Ihmiset kertokaa miksi erositte?
miksi
erositte?
162444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mies yritti ensin polttaa meidät kaikki, sytytti yöllä talomme palamaan ja hoidosta palattuaan yritti minulle, joka ehdin saada lapset ulos ja hälyttämään palokunnan, kostaa ajamalla vanhimman lapsemme päälle. Voi oikeastaan sanoa että minä erosin.
erotaan siksi kun mies pettää ja keksii olemattomia juttuja perheestä,ei ole tunteita enää toista kohtaan.
Kaksi erinomaista ihmistä (ja vanhempaa) olivat joutuneet toistensa huonoon seuraan.
kaikesta huolimatta olin huono hänen mielestään ja itse jatkuvasti surullinen tai vihainen. Lapset ansaitsee mielestäni hyväntuulisest jaksavat vanhemmat, eikä heidän tarvi lapsuuttaan tuoda äidille nenäliinoja kun isi taas kiusaa äitiä.
Siksi kun oli aina paha olo ja lapset alkoi oireilla-pois.
että kaikki tunteet kuolivat miestä kohtaan. Koetettiin vaikka mitä, juostiin terapiassa, vaihdettiin asuntoa, oli yhteisiä juttuja, mutta kun kerta kaikkiaan toisen läsnäolokin alkoi inhottaa. Asiaa miettiin vuosia ja tilanne vain paheni. Ihmisellä on vain yksi elämä. Sen takia erottiin.
Vaikea ymmärtää mihinkä ne tunteet häipyy,jos niitä on joskus ollut.Onko elämä nykyään niin helppoa vai mistä on kysymys kun ei enää pystytä
kohtamaan vaikeuksia.Rakkaus on tahto kysymys,jos haluaa niin varmasti toista rakastaa.En tarkoita,että väkivaltaista,uskotonta,alkoholiongelmaista voi
kukaan vuosia kestää.
Miksei tunteet voisi häipyä, laimeta, loppua, muuttua? Kuka on sanonut, että ne olisivat ikuisia? Voihan viha ja kiukkukin muuuttua vaikkapa anteeksiannoksi, miksei sitten rakkaus?
etten kysynyt itseltäni sen miljoona kertaa, että mihin ne tunteet ovat häipyneet? Rukoilin, että minulla olisi vaikka mannaryynin kokoinen tunne jäljellä, sitä voisi sitten kasvattaa. MUTTA KUN EI NIIN EI! 5 vuotta asiaa itkin ja toivoin, mutta kun se sydän on sellainen, että sitä ei käsketä. Jos ei ole mitään positiivisia tunteita toista kohtaan, pitääkö sitä vaan hampaat irvessä taivaltaa yhdessä elämän loppuun saakka? Kerropa sinä se.
vastaukseni oli tarkoitettu oooooo:lle.
Joo,en mitenkään moralisoikaan ketään,ehkä tällaisessa tapauksessa ulkopuolinen apu vois auttaa.Oliko ennen sitten ihmiset niin onnettomia,vaikkei eroja ollut palson ollenkaan.
Jotenkin tuntuu,että nyt ihmisillä on paljon vaikeampaa.Onko viisi vuotta lyhyt vai pitkä aika,sitä on aika vaikea sanoa.Mutta on tietenkin parempi erota jos siitä saa helpotusta.Kysynkin vaan miksi se nykyään on niin yleistä.Kymmenen vuoden päästä on todella paljon huonosti voivia
murrosikäisiä lapsia,kun ei ole perusperhettä ympärillä.Nyt jokun kirjoittaa,että lapsellekin ero on parempi ratkaisu,jossain tapauksessa,mutta
hyvin harvassa.Jos lapsella on molempiin vanhempiin läheiset välit voi ero olla lapselle
vähemmän traumaattinen kokemus,mutta jokaiselle
lapselle se on eliniän isoimpia pettymyksiä,
jos vanhemmilla on hyvä olla, ei erota ... vaan ollaan onnellisia ja selvitetään ne "ylä- ja alamäet"
jos vanhemmilla on "kroonisesti" paha olla ... pitää asialle yrittää tehdä jotain (molempien)
jos paha olo ei miksikään parane yrittämisestä huolimatta... syytä erota JOS vakuuttunut että paha olo johtuu huonosta avioliitosta mitä ei saa ehjättyä.
Ja lapsille on kaikkein traumaattisinta elää oirehtivassa ja "kuolleessa" perheessä missä vanhemmilla tai vanhemmala pää hajoamassa tilanteen vuoksi.
Luulisi tuon nimettömienkin ihmisten ymmärtävän
Maailma on muuttunut. Sanotaan vaikka 40 vuotta sitten ei yksinhuoltajana ehkä pärjännyt niin hyvin kuin tänä päivänä. Naiset ovat kouluttautuneet ja pysyneet työelämässä. Kotiäitikulttuuria ei ole enää siinä määrin kuin aikoinaan. Onko tämä suuntaus hyvä vai huono, sitä on vaikea sanoa. En minäkään aikoinani mennyt naimisiin erotakseni. Kyllä sen liiton piti kestää hautaan saakka, mutta aina ei käy niin kuin toivoo. Omasta mielestäni tein kaiken voitavan "pelastaakseni" avioliiton tai teimme yhdessä, mutta joskus on pakko tunnustaa hävinneensä ja luovuttaa.
...kaksi täysin elämäntavoiltaan erilaista ihmistä meni yhteen. Mikään muu ei sujunut kuin seksi, ja sen todellakin koin että pelkän seksin varaan ei suhdetta voi rakentaa. Kaikki muu oli yhtä helvettiä.
...kun ei mulle pöljälle sitä koskaan vaivauduttu kertomaan.
naista ei huvittanut kuulemma mikään ja halusi erota. Ei puheet auttaneet ja syy jäi lopulta mysteeriksi.
ilman syytä jäänyt mies täällä edelleen ihmettelee. Taitaa kohtalotovereita olla melkoisesti. Mikä naisia oikein vaivaa? Luulisi että joku syy pitäisi pystyä sanomaan, olisihan se reilua kumppania kohtaan!