Minä olin koulukiusattu, koska olin lyhyt ja heiveröinen,maina luokan pienin poika. Tämä kiusaaminen jätti jäljet itsetuntooni ja teki minusta aran. Asiaa ei helpottanut teini-iässä ja sen jälkeen se että tytöt eivät osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan vaikka joskus rohkenin tyttöjä ystävällisesti lähestyä.
Näiden kokemusten myötä katsoin, että paras olla ihan yksin. Silloin ei tarvitse kuulla ikäviä kommentteja ja oma seura on paras seura, ei ole suomalaisista minulle ystäviksi tai tyttöystäviksi. Minulla einole yhtään kaveria eikä naisiin minkäänlaista kosketusta. Elän täysin omassa maailmassani. Työpaika sentään on ja talous kunnossa, mutta joskus yksinäisyys painaa päälle. Näillä mennään loppuun asti tämä elämä.
Näiden kokemusten myötä katsoin, että paras olla ihan yksin. Silloin ei tarvitse kuulla ikäviä kommentteja ja oma seura on paras seura, ei ole suomalaisista minulle ystäviksi tai tyttöystäviksi. Minulla einole yhtään kaveria eikä naisiin minkäänlaista kosketusta. Elän täysin omassa maailmassani. Työpaika sentään on ja talous kunnossa, mutta joskus yksinäisyys painaa päälle. Näillä mennään loppuun asti tämä elämä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, ala-asteella 3 ekaa vuotta. Lopputulos, kiusaajalla oli oman elämänsä kontrolli hukassa ja lapset jotka teki työtä käskettyä kiusaajan siunauksella oli lapsia, joilla ei ollut järkeä päässä. Eikä käsitystä mitä kiusaamisesta voi seurata kiusatulle ja itsellekin. Joten asia paketissa. Mä en voi asiaa historiasta poistaa, vaikka olis ollut kivempaa sekin aika elää ilman stressiä ja pelkoa. Mutta nyt pitää keskittyä eteenpäin menoon.
Tyhmiä ihmisiä ei voi auttaa eikä muuttaa, niiden pitää itse tajuta kasvaa ulos. Voi vaan auttaa itseään ja koittaa löytää kiintopiste ja antaa syy elämästä nauttimiselle.
Kyllä kiusattiin, ei oikeastaan vielä ala-asteella mitä nyt jotain pientä nälvimistä ja "syrjintää" tyyliin "Noi joutuu olemaan ton parina tunnilla, voi parkoja!"
Mutta vasta yläasteella sitten oikeasti kiusattiinkin varsin raa'asti kaikki ne 3 vuotta. Muistaakseni seiskalla kyse oli vielä vasta pienemmästä nälvimisestä, mutta 8. ja 9. luokilla minusta oli tullut jo se kaikkien päivittäin henkisesti kiusaama ja haukkuma tyyppi. Yleensä siis tosiaan henkistä se kiusaaminen, mutta kerran mut pakotettiin myös ottamaan suuhun kemian tunnilla käytetyn tuubin korkki ja kerran tultiin joukolla repimään koulun kioskilta ostamastani karkkipussista suurinosa karkeista. Kerran myös varastettiin rahat.
Yhdelle pojalle samaisella yläasteella oli tehty jopa niin ikävästi, että sen takki oli heitetty vessanpönttöön ja sen päälle oli kustu. Lisäksi sillä yläasteella oli rikottu käytävätilojen välisen oven lasit. Pari vuotta sitten tapasin nettideittien kautta yhden miehen joka oli seurustellut samalta paikkakunnalta kuin minä kotoisin olleen tytön kanssa useita vuosia, ja sekin sanoi että kuulemma kyseinen yläaste oli ihan hullu.