Törkeä Väkivalta Junienrakastaja

Mun lapsuuden haaveammattejani olivat eläinlääkäri, mäkihyppääjä ja faaraoiden hautoja tutkiva arkeologi. Mutta koska pelkään verta sekä ahtaita paikkoja ja puusukseni katkesivat Matti Nykästä leikkiessäni kotitalon viereisen ojan pohjalle, tuli musta toimittaja. No, ei se ihan niin virtaviivaisesti mennyt, mutta kirjoittaminen on ollut aina osa minua. Ala-asteen todistuksissa oli erikoismainintoja hyvistä kirjoitustaidoista, ja opettajat joutuivat antamaan läjän uusia ainevihkoja, kun vanhojen rivit eivät tarinoilleni riittäneet.

Onkin jännä katsella omaa lastaan ja miettiä, mikä mahtaa olla se ammatti, joka on osa häntä kenties jo nyt. Johtopäätöksieni perusteella olen luonut Minimelle muutaman urasuunnitelman:

Vuoristoradan jarrunainen On harjoitellut tulevaa eläkeduuniaan varten määrätietoisesti jo yksivuotiaasta lähtien kiipeämällä jokaiseen mahdolliseen liukumäkeen. Hakee uutterasti parasta tapaa toteuttaa mahdollisimman sulava liuku mäkeä pitkin. Koettelee vatsansa muljahduskykyä sateella, kun märkä liukumäki yhdistettynä kurahousuihin mahdollistaa jopa 60 kilometrin tuntinopeuden.

Kirjastonhoitaja Tälle tulevaisuuden kirjatietäjälle ei tunnu riittävän mikään kirjamäärä päivässä, vaan hän voisi kahlata kirjastollisen opuksia viikossa. On erikoistunut alallaan etenkin eläinkuva-aiheisiin kirjoihin. On myös luomassa innovatiivista kirjojen lajittelujärjestelmää, jota harjoittelee levittelemällä kirjallisuutta koemielessä ympäri kotiaan tavalla, joka tietämättömästä saattaisi vaikuttaa mielivaltaiselta.