Olen melkein 30v mies. Aloin seurustelemaan nykyisen naisystäväni kanssa noin vuosi sitten. Hänellä on mahtava huumori, meidän taustat on todella erinlaiset jne mutta me olemme monella tasolla samalla aaltopituudella, ja niissä missä ei olla niin saadaan niistäkin huumoria irti. Minulla ei ole lapsia, hänellä on 1 entisestä suhteesta, lapsi on 10 vuotias tyttö. Olen aina pitänyt lapsista, haluaisin saada joskus omia ja olen aina tullut hyvin toimeen lasten kanssa.
Otsikon aihe -kolmas tekijä- viittaa naisystäväni lapseen. En pidä hänen lapsesta. Tytön kanssa ollut jos jonkinlaisia konflikteja ja jotkin asiat ovat minulle...no ei ylitsepääsemättömiä mutta erittäin raskauttavia. Tyttö on hauska, tulen siinä mielessä toimeen hänen kanssaan ja sillon kun menee hyvin, menee tosi hyvin, mutta sitten on tämä ääripää. Tyttö valehtelee paljon, on ainoa lapsi ja sen takia todella hemmoteltu, ei kuuntele, ei tottele, jos minä pyydän häntä tekemään/tai olla tekemättä jotain asiaa niin hän kumoaa sen kysymällä äidiltään asiasta. Esimerkkejä on monia, tässä vain muutama. En luota lapseen (valehteluiden takia) ja välillä häneltä on päässyt sellaisia komentteja, että tietynlainen kunnioitus kyseistä lasta kohtaan on...paskaa.
Olemme puhuneet naisystäväni kanssa minun ja hänen lapsensa ''suhteesta''. Eli hän on erittäin tietoinen minun ''on/off (tykkään en tykkää)'' tilanteestani hänen lastansa kohtaan.
Asia vaivaa minua, koska totta kai tämä asia vaikuttaa myös minun ja naisystäväni väleihin. Ja kuten ylempää voitte päätellä niin naisystäväni kanssa menee hyvin jne. Mitä minun pitäisi tehdä? Odottaa ja antaa ajan mennä? Puhua lisää naisystäväni kanssa? Miten minun tulisi toimia lapsen suhteen, luonnollisesti 10 vuotias ei ajattele samoin MISTÄÄN asioista kuten aikuiset.
P.S. Tiedän että teksti saattaa vaikuttaa vähän ''oudolta'' jos sen kiteyttää muotoon: 30v mies ei luota eikä kunnioita 10v tyttöä koska hän ei osaa käyttäytyä kunnolla vaan kiukuttelee koko ajan. Asia on ei ole todellakaan näin yksinkertainen.
Otsikon aihe -kolmas tekijä- viittaa naisystäväni lapseen. En pidä hänen lapsesta. Tytön kanssa ollut jos jonkinlaisia konflikteja ja jotkin asiat ovat minulle...no ei ylitsepääsemättömiä mutta erittäin raskauttavia. Tyttö on hauska, tulen siinä mielessä toimeen hänen kanssaan ja sillon kun menee hyvin, menee tosi hyvin, mutta sitten on tämä ääripää. Tyttö valehtelee paljon, on ainoa lapsi ja sen takia todella hemmoteltu, ei kuuntele, ei tottele, jos minä pyydän häntä tekemään/tai olla tekemättä jotain asiaa niin hän kumoaa sen kysymällä äidiltään asiasta. Esimerkkejä on monia, tässä vain muutama. En luota lapseen (valehteluiden takia) ja välillä häneltä on päässyt sellaisia komentteja, että tietynlainen kunnioitus kyseistä lasta kohtaan on...paskaa.
Olemme puhuneet naisystäväni kanssa minun ja hänen lapsensa ''suhteesta''. Eli hän on erittäin tietoinen minun ''on/off (tykkään en tykkää)'' tilanteestani hänen lastansa kohtaan.
Asia vaivaa minua, koska totta kai tämä asia vaikuttaa myös minun ja naisystäväni väleihin. Ja kuten ylempää voitte päätellä niin naisystäväni kanssa menee hyvin jne. Mitä minun pitäisi tehdä? Odottaa ja antaa ajan mennä? Puhua lisää naisystäväni kanssa? Miten minun tulisi toimia lapsen suhteen, luonnollisesti 10 vuotias ei ajattele samoin MISTÄÄN asioista kuten aikuiset.
P.S. Tiedän että teksti saattaa vaikuttaa vähän ''oudolta'' jos sen kiteyttää muotoon: 30v mies ei luota eikä kunnioita 10v tyttöä koska hän ei osaa käyttäytyä kunnolla vaan kiukuttelee koko ajan. Asia on ei ole todellakaan näin yksinkertainen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miten nainen on suhtautunut asiaan, kun olet puhunut hänelle siitä? Onko hän yrittänyt hoitaa asiaa kuntoon omasta puolestaan, eli esim. puhumalla tytölleen valehtelemisesta ja miten muille puhutaan kunnioittavasti? Millaiset välit äidillä ja tyttärellä on?
Itselläni oli taannoin kumppani, jonka edellisestä liitosta oleva lapsi kiusasi minun lastani jatkuvasti mm. potkimalla ja repimällä tavaroita kädestä. Kyseisen lapsen vanhempi oli sitä mieltä, että minun lapseni on vain liian herkkänahkainen, kun ei kestä potkuja ym. Hänen mielestään potkut ja repimiset "kuuluvat" lasten välisiin suhteisiin, ja joka ei "leikkiä" kestä on vaan heikko ja vajavainen. No eihän sellaisesta suhteesta mitään tule, jossa lastenkasvatukselliset asiat ovat noin eriparia.
Jos suhteessa on mukana lapsia, niin he todellakin ovat osa suhdetta, joita ei oikein voi ulkoistaa. Silloin voisi sanoa, että teillä ei mene suhteessa hyvin, jos tämän yhden osasen kanssa homma ei toimi, vaikka naisen kanssa homma toimisikin. Olette kokonaisuus. Teidän pitää selvittää asia, ajan kanssa tilanne vain pahentuu.
Mitähän jos nyt ensin kasvaisit itse aikuiseksi, sillä kirjoituksesi on kovin lapsellinen. Ikäänkuin kävisit valtataistelua lapsen kanssa hänen äidistään. Toivottavasti äiti kuitenkin on sen verran järkevä, että menee tyttärensä tueksi ja yrittää keskustelun avulla laittaa sinut sopeutumaan tytön kasvun vaiheisiin.
Tytöllä on ollut jo tarpeeksi rankkaa elämässään, kun on joutunut vanhempiensa eron kestämään. Tämänkin aamun HS kirjoittaa vähän vastaavasta asiasta ja tuo esille, miten voimakkaasti lapseen ero ja sitä ennen oleva vanhempien riitainen aika vaikuttaa.
Puhut tässä kuinka lapsi ei tottele sinun määräyksiäsi. Ovatko nuo määräykset taholtasi tarpeellisia lainkaan, vai onko se sitä sinun vallan käyttöä. Useinhan uusperheissä uusi kumppani tahtoisi kaiken ajan ja huomion ja vaativat entisten liitttojen lapsilta vaikka minkälaisia asioit. Usein nämä aikuiset valehtelevat lapsen päälle asioit, eli menevät toimissaan hyvin ala-arvoiseen käytökseen.
Kuitenkin aina on aina niin, että lapsi tarvitsee vanhempansa läheisyyttä ja tämän uuden aikuisen täytyy ymmärtää olevansa tilanteessa ulkopuolinen tässä tilanteessa.
Miten jos lapsi olisi omasi, sallisitko hänen näyttää tunteitaan avoimesti ja vaatisit tehtäviä, joihin hän ei ole vielä ikänsä vuoksi valmis.
Tilanne jossa on entisen liiton lapsia on aina kinkkinen, sillä siihen liittyy monenlaisia asioita. Hirveintä kuitenkin on, että se oma vanhempi erossa menee niin sekaisin, että unohtaa lapsen hyvinvoinnin eli siinä sivussa vain ja vielä antaa uuden kumppanin määräillä lasta. Ainahan se lapsi on uusperheessä liikaa. Usein käykin niin, että lapselle sälytetään liina suuri vastuu esim. kodin siisteydestä, hänen pitäisi ollakin piika, joka siivoaa, tekee ruuan. On hajuton, mauton ja kuulumaton. Olen tämän asian katsonut niin läheltä, että takuulla tiedän mistä kirjoitan ja tässäkin tapauksessa nuo lapsen vanhempi ja hänen uusi kumppani ovat tälle asialle täysin sokeita omien himojensa vuoksi.
Olen kuullut miten keski-ikäinen miespuolinen uusi kumppani valahtelee lasten tehneen jopa rikollisia asioita (alle kymmenvuotiaiden ), kuinka huutaa ja vaatii olemaan heitä kodissaan ihan eri nurkassa kun hän on ja jokainen lapsen liikkuminen aiheuttaa hänelle liikaa ääntä.
Lapsen äiti on niin tämän miehen lumoissa, että huutaa ja karjuu lapsilleen ja laittaa valtavia arestimääräyksiä yhdessä tuon vaatijan kanssa, kerran sentään tuli tuntoihinsa ja astui lapsen puolelle.
Kun mies oli välillä pois muutaman kuukauden, normalisoitui äitikin inhimilliseksi, mutta eihän mies pysynyt poissa kun kukaan toinen ei häntä ilmaiseksi elättänyt.
Ensinäkin sinuun tulee suhtautua lapseen sellaisena kuin hän on: 10v tyttönä jonka aivot eivät ole vielä täysin kehittyneet eikä hän osaa suhtautua kypsästi tai käyttäytyä hyvin kaikissa tilanteissa.
Toiseksi sinun täytyy chillata. Ei ole tehtäväsi antaa tytölle käskyjä tai kasvattaa häntä, se on äidin ja biologisen isän tehtävä. Hän näkee sinut kolmantena tekijänä, vieraana hänen kodissaan.
Kolmanneksi sinun ei tarvitse aina tykätä tytöstä mutta sinun täytyy rakastaa häntä ilman ehtoja ja käytöksestä riippumatta. Lapset kyllä aistii jos heistä ei pidä ja lapsen kasvulle ja kehitykselle on tärkeää, että olet vahva tukihenkilö joka hyväksyy hänet sellaisena kun on vaikka olisit erimieltä asioista tai et pitäisi hänen käytöksestä.
Kyllä tyttö tuost vielä aikuistuu, maltti on valttia.
Muutoin samaa mieltä, mutta kyllä sosiaalisen kasvatuksen vastuu on kaikilla aikuisilla, jotka lapsen kanssa asuvat. Myös mahdollisilla isä-/äitipuolilla. Ja sitä vastuuta lisätään hiljalleen, ajan kuluessa.
Juuri tuon takia ei kannata sekaantua yksinhuoltajiin.
Jos olisin sinä niin antaisin pakit tuolle naiselle ja etsisin lapsettoman sinkkunaisen.
Siis kun asiahan on niin että kun olen komentanut kyseistä tyttö niin aina olen aiheesta sanonut enkä käyttänyt ''valtaani'' mitenkään väärin, jos kädet jää pesemättä vessa reissun jälkeen niin sanon siitä. Lautanen korjataan pöydästä. Karkkia ei syödä ennen ruokailua. Ihan siis perus asioita, mitkä todellakin jo 10v pitäisi tietää SANOMATTAKIN.
Ja luonnollisesti naisystäväni ei ole ollut yhtään mieluissaan kuullessaan mielipiteeni. Hän on esim sanonut että jos parannusta ei tule niin hän ei voi seurustella kanssani. Hän myöntää että lipsuu määrätyissä asioissa kasvatuksen suhteen.
Kaikki käskyt/neuvot/jne mitä olen antanut lapselle niin 1) antaisin samat omalle jos nyt edes omia lapsia olisi ja 2) jos he käyttäytyisivät/toimisivat samalla tavalla
Olemme puhuneet paljon naisystäväni kanssa kasvatukseen liittyvistä asioista ja miten aikuisen pitäisi toimia lapsen suhteen missäkin tilanteissa. Olemme asioista samaa mieltä, mutta naisystäväni tuntuu jäävän tähän sanalliselle tasolle, eikä tee ja toteuta omia mielipiteitään kasvatuksessa. Tiedän kyllä mitä lapsi käy läpi, olenhan itse joskus ollut myös lapsi ja myös minun vanhempani erosivat kun olin todella pieni.
Kyllä se hokarapäinen 10v herkästi voi unohtaa kösien pesut tai lautasen pöytään... Karkitkin on houkuttelevia... Täysin normaalia. Ja ihan aiheesta olet sanonut. Mutta turhautumiseesi ei ole syytä. Sellaista se lasten kasvatus on!
Naisesi kanssa voisitte tukea toisianne enemmän. Ja teetkö mitään kivaa tytön kanssa? annatko halauksia ja kehuja? Jos et, niin sittenhän sinä olet vain määräilevä puolituttu tytön omassa kodissa.
Olen itse lapseton sinkkumies ja mielestäni sinun "kasvatusperiaatteesi" ovat kyllä ankaria, joten en ihmettele, jos lapsi ei niitä tottele. Mitä väliä on jos kädet jää joskus pesemättä wc:n jälkeen. En edes huomaisi, jos lapsi ei korjaisi lautasta pöydästä syötyään. 10-vuotiaan antaisin syödä karkkia kun haluaa.
Jos lapsen äidin kanssa ette löydä yhteistä säveltä, miten lasta kasvatetaan, tulee sinun nostaa kytkintä ja etsiä uutta suhdetta.
ANKARIA?? Eiköhän tuo käsien pesu ja jälkien siivoaminen ole ihan perusjuttuja joita kyllä tuon ikäiseltä voi vaatia. Kuulostaa siltä että sinä kuulut niihin jotka itsekin jättävät kätensä pesemättä ja samoilla kourilla mennään sitten jääkaapille!
Aloittajalle. Tajuan kyllä mitä tarkoitat. Tärkeintä olisi kyllä nyt sen äidin kanssa saada yhteiset kasvatusperiaatteet käytännössäkin toimimaan. Rajat ja rakkaus on ne tärkeimmät asiat johon kiteytyy kaikki. Valitettavasti itsekin olen sivusta nähnyt miten jotkin ainokaiset osaa vanhempiaan vedättää ja viedä kuin pässiä narussa. Valehteleminen ei kyllä ole hyväksyttävää tuon ikäiseltä. Mutta valitettavasti voin todeta että kolme lasta kasvattaneena voi sanoa että nyt jälkikäteen ajateltuna se rasittavin asia oli se samojen asioiden läpikäynti ja muistuttelu päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen... Sitten kun muutama vuosi vierähti voi ilokseen todeta että ei hitto. Nyt se muksu on oppinut viemään likaiset astiansa tiskikoneeseen ja vaatteet pyykkikoriin!
Tottakai voit vaatia ja tervehdys tietenkin myös: Sieg heil!!
Natsikasvatusmetodeilla tulee ulkoisesti kulataisesti käyttäytyviä tahdottomia idiootteja, mutta kukin tavallaan. Toivottavasti lapsen äiti tosiaan pitää tyttärensä puolta, tai ymmärtää vapautua suhteestanna.
Meillä on uusperhe. Miehelläni on lapsi ja minulla kaksi. Sillä kokemuksella vastaan.
Lapsen näkövinkkelistä teidän suhteenne on vielä hyvin tuore. Lapsella menee n. 2X oma ikänsä, kunnes ottaa uuden perheenjäsenen osaksi omaa perhettään, keskimäärin. Eli pienet lapset tottuu nopeasti, kuten 1v parissa vuodessa. Isomman lapsen kohdalla se kestää... Mutta jos suhteenne kestää, niin lapsen ollessa täysi-ikäinen, hän on hyvin jo sinut sen kanssa, että kuulut hänen äitinsä kotiin, osana kokonaisuutta.
Se että lapsi ohittaa sinut ja kysyy asioita öidiltään, on tässä vaiheessa vielä täysin normaalia! Se menee ohi ajan kanssa, mikäli sinä ja nainen teette asian eteen rauhallisesti yhteen hiileen puhaltaen töitä. Miten nainen siihen suhtautuu? Oletteko samalla puolella?
Ns. perhepalaveri on usein toimiva apu. Istutte siis kaikki kolme alas, ja puhutte asioista, joita toivoisitte. Sinä ja nainen voitte kertoa, että tytön tulee mm. totella myös sinua. Tyttö omalta osaltaan saa kertoa omista huolistaan ja murheistaan. Hän saattaa olla esimerkiksi mustasukkainen, tai kokea syyllisyyttä kun on sinun kanssasi eikä biologisen isänsä kanssa. Nämäkin ovat normaaleja lapsen tunteita tilanteessa, ja ne täytyy hyväksyä. Teidän aikuisten tehtävä on tukea lasta ja pohtia yhdessä, että miten ne tunteet helpottuvat, lähtevät.
Todennäköisesti sinä lapsettomana miehenä kokisit minkä tahansa lapsen tottelemattomana yms, mikäli joku lapsi tupsahtaisi arkielämääsi. On täysin eri asia kyläillä joskus lapsiperheessä, kuin elää sitä arkea yhdessä. Mieti siis sitäkin, että onko lapsi oikeasti hankala, vai onko se vain sinun luulosi? Enko odotuksesi siitä, miten lapset käyttäytyvät, jotenkin epärealistisia? Tätä kannattaa oikeasti miettiä. Saattaisit arvostaa lasta enemmän, jos huomaisit että hän onkin ihan tavallinen lapsi.;) Onko lapsella huomattavia käytösongelmia koulussa, kavereiden kanssa tms? Mikäli on, niin saatat olla oikeilla jäljillä. Mikäli ei, niin veikkaan että sinä vaan kuvittelet lapset ylikilteiksi. Lapset uhmaavat vanhempiaan, se on osa elämää. siis ihan kilteilläkin lapsilla.
Valehtelukin on osa lapsen kasvua. Siihen pitääkin puuttua, mutta älä hyvä aikuinen ihminen sen takia lopeta lapsesta välittämistä. Millaisissa asioissa lapsi valehtelee? Ja ennen kaikkea, miksi? Eikö lapsi uskalla kertoa totuutta? Voisiko teillä olla kannustavampi ilmapiiri? Tai onko lapsen itsetunto heikko? Kannattaa ennemmin miettiä, että miten voisit lasta auttaa.
Ei se rakkaus puolison lapseen syty päivässä tai viikossa. Se kasvaa ajan kanssa, kun oikeasti pistää itsensä likoon, on valmis rakastamaan.
Älä edes ajattele omien lasten hankintaa tällä hetkellä. Mieti mikä shokki se olisi tytölle, joka ei sinua ole vielä oikein hyväksynyt... Mieti sitä mustasukkaisuuden määrää... Asia kerrallaan.
Se on hyvä, että sinulla on naisesi kanssa puheyhteis. Nyt seuraava asia olisi, että sinä alkaisit katsomaan tilannetta uudella näkökulmalla. Ei sinun tarvitse heti rakastaa, mutta ymmärrä enemmän.
ps. Lapset kiukuttelevat. Myös se sinun omasi, jos sellaisen joskus saat... Ei lapsi kiukuttele vieraalle, vaan juuri niille läheisimmille...
Tervehdys
Ensinnäkin: 10 vuotias tyttö on lapsi. Sinä olet aikuinen mies. Aikuisen pitäisi pystyä asettumaan pienen ihmisen saappaisiin ja tarkastella asioita hänen näkökulmastaan. Miettiä miksi tytöllä on tarve valehdella, millaisista asioista hän valehtelee. Onko se vain suosion-/huomionhakua, vai onko kyse jostain tunteesta, esim. pelosta. Pelko saa aikuisenkin ihmisen joskus valehtelemaan, ei mikään ihme että välillä lapsenkin. Oletko puhunut valehtelusta tytön äidin kanssa? Mitä hän siitä sanoo? No, sama se, mutta mielestäni valikoiduissa asioissa voisit "ajatella ääneen", kun tyttö ilmiselvästi valehtelee. Esim. "onkohan tuo mitä kerroit ihan tottakaan? Minusta tuntuu, että vain haluaisit sen olevan totta" tms. Oli miten oli, valehtelu ei missään tapauksessa johdu siitä, että tyttö on ainoa lapsi ja mielestäsi todella hemmoteltu. Pikemminkin juuri päinvastoin. Lasta ei ole kuunneltu riittävästi, eikä hänen kanssaan ole keskusteltu tarpeeksi, etenkään hänelle merkityksellisistä ja elämässä tärkeistä asioista, JA mikä tähdellisintä; lapselle ei ole asetettu rajoja, häntä ei ole ohjattu toimimaan oikein. Rajojen puute herättää lapsessa turvattomuutta.
Voit luottaa lapseen vasta sitten, kun itse saavutat hänen luottamuksensa ja arvostuksensa. Sitä et taatusti saa suostumalla siihen, että lapsi johtaa sinua. Lapselle täytyy olla samanaikaisesti lempeä ja luja. Tuloksiin päästään varmasti, kun pyrit juttelemaan tytön kanssa päivittäisistä asioista, olemalla kiinnostunut hänen elämästään, ajatuksistaan, ja tekemällä yhdessä jotain tytön mielestä kivaa.
Millaisissa asioissa tyttö ei tottele? Miksi hänen pitäisi ehdottomasti mielestäsi totella niissä? Tietty tottelemattomuus on lapsessa vain hyväksi. Näin oppii pitämään puoliaan. Kun seuraavaksi tulee tilanne, jossa lapsi juoksee kysymään asiaa äidiltään, joka kumoaa sinun sanomasi, voit aivan hyvin kertoa tytölle, että sellainen sinusta tuntuu ilkeältä. Kovin hyvin tärkeää olisi keskustella näistä tilanteista lapsen äidin kanssa. Sanoa myös hänelle miltä sinusta tuntuu, kun pyyntösi vesitetään jatkuvasti. Tosin sitäkin voisi miettiä onko oikeasti jatkuvasti vai joskus/silloin tällöin?
Juuri tuossa kymmenen vuoden korvilla lapset rakastaisivat, kun heidän kanssaan väitellään. Väittely on sitä, että vanhempi valitsee lapsen näkemyksiin päinvastaisia/eri näkökulmia, ja myös kyselee lapsen omien väittämien perusteita/perusteluita. Ikävä kyllä vanhemmat, eikä ehkä kukaan lapsen lähiaikuisesta taida itsekään väittelyn taitoja. Nykyisin vanhemmat ovat ihastuneempia lapsen miellyttämiseen, tai ihan toimimaan ns. curling vanhempina, jolloin lapsen ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään itse.
Voin kokemuksella sanoa kun olen sen 3 kertaa seurustellut yh-mamman kanssa samaan tyyliin on mennyt muillakin mieskavereillani ja max. vuoden ne kestää ja niinkuin sinunkin tapauksessasi.....ja kun se alku hurma on hävinnyt...
Olet aina se vieras henkilö perheessä ja tämä tehdään lasten ja heidän äidin kauttaan selväksi, sinulla ei ole mitään oikeuksia ja etenkään kasvatuksellisissa asioissa vaikka lapset suorastaan hyppisivät silmillesi ja tämän nämä äiditkin hyväksyvät ja sinun tehtäväsi on olla lapsenvahtina ja rahan tuojana ja näin se menee.
Jos on koirakin perheessä niin olet arvoasteikossa sitäkin alempi.
En ikinä suosittele kenellekkään vakavampaa seurustelua yh-mamman kanssa.
Ette sitten sopineet pelisäännöistä ennen ongelmia?
Jos näistä pelisäännöistä sovittaisiinkin ja näitähän ei tarvitse erikseen sopia jos on tervepäiset aikuiset ajattelemassa mutta kun se ja ne unohtuvat kun se ensihurma on hävinnyt ja alkaa se arki.....
Itsekkään en kyllä toiminut kyllä tuohon tyyliin "pestäänkö käsiä...." koska näissä asioissa ne biologiset vanhemmat on vastuullisia mutta puutuin kyllä silloin oli suoranaisia vaaratekijöitä ....vilkkaalle tielle ja kiipeillään....
Mutta se on eriasia kun hypitään henkilökohtaisesti silmille ja vaikka ottaisin huomioon lasten iät ja siitä johtuvat mutta kun se menee vakiona tyyliin kun ne yh-mammat näkisivätkin tilanteen niin automaattisesti menevät lastensa puolelle ja melkein naureskelevat niin aika heikoilla silloin olet....ja tämä tulee vastaan viimeistään vuoden kuluttua...
Voin allekirjoittaa, osittain varmaan tämä usein syynä myös miksi lapsen isän kanssa hommat mennyt puihin eli perheenmuodostus epäonnistunut.
Tuo vuosi taitaa olla jokin maaginen raja...
Olet diktaattori, joka heti on sanelemaan määräyksiä, luultavasti tuo lapsen äiti on myös jo vahvasti määräilty, toivottavasti toteuttaa sen, että eroatte.
Itse et näytä ymmärtävän, millainen määrääjä olet, rikot tuossa niin äidin kuin lapsenkin.
Ei meillä lapset ole lautasiian kuljettaneet pois pöydältä, sillä meillä on pöydän ruokailun jälkeen tyhjentänyt aikuinen ihminen.
Muuten mitä itse siinä huushollissa teet, vai oletko pelkkä määrääjä.
Oletko muuten upseeri tai sotilashenkilö, heillähän tahtoo olla tuo toisten määrääminen simputus vereen kirjoitettu.
Jo sekin, että lapsi on varmasti elänyt toisenlaisessa käskytyksessä elämäänsä tähän saakka ja nyt sitten hänen tulisi äkkiseltään olla sinun määräysteni mukainen aikuinen.
Lapsi oppii hiljalleen asioita, koulussa tulee kotitaloutta ja muutakin oppia kodin siisteyden ylläpitämiseen, joten hän kyllä saa oppia oikeasti ajallaan.
Entäs itse mitä todella teet, vai vainko huudat ja määräät.
Mielelläni jututtaisin sitä lapsen äitiä. Pelkääkö hän sinua ja miksi antaa sinun käydä lapsen komenteluun ollenkaan.
Tuo lapsi oppii vain vihaamaan sinua tuolla tavoin.
Hah. Mun mies ei varmaan vieläkään ole oppinut pesemään käsiään vessakäynnin yhteydessä! Pojat taisivat oppia myöhäsessä teini-iässä. Armeijassa katselin vessassa lappuja, joissa luki, että tavara pitäis saada pyttyyn t. urinaariin ym. Ilmeisesti sitä pitää opettaa nuorille miehille?
Joku mainitsi sen jokapäiväisen takkuamisen lapsen/lasten kanssa. Itse olen sen jo melkein unohtanut. Joka päivä pitää sanoa useampaankin kertaan juuri lautasen vienti ja käsienpesu ym. Siivoaminen ei onnistu. Ja sitten antaa periksi, kun kyllästyy aina sanomaan samoista jutuista.
Hyvää jatkoa aplle. Kuulostat ihan järkimieheltä. Murrosikään tuleva tyttö voi olla hankalampi, mukaan tulee naiseuden/viehätysvoiman testaus. Toisaalta sanotaan, että kiltti lapsi saa pahan murrosiän. Sittenpä tuon näät.
Aloittaja ei tule toimeen 10 vuotiaan kanssa ja haluaisi silti omia lapsia. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Niin 10 vuotias on lapsi ja käyttäytyy kas kummaa kuin lapsi, tätä voi kyllä tosin olla vaikea ymmärtää ihan biologisen isänkin aivan kuin äidinkin. Tärkeintä tosiaan olisi, että äidin kanssa päättäisitte yhteisen linjan. Lapset eivät ole vanhemmilleen kavereita eikä vanhempien hetket lasten kanssa ole hupaisia. Sinun pitäisi ap myös voittaa jollakin tavalla lapsen luottamus itsellesi. Lapsi saattaa myös pelätä kiintyvänsä sinuun ja että sitten lähdetkin ykskaks pois. Sinusta voi tulla turvallinenkin, lämpimät suhteet lapseen omaava aikuinen riippuen tietenkin niin sinun kuin lapsen äidinkin toiminnasta. Lapselta ei voi vaatia liikoja, mutta hyvät käytästavat opitaan kuitenkin kotoa.