Mitä mieltä ollaan jos kumppanilla on seksitön suhde vastakkaiseen sukupuoleen mutta siihen sisältyy sitäkin enemmän henkilökohtaisia keskusteluja yms? Hyväksytäänkö sellainen enemmän kun seksisuhde?
Ns. henkinen uskottomuus
en-tykkäisi
19664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitä haittaa? Jostain syystä naiset avautuvat miehelleni intiimeistäkin asioista, joten ei sinänsä huoleta, kun kertoo niistä kuitenkin minulle. En oikeastaan ole yhtään kiinnostunut kuulemaan näitä juttuja, miten joku sheivaa alapäänsä uimahallissa, jonkun mies on aivan kauhea sovinistisika, jonkun toisen alkoholisti, jonkun mies kohtelee lapsiaan huonosti yms. Kohteliasuuttani häntä kuuntelen eli jos ne ovat asioita, joita haluaa kanssani jakaa, niin minulla on aikaa kuunnella. Useinhan siitä viriää keskustelu jostakin aiheesta ihan yleisestikin. Ei minusta parisuhteen kuulu olla sellainen vankila, jossa kaksi imumatoa vain on toisissaan kiinni kokoaikaisesti ja muuta ei sallita.
naisille on vaikeamapaa emotionaalinen kuin fyysinen petätäienn ja miehille taas toisinpäin
Riippuu vähän tapauksesta.. jos olisi niin ettei mies mulle koskaan avautuisi juuri mistään tai olisi valmis keskustelemaan ja jonkun toisen naisen kanssa se luonnistuisi, kyllä se varmasti tuntuisi jopa pahemmalta kuin fyysinen pettäminen. On se henkinen yhteys kuitenkin sen verran tärkeä. Muuten kyllä hyväksyn vastakkaisten sukupuolten väliset ystävyyssuhteet, itselläkin on monta hyvää miespuolista ystävää.
Miksi vertailla, mikä on hyväksytympää? Riippuu niin monesta tekijästä. Onko kumppani enemmän kuuntelijan roolissa vai jakaako myös omia asioitaan "vieraalle"? Keskusteleeko tärkeistä asioista, etenkin parisuhteeseensa liittyvistä, ensisijaisesti oman puolisonsa kanssa? Kuuluuko keskusteluun ystävän kanssa jotain seksuaalisia elementtejä? Riittääkö puolisolle aikaa? Pitääkö yhteydenpitoa salailla puolisolta? Käyttäytyisikö eri tavalla, jos puoliso olisi läsnä?
Jos rajaat jutustelun aiheita niin meillä olisi kyllä henkisesti sikin sokin kimppakivaa naisten ja miesten kesken työpaikalla.
No sitäpä juuri yritin selittää, ettei ole yksiselitteistä. En tietenkään levittele ystäväni juttuja puolisolleni, mutta en myöskään salaile yhteydenpitoa. Parisuhteen ongelmiin voi hakea näkökulmaa ystäviltä, mutta ennen kaikkea ongelmat pitää puida oman puolison kanssa. Syvälliset keskustelut ihmisen kanssa, johon olen ihastunut, jätän varmuuden vuoksi väliin.
Näin on, että ongelmista keskustellaan oman puolison kanssa.
Voihan niistä jutella vaikka terapeutin kanssa, jos tuntee, että niistä omista asioistaan ja tuntemuksistaan jutteleminen olisi hänelle hyväksi. Pitääkö ihan kaikkea kuitenkaan kertoa omalle puolisolleen? Miksi pitäisi kertoa?
En hyväksy enään aikaisemmin kyllä uskoin. Kunnes ilmi tuli että kaverin kanssa on seksi suhde. Aluksi kertoili että ovat puhtaasti kavereita. Nyt kaikki kaverit ovat siis yhteisiä ja yhdessä tapaillaan. Ikävä tosiasia mutta jotenkin piti asia hoitaa. Vaikka kuinka sielunkumppaneja olisivatkin niin seksiin se ei pitäisi mennä.
Riippuu siitä liittyykö kaveruussuhteeseen mitä tunteita ja sitähän ei voi tietää kuin osapuolet keskenään omat tunteensa. Tuskin todellisia tunteita kukaan kertoo jos taustalla on muuta enemmän kuin kaveruutta. Eli useasti kuitenkin naisen ja miehen välillä on jommalla kummalla tai molemmilla syvempiäkin tunteita toisiaan kohtaan. Ajan kanssa sen näkee tuleeko muuta aikaiseksi!
Naisellani tuollainen suhde oli ukko mieheen, ei ollut kuulemma seksiä, näin ainakin väitti mutta silti piti tapailua salassa multa. Kertoi jälkikäteen. Olin pettynyt mutta eipä siinä mitään voinut, lapsi pieni, velat, oma talo ja työ, ei olisi voinut kuvitellaakkaan eroa siinä tilantessa joten jatkettiin avoliittoa.
Voi noita ukkomiehiä! Näin se muuten on ettei kaveruutta ole ilman puolisoa vaan ne esitellään kun yhteistä liittoa rakennetaan. En minäkään hyväksyisi miehelleni sinkku naisia kaveriksi ja niitä pitäisi vielä salata minulta. Toki meillä muutama sinkku nainen on kaverina mutta tunnetaan hyvin toisemme ja yhdessä tapailemme. En minäkään omista yhtään sinkkumiestä kaverina. Mieheni tuntee kaikki kaverini samoin minä hänen. Mies kavereiden kanssa harrastetaan ja saunailtoja viettävät. Mutta naiskavereita tapaamme yhdessä. Enkä lainaa edes miestäni noille sinkulle. Vaikka nyt auto menisi rikki niin itse se on niitten korjattava ei ole mieheni sitä varten.
Kyllä niitä sinkkumiehiä naisen kaveriksi voi hyväksyä, tunteneet kuitenkin jo vuosia. Eihän sitä varten voi kaveruutta pyytää lopettamaan jos mies on sinkku. On mullakin yksi naispuolinen sinkku kaverina eikä puolisoni siitä kiukuttele.
Jos vaikka on useampia miespuolisia ystäviä, niin miksei se ystävä saisi olla varattu? Elämäntilanteet muuttuu kaikilla. Eihän niitä ystävyyksiä, jotka ovat olleet jo ennen nykyistä suhdetta, tarvitse irtisanoa. Edes silloinkaan, jos se nykyinen puoliso on niin heikolla itsetunnolla varustettu tai mustasukkainen, ettei sitä kestä.
Ja mustasukkainen hän on enimmäkseen siksi, että hänellä on huonoja kokemuksia aiemmista suhteistaan. Kasvamista siinä parisuhteessa tarvitaan myös siltä mustasukkaiselta osapuolelta. Ei ole oikein, että suhteessa toimitaan vain niinkuin hän sen parhaaksi näkee. Myös hänen pitää oppia luottamaan.
Olen nainen ja minulla on ollut näitä miesystäviä, joiden kanssa tulee kirjoiteltua ja soiteltua. Jokaikinen niistä on mennyt sextingiksi ja puhelinseksiksi ja aina on se vaimo haukuttu vähintään haluttomaksi pihtariksi. Ihan jokaikinen. Jokainen näistä olisi myös halunnut seksin merkeissä tavata.
Täällä joku kirjoitti miten hänen miehelleen naiset avautuvat. Ei se miehesi kuitenkaan sinulle ihan kaikesta avaudu, en minäkään omalleni: kerron ne mitkä ovat minulle suotuisia, kiimaiset seksisessiot jätän tarinoiden ulkopuolelle. Näitä asioita mietittyäni ja koettuani olen miettinyt, että naisen ja miehen välinen ystvyys-suhde on varmasti äärimmäisen harvinainen tai toinen osapuolista ....erittäin vähän seksikäs/seksuaalinen.
Mistä voit tietää taas vain oman pienen kokemuksesi perusteella, että kaikki ovat samnlaisia kuin sinä itse?
Aika harvoin se osapuoli, joka haluaisi seksiä, on nainen. Useimmiten se on mies. Voi tietysti olla mahdollista, että mies ei halua seksiä, mutta sellainen mies ei yleensä halua olla edes ystävä. Miehet ajattelevat niin sovinistisesti, että nainen on tarkoitettu lähinnä yhteen tiettyyn tarkoitukseen. Ei heille tule mieleenkään, että naisen kanssa voisi käydä henkeviä keskusteluja, ellei sitten siinä tarkoituksessa, että jotain muutakin tapahtuu.
Poikkeuksia on, mutta näin se usein menee. Varsinkin jos mies ei ole kovin älykäs.
niin, mitä nyt kokemuksenrintaääni sanoo. kaikk miespuoliset ystävyydet jotka alkaa, on jossain vaiheessa seksiä vongattu. miesystäväni- ja rakastajani ystävystyi naisen kanssa joka johtikin seksiin ja tietysti miehen aloitteesta ! että näin se menee.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, varsinkin jos tietää että henkilö saman kokenut. Joistain asioista olisi helpompi avautua vieraalle kuin tutulle.
Entä jos aikaa alkaa mennä yhä enempi ja enempi viestitellessä, jutut käy liikaa yksiin ja ihastuukin? Vai voiko nettiystävyys johtaa ihastumiseen? Onko kellään kokemusta?Tai sattunut häiriköitä tai pervoja kohdalle..?