Olen huomannut, että puhelumme poikaystävän kanssa menevät aina samaa rataa ja ovat loppujen lopuksi aika latteita ;) "Miten meni töissä tänään? Mitä siellä söit? Joo muakin väsyttää eikä mullekaan ole mitään erikoista tapahtunut". Tietysti toisen tavalliset tekemiset on kiva kuulla, mutta kun ne on aina niitä samoja.. Joskus kun suljen puhelimen, ajattelen että hitto toi varmasti miettii että onpas hänellä tylsä tyttöystävä kun jaaritellaan vaan turhia :)
Mitä te juttelette puhelimessa toisen kanssa? Kuten suhteen laatuun tulee panostaa, minusta kaukosuhteessa voisi jotenkin koittaa panostaa myös puhelinkeskusteluihin!
Mitä te juttelette puhelimessa toisen kanssa? Kuten suhteen laatuun tulee panostaa, minusta kaukosuhteessa voisi jotenkin koittaa panostaa myös puhelinkeskusteluihin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tällä hetkellä en itse elä kaukosuhteessa, mutta aiemmin olen ollut siinä tilanteessa poikakaverin kanssa. Minuukin silloin häiritsi juuri tuo sama asia. Vaikkei toista voinut nähdä, ei siltikään keksinyt oikein mitään muuta sanottavaa kuin udella, mitä toinen on tehnyt jne. se kyllä ihmetytti minuakin silloin.
Kun taas edellisen poikaystävän kanssa (myös kaukosuhde) saatettiin puhella puhelimessa tuntikausia - parhaimmillaan 3 tuntia! - kaikesta maan ja taivaan välillä. Ehkä se vaan on niin että toisten kanssa sitten kumminkin tulee paremmin juttuun kuin toisen... Ja kyllä sen huomaa ihan jo "livenäkin" jutustellessa.
Meillä on toisin. Yks kysymys tietenkin on aina se töissä meno mutta sitten siitä eteenpäin kahta samanlaista keskustelua ei ole...nauretaan ja kikatetaan joskus tuntikausia. Kauheat puhelinlaskut mutta hauskaa on. Oma pieni tumma sairaanhoitajani pyörittelee minua kuin jojoa. Se tuntuu niin hyvältä. Onkohan suhteessanne jotakin pielessä? Mielestäni sitä kannattaa harkita.
ei ole kerrassaan mitään merkittävää sanottavaa ja kyllästyttää toisen ja omat jutut. Mutta, jos se on aina ja koko ajan, silloin voi miettiä onko teillä kivaa sitten yhdessä? Riittääkö juteltavaa vai perustuuko se vain näkemiseen eli siihen fyysisyyteen? On myös ihmisiä, jotka eivät osaa lörpötellä puhelimessa, vaikka muuten ovat siinä varsin taitavia. Ja on aikoja kun ei mikään huvita, mutta parhaimmillaan hyvien tyyppien kanssa juttu luistaa...
Olen seurustellut miekkoseni kanssa kaukona nyt puolitoista vuotta. Välillä nähdään pitemmissä jaksoissa, joskus vierähtää kolme viikkoa, että ollaan yhteyksissä vain puhelimella tai tietokoneella.
Suhteen alkuvaiheessa (n. 3kk) me juteltiin aivan mielettömän kauan puhelimessa. Usein vierähti lähemmäs neljä tuntia huomaamatta, kädestä vaan hiki valui ja poskea kuumotti! Silloin me tutustuttiin toisiimme ja huomattiin, että arvot oli aika lailla samanlaiset.
Myöhemmin mies on paljastanut, että hän osittain minua miellyttääkseen jaksoi roikkua kännykän varressa niin kauan. Minulle on kuitenkin jäänyt hyvät muistot siitä, miten silloin meidän tajunnanvirtamme kohtasivat täydellisesti. Toisaalta ei ollut mitään menetettävääkään. Nyt kun olemme jo tunteneet kauemmin ja ehtineet asua yhdessäkin pari kuukautta, puhelinkeskustelut ovat jääneet korkeintaan 15 minuutin mittaisiksi. Joskus harvoin tämä kaukosuhde kuitenkin "kiduttaa" minua, ja silloin me puidaan sitä parikin tuntia. Yleensäkin olen huomannut, että juttua riittää vain silloin, kun kyseessä on ns. vakavat asiat.
Nykyään hoidamme päivittäisen yhteydenpidon pääsääntöisesti tietokoneella, MSN:llä. Se oli miehen keksintö, ja vierastin sitä aluksi kovasti. Tämä on kuitenkin hyvä siinä mielessä, että voidaan olla illalla kauemmankin aikaa ettei pakosti tarvi keksiä jotain sanottavaa. Me ollaan ilmeisesti juttumme juteltu.
En silti katso suhteemme olevan sen takia loppusuoralla. Olemme jutelleet siitä, että miksei enää tunnu olevan oikein mitään muuta rupateltavaa, kuin ne samat "miten tänään meni töissä?" jne. Olemme yhtä mieltä siitä, että mitä sitä turhia kaakattamaan; jos ei tuu mitään mieleen, niin ei tuu. Hän on kuitenkin tärkeä minulle, ja minä oon tärkeä hänelle.