Miksi oi miksi suurin osa tuntemistani naisista on aamulla äkäisiä kun takalistoon ammuttu karhu?
Vaikka tekis mitä niin ei kelpaa ja miten päin ois niin aina pahempi. Pilaa päivän kun ensimmäiset sanat ovat v alkuisia alatyylin tekstiä... Miten romanttinen olo siitä tuleekaan.
Mutsiki on ihan samanlainen, en ehdi sille huomenta sanoa kun se kiukkuaminen alkaa. tämä rasittaa tosi paljon ku itse aamulla herää nopeasti ja pystyy tarttumaan heti aamiaiseen jne...
Vaikka tekis mitä niin ei kelpaa ja miten päin ois niin aina pahempi. Pilaa päivän kun ensimmäiset sanat ovat v alkuisia alatyylin tekstiä... Miten romanttinen olo siitä tuleekaan.
Mutsiki on ihan samanlainen, en ehdi sille huomenta sanoa kun se kiukkuaminen alkaa. tämä rasittaa tosi paljon ku itse aamulla herää nopeasti ja pystyy tarttumaan heti aamiaiseen jne...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mulla kun se on juuri niin päin että aamut on niitä kaikkein parhaimpia hetkiä. Aina uuden alku.. Ja suomenkielen kaunein sana on ehdottomasti Huomenta!
...ei sua jaksa kukaan aamulla kuunnella, ota jo opikses ja pidä turpas kiinni!
Äkäinen siksi, että se ukko ei aamulla (eikä päivällä eikä illallakaan) jaksa kiinnostua kuin kyseisestä työpäivästä. Minä kelpaan kainaloon hetkeksi, mutta ei sen enempää. Iholle ei koske, eikä välitä vaikka minä koskisin. Siis niin flegmaattinen kuin voi olla. Kyllä se hieman tekee äreäksi, kun ei koskaan saa huomiota. Eikä muutes auta sekään että siitä huolimatta on iloinen ja "rakastava" ja päivä menee hyvin ja seuraavana aamuna sama toistuu. Ja taas minä olen siitä huolimatta iloinen jne. Ukko ei tule nukkumaan yhtään aikaisemmin että olisi aamulla pirteämpi, mutta syyttää aina vaan väsymystä kun ei hyvänä pito kiinnosta. Joten olen päätynyt olemaan aina äreä kun huvittaa, ukko ei siitä muuksi muutu. Viime aiokoina olen ajoittain saanut viikonloppuna herätä toisen ukon kainalosta, enkä muutes ole lainkaan äreä koko päivänä. Edes omalle ukolle.
Teet vain hallaa itsellesi olemalla äreä. Elä omaa elämääsi, kuten hänkin tekee.
En ole äreä siksi että olisin niin päättänyt. Olen äreä jos siltä tuntuu. Ymmärräthän eron? Niin minä elänkin omaa elämääni. Kuin myös ilmeisesti mies. Sitä ei hetkauta pitkätkään hyväntuulen kaudet, ei se sen enempää minua huomioi. Ei sitä hetkauta vaikka olisin äreä. Ei vain kuuntele. Kuten totesin, minun elämääni virkistää toinen mies, joka huomioi ja on tarvittaessa lähellä. Mies, johon voin kuluttaa läheisyyden tarpeeni. Mies, jonka ansiosta en enää ole niin äreä. Luulen mieheni tietävän asiasta, mutta ei välitä. Ehkä hänelläkin on toinen nainen? Jos aiot ehdottaa että miksemme eroa, voin kertoa että ehkä tämä siihen johtaakin. Mutta vasta kun jompi kumpi on kypsä ilmaisemaan asian. Eropäätös ei tapahdu vain sormia napsauttamalla. Se koskee muitakin kuin meitä kahta, siinä on paljon asioita käytännön selvitettävänä. Siksi tämä tilanne on helppo.
Mutta minä vastasinkin alunperin Fredericon ihmettelyyn miksi naiset ovat äreitä. Kerroin omat syyni.
kyllä siitä ole kyse. Me emme ole ehtineet vielä edes ärsyttää toisiamme sen vertaa että ei tekis mieli olla toisen kaa missään tekemisissä.
Tunteilleen pitääkin olla rehellinen ja ne on hyvä myös ilmaista ainakin itselleen, niin että pääsee eroon niistä. Tarkoitin vain, ettei kannata ottaa äreyttä tavaksi, sillä se vain myrkyttää oman mielen. Miehestäsi en osaa sanoa mikä häntä vaivaa. Onko hän kenties vähän "erakkoluonteinen", ei yhtä sosiaalinen ja tunteellinen kuin sinä? Ota ihmeessä asia puheeksi, kun se kerran vaivaa sinua.
Samassa veneessä ollaan, paitsi etä mulla ei ole edes sitä toista kainaloa..
Tyydyn koiramme antamiin suukkoihin, siinähän sitä jo onkin!
sitä saa niin vähän olla oikeasti itsekseen, päivät ovat yhtä sosiaalista tilannetta ja jos suhde on vakava, menee illatkin sitten toista huomioiden. Aamu olisi luonnollinen aika olla yksin, sillä silloin tukka pystyssä, silmät sirrillään ja hampaat pesemättä ei voi tuntea itseään kovinkaan viehättäväksi.
Siinä jos toinen yrittää luoda keskustelua ja pyrkiä lähelle, niin todellakin helposti menee käämit.
Minä sanoisin, että ei kannata jäädä yöksi ja jos ja kun asutaan yhdessä, niin aamurytmi kannattaa porrastaa, siten että molemmilla (ainakin nyt sitten sillä naisella) jää aikaa olla ihan yksin ja keskittyä itseensä.
Kaikki ei vain ole aamuihmisiä.
Ja turha yleistää, eiköhän miehistäkin löydy sellasia.
Jos nainen on kärttyinen aamuisin suhteen alkuvaiheessa, ei tulevaisuuskaan lupaa hyvää. Kysy itseltäsi, haluatko sitoutua sellaiseen ihmiseen, joka on kuin perseeseen ammuttu karhu aamuisin. Jos minulle kiukkuillaan ilman hyvää syytä, en jaksa katsella sitä kovin kauaa. Sen sijaan jos näen aamulla hymyilevät kasvot ja kuulen naurua, se onkin täysin toinen asia :)
Voi Frederico kulta...ei kaikki naiset suinkaan ole aamuäreitä, itse olen aamuisin kuin naantalinaurinko ja se tarttuu kyllä väkisin siippaankin varsinkin kun nykyisin olen päässyt jo pakkomielteenomaisesta tavastani ponkaista heti jaloilleni ja siivota koko huushollin ennen kuin olen edes aamukahville ehtinyt ja maltan makoilla siellä vällyjen välissä pusuttelemassa unihiekat rakkaani kasvoilta pitemmän kaavan mukaan...siitä se aamu lähtee ihanasti käyntiin.
Kiva jos siivoaa illalla, niin voi sitten aamun aloittaa ihanan makoisasti, nautiskellen toisistaan ja kullankeltaisesta aamiaisesta, johon kuuluu terveellisiä ja hyvälle maistuvia, auringonpaisteessa rapeaksi paahdettuja K.... C....-aamiaismuroja. Näin saat päivälle upean startin ja auringonkeltaista hymyä riittää vuorokauden jokaiselle tunnille. Kokeile sinäkin!
...on olla kuin pissi sukassa sen aikaa, että saan kaksi kupillista kahvia. Kolmannen kupillisen aikana voi varovasti vilkaista, kannattaako avata suunsa vai ei. Siis silloin pysyn itsekin hiljaa enkä ala rähjätä. Ehkä sen siedän, jos toiset puhuvat ylös noustuani vain keskenään eikä minun tarvitse vastata mitään. Sopivaan tilaan heräämiseeni menee ehkä puolisen tuntia.
Minun mieheni onneksi haluaa juoda kahvit yhtä hiljaa kuin minäkin, joten asia ei todellakaan ole kovin usein ongelma. :) Ehkä kerran muutamassa viikossa tms. sattuu vahinkoja.
Ja on muuten naisissakin aamuihmisiä.
sille äreydelle ei mahda mitään, jotkut aamut on sellaisia että väsyttää kun pitää nousta aikaisin, se ei liity millään lailla omaan miesystävään!
Kyseinen hlö tietää kyllä että aamun ensimmäiset minuutit saatan olla pahalla päällä ja on sanonut, että alkaa jutella kanssani vasta kun näyttää että alan olla "hereillä" =hyväntuulinen.
En äksyile miehelleni, olen vain hiljainen ja hän ymmärtää asian. sitten aamukahvipöydässä nauretaan jo asialle ja loppupäivä menee onnellisesti :)
joillekin aikaiset aamuherätykset on vaikeita, voipa olla joillekin miehillekin :)
anna tytön olla hetki itsekseen kyllä se siitä lauhtuu :)
Kuule, herra F, se on ihan ihmistyypistä kiinni, ei sukupuolesta.
Toiset aamut vaan ovat NIIN HIRVEITÄ!!! Kun ei ole mitään aamuvirkkua tyyppiä, niin pelkkään heräämiseen voi mennä tunti. Siinä zombi-olotilassa kun sitten joutuu vääntäytymään keittiöön kahvin keittoon, niin mikään ei yleensä onnistu. Kaikki on vaikeaa ja vastoinkäymiset tuntuvat ylivoimaisilta. (Kerran meinasi allekirjoittaneelta päästä raivonsekainen itku, kun puuropaketti ei auennut kunnolla, vaan repesi sillälailla ikävästi.) Ja voi, jos joku onneton sattuu vielä keittiöön yhtäaikaa... silloin yleensä pääsee helvetti valloilleen. Paitsi jos puree hammasta, eikä rupea raivoamaan, vaan on vain hiljainen myrskyn merkki.
Ei sitä pysty selittämään loogisesti. Sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Hiljaisuus (ei mitenkään syyttävä "taasko sä oot tollanen"- hiljaisuus vaan ihan neutraali) on ehkä paras tapa reagoida. Kyllä se päivä siitä sitten pikkuhiljaa käynnistyy, ja yleensä vielä ihan mukavissa merkeissä.
Meillä on toisinpäin. Minä puhua pulputtaisin aamukahvilla vaikka kuinka, mutta mies ei puhu sanaakaan. Yrmeä naama heti aamusta alkaen. Ja sama kyllä jatkuu koko päivän. Sanoja saa nyhtää jos yrittää edes jotakin puhetta kuulla päivän aikana.
Hohhoijaa ...... Lähdenkin juttelemaan koirallemme... Sama on lopputulos.