Kun ei ole mitään konkreettista paikkaa tutustua naisiin, olen tehnyt sen netissä. Jo neljäs kerta kun tutustun netissä mukavaan tyttöön, meidän ajatukset sopii yhteen ja kumpikin pitää toisensa kuvasta. Vaan muutaman viikon kirjoittelun jälkeen tyttö ilmoittaa "löytäneensä jo oman kullan". Ja juuri edellisessä viestissä se vielä väitti, että vie aikaa oppia luottamaan ja siksi tutustuminen on aina hidasta!
Naiset on nykyään sitten vähän pirun epäluotettavia.
Naiset on nykyään sitten vähän pirun epäluotettavia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja miehet tekee ihan samoin. Surullista mutta totta.
Itse tosin tiedostan että netistä bongaamallani miehellä on todennäköisesti uudet treffit joka päivälle, jotta ensialkuun suhtaudun varauksella. Ja jos useammankin kerran tavataan, mutta kaverin deitti-ilmoitus pysyy listoilla ja saattaapa vielä päivittyäkin, niin siitäkin osaan kyllä johtopäätöksiä vetää, oli kyseessä kuinka kiva kaveri hyvänsä.
Ei sille mitään voi.
Ensin luulet että edetään hitaasti ja tapaillaan myös muita siinä sivussa. Sit yhtä-äkkiä löydät naisen jonka kanssa tahtoisit elää elämäsi onnellisena loppuun saakka.
Ihastumiseen vaaditaan vain silmänräpäys...ja joskus sellainen tapahtuu meille kaikille, toiset vaan eivät osaa tarttua tilaisuuteen...
Mun tarina hyvin samankaltainen.Tutustuin netissä
mukavaan naiseen,vaihdettiin kuvia ja puhelin-
numeroita.Noh sitten sovittiin se tapaaminen.
Baarissa tavattiin,oltiin selvinpäin,juotiin
kahvia.Sitten tyttö ykskaks ilmottaa ettei tästä
tulekkaan mitään.En itse aiheuttanu mitään,oon
aina asiallinen,osaan keskustella.Noh,luottamus
meni taas ja aikamoinen reikä sydämessä.
Ei kait nyt kukaan noin vakavasti voi yksiä ainoita treffejä ottaa, että luottamus menee ja sydän särkyy.
Ei kai se, että treffeille suostuu tarkoita että täytyy loppuelämä viettää yhdessä, vaan lähinnä että katsotaan toimiiko livenä vai ei.
Nojaa,mulla on siis aika erilainen näkökanta
asiaan.Oon sitä mieltä,että vakavaa juttua ei
voi syntyä jos kumpikin lähtee jo treffeille
hällä väliä-asenteella.Kyllä sen asenteen vaistoaa se toinenkin.
Taustana sen verran,et oon eronnu monta vuotta
kestäneestä suhteesta.Sen jälkeen on pettymyksiä
riittäny lukuisia yli 2 vuoden aikana.Tullu jo
tunne,et sais vihdoinkin onnistaa tai sit pitää
luovuttaa kokonaan.
Itse varmaan lähtisin pakoon ja kovaa, jos toinen tulisi jo ensimmäisille treffeille suurin piirtein kihlasormus taskussa. Jos toisesta vaistoaa jo kauas, että vaimoa ollaan hakemassa, niin tulee sellainen olo, ettei toinen välitä tutustua juuri siihen treffikumppaniin ja katsoa ensin vaikkapa sillä hällä väliä-asenteella että tuleeko mitään.
Tuntuu, että haluat vain suhteeseen uudestaan, oikeastaan ei ehkä väliä millaisen naisen kanssa, enemmänkin haet seurustelua kuin juuri sitä oikeaa ihmistä. Sellaisesta ihmisestä saa helposti epätoivoisen kuvan, vaikka et sitä välttämättä olisikaan.
Onnistuisi treffeilläkin varmaan paremmin, kun otat vähän kevyemmin ja osoitat, ettei se suhteeseen päätyminen ole itseisarvo...
Muotoilit vastauksesi hyvin,että melkein rupesin
itekkin uskomaan siihen.Miehenä ei voi tietenkään
tietää,et miten nainen asiat kokee tavatessa.
Pikka liioteltua kyllä tuo kihlasormus-juttu.Ero
kyllä vaikuttaa sen verran ettei ketä vaan kelpuuta eukoksi.Tän kyseessä olleen naisen kanssa oli jo ennen treffejä vaihdettu kuvat ja
juteltu chatissa paljon,joten tiesin jo vähän
henkilöstä etukäteen.Ja hän myös minusta.
Missä sulla kulkee raja ton tapailun suhteen?
Onks sulla niin,että käyt vaikkapa kurkkaamassa
100 miestä tolla kevyellä otteella ja sit päätät
että pakko kelvata joku niistä? Vai odotatko
täydellistä miestä eli käyt satoja läpi kunnes
täydellinen itsesi kopio löytyy?
En todellakaan haluaisi samanlaista miestä kuin itse olen. Lisäksi viihdyn itse sinkkuna vähän liiankin hyvin, enkä edes halua luopua aktiivisesta seuraelämästäni ja deittailusta.
Mutta kyllä etsin juuri minulle täydellistä ihmistä. Jos en koskaan löydä, niin ei sekään haittaa, itse etsintä on niin mukavaa, että voi sitten vanhainkodissa muistella;) Ei ole mihinkään kiire.
Aika monta kertaa on sattunut nettitreffeillä niin, että toista osapuolta kiinnostaa, minua ei. Vaikka kuviakin olisi vaihdeltu ja kirjoiteltu, voi tyyppi ollla aivan toisenoloinen oikeassa elämässä kuin kirjoitetussa tekstissä.
Eikö ole kuitenkin reilumpaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta kuin alkaa treffien jälkeen välttelemään? Toisaalta vaikka olisi miten mukava ja kiiinnostava tyyppi, liika innokkuus tappaa aina kiinnostukseni nopeasti. Jos mies alkaa puhua vaikkapa sitoutumisesta tai rakkaudesta jo muutaman viikon tuntemisen jälkeen, lähden ainakin minä hyvin nopeasti karkuun.
...kaltaisesi naisen kanssa.Vaikeeta ymmärtää
tuota jos mies on loistotyyppi ni liika innokkuus
pilaa kaiken? Etsit siis loistotyyppiä joka on
kauheen vaisu ja haluton tms. ?
Jotenkin tuosta ku sanoit että itse hakeminen on
niin kivaa tulee väistämättä mieleen että pidät
irtosuhteista ja satunnaisesta seksistä.Mulle ei
sinkkuelämä anna juuri mitään koska en nauti dokaamisesta enkä seksistä tuntemattomien kanssa.
Niin ja puhuit siitä liiallisesta halukkuudesta
sitoutua.Musta tuntuu,että miestyyppi josta pidät
eli joka ei koskaan mainitse vakiintumisesta mitään ni se tyyppi ei edes aio sitoutua eikä
sellasta miestä saa edes "lankaan".On miehiä jotka ovat ikisinkkuja ja retkuja,joilla ei ole
välttämättä mitään annettavaa suhteelle,he elävät
tässä ja nyt,tyydyttävät vaan omia tarpeitaan.
Narsistista et saa millään empaattista,toista
huomioivaa,vaikka miten haluaisit.Toista ei voi
muuttaa,muista se.
että jos heti alussa tuntuu ettei synkkaa, niin sen kertoo reilusti eikä vasta parin vuoden päästä?
Suhteet ovat alussa herkkiä kun toisesta vasta otetaan selvää, on tavallaan omaa "tyhmyyttä" jos heti alussa jo on koko sydämellä mukana.
Ja vaikka kuinka olisi chattailtu ja viestitelty, niin todelliset kemiat selvitetään vasta tapaamisvaiheessa, minkäs teet jos ei kolahda niin ei kolahda?
Olet sydämelläsi ajatteleva ihana mies ja kohtaat kyllä vielä sen unelmien tytön joka tuntee sinua kohtaan jotain enemmän, kunhan et ota tuollaista ennakkoasennetta ettet kehenkään luota enää.