asumuserosta avioeroon

puoli vuotta keräsin voimiani että sain ääneen sanottua että haluan asumuseroon ja nähdä onko liitollamme vielä toivoa...
Nyt 2 kk myöhemmin huomaan olevani iloisempi, onnellisempi tyytyväisempi elämääni, jopa vaaka näyttää iloisempia lukemia..
Mutta täytyykö minun nyt uudestaan kerätä voimia vai miten saan sanottua tämä on näin parempi.
Olen mieheni kanssa tekemisissä ja ollaan muutama yö vietetty kahden mutta se kipinä ei enään syty.
2144
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Oletko harkinta-ajalla ja hait eroa käräjäoikeudesta puoli vuotta sitten, niin sitte vaan uudet allekirjoitukset ja ero on selvä.
Onko teillä lapsia ja onko lastensuojelussa tehty elarit ja tapaamiset selviksi.
Onko ositus jo tehty ,jollei niin sitte jakamaan omaisuus.

Äänestä

Itse kypsyttelin eroajatusta viitisen vuotta. Kasvettiin erilleen, työ ja vapaa-aika jaettiin tasan: miehellä vapaa-aika, mulla työ. Keskustelu ei tuottanut mitään tulosta. Aikani yritin mutta puhevälitkin olivat menneet. Vaikein asia oli tehdä eropäätös. Siinä vaiheessa mieli käy hirveetä vuoristorataa. Aikuiset lapset ja kaikki muutkin huomasivat että meidän välillä ei ole mitään mutta fiksuina eivät maininneet mitään. Jälkeenpäin puhuttiin asiasta.

Kun kerroin miehelle viime kesänä, että olen saanut asunnon, alkoi juttua tulla. Päätöstäni en perunut. Sain lempinimenkin, en viitti laittaa sitä tänne. Ei ollut kaunis nimi, ei. Välit kuitenkin sen verran parani, että pystytään puhumaan asioista.

Paljon tyytyväisempi olen ilman entistä avioliittoa. Kummasti aika täyttyy mielekkäästä tekemisestä; tutut piipahtaa, lapset tuon tuostakin, ulkoilusta koiran kanssa ja ihan omaa aikaa tehdä mitä huvittaa. Ei ole kireä ilmapiiri kotona. Pitäisi vielä se viimeinen tuomio odottaa. Se kaksi vuottahan on aikaa miettiä miten sen sanoo.

Ainoa mitä kadun on se, etten aiemmin tehnyt tätä päätöstä. Kliseeltä kuulostaa mutta allekirjotan sen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


alakuloinen72 kirjoitti:

puoli vuotta keräsin voimiani että sain ääneen sanottua että haluan asumuseroon ja nähdä onko liitollamme vielä toivoa...
Nyt 2 kk myöhemmin huomaan olevani iloisempi, onnellisempi tyytyväisempi elämääni, jopa vaaka näyttää iloisempia lukemia..
Mutta täytyykö minun nyt uudestaan kerätä voimia vai miten saan sanottua tämä on näin parempi.
Olen mieheni kanssa tekemisissä ja ollaan muutama yö vietetty kahden mutta se kipinä ei enään syty.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu