Mikä ihme siinä toisten pettämisessä on niin kiinnostavaa että pitää juoruilla ja valheillakin pilata toisten suhteet. Luulisi jokaisella olevan oma elämänsä ja ellei ole hommatkaa sellainen. Olen nähnyt pettämisiä lähipiirissä, kaveripiirissä jne. ja olen pysynyt niistä erossa ja olen tyytyväinen. On niissä juoruiluissa ysttävyydetkin menneet pilalle ihan turhaan. Mua ei vois vähempää kiinnostaa kuka pettää ja kenen kanssa, annan niiden elää elämäänsä enkä sotkeudu muiden suhteisiin, paljon vähemmällä pääsee kun hoitaa vaan omat asiansa ja oman suhteensa. Eikös sanonta kuulu ettei nenäänsä kannata tunkea toisten asioihin.
Olen yllättynyt
mies69k
37698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
aina näin ollut että pettämisesta puhutaan äänen, parempi oikea tiedoo kuin salaisuus. Mua esimerkiksi kiinnostaa sellainen kun saisin vaikka kaverille asiasta kertoo.
Kuvitellaan, että sun kaverin puoliso pettäisi häntä ja kertoisit siitä hänelle. Olisitko sen jälkeen valmis olemaan tukena hänelle kun pahalta tuntuu vai pakenisitko paikalta tyytyväisenä, että häh häh hää?
Voi tukea eron sattuessa mutta mitäs sitä lisäämään sählinkiä kun osapuolet riitelee saa vielä itsekin kärsii. Ja kun yks kaverini puuttui ulkopuolisena asiaan niin sai kuulla et vittuakos meidän asiat sulle kuuluu. Siinä sitä fiilistelyä sitten.
Minun ystäväni taas pisti välit lopullisesti poikki kun en kertonut miehen pettämisestä. Hän sanoi ettei voi enää luottaa minuun kun olin salannut asian ja näin hän oli joutunut elämään pitkään valheessa luullen että kaikki oli hyvin.
Ei auttanut selitellä että olin pelännyt romuttaa hänen elämänsä ja että kuuluiko asia minulle.
Niin että mitä tähän sanot?
Järkevä pitää huolen omista asioistaan, edelleen. Näin olen toiminut ja edelleen ystävät ja kaverit samoja.
Kiinnostaa se, kun piti oikein tännekin aiheesta kirjoittaa :-)
Mutta välinpitämättömyys ei suinkaan ole aina hyväksi, usein se on pelkkää pelkoa ja itsekeskeisyyttä.
Tässä on sulle syitä: ihmisten tapa lokeroida olettaa jotain, ahdasmielisyys, omanelämän sisällöttömyys, oman itsensä nostaminen toisen kustannuksella, ilkeys, tarve puuttua toisten asioihin.. onhan noita syitä.
Niinhän ne kaikki juoru ämmätkin tekee, oletaan asioita ja levitetään valheita. Ällöttävää ja etovaa juoruilla eikö aikuisilla ihmisillä ole parempaa tekemistä, ei tietenkään kun ei ole sitä omaa elämää niin kytätään muita.
Itse olen huomannut että juuri ne pettäjät suorastaan raivostuvat kun ruvetaan puhumaan että joku pettää. Syyttävät että juoruämmät taas keksii omasta päästä juttuja. Mikä tähän mahtaa olla syynä? Omatuntoko soimaa vaikka puhutaan jostain toisesta?
Sitten taas syyttömät ovat niin sinisilmäisiä etteivät millään tahdo uskoa että joku pettää. Sanovat että ei se voi olla mahdollista.
Miksi edes pitää puhua siitä, että joku pettää? Sehän on jokaisen hlökohtainen asia. Miksi juoruta toisten asioista? Mitä siitä saatte? Tuleeko parempi mieli kun voitte todeta, että onneksi mun puoliso ei petä? Nauratteko petetylle että ompa sinisilmäinen kun ei tajua? Ja mistä tuo johtopäätös, että pettäjät raivostuvat tuollaisista jutuista?
paha sanoa kun en petä.
Omaa tuttavapiiriä seuranneena olen todennut, että ne, jotka eniten mässäilevät toisten asioilla ja oletetuilla pettämisillä, ovat niitä, joiden oma elämä on joko totaalisen päin persettä tai sitten esitetään ulospäin, että kaikki on upeasti, mutta kyse on vain koreasta kulissista. Ja joo: oma johtopäätökseni on, että pettäjät ovat päinvastoin hissunkissun, jos muiden pettämisistä puhutaan... Korkeintaan "ihmettelevät silmät suurina" välttäen huomion kohteeksi joutumista.
Niin mitkä on juorujen syyt ja seuraukset? Kuka niitä laittaa liikkeelle? Ja millä syyllä? Onko itse aiheutettua? Olisko kateus se ykkönen joka juoruja siivittää? Toiseksi juuri tuo ettei se itselle osuisi olla petettynä ja naurunalaisena muille kun typeränä ja sinisilmäisenä antaa toisen touhuta? Kuka haluaa olla juorujen kohde? Ei kukaan. Jos minä kuulen ystävistäni tuollaista tarinaa kertoisin sen heti kohteelle. Koska kävi niin tai näin niin kun kaikki tulee ilmi tuhoutuu ystävä suhteet täysin kun en kertonut asiasta. Hoitaisin asian niin että laittaisin brebeid viestin ja kertoisin olevani yksi niistä jotka tietää. Silloin ei pysty syyttämään ketään siitä että joku jätti kertomatta. Juoruja riittää kylillä ja niitä kyllä kuulee vaikka ei jatkaisi niitä eteenpäin. Joudut pakolla mukaan. Myöntelet ja naureskelet mukana. Tähän sortunut myös minä ikävä kyllä. Puolusta en ketään ystävää juorujen keskeltä koska riski aina olemassa että on itse aiheuttanut ne. Typerää ihmetellä toisten pettämistä ja naimisia. Jokainen toimii tyylillään. Eikä toisaalta juorujen liikkuminen ole sitä yksistään että nyt vaan keksitään toisen pettävän. Aina löytyy selitys juorujen liikkumiseen. Se miten niihin reakoimme tai jatkamme niitä on sitten asia erikseen. Kyllä kylillä olevat juorut kiinnostavat ihmisiä sillehän emme voi mitään.
Tuo se on pahinta mitä voi tehdä että nimettömän ilmoittaa jollekin puolison pettävän. Luuletko että kukaan uskoo nimettömiin ilmoituksiin? Itselleni tulisi vaan mieleen että joku pahansuopa ihminen haluaa hämmentää mun parisuhdettani syystä tai toisesta.
Jos katsoo oikeudekseen tiedottaa pettämisestä, pitää se uskaltaa tehdä ihan naamatusten. Mä usein mietin, mikä on taustalla siinä, että juoruajat oikein hekumoi toisten epäonnella? Puhuvat selän takana, nauravat partaansa myös sille petetylle. Sitä vierasta vihaavat, levittävät hänestä uskomattomia juttuja. Kuitenkaan eivät tiedä, miten asiat oikesti on. Puhuvat omia luulojaan totena. Mun mielestä se on pahansuopaisuutta.
Itse inhoan juoruamista yli kaiken. En juorua muista vaikka tietäisin mitä. Enkä osallistu akkojen juorinkien kokoontumiseen. Poistun paikalta aina kun juoruilu alkaa.
Kuinka moni teistä, jotka katsotte oikeudeksenne tiedotta pettämisestä, teette sen siksi, ettei petetty joutuisi kärsimään, olemaan toisten pilkan ja juorujen kohteena? Kuinka moni tekee sen auttamisenhalusta? Veikkaan että suurin osa silkkaa pahuuttaan.
Älä ole yllättynyt toisten mielenkiinnosta pettämisiin. Eli itsekin kuulit jonkun tarinan? Aina jutuilla on jotain pohjaa. Älä siis ylläty kun mielenkiintoista parisuhde parodiaa kylillä käsitellään.
Onko se oikeasti mukavaa hekumoida toisen epäonnella? Ilkeitä ihmisiä olette.
Kyllä se on niin, ettei petetyn epäonnesta iloitse, kuin todella ilkeät ihmiset. Omassa mielessäni olen aina surullinen, kun näin kuulen olevan. Luulisin kakkosten olevan kuitenkin niitä, jotka näkevät vain rakkauden toteutuvan, mutta normaali ihminen oksentaa sisälmyksiään ulos ajatellessa pettäjien touhuja. Jotkut voi myös ilkkua, kun kuvittelevat ettei omalle kohdalle satu, mutta erehtyvät.
Oma ystäväni on vehdannut varatun kanssa. Haluaisin osoittaa jyrkän mielipiteeni, mutten ole saanut sanonuttua sitä. Niin pitkään kuin mitään vakavalla pohjalla ei ole, tavataan harvoin satunnaisesti, eikä perhettä yritetä rikkoa, voin kai pitää suuni kiinni. Toisaalta ystäväni on varmaan tajunnut muista puheistani etten hyväksyä pettämistä, joten hän vähättelee tekemisiään ja juttelee niistä vähemmän. Hänen puheissaan huomasin tavanomaista kakkospohdintaa varatun liiton laadusta ja mustasukkaisuutta miehen tekemisistä. Sain kuitenkin ymmärtämää , että tuskimpa näin. Hänen on ehkä annettu ymmärtää näin varatun puolelta, tai pääteölyt siten miten hän haluaisi itse asioiden olevan. Oman totuuden värittäminen varatun suhteesta helpottaa varmaan syyllisyydentuntoja ja oikeuttaa tekoa, mutta jos asia tulisi julki niin saisi huomata että puoliso onkin "raivotautinen hullu", eikä mikään kepeässä suhteessa elävä ystävän tapainen.
Olipa miten tahansa, niin pettämiseen osallistuminen voi johtaa avioeroon ja perheen rikkoutumiseen. Se on todella paha teko. Pettäjät on eläneet oman nuoruutensa, eikä heillä ole oikeutta varastaa sitä lapsiltaan.
Minusta noista pettämisistä pitääkin pitää älämölöä ja entistä enemmän, sillä kenenkään ei pidä suojella pettäjää, hän ansaitsee ihan takuulla juoruilun.
Jos ei ole rehtiyttä edes sen vertaa, että lähtee liitosta ilman pettämistä jos ei kerran viihdy valitsemansa kanssa, pitääkin häntä kaikin tavoin riepotella.
Tosin se erin hakija ei useinkaan ole se pettäjä, vaan on tullut jotakin kautta puolisolle esille, joka joku on ollut sen verran selkärankainen, että on tuonut asian esiin ja näin voi tuo petetty tehdä omat ratkaisunsa ja hoitaa asioitaan ennen eroa.
No usein myös teini-ikäiset pääsevät varsin pian selville, vanhempien pettämisistä, hehän alkavat liikkua samoilla "kalavesillä". Hyvin ikävä asia heille, varmasti rikkoo nuoren elämää.
Saatikka sitten omat läheiset. heitä voidaan ilkkua ja tuomita, miksi ette voi hoitaa asioita näiden ihmisten kanssa ja enne muuta erota ennen uutta ihmistä elämässänne.
Minä en ole yllättynyt kyllä kun tutustuistaan kuulee juttuja nehän ne makeimpia. Miettii itsekseen kunhan ei omalle kohdalle sattuisi. Vaikka kuinka esitän ystävää niille niin mitä sitten koska niinhän ne itsekin näyttelee kaunista ja komeaa. Sitten jos ne eroaa niin kerron kyllä tietoni. Sekin tietysti riippuu siitä mitä kertoo eron syyksi. Muutoin en kerro sille parille. Naurettavaa näyttelemistä se on puolin ja toisin.
Siinä vaiheessa kun päättää pettää on päättänyt satuttaa sitä toista osapuolta peruuttamattomasti.
On päättänyt olla itsekäs ja ei OIKEASTI rakasta sitä jota pettää.
On päättänyt ottaa riskin hajoittaa perheensä ja saada petetty puolisko epäilemään omaa riittävyyttään lopunikäänsä = epäileväinen jne seuraavissa suhteissa.
Se joka jättää kertomatta on päättänyt että tämä petetty ei ole rehellisyyden arvoinen ihminen = Arvoton. Pitää pettämistä ja pettäjää parempana ja arvokkaampana/hyväksyttävämpänä.
En teidä julmempaa tekoa kuin pettäminen. Petoksista pahina ja tekee sen ihmiselle josta pitäisi välittää....Paskapuhetta että välittäisi. Ei välitä paskan vertaa!!!
Kertokaa nyt hyvät ihmiset vaikka nimettömällä kirjeellä tjtn. Onko petetty vielä pettämisen jälkeen pakko olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei oikeasti välitä. Elää suhteessa jota ei oikeasti ole vaan valheellisessa elämässä jossa ei haluaisi edes olla!
Olisin mielummin yksin tai jopa maksullinen escort kuin petetty. Ainakin eläisin valitsemaani elämää.
Turhaan märiset kyllä nämä jutut ovat makeimpia mitä tiedän. Itsekin aikanaan kokenut saman. Nyt sitten vertaan toisten juttuun ja varsinkin mitä törkeämpi juttu helpottaa omaa kokemusta ja miten se meni. Surutta puhun ja vertaan aina siihen paskaan mitä aikanaan sain tuolta kakkoselta ja petturilta. Joten antaa kaikkien kukkien kukkia!
Mässäily arsyttää mutta ihmiset tunnetusti nauttivat toisten kärsimyksestä kun oma elämä on piloilla. Kostetaan kun se muka helpottaa elämää. Jokainen kuitenkin loppupeleissä vastaa tekemisistään itse, ei kukaan ulkopuolinen joten niihin on turha puuttua. Ja sitä paitsi on lain mukaan rikos sotkeutua toisten yksityiselämään, siitä voi rapsahtaa sakko oikeudessa ja on jopa lähestymiskieltoja annettu, pitää miettiä mitä tekee ja mitkä on teon seuraukset.
Niin eihän ne kiinnosta ketään paitsi jotka ovat joutuneet tuollaiseen traamaan. Ketä se nyt kiinnostaisi jos ystävä kertoo mitä on touhuttu. Pitääkö sanoa sille "pidä turpa kiinni ja älä jauha paskaa. Silläkö sen kiinnostuksen voi plokata? Kaikkihan me ollaan juoruämmiä oltiin sitten miehiä tai naisia. Ei se ketään kiinnosta kuka nai ja ketä.
Voi sille ystävälle sanoa, että kiitos vaan, mutta älä kerro enempää, mua ei kiinnosta kenenkään yksityisasiat. Helppoa, eikö vaan?
Mulla itselläni nousee karvat heti pystyyn, kun joku alkaa juoruilla toisten asioista. Juurikin tuollaisia että se ja se juoksee vieraissa. Mitä helvettiä kenellekään kuuluu, mitä toiset puuhaa? Mulla on kyllä pokkaa sanoa, että en halua keskustella kenenkään asioista, hlökohtaisia juttuja. Ja kun väistämättä joskus kuulen toisten juoruilevan, en todellakaan kerro niitä eteenpäin. Jos minusta joku juoruaa, niin siitä vaan jos siitä jonkunlaisen tyydytyksen saa.
Hei, voisitko kirjoittaa sanan draama oikein? ( aina paljastut, nickistä huolimatta)
Toinen asia on, että läheskään kaikki petetyt eivät halua kuulla ystäviltään puolisonsa pettämisestä. Tämän kertoi hyvä ystäväni jolle "ilkeämielinen" kakkonen soitti kertoakseen vuoden suhteesta. Itse kuulin asiasta hetkeä aikaisemmin, mutta minulla ei ollut aikomustakaan kertoa. Miehen kanssa olisin jutellut jos olisin ennen puhelua ehtinyt..
Ko. törkeästi petetty vaimo sanoi minulle, että hän ei olisi halunnut kuulla asiaa minulta.
Ajattelen myös omalta kohdaltani, että en haluaisi kuulla ulkopuolisilta JOS puolisoni pettäisi. Asia ei kuuluu heille! Olen huomannut/kuullut, että joillekin se kerrotaan hyvin ilkeämielisesti ja vahingoniloisesti...
Tuo jos mikä ei ole ilkeilyn aihe.
Kumpa nuo, jotka katsovat oikeudekseen kertoa jonkun pettämisestä sille petetylle miettisivät asiaa hetken ennenkuin luuriin tarttuvat. Mäkään en haluaisi kuulla tuollaista asiaa ystäviltä tai tuttavilta. Kuinka moni heistä, jotka katsoo oikeudekseen kertoa petetylle tietonsa on myös valmis jatkossa seisomaan petetyn tukena kun pahalta hänestä tuntuu? Vai jääkö se heidän oikeus siihen ilmoitukseen, velvollisuutta huolehtia petetystä ei ole?
Kertokaas te, jotka sotkeudutte toisten parisuhteeseen esim. pettämisestä kertomalla, miksi toimitte niin? Eihän kukaan tiedä, miten petetty siihen suhtautuu. Onko mukava saada toisten elämä sekaisin? Mun mielestä tuollainen toiminta on silkkaa pahansuopaisuutta.
Entä jos kertomanne juoru ei olekkaan totta? Pyydättekö anteeksi juorujen kohteilta? Vai toteatteko vaan ettei savua ilman tulta?
Totuus nyt ja heti kehiin ja ihan sama kuka sen sanoo. Viestin tuojaa ei kannata ampua. Tällä tarkoitan asiaa jonka on omin silmin nähnyt. En mitää juorua. Niitähän on nyt jokapaikassa liikkeessä ja niistä ei kukaan välitä, kukaan normaali. Jokaisen pitäisi elää periaattelle missä ei uskota mitään mitä ei omin silmin näe tai korvin kuule ja jos saa viestin pettämisestä tulee se heti nostaa pöydälle petetyksi kuullun eteen.
Onkohan se tuo sama muuten joka kirjoitta aina brepaid liittymistä;) ei prepaid...
Vaikeahan se on kuulla toiselta ihmiseltä puolison pettäminen, kun se vaikeata aina, vaikka hän kertoisi itse sen.
Kuitenkin koen hyvin tärkeäksi että puoliso saisi tietää asian ja jo melko heti. Näin tämä petetty ihminenkin voi hakea turvaa ja suunnitella tulevaisuuttaan ajoissa.
Monikaan liitto ei kestä pettämisen jälkeen koossa, joten on syytä miettiä miten ja millä tavoin pystyy jatkamaan yksin tai lasten kanssa ja tärkeintä, että olisi mahdollisuus saada apua järkevältä tasolta näihin ajatuksiin.
Vihalla ja tunnemyrskyllä kaikki sekoittuu.
Pettäjällä on jo seireeninsä, joka pitää kiinni vahvasti, koska on päässyt vaikuttamaan jo pitempään ja kuvaan tulevat rakastumien ja seksi.
Seksi pettäjällä ja petturikumppanille on vapaata kaikista lapsiperheissä olevista paineista, joten se voi tuntua ihmeelliseltä ja ainutkertaiselta. Ja vielä lisäksi se salaisuuden jännitys, niin moni etsii elämään juuri jännitystä, kun se kodin arki lapsiperheessä on aika tasapaksua.
Vaikka se raha tuntuu monelle olevan tässä vaiheessa merkitsemätön asia, kun tunnemyrsky pauhaa kovilla. Kuitenkin se on tärkein todellisuudessa, sillä rahan avulla järjestetään se uusi elämä lasten kanssa elämiseen, joten ihan tyhjään ei kannata hypätä, vaikka kuinka on vihan ja kaiken muunlaiset tunteet päällimmäisinä.
Eoissahan se suurin tunnemyrsky tulee siitä, että eihän se rakkaus puolisoon lopu samalla kummaltakin, toinen rakastaa ja toinen tahtoo eroon, kun muka löytänyt nyt sen sielunkumppanin.
Onhan se järkyttävää ja sitten ne lapset, useinkaan lähtijä ei ole ottamassa lapsia mukaansa, vaan tahtoo elää tämän uuden ihmisen kanssa nuoruutta uudelleen, ilman vastuuta perheestä.
Tuskin moni on edes sen uuden kanssa juuri lapsista keskustellut, onko edes kertonut olevan lapsia.
On tärkeää aina ilmoittaa toisen petturuudesta, tällä tavoin voi suojella tätä petetty, hänkin saa mahdollisuuden toimia ja järjestää asioitaan.
Kyllä täytyy myöntää että ainakin kohdallani hoidettiin tuo kertominen tyylikkäästi. En tiedä kuka se oli koska numero brebeid ja kuva laitettu. Toki laitoin puolison vastaamaan ensin se kielsi kun sanoin että kuulin asiasta. No kun jatkoin kuulustelua kertoi kuinka kateelliset juoruämmät keksivät kaikkea paskaa. No kun sain lisää kuvia en vieläkään näyttänyt. Kunnes viimein näytin kuvat ja kysyin soitanko poliisit kun meidän autoa joku ajaa sen tietämättä. Ei antanut soittaa. Noloa mutta tulipa sekin esille. Että näin hienosti ukkomiehet hoitelee näitä kakkosiaan luullen ettei ilmi tule. En usko että on kehdannut edes kertoa tuolle kakkoselle totuutta. Noloahan se olisi jos olisin tehnyt autovarkaudesta ilmoituksen. Kyllä voi kertoa pettämisestä monella tapaa ja tämä oli minusta hyvä koska en voi ketään syyttää ettei kukaan kertonut. Kuvat kertoi tuhat sanaa!
Kyllä kiitos, haluaisin tietää jos puolisoni pettää. Aivan sama kuka sen kertoo, kauheaa se olisi joka tapauksessa. En haluaisi asua päivääkään petturin kanssa, vaikka pitkä on liitto. Juorutkaa vaan, petollinen ihminen on pahin mitä tiedän.
On sitä suhteessa pahempiakin asioita kun pettävä puoliso. Ennemmin olen huolissani rahasta jota tililtä katoaa ilman kunnon selitystä kun sitä antaako puolisoni pilluaan vieraalle, se nyt vaan on lihaa ei siitä henki lähde vaikka harmittaiskin vähän
Juoruilijoilla kun yleensä se oma elämä puuttuu niin kytätään muita ja sitten kun ei tarkkaan tiedetä niin levitetään valheita ympäriinsä.
Pitää se muistaa kuitenkin että kaikki me ollaan vastuussa mistä puhumme ja laitamme juttuja liikkeelle. Se kuinka paljon totuutta noissa huorissa on se juttu. Myös aikanaan mullakin puoliso kielsi asian ja väitti paskapuheilla kuittasi. Kun sanoin että viedään kunnianloukkauksesta oikeuteen kertoja ei lähtenyt. Tiedättekö miksei. No siksi kun lähes kaikki nähtävästi piti paikkansa mitä kertoja kertoi. Paha siinä on kunniaansa hakea oikeudelta kun väitteille oli siis totuus pohjaa. Vaikka nyt juoruja onkin niin katson hyötyneeni kun joku oli rohkea. Se kumpi on sitten pahempi tuo pettäjä pari vaiko tuo juoruilija? Ei kuule monikaan salasuhteessa oleva tiedä jääneensä kiinni. Luulen ettei myös tuo puolisoni petturi tiennyt mitä siitä puhutaan. En koskaan ottanut yhteyttä eikä hänkään ja jätti rauhaan. En tiedä mitä puoliso kertoi syyksi lopettamisen. Tyytyi siihen päätökseen ja aikaa kulunut onneksi jo tapauksesta eikä uusia ole tullut esille. Joten kyllä toisaalta juorut on edes tuolle petetylle eduksi jotta tiedon saa.
En ymmärrä mikä siinä pettämisessä niin pahaa on. Vaikka suhteessa eletään niin toista ei voi omistaa eikä määräillä. Jokainen saa itse päättää mitä kehollaan tekee tai kenen kanssa makaa jos makaa. En minäkään hyppinyt seineille tai raivonut kun kihlattuni myönsi pettäneensä. Halusi sanojensa mukaan vaan kokea miltä se vieras tuntuu. Se vaan pitää hyväksyä, näin se menee. Sama tapahtui kun minä petin, kerroin ja avovaimo otti sen rauhallisesti. Silti edelleen sextaillaan ei se sitä tappanut millään lailla. Tapahtuuhan sitä kaikkea muutakin epämiellyttävää elämässä mutta ne pitää vain hyväksyä tai pypeä säälissä tai miettiä miten kostaa toiselle, se se vasta hullua on. ihmiset kun on erilaisia kaikkineen tarpeinensa. Monet harrastaa kimppaa tai parinvaihtoa, ja mitä toiset on sitä tuomitsemaan.
Kyllä kiinnostus herää kun ystävä itse kertoo ongelmista suhteessaan ja kuvioista. Toki kuuntelen ja olen ymmärtäväinen tilanteesta. Kumma ettei tuo ystävä käsitä jos kuvittelen itseni tuohon petetyn rooliin sen kuvioissa en todellakaan hyväksy moista. Pitäisi jokaisen osata mennä petetyn rooliin ja kuvitella miltä tuntuu olla. Nyt sitten jouduttu kaikki tähän soppaan mukaan näyttelemään ettei tiedetä ja kuitenkin jatkaa suhde koukeroitaan. Se miksi se ei eroa ota on todella typerää. Tuo huomaamattaan esille todellisen luonteensa. Eikö käsitä että en luota sen juttuihin enään yhtään. En ole ainoa kelle kertonut. Seuraamme mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Suren hiljaa tuota petettyä kun sille ei ole kerrottu asiasta. Tilanne on todella kiusallinen ja pidämme hiukan väliä koska tuo tullessaan ahdistusta kaikille. Emme toki tiedä mikä on tilanne todellinen. Mutta kyllä kiinnostaa juttu seurata. Emme toki siihen sekaannu. Mutta tuhoaa se nämä ystävyys suhteet täysin. Eikä se tajua itse mitä tekee. Tunnen inhoa ja vihaa tuota ystävää joka tyhmyyksissään luulee meidän olevan näin hyviä ystäviä jotta voi kaiken kertoa. Mahtavaa esittämistä meillä kaikilla.
Petettyä voi kuunnella ja tukea mutta neuvomaan on turha ruveta voi sekoittaa asiat vielä pahemmin. Pitää näppinsä erossa ettei tule näpäytystä. Minäkin olen pettämistä nähnyt läheltä...kun on kysytty että mitä tiedän olen sanonut että en mitään enkä ole myöskään nähnyt. Näin ole säästynyt vaikeuksilta ja samat naamat kavereina.
Oletteko koskaan ajatelleet, kun aikanaan petetty saa tietää asian, hän kyllä aistii, että monet tutut ovat varmasti tienneet asian jo kauankin. Sehän tuntuu myös pettämiseltä, tuntuu varmasti että yksikään ei hänestä välitä.
Joten petyn on hyvä saada tietoa, jotta hänellekin sentään jäisi jotain mihin turvata.
Julmahan tuollainen tieto on toiselle viedä ja varsin hankalakin, sillä ei sitä hevillä usko.
Tietenkin täytyy miettiä miten asian hienovaraisesti toisi esiin ja siitä pitää olla sitten myös varma, että on todella pettämistä tapahtunut eikä vain toisen sukupuolen kanssa keskustelua.
Hyvin voisi sanoa, että näin miehesi tuolla ja tuolla ja hänellä oli seurana joku tuntematon.
Hyvin useinhan sen tiedon välittää se pettäjän kanssa oleva, hän haluaa petturin eroavan hänen hyväkseen tai kostaakseen petturille.