Jos joku hankkii rahaa pimeästi, se on tietenkin eri asia, mutta niinhän voi tehdä nykyisinkin. Toisaalta, kun jokainen voi antaa työstään tai myynnistään virallisen kuitin tai pankkisiirron, tietää sekä maksaja että maksun saaja silloin toimitaanko lain mukaan vai ei. Jos maksu annetaan rahana käteen eikä saada kuittia, tietää maksaja ettei kyseisestä tulosta makseta veroja eikä muita maksuja. Jos taas saa kuitin tai pankkisiirron kelalle, voi olla varma että rahat kulkevat laillista tietä.

Kun muutetaan tuen saanti automaattiseksi ja poistetaan kaikki loukot jotka estävät töiden tekemisen, päästään juuri siihen että lähes kaikki hankkivat työstään niin suuren tulon että se elättää heidät. Ja jos ei elätä, kela maksaa automaattisesti sen verran lisää että sillä elää, ilman mitään byrokraattisia juttuja tai turhia odotteluja. Voi olla aivan varma että rahaa tulee tilille joka kuukausi sen minimin verran, oli töitä tai ei.

Siis oliko ajatuksesi, että tuki putoaa tasaisesti nollaan lähestyttäessä tuota 1000 euron rajaa?

jepsis kirjoitti:

Siis oliko ajatuksesi, että tuki putoaa tasaisesti nollaan lähestyttäessä tuota 1000 euron rajaa?

Minimitulon suuruus määräytyisi suunnilleen nykyisten lakien mukaan. Siinä siis otettaisiin huomioon asumiskustannuksiet, lapset, puolison tulot ja muut mitkä nytkin otetaan huomioon.

Sitten vain kelasta tulisi se summa joka kuukausi tilille, riippumatta kesken olevista asioista. Jos on töitä, niitä varten ei tarvitse tehdä uusia anomuksia tai siis niiden jälkeen, koska se summa on jo päätetty paljonko saa. Jos asunto muuttuu tai tulee lisää lapsia, tehdään muutos tulon suuruuteen. Mutta kaikkien prosessien keskelläkin se aikaisempi summa tulee tilille, joten yksilön saama tulo on koko ajan varmaa.

Sitten tulojen vaikutus. Niistä tulisi huomioida 30 - 50 %, eli sen verran tulot vähentäisivät tukea. Otetaan esimerkki. Hankilö saa työttömyystukia ja asumistukea yhteensä 1000 €. Sitten hän hankkii itse tuloja, millä laillisella tavalla hyvänsä. Se tulo vähentää tuen määrää. Jos tuloa kertyy kuukaudessa vaikka 100 euroa, niin siitä 30-50 % vähentää tuen määrää. Sanotaan että luku olisi 50 % (kuten nykyisin sovetellussa). Eli tuki vähenee 50 euroa. Koska henkilö sai 100 €, hänen tulonsa siis lisääntyivät 50 € sille kuukaudelle. Työn tekeminen siis kannatti.


Vastaavasti jos tuloa kertyy 1000 €, niin 50 % vähentää tukea eli tuki vähenee 500 €. Henkilö saa siis 500 € enemmän saatuaan tuloja 1000 €. Jos henkilön tuen määrä oli 800 €, niin silloin hän saa 300 € tukea ja 1000 € tuloja, eli yhteensä siis 1300 €.

Tuo olisi siis ajatus. Euromäärät tietenkin pitäisi määritellä siten, että ilman tuloja saisi nykyisen määrän tueka ja sitten sen päälle lisää kun hankkii tuloja. Ja jossakin kohtaa tuen tulee loppua kokonaan.

Idea on se, että jokaisella on mahdollisuus tehdä töitä ja hankkia tuloja itselleen kykyjensä mukaan. Nykyisinhän tulojen hankkiminen on joko kokonaan estettyä tai se on tehty niin vaikeaksi ettei kenenkään kannata hankkia tuloja.