Miten saisin muuttumaan tilanteen positiivisempaan suuntaan: Nyt mieheni kotiin tultuaan tuijottaa kaiket illat ja viikonloput televisiota. Ainoat keskustelut ovat vain kun hän pyytää minua tuomaan jotain jääkaapista tms. Hän ei osallistu mihinkään kotitöihin, ei ns. naisten eikä miestenkään. Ainoa mitä hän välillä tekee on ruoka, jos on nälkä enkä minä tee ruokaa. Silloinkin hän jättää useimmiten sotkut minun siivottavakseni. Ja koska meillä on koira, en mitään lasista/syötävää voi esille edes jättää, jos joku nyt sattuu ehdottamaan että jätä korjaamatta sotkut.
Vastuu kaikesta kotona on minulla: niin pihatöistä kuin sisätöistäkin, remonteista ja pikku korjauksista aina kotitöihin. Laskujen maksuun sentään osallistuu, mutta niissäkin vastuu on minulla, koska kaikki laskut hänen puhelinlaskujaan lukuunottamatta, tulevat minun nimelläni. Myös lainat ovat minun nimelläni, kuten koko omaisuuskin.
Mielestäni on omituista ettei hän tee mitään. Onneksi pystyn tekemään suurimman osan ns. miestenkin töistä ja ellen pysty niin olen pyytänyt aikuisia poikiani apuun.
Ja nyt totuuden nimissä täytyy kertoa että 2 vuotta sitten hän rakensi terassin kanssani ja viime kesänä kasasi kasvihuoneen kanssani, pohjatyöt tein itse ja tänä talvena on 2 kertaa osallistunut lumitöihin kanssani kun olen käskenyt.
Ahdistaa kun toinen ei osallistu ja tuntuu että olisi ihan sama vaikka olisin yksinkin, olisipahan vähemmän siivottavaakin.
Vastuu kaikesta kotona on minulla: niin pihatöistä kuin sisätöistäkin, remonteista ja pikku korjauksista aina kotitöihin. Laskujen maksuun sentään osallistuu, mutta niissäkin vastuu on minulla, koska kaikki laskut hänen puhelinlaskujaan lukuunottamatta, tulevat minun nimelläni. Myös lainat ovat minun nimelläni, kuten koko omaisuuskin.
Mielestäni on omituista ettei hän tee mitään. Onneksi pystyn tekemään suurimman osan ns. miestenkin töistä ja ellen pysty niin olen pyytänyt aikuisia poikiani apuun.
Ja nyt totuuden nimissä täytyy kertoa että 2 vuotta sitten hän rakensi terassin kanssani ja viime kesänä kasasi kasvihuoneen kanssani, pohjatyöt tein itse ja tänä talvena on 2 kertaa osallistunut lumitöihin kanssani kun olen käskenyt.
Ahdistaa kun toinen ei osallistu ja tuntuu että olisi ihan sama vaikka olisin yksinkin, olisipahan vähemmän siivottavaakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuulosta kuin olet VALINNUT tuon vetelyksen viimeaikoina.
Miksi?
Kaikki omaisuus on sun nimissä, kaikki laskut on sun nimissä, kenenkä pyynnöstä ja toiveesta?
Pojatkin ovat sinun, eivät siis yhteisiä.
Olette ilmeisesti uusiopari.
Taidat olla sellainen komentaja, että mies katsoo viisaimmaksi olla sivussa sinun omaisuuteesi liittyvistä töistä, koska eihän hän erossa mitään saa mukaansa, joutuu tyhjin käsin pois lähtemään sinun huushollista.
Omaisuus ja laskut ovat minun nimissäni koska miehelläni ei ole luottotietoja, ei siis kenenkään toiveesta.
Komentaja en ole, vaan teen itse työt ellei niitä tehdä. Ja mielestäni jos asutaan yhdessä niin molempien pitäisi osallistua töihin, riippumatta omistussuhteista.
Vaimoni ei valittanut kertaakaan!
Kului 12 vuotta siten, etten tehnyt kotona mitään. En todellakaan mitään.
Kerran kun pannuhuoneessa ilmeni hankaluutta niin vaimoni soitti paikalle sähkömiehen joka kuittasi kattilan lämpöreleen.
Ainakin kerran vaimoni pyysi naapurin ukon apuun poistamaan jäätynyttä auravallia.
Viikonloppuisin en viitsinyt edes pukeutua päivävaatteisiin.
Vähäinen omaisuutemme oli molempien nimissä.
Siis, joustoa, joustoa!
Uuno uuno on numero yksi uuno. Olen kattonut yhden elokuvan turhapuroa:)
Hei Yksinvastuussa
Aloitat kirjoituksesi kysymällä, miten saisit tilanteen muuttumaan. Tämä on mielestäni hyvä alku. Kuulostaa siltä, että muutos suhteessanne on tarpeen.
Jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Parisuhteessa joskus käy niin, että toinen luovuttaakin osan vastuustaan toisen kannettavaksi, mutta se ei onnistu, ellei vastapuoli lähdekin tähän mukaan. Vaikuttaa siltä, että vuosien saatossa suhteenne on muuttunut tasaväkisestä ja tasa-arvoisesta johonkin ihan muuhun. Hyvä juttu on, että tilanne on tavallaan kriisiytynyt ja mitta tullut täyteen, siten voitte alkaa myös toteuttaa muutosta. Mitä arvelette, hyötyisittekö ulkopuolisesta parisuhdeterapeutista? Voisitte siellä pohtia, miten haluatte muuttaa suhdettanne ja miten sitoudutte siihen. Vaikka muutos tuo hyvää, se yleensä tuo myös vastarintaa. Totuttua suuntaa voi olla vaikea kääntää ja vallinneita olosuhteita kritisoida ja kyseenalaista. Uuden edessä monia voi pelottaakin. Miltä tuntuisi sinusta, jos kumppani ykskaks olisikin täysillä mukana kaikessa? Osaisitko antaa hänelle aktiivisemman osan? Mitä siitä seuraisi.
Tätä voitte halutessanne pohtia parisuhdeterapeutin kanssa.
Uusia tuulia toivottaen
diakoni Meiju
Meillä oli täysin samanlainen tilanne sillä erolla, että puolisoni hankki paljon paremmin kuin minä. Laskut maksoimme tasan puoliksi. Liitto päätyi siihen, että puolisoni petti minua kolmisen vuotta kunnes asia tuli ilmi ja hän muutti kakkosen luo saman tein asumaan. Toki häntä uhkasin, että saa lähteä jos jatkaa suhdetta. Hän otti täysin kirjaimellisesti ja jätti minut yksin selviämään kaikesta. Älä anna tämän miehen tehdä itsellesi samaa. Monta kertaa olen pohtinut, oliso hän kunnioittanut minua enemmän, jos olisin pitänyt puoliani. Toisaalta hän ei suostunut koskaan keskustelemaan ongelmistamme. Hän saattoi sanoa, että keskustellaan myöhemmin tai sitten raivostui niin paljon, etten halunnut riidellä. Pettämisestä halusin riidellä, mutta hän toimi siinäkin luonteelleen ominaisesti, kuten kerroin. Kärkytyin ja häpesin asiaa todella paljon, mutta epäonnekseni taloudelliset esteet ja draumaattinen järkytys estivät tekemästä radikaaleja muutoksia. Jollain tapaa ehkä luonnevikaiseksi terapeuttini arveli häntä, mutta mitäpä sillä oli enää siinä vaiheessa väliä.
...siis tekemästä radikaaleja muutoksia heti. Ajan kanssa sitten kyllä, mutta meni pitkään ennen kuin siitä nousin. Mies ei siis jäänyt eroakaan järjestelemään. Saattoi olla, että hänellä oli täysi kalsoiselämä. Siksi kaikki keskustelut kanssani olisivat voineet paljastaa asioita. Yhä vieläkin on paljon asioita pimennossa ja vain arvailtavissa.
Oliko teillä "omat rahat"?
Epätasainen tulonjako ja laskut puoliksi? Onks järkee, järkee, järkee?
Minusta tuo asetelma kertoo paljon parisuhteen perusteista.
Ei se mistään parisuhteen perusteista kerro, vaan uskosta ja luottamuksesta toiseen. Alettiin seurustelemaan teineinä ja oltiin yli 25 vuotta yhdessä. Mies teki uraa ja minä panostin enemmän kotiin. Itse hankin ihan ok, eikä rahaa riitti hyvin normaaliin elämään. Sen neuvoisin, että kyllä ne menot pitää maksaa suhteessa, jottei harmita niin paljon jos tulee petetyksi.
Neuvo menojen maksamisesta suhteessa kertoo minulle juuri luottamuksen puutteesta!
Samoin varautuminen petetyksi tulemisen tunteeseen!
Niin tietenkin nykyisin. Jos kerran on tullut kusetetuksi elämän mittaisesti, niin ymmärrettävästi neuvon niin. Tässä tapauksessa puoliso oli mies, "josta kukaan ei olisi uskonut". Joidenkin ihmisten kanssa ei voi harrastaa tervettä itsekkyyttä tulematta jätetyksi. Valitse siitä sitten, jos rakastat toista.
Suhteessa maksaminen toimi vuosikaudet hyvin. 0-tulot. 0-osuus maksuissa!
Miksi olet ottanut hulttion ja laiskan miehen?
Minunko se pitäisi tulla sanomaan sun miehelle, että auta emäntääsi.
Sinä mahdollistat miehesi käytöksen omalla käytökselläsi.
Miksi et pyydä miestäsi auttamaan ruuan laitossa kun tulet kotiin?
Miksi et pyydä auttamaan siivouksessa, lumitöissä?
Oletko mykkä vai eikö hän tule pyynnöistä huolimatta?
Jos olet pyytänyt jeesaamaan, eikä mies tule, niin mitäpä jos sanoisit, että tämä parisuhde oli tässä, laitetaan eropaperit vetämään ja jaetaan omaisuus.
Aika myöhäisessä vaiheessa olet havahtunut tilanteeseenne. Miksi mies tekisi mitään kun sinä teet kaiken?
Meillä tilanne on se, että jos mies ei tee lumitöitä tai muita pihatöitä, niitä ei tee kukaan. Minulle riittää kodin siivous, vaatehuolto ja ruokapuolesta hoitaminen. Odotan, että mieheni tekee oma osuutensa ja jos ei tee, ne jää tekemättä, minä en niistä ole vastuussa.
Sinulla ei ole oikeutta käskyttää miestäsi, sillä jos niin teet, astut hänen yläpuolelleen kuten olisit hänen kasvattajansa, vanhempansa. Se kai ei ole edes teidän avioliittonne tarkoitus?