Avioliittomme on nyt 10 vuoden jälkeen ajautunut siihen pisteeseen, että meidän perheemme ei voi enää jatkaa yhdessä. Edessä on avioero, vaimoni vaatimuksesta. Tavarat laitetaan tasan, ja lapsi jää hänelle.
Vaimo ei ole syyllinen yhtään mihinkään, vaan minä olen syyllinen. Kumpikaan meistä ei ole käynyt vieraissa, mutta minä olen nyt se, joka estää yhteisen elämän ja joka ei koskaan voi muuttua.
Minä juon olutta. Usein, ja paljon. Myöskin tupakoin. Käytän suuren osan vapaa-ajastani roikkumalla netissä, uutispalstoilla ja keskustelupalstoilla jne. Lisäksi jumitun olohuoneeseen katsomaan telkkaria, tai soittamaan rokkenrollia stereoista.
Sairastan keskivaikeaa masennusta, ja olen huono isä, koska vietän liian vähän aikaa peruskouluikäisen poikamme kanssa juuri silloin, kun hän tarvitsisi isän läsnäoloa. Siksi on tulossa ero. En vain jaksa juosta pihalla jalkapallon perässä tai käydä pulkkamäessä, koska henkinen tai fyysinen energiani ei riitä siihen. Minä vain jumitun kotiin.
Minun elämäni on työpaikan, kodin ja kaupan välinen matka.
Vaimo hakee jo uutta asuntoa, mutta minä ajattelin ratkaista asian toisin. Itsemurhalla. Koska minä olen se paha, minun täytyy kuolla. Sen jälkeen vaimoni ja poikani ovat päässeet pahasta ja voivat jatkaa elämäänsä onnellisina. Haluan kuitenkin tehdä sen tyylikkäällä tavalla.
Ennen eroa ja ennen muuttoa kahteen asuntoon minä tulen matkustamaan kesämökilleni. Mökki on pieni ja vanha, isältäni perinnöksi jäänyt talo. Siellä on kamarissa tiiliuuni, ja keittiössä uudempi puilla lämpiävä hella.
Otan töistä pari päivää vapaata, koska on vielä käyttämättömiä lomapäiviä. Lähden mökille, lämmitän saunan ja saunon huolella. Sen jälkeen valmistan itselleni hyvän aterian ja syön sen. Korkkaan pullon hyvää skottilaista viskiä.
Sitten suljen keittiön ja kamarin välisen oven, sekä oven, joka johtaa keittiöstä eteiseen ja katson, että ikkunat ovat kiinni. Ulko-oven olen jättänyt jo aiemmin lukitsematta, jotta poliisien ei tarvitsisi murtaa ulko-ovea päästäkseen sisään.
Viritän illalla keittiön hellaan tulta, koivuhalkoja. Juon lisää viskiä, ja kun halot ovat siinä tilassa, että niistä erittyy mahdollisimman paljon hiilimonoksidia eli häkää huoneeseen, minä suljen uunipellit.
Lähetän sitä ennen vaimoni kännykkään yöllä viestin: "Katso sähköpostiasi". Hänen sähköpostiinsa olen lähettänyt jo etukäteen kirjoittamani pitkän kirjeen, jossa perustelen tekoni ja selitän perinpohjin, että hän tai lapsi eivät ole millään tavalla syyllisiä minun itsemurhaani, vaan että vain ja ainoastaan minä itse olen syyllinen.
Sen jälkeen käyn nukkumaan, ja humalan ja hä´ än yhteisvaikutuksesta minä lakkaan hengittämästä.
Vaimo ei ole syyllinen yhtään mihinkään, vaan minä olen syyllinen. Kumpikaan meistä ei ole käynyt vieraissa, mutta minä olen nyt se, joka estää yhteisen elämän ja joka ei koskaan voi muuttua.
Minä juon olutta. Usein, ja paljon. Myöskin tupakoin. Käytän suuren osan vapaa-ajastani roikkumalla netissä, uutispalstoilla ja keskustelupalstoilla jne. Lisäksi jumitun olohuoneeseen katsomaan telkkaria, tai soittamaan rokkenrollia stereoista.
Sairastan keskivaikeaa masennusta, ja olen huono isä, koska vietän liian vähän aikaa peruskouluikäisen poikamme kanssa juuri silloin, kun hän tarvitsisi isän läsnäoloa. Siksi on tulossa ero. En vain jaksa juosta pihalla jalkapallon perässä tai käydä pulkkamäessä, koska henkinen tai fyysinen energiani ei riitä siihen. Minä vain jumitun kotiin.
Minun elämäni on työpaikan, kodin ja kaupan välinen matka.
Vaimo hakee jo uutta asuntoa, mutta minä ajattelin ratkaista asian toisin. Itsemurhalla. Koska minä olen se paha, minun täytyy kuolla. Sen jälkeen vaimoni ja poikani ovat päässeet pahasta ja voivat jatkaa elämäänsä onnellisina. Haluan kuitenkin tehdä sen tyylikkäällä tavalla.
Ennen eroa ja ennen muuttoa kahteen asuntoon minä tulen matkustamaan kesämökilleni. Mökki on pieni ja vanha, isältäni perinnöksi jäänyt talo. Siellä on kamarissa tiiliuuni, ja keittiössä uudempi puilla lämpiävä hella.
Otan töistä pari päivää vapaata, koska on vielä käyttämättömiä lomapäiviä. Lähden mökille, lämmitän saunan ja saunon huolella. Sen jälkeen valmistan itselleni hyvän aterian ja syön sen. Korkkaan pullon hyvää skottilaista viskiä.
Sitten suljen keittiön ja kamarin välisen oven, sekä oven, joka johtaa keittiöstä eteiseen ja katson, että ikkunat ovat kiinni. Ulko-oven olen jättänyt jo aiemmin lukitsematta, jotta poliisien ei tarvitsisi murtaa ulko-ovea päästäkseen sisään.
Viritän illalla keittiön hellaan tulta, koivuhalkoja. Juon lisää viskiä, ja kun halot ovat siinä tilassa, että niistä erittyy mahdollisimman paljon hiilimonoksidia eli häkää huoneeseen, minä suljen uunipellit.
Lähetän sitä ennen vaimoni kännykkään yöllä viestin: "Katso sähköpostiasi". Hänen sähköpostiinsa olen lähettänyt jo etukäteen kirjoittamani pitkän kirjeen, jossa perustelen tekoni ja selitän perinpohjin, että hän tai lapsi eivät ole millään tavalla syyllisiä minun itsemurhaani, vaan että vain ja ainoastaan minä itse olen syyllinen.
Sen jälkeen käyn nukkumaan, ja humalan ja hä´ än yhteisvaikutuksesta minä lakkaan hengittämästä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Älä tee sitä! Pyydän!
Sipilän&co perheet vain nauravat jos teet tuon.
Lisäksi se mökkisi lahjoitetaan jollekin sompulle lomapaikaksi, joita, somppuj siis, onkin jo melkein joka puolueessa.
Hommaa mieluummin järeä pommi, ja räjäytä se mökkisi ja maasi taivaan tuuliin, muuta sitten itse ulkomaille ja mahdollisimman kauas pois Suomesta....
Lopeta se röökin veto ja kaljan juopottelu ja pikkuhiljaa huomaat, ettet tarvitse mitään lääkitystä! Terveellinen elämä ja tuollaisia masennuksia ei ole olemassakaan.
No voi vittu. Kivaa temppu lapellesi. Isä se huonokin isä.
Sama joka pari vuotta sitten kertoi samanlaisen jutun ja oli lähdössä ulkomaille eli katoamistempun tekijä?
Oman elämän lopettaminen on raskas synti ja väärin Jumalan silmissä. Muista että ne valoisammat ajat voivat olla aivan oven takana. Sinä olet arvokas Jumalan silmissä vaikka koetkin olevasi aivan nolla vaimosi silmissä. Rukoilen puolestasi.
Sanon sinulle tämän, HAE APUA! Olen itse terapiassa ja lääkityksessä. Turha lopettaa mitään ennen kuin on käynyt kaikki vaihtoehdot läpi. Kerro näistä tuntemuksistasi terapeutille. Älä tee lapsestasi isätöntä, sitten vasta kurja olisit. Minua suurempaa luuseria ei ole olemassa, ja et ole yksin tässä maassa joka kärsii. Ota itseäsi niskasta ja näin se tapahtuu: Selviydy ja auta itseäsi selviytymään.
Ollaan kaikki mukana, samaa porukkaa kuitenkin kaikki täällä niin mihin aikaan lähdetään?
Niin, mihin aikaan, päivä??
Katsokaapa, jos ette jo katsoneetkin: "Hurmaava joukkoitsemurha", löytyy Youtubestakin :)
Mene oikealle lääkärille tutkittavaksi. Voi olla vakavia puutostiloja joita hoidetaan typerillä päälääkityksillä. Itsellänikin oli vakava d-vitamiinipuutos ja olo oli tosi vetämätön ja mikään ei huvittanut. Kolmen kuukauden vahva tankkaus ja vuoden päästä olin kunnossa. Ei kannata tappaa itteensä vitamiinipuutoksen takia.
Voi kuule, joku d-vitamiinin puutos ei saa ihmistä tappamaan itseään. Kaikkea sontaa sinäkin uskot.
Kyllä sen on todettu voivan aiheuttaa masennusta. Ei varmaan haittaisi, jos mittaisi arvot.
Ap mene lääkäriin ja kerro tuo mitä kerroit tuossa aloituksessa. Apua on saatavana.
Eihän sulla mitään hävittävääkään ole, jos tuo on tilanne. Sinne vain soittamaan vaikka heti, voit soittaa vaikka hätänumeroon.
Reilut 7 vuotta sitten olin samankaltaisissa ajatuksissa. Alkoa vuosikymmeniä ja lopulta niin pitkään järjetöntä juontia, että perhe ja elämänhalu katosivat kokonaan korvien välistä, kun kaikki oli vain mustaa. Itseinho oli enemmän kuin voimakasta.
Vauhtia oli mitä autorämästä irti sain, mutta eihän se paska suostunut jysähtämään niihin suuriin petäjiin, mihin tähtäsin. Käsittämätömästi otti ojanvallista keula kimmoketta, heitti volttia ensin vähän väärään suuntaan, ja seuraavalla osumalla taas lisää vikasuuntaa ja pois päin kohteesta. Auto pyöri useita voltteja propellina puurykelmää hipoen, ja vain perä sai kunnolla osumaa reunimmaisiin puihin. Mustelmia joka puolella ja paikat kunnolla kipeänä viikkoja, mutta ei edes luita mennyt. Auto oli karu näky.
Tänään ei harmita. Yrityksen jälkeen aattelin, ettei ollut aika lähteä, ja että sain vielä tilaisuuden. Laitoin korkin kiinni ensimmäistä kertaa sillä mielin, että on ja pysyy. Olin monesti lopettanut, mutta eihän se onnistu kun mielen sopukoihin jättää takaportin auki, että voinhan minä vielä tämän yhden kerran, mutta tämä on sitten viimeinen. ...Aina tuli se seuraava viimeinen kerta, yhä uudelleen ja uudelleen.
Viime vuosina elämä on antanut paljon enemmän kuin ikinä olisin osannut kuvitella noina sysimustina kuukausina. Vain siksi, että korkki meni pysyvästi kiinni ja ryhdyin avoimin silmin ja mielin katselemaan, mitä kaikea ihminen voikaan ympäriltään löytää, kunhan ei käperry itseensä ja omaan pieneen maailmaan.
Et voi jättää lastasi ja antaa mallia, jota hänellä olisi houkus seurata. Olet vastuussa lapsestasi, koska hän on olemassa.
Naisia tulee ja menee. Lapset pysyvät. Olet isä.
Tais olla 20 vuotta sitten masennusta minulla, myös vitamiinivajetta ja työttömyyttä ja yksinäisyyttäkin.
Kohtalo järjesti asiat. Nyt olen kierrellyt maailmaa kauniin vaimoni kanssa työstä ansaitsivat rahoilla. Olen lapsetonkin tahtomattani, mutta suht onnellinen.
Eniten ajassa ärsyttää epäisänmaalliset suvakkipoliitikot haittamatuineen. He pettävät omaa kansaansa.
Kannattaa ottaa matka jonnekin kauas ja nähdä elämä uudessa valossa. Vaikka jäädä pysyvämmänkin jonnekin toisaalle ja saada valohoitoa.
Hetkellisen kurjan olon vuoksi ei kannata menettää koko elämää. Mieti vaikka vuoden päähän. Muutos tuo aina mukanaan yllättävää uutta ja hyvää. Tulee vielä päivä, jolloin olet ikionnellinen, että saat nähdä lapsen lapsesi. Tulee parempia aikoja. Lähde ulos luontoon, se pelastaa sinut. Seiso jollet jaksa kävellä. Katsele ja kuuntele. Pienet hyvät auttavat kaksamaan. Kyllä se elämä siitä taas lähtee. Juttele jonkun kanssa avoimesti.
>> Minä juon olutta. Usein, ja paljon. Myöskin tupakoin. Käytän suuren osan vapaa-ajastani roikkumalla netissä, uutispalstoilla ja keskustelupalstoilla jne. Lisäksi jumitun olohuoneeseen katsomaan telkkaria, tai soittamaan rokkenrollia stereoista.>>
Eiks täällä ollut joku Ihmissuhdepalsta ihan erikseen olemassa?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/9853841/ihmissuhteet
Siellä on kaikki palstatila täynnä just näitä samoja, Regina-lehdestä otettuja erontuskan stooreja.
Menkää sinne kirjoittelemaan. Tällä palstalla on tarkoitus haukkua Sipilää ja Stubbia. Ei tänne tedän perheen hajoamisenne jutut kuulu.
kerrotaan lempeita satuja,taalla vain totuuksia ja niita han nyt tarvii. jos haluaa pois..ok, jos ei..viela parempi.
Itsemurhahan on vähän turhan hätäinen ratkaisu. Kun antaa ajan kulua, kuolee ihan itsestään.
Viina aiheuttaa masennusta, vaikka on myös masennukseen käytetty. Siitä vähän irti niin voi jo helpottaa.
Avioerosta pääsee yli. Elämä jatkuu, myös sinun.
Mieti, olisiko avun hakeminen sittenkin parempi vaihtoehto kuin antaa pysyvä malli lapsellesi asioiden ratkaisemiseen?
Lapsesi kiittää sinua, kun olet mukana hänen elämässään. Syntymäpäivillä, jouluina, koulun juhlissa, rippijuhlissa, valmistujaisissa jne. Anna hänelle esimerkki sisukkaasta suomalaisesta miehestä, joka myönsi ongelmansa, haki apua ja voitti ongelmansa ja on entistä vahvempi.
Tiesitkö, että aikasi ei ole vielä lähteä?
Ps. Minunkin yksinhuoltajaisänä elämäni on joka toinen viikko juuri tuota kuvaamaasi matkustelua kodin, työpaikan ja kaupan välillä. Perkeleen tylsää, mutta turvallista. Lapsellisella viikolla tuohon pyhään kolminaisuuteen tulee mukaan lasten harrastuspaikat.
Olet muuten jo ottanut isoimman askeleen eli myöntänyt ongelmasi. Seuraava on helpompi. Auttajat ovat JUURI SINUA VARTEN töissä tänäänkin.
Voit nyt löytää hyvän asunnon itsellesi, jossa on parvekenäköala ja saat sisustaa mieleiseksi. Huoltajuusasiat eivät mene pelkästään naisen mielen mukaan. Et ole syyllinen mihinkään. Joskus ihmiset ovat vain vähän erilaisia.
Voit opetella juomaan kohtuudella. Tupakasta pääsee eroon vähentämällä. Voit lukea uutisia, mutta voit halutessasi keksiä omia kiinnostuksen kohteita muustakin tai kotona harrastusta. Itsesi vuoksi, ei toisen. Kuulokkeet päähän niin musiikki ei haittaa muita.
-Mielialasi paranee vielä, kun erojutut ovat ohi, tai jo nyt. Voit tehdä lapsen kanssa niitä asioita joista löydätte yhteisen kiinnostuksen, eikä jalkapalloa tai pulkkamäkeä, sinne hän pääsee muiden kanssa tai yksin. Voit tehdä kävelylenkin, jos olet jumittunut kotiin tai käydä paikan keskustassa joskus, tai keksiä jotain uutta mukavaa. Kauppoja on muitakin kuin ruokakauppa, messuja, tapahtumia.
Monet ihmiset pitävät sinusta. Ja sinulle tulee vielä ihminen joka haluaa olla kanssasi. Ei yhden naisen vuoksi kannata kuolla, se on turhaa. Vanhempasi varmasti ovat huolissaan täällä tai sillä toisella puolella. Voitko antaa elämälle uuden mahdollisuuden, että hyvät asiat voivat uudelleen tulla? Mitä jos soitat kriisipuhelimeen tänään (googlaa sanalla), vaikka eri päivinä? Sitten kaverin kanssa tai tutun? Juttelet erosta ja tuntemuksista. Et ole syyllinen mihinkään muista se. Jos kuolisit, se voisi kaduttaa kovasti myöhemmin, joten jätä mökkireissut väliin toistaiseksi.. vaikka tuska varmaan kova. Lapsi tarvitsee sinua aina, välittää, älä anna hänelle ikuista traumaa (joskus sellainen menee sukupolvelta toiselle). Lepää tarpeeksi, älä tee töitä liikaa, ota lomaa ja muuta elämää. Henkisyyttä saa muutakin kuin kuolemalla.
Voit vaikka matkustella elämässäsi, kun tilanne tuntuu erilaiselle ja löydät paljon uusia mielenkiintoisia, mukavia asioita. Jos yksi nainen ei ymmärrä sinua, tulee muita. Joskus me muutkin olemme selvinneet eroista, joista ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta selvitä, koskaan. Ja paljon myöhemmin, meni siihen kuukausia tai vuosia, ollaan voitolla -voitettu ne asiat. Ei enää siksi itketä, vaan jostakin muusta hetkellisesti. Muut erot tulevat olemaan nyt helpompia, kun on ollut ensin pahimmat. Vaikka tilanteet ja ihmiset ovat hyvin erilaisia. Aina on tunteet.
Sinä määrittelet itsesi hyväksi, mielenkiintoiseksi ihmiseksi, eivät muut määrittele sinua. Ja jätä alkoholi suurelta osin, se lisää sinun masennusta. Tupakka voi tehdä joskus samaa. Jää vielä juomaksi kahvi, tee, kokis ja muut ruuat, juomat. Kokeile vaikka meditaatiota, jos se helpottaa, musiikkia joka tasapainottaa. Värejä, luontoa. Kaikkea mikä tuntuu Sinusta hyvältä (mieti paperille mitä kaikkea se voi olla), eikä ahdista sinua tai veda alaspäin. Kohottavia asioita. Kirjakauppa on joskus hyvä, saa uusia vinkkejä elämään, kuin murehtia kokonaisia päiviä. Hetkeksi ajatuksesi muualle asiasta. Youtubesta löytyy myös videoita erilaisiin tilanteisiin, mitä ihmiset kokevat.
Ihminen, joka osaa kirjoittaa hä'än oikein, ei voi olla ihan luuseri. Lopeta vain tupakanpoltto, oluen latkiminen, television töllötys ja netti, niin voit alkaa kokeilla, millaista olisi elää.
Itsensä tappaminen ei ole tyylikästä, ei edes hä'ällä. Sielu joutuu luultavasti ikuiseen kadotukseen. Sen rinnalla on pieni vaiva kärsiä ne muutamat kuukaudet tai vuodet, kun kokoat elämäsi palasia uudestaan. Vaikeaahan se on, mutta tuloksena voi olla paljon parempi minä. Kuolla kyllä ehtii. Mikset vaikka kuole siihen stressiin? Tai nälkään, tai kylmyyteen, jos jäät puille paljaille? Itsemurha on typerä tapa yrittää aiheuttaa toisissa katumusta tai itsesyytöksiä. Ei se toimi. He tuntevat vain helpotusta! Miksi tekisit sen niin helpoksi heille?
Olet vakavasti masentunut ja se aiheuttaa itsetuhoisia tunteita ja arvottomuuden kokemuksia. Vaimosi tuli ymmärtää ja tukea sinua. Niin myötä- ja vastamäessä eikö sanota. Kaikilla on joskus erilailla vaikeaa, yhtä hyvin se voisi olla vaimosi, jolla olisi joku suuri ongelma. Itsekin olen ollut masentunut ja aika rankka ajatus, että masentuneen tulisi kuolla pois. Koita lopettaa tupakointi ja alkoholin käyttö, elää terveellisesti, vitamiinit ja ravintoaineet voivat tosiaan vaikuttaa mielentilaan. Liikuntaa suositellaan usein, sanotaan sen auttavan. Käy vaikka rauhallisilla kävelyillä, jos et muuta jaksa.
Voithan tehdä jotain muuta lapsesi kanssa kuin remuta pihalla, erilaista läsnäoloa. Et sinä nyt tuon kuvauksen perusteella mitenkään huonolta mieheltä vaikuta. Pystyt muuten käymään töissä, sekin on aika paljon jo. Ei rock 'n roll ole mikään synti. Vielä vähemmänhän olisit poikasi kanssa, jos eroaisitte. Oletteko kokeilleet parisuhdeterapiaa? Ainakin apua ja jotain terapiaa kenties tarvitset. Omien traumojen läpikäynti on rankkaa, mutta se on yksi asia joka voi olla prosessi. Ehkä siitä nousee vahvempana. Tiedostatko itse mistä masennuksesi voisi johtua?
On käynyt mullakin mielessä aika usesti, Minut onneksi pitää täällä lapseni. Älä tee sitä, elämä on muutenkin lyhyt. Toivon sinulle Rakkautta ja jaksamista, tänään paistoi jo aurinko, kevätkin tulee ja tuo uusia tuulia. Sauno ja juo Whiskiä, mutta jätä se muu tekemättä, se on huono ratkaisu. Ajatellen eteen päin
Jos oot tosissasi tuon stoorisi kanssa niin mieti kuule vielä. Poikasi tarvii sinua vielä pitkään. Olet maailman ainoa isä lapsellesi. Lapset eivät vaadi vanhemmiltaan mitää ihme juttuja. Riittää kun vaikka katsotte telkkaria vierekkäin sohvalla tai otette yhdessä päikkärit. Joskus kun mua kyrsii niin mietin aina tuntemattomasta sotilaasta tätä: Heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa.
oikein miehen teko viimeisen paalle. tosin en usko tarinaasi,olet liian fiksu tekstin mukaan.
ei muuta kuin uutta muijaa kehiin,kalja ja viina vahemmalle ja tupakka tyystin pois,se on taysin tarpeeton...pitkaan polttaneena,mutta kertalaakista lopettaneena asia on nain.
olen myös eron kokenut,kaamea kokemus,mutta muiden kanssa puhumalla ja ex-muijan kanssa myös aika söi murheet ja löysin exaa ihanamman naisen aika pian,kerrassaan aurinkoisen. jopa exani piti hanta itseaan parempana.
sinulle kay samoin jos haluat.
kerro sitten joskus,millaisen ihanuuden löysit. jooko?
Kannattaa muistaa vielä, että kun ihailet noin paljon vaimoasi, että on hänelläkin huonot puolensa takuulla. Vai mitä? Ja erossa on aina kaksi, ei ole sun jutut "syynä" joka asiassa, joskus soppia vaan syntyy. Ja mitä jos olisit todennut jokusen vuoden päästä, ettei tietty suhde sovi sulle ollenkaan. Muillekin tulee paljon eroja, niin sille komealle naapurin kallellekin. Ihme jos jollakin suhde säilyy nykypäivänä. Toivoa saa olla silti että pysyviä syntyy. Aivot käsittelevät eroa aikansa ellei ole kokenut eroaja.