Ei ole yksinäisellä paljon seuraa, fyysisesti varsinkaan. Vain omat ajatukset tai toisten tv:ssä ja radiossa. Hiljaista on ja illalla/yöllä vielä hiljaisempaa. Baar(e)issa olisi ihmisiä/melua mutta se on kuluttavaa monin tavoin. Jo iänikuiset karajoikutkin. Kaipaisi sellaista mitä muillakin on - perhe-elämän ääntä, pianon pimputusta, intiimiä keskustelua, suunnitelmallisuutta, odotuksia, tavoitteita. On yksinkin hyvä, voi laittaa ruokaa ja olla vain jos huvittaa, mutta se hiljaisuus. On pari kaveria jonka kanssa vaihtaa sanoja ajoittain mutta se on sellaista "asiointia". Yksinkertaisesti, kaipaisin rakkautta, ihmisiä joille olet se tärkein ihminen elämässä, joka hetki, ei vain ajoittainen heppu jolla on korvat. Yksinäisyys ei ole hyväksi kun hiljaisuuskin alkaa vaikuttaa haudansellaiselta.
Onneksi korkkasin kansallisjuoman, on edes jotain lämmittävää ja ajatusseuraa. Ainakin jotain mihin tarttua (ja hukkua, heh). En pidä itseäni alkovistina mutta mikä estäisi vaikka ryhtyisi spugeksi tai deekuksi? Voisi olla sellainen jokalapsen pelkäämä boogieman ja jokanaisen kavahtama jännärenttu.
Onneksi korkkasin kansallisjuoman, on edes jotain lämmittävää ja ajatusseuraa. Ainakin jotain mihin tarttua (ja hukkua, heh). En pidä itseäni alkovistina mutta mikä estäisi vaikka ryhtyisi spugeksi tai deekuksi? Voisi olla sellainen jokalapsen pelkäämä boogieman ja jokanaisen kavahtama jännärenttu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ONHAN NIITÄ SEUROJA JA KERHOJA JA JÄRJESTÖJÄ VANHOILLEKIN IHMISILLE.
SINNE VAAN MUKAAN JA SEURAA LÖYTYY.
Miksi et ole hiljaisessa paikassa, jossa sinulla olisi seuraa?