Kerronpa tässä nuorille opiskelijoille oman varoittavan tarinani. Olen koulutukseltani biokemisti. Perustutkinnon suorittaminen oli mukavaa aikaa ja kaikki sujui mallikkaasti. Sitten koitti kuitenkin jatkotutkinnon suorittamisen aika. Se olikin täynnä ongelmia ja kerron nyt niistä vaiheittain.
1) Minulle maksettiin tutkimusapulaisen palkkaa, vaikka olin jo valmistunut maisteriksi. Määräyskirja tehtiin puoleksi vuodeksi juuri ennen valmistumista. Määräyskirjat kesti 1-2 kk, joskus jopa puoli vuotta... etukäteen ei koskaan tiennyt tuleeko jatkoa ja useimmiten palkka oli verotonta apurahaa. Palkanmaksu usein viivästyi, joka vaikeutti omien laskujen maksua. En silloin ymmärtänyt kuinka likaista peliä palkkauksista, assistentuureista ja määräyskirjoista käytiin työntekijöiden kesken. Työhön oli vaikea sitoutua. Rahaa kalliiseen tutkimustyöhön ei ollut eikä mitään oikein voinut tehdä. Työryhmä ja ohjaaja, joka oli samalla laitoksen johtaja, oli kuitenkin mukavia ja ilmapiiri ok.
2) Sitten aloitin varsinaisen väitöskirjaprojektini ja työn ohjaaja vaihtui. Ohjaajaksi tuli mies, jonka aluksi havaitsin epämiellyttäväksi ja joka myöhemmin osoittautui todelliseksi narsistiksi ja luonnehäiriöiseksi ihmiseksi. Tilanne paheni mitä kauemmin tunsin hänet.
3) Ohjaajan ja entisen ohjaajani välit oli huonot ja minusta tuli sijaiskärsijä. Se näkyi mm. palkanmaksussa. Eräässä vaiheessa määräyskirja aloitettiin 11. päivä tammikuuta ja olin käytännössä ilman työtä 10 päivää. Sain kahden kuukauden määräyskirjan ja sitten kyllästyin ja häivyin. Jäin työttömäksi. Tästä viimeisestä määräyskirjasta johtuen en saanut Kelan korkotukea, koska minulla oli tuloja vielä maaliskuussa kokonaiset 10 päivää. Siitä syystä en kyennyt maksamaan opintolainaani ja valtio joutui lunastamaan sen. Nyt lyhentelen lainaa Kelan välityksellä, joka tulee huomattavan kalliiksi. Kaikki vain tuon epätyypillisen työjakson takia. Mutta nyt minulla oli ainakin säännölliset tulot eli työttömyyskorvaus. Tunsin itseni enemmän ihmiseksi kuin työssä ollessani.
4) Olin 9 kk työttömänä kun tämä samainen ohjaaja oli saanut rahoitusta ja esitti minulle 3 vuoden työtarjouksen eri laitoksella, johon hän oli perustamassa omaa tutkimusryhmäänsä. Pitkään harkittuani päätin ottaa työn vastaan, vaikka vahvasti epäröin. Tein siis elämäni suurimman erehdyksen ja otin työn vastaan. Raha ratkaisi.
Heti alusta asti kaikki lähti menemään pieleen. Ohjaaja ei arvostanut työtäni ja hän harjoitti seksuaalista häirintää. Hän siirsi omaa epävarmuuttaan uudessa esimiestehtävässään minuun. Olin työryhmän ainoa jäsen siinä vaiheessa. Työ oli yhtä helvettiä. Yritin keskustella ohjaajani kanssa asiasta, mutta hän ei muuttanut tapojaan. Kerroin, että vien asiaa eteenpäin jos häirintä ei lopu. En tiennyt mihin ottaisin yhteyttä ja yritin selvittää asiaa. Kestin häirintää vuoden kunnes lopulta uskaltauduin ilmoittamaan asiasta laitoksen johtajalle. Laitoksen johtaja otti asian niin kuin pitikin ja keskusteli ohjaajani kanssa. Arvelin, että ei se ohjaajani kohdalla tähän jää ja olin oikeassa. Seksuaalinen häirintä loppui, mutta muunlainen työpaikkakiusaaminen alkoi. Häntä selvästikin raivostutti, että olin lopulta ottanut yhteyttä johtoon, vaikka olin varoittanut etukäteen ja vaikka hän oli itse siihen syyllinen. Hän sanoikin minulle, että ”kyllä hän jotain keksii” ja niin myöskin kävi.
Ohjaaja palkkasi lisää työntekijöitä. Eräs niistä oli nainen ja ohjaaja alkoi esiintymään ystävällisesti hänelle ja muille naisille, jotta hän voisi osoittaa, että seksuaalinen häirintä oli minun keksintöäni ja että olen vain yliherkkä. Ohjaajani teetti minun töitäni muilla eikä informoinut minua tuloksista. Hän mitätöi ja epäili saamiani tuloksia ja korosti omiaan täydellisen oikeina. Hän vaati minulta asioita, joita ei itsekään tehnyt tai ei kyennyt tekemään. Hän yritti sulkea minut pois työryhmästä ja eristi minua myös muusta työyhteisöstä. Hän kertoili minusta vääristeltyjä totuuksia laitoksen johdolle ja työryhmän muille työntekijöille ja yritti saada minut huonoon valoon. Mikään mitä minä tein töissäni ei hänen mielestään ollut hyvää ja hän hymähteli tuloksilleni ja mielipiteilleni. En halunnut keskustella hänen kanssaan enää lopulta ollenkaan, mutta puhuminen oli tietenkin välttämätöntä. Tutkijan työssä keskustelua olisi pitänyt olla paljon enemmän, mutta sitä ei voinut tehdä. En halunnut jäädä iltapäivällä töihin, koska silloin hän tuli aina ”juttelemaan”. Aloin välttämään iltapäivällä töihin jääntiä, joka tietysti huononsi minua työntekijänä muiden silmissä. Sen seurauksena ohjaaja alkoi puhumaan äänekkäästi siitä, että töissä pitäisi olla myöhempään. Niinä aikoina kun ohjaaja ei ollut työpaikalla, sain parhaimmat työtulokseni ja viihdyin työssä, pystyin keskittymään siihen.
Jouduin myös välttämään tiettyjä opetustyötehtäviä, koska en halunnut olla samassa työryhmässä ohjaajani kanssa. Tesin että ohjaaja tekisi työni siinäkin mahdottomaksi. En halunnut että minua lyödään alas joka sektorilla. Tämä edelleen huononsi minua johdon silmissä, jotka eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää syytä siihen, että en ota opetustehtäviä vastaan. Lisäksi, jäin vaille hyödyllistä työkokemusta.
Niin uskomattomalta kun se tässä vaiheessa tuntuukin niin minua myös uhkailtiin. Ohjaaja sanoi käyneensä siellä missä minä asun. Sairaalloisella tavalla hän myös melkein joka päivä kysyi, että teenkö minä väitöskirjan vai en.
Kaikesta kiusaamisesta ja häirinnästä johtuen minulle tuli unihäiriöitä, sydänoireita, päänsärkyä ja ahdistusta ym. terveysongelmia. Sen seurauksena työtehoni huononi. Ohjaaja alkoi syyttämään minua laiskuudesta. En jaksanut keskittyä lukemiseen, joka on oleellinen osa tutkijan työtä. En saanut kirjoittaa tieteellisiä artikkeleitani itse tai jos sainkin se ei koskaan ollut ohjaajani mielestä hyvää tekstiä. Kritiikki oli päätöntä, johon ei saanut mitään otetta. Siinä ei kerrottu mihin minun tulisi kiinnittää huomiota korjauksissani. Kritiikki ei ollut rakentavaa eikä opettavaista, koska se ei ollut ohjaajani tarkoitus alunperinkään. Rakentavan kritiikin olisin ymmärtänyt. Hänen tarkoituksena oli vain osoittaa, että en hallitse mitään tehtäviä. Muiden läsnäollessa hän teeskenteli kannustavansa tai olevansa ystävällinen. Kaksinaamaisuuden hän hallitsi erittäin hyvin. Päällisin puolin kaikki näytti varmasti olevan hyvin, mutta laitoksen johto ei koskaan tajunnut minkälaisessa helvetissä olin.
Ihmeellinen on ihmisen kyky peitellä omaa pahaa oloaan ja niin minäkin tein. Olen perusluonteeltani positiivinen ja yritin selviytyä. Iltaisin kuitenkin mietin ja kelasin päivän aikana tapahtuneita asioita. Psyyken puolustuskeinot oli käymässä vähiin. Kerroin laitoksen johdolle sähköpostitse kiusaamisesta. Laitoksen johto oli kyvytön näkemään asiaa tai hoitamaan sitä. Siinä mielessä he ovat myös syyllisiä. Ymmärrän kuitenkin nyt jälkeenpäin tehtävän mahdottomuuden johdon kannalta, koska ohjaajani oli niin taitava kaksinaamaisuudessaan. Olin kierteessä ja minusta käytännössä tulikin huono työntekijä, mutta yritin silti parhaani ja sen minkä jaksoin. Myös muut työntekijät kärsivät jossain määrin ohjaajan toimenpiteistä. Ohjaajan reaktio oli se, että hän sanoi saavansa aina huonoimmat työntekijät. Hänelle ei kai missään vaiheessa tullut mieleen, että hän ei saanut ihmisistä hyviä ominaisuuksia irti. Hän haki ihmisistä negatiivisia ominaisuuksia ja kiinnitti huomiota vain virheisiin.
Viimeinen niitti oli kun hyväksytin opintosuunnitelmani laitoksen johdolla ja suoritin kurssit, jotka sovittiin. Kurssien suorittamisen jälkeen laitoksen johto kuitenkin päätti, että yksi kursseista ei sovellu FT-tutkintoon. Tämä oli silkkaa auktoriteetin väärinkäyttöä ja tuntui todella lapselliselta tässä vaiheessa aikuiskoulutusta. En tiedä kuka asian takana loppujen lopuksi oli, mutta epäilen ohjaajani puhuneen jotain opintoasioista vastaavalle. Hän onnistui manipuloimaan kaikkia uskomaan, että minä olin jotenkin toiminut valheellisesti ja väärin.
Ihmettelin miksi laitoksen johto hyökkäsi pariin otteeseen minun ja myöskin työtoverini kimppuun. Ymmärrän nyt, että ohjaajan myyräntyö täytyi vaikuttaa asiaan. Tajusin myös jälkeenpäin, että tätä myyräntyötä hän oli tehnyt jo aikaisemmassa työpaikassani. Tajusin, että ohjaaja oli vääristellyt paitsi minun sanomisia niin myös muiden/johdon sanomia asioita minusta pilatakseen ihmissuhteitani. Jälkeenpäin olen myös ihmetellyt laitoksen johdon naiviutta ko. henkilön suhteen. Tässä vaiheessa otin myös yhteyttä tiedekunnan dekaaniin, joka oli ensimmäinen ihminen joka kysyi, että miten sinä voit, miten sinä jaksat ? Harkitsin useassa vaiheessa tekeväni rikosilmoituksen, mutta tiesin että se on pitkä tie eikä välttämättä johda oikeuden toteutumiseen. Siinä vaiheessa työpaikkakiusaamista ei oltu edes kriminalisoitu. Oma puolustautumiskykyni ei enää kuitenkaan riittänyt ja olisin tarvinnut ulkopuolista apua. Jokainen keskustelu ohjaajani kanssa aiheutti minulle unihäiriöitä ja päänsärkyä.
5) Sitten 3 vuoden työjakso päättyi ja olin onnellinen. Pääsin vihdoinkin pois. Laitoksen johtaja tarjosi lyhyttä työjaksoa, jossa olisin suorittanut väitökseni loppuun. Hän olisi tarjonnut kahden kuukauden työjaksoa ja sitten olisi seurattu miten työ etenee ja lisätty kuukausia jos tarvetta on. Hän siis epäili, etten saa mitään aikaiseksi. En halunnut suorittaa opinnäytetyötäni sellaisen kontrollin alla eikä laitoksen johtaja ollut ymmärtänyt alkuunkaan sitä, että en halua olla ohjaajani kanssa enää missään tekemisissä. Jäin siis työttömäksi. Pyysin työtodistusta sekä ohjaajaltani että laitoksen johtajalta ja saamani työtodistukset olivat tahallisen asenteellisia ja huonosti laadittuja. Ohjaajani toimien takia olin riitaantunut siten myös laitoksen johdon kanssa.
Oltuani työttömänä muutaman kuukauden päätin aloittaa väitöskirjan kirjoittamisen. Innostuin työstäni ja kirjoittamisesta. Olin nukkunut hyvin, terveysongelmat alkoivat helpottaa ja pystyin keskittymään työhöni. En ollut missään yhteydessä ohjaajaani, koska en halunnut masentua hänen kommenteistaan. En lähettänyt kirjoitustyötäni hänelle ennen kuin sitten kuin koin työn olevan viimeistelyä vaille valmis.
Yritin hakea itselleni apurahoja, jotta saisin tehtyä loput opinnot ja jotta saisin rahaa mahdollista karonkkaa varten. En saanut apurahaa. En ollut saanut kertaakaan koko tutkimustyöni aikana apurahaa. Minulta puuttui tukijat. Ohjaajani ei tukenut minua apurahan haussa. Yli vuosi sen jälkeen kun olin lähtenyt työpaikalta laitoksen johtaja kertoi, että laitos jakaa apurahoja, jota voin hakea. Vuosi oli kulunut myöskin siitä kun olin kirjoittanut väitöskirjan eli aikaa taas tuhraantui. Sain apurahan sitten kolmeksi kuukaudeksi, jona aikana sain suoritettua minulta vaaditun ylimääräisen tentin, joka oli kehitelty minua varten ja jonka hampaita kiristellen suoritin.
Viesti oli mennyt vihdoinkin laitoksen johdolle perille ja sain tehdä työtä kotona. Muutoinkin koin että laitoksen johto tuki minua loppuvaiheissa ja osittain ymmärsi asioiden oikean laidan. Lähetin väitöskirjatyön ennakkotarkastajille. Sain hyvää palautetta kirjoittamisestani, jota en ollut koskaan ohjaajaltani saanut. Ohjaajani ei tietenkään ollut antanut minulle edes mahdollisuutta näyttää taitojani.
Itse väitöstilaisuuden jälkeenkin ohjaajani näytti oman luonteensa ja kaksinaamaisuutensa. Kun vastaväittäjä ja laitoksen johtaja käveli käytävällä ohi, ohjaajani sanoi minulle: ”olet tervetullut vierailemaan tänne myöhemminkin”. Kun ketään ei näkynyt hän sanoi: ”oletkohan sinä niin hyvä” tarkoittaen sitä hyvää palautetta mitä olin väitöskirjastani saanut.
Laitoksen johtaja sanoi väitöstilaisuudessa, että ohjaaja ei ole saanut kaikkea sitä potentiaalia irti mitä minussa on. Se oli todella lievä ilmaisu siitä mitä oli tapahtunut näiden vuosien aikana, jolloin minun ammatillinen itsetuntoni oli muserrettu kokonaan.
Mikä on sitten tämän tarinan tarkoitus ? Tarkoitus on osoittaa minkälaisia ongelmia voit kohdata ja antaa muutama käytännön neuvo.
Jos menet luonnontieteellisen tiedekunnan puolelle jatko-opiskelijaksi valitse niin suvereeni johtaja, että hän voi surutta tukea alaisiaan urallaan. Kiinnitä huomiota siihen kuinka katkera ohjaaja on omalle menneisyydelleen työelämässä ja valitse mieluummin kokenut johtaja, jolla on hyvä maine. Kiusaaminen voi tuntua aluksi vähäiseltä ongelmalta, mutta kun se jatkuu vuosia niin kenenkään puolustautumiskyky ei enää riitä ja vahvinkin murtuu - varsinkin jos kiusaaja on esimies.
Jos huomaat jonkin epämiellyttävän piirteen ohjaajassa alkuvaiheessa niin voin kertoa, että tilanne vain pahenee ajan myötä. Kun väitöskirjatyö lähenee loppuaan, olet kiikissä etkä pääse pois ennen kuin työ on ohi. Sitä tilannetta tällaiset höykyttäjäohjaajat käyttävät hyväksi.
Jos teet muutoksia opintosuunnitelmaan matkan varrella niin pyydä allekirjoitus opintoasioista vastaavalta. Silloin sinulla on todiste siitä, että uusikin opintosuunnitelma on hyväksytty.
Jos satut olemaan nainen ja ulkonäkösi on ns. kohdallaan, valitse mieluummin naisjohtaja sillä tiedeyhteisö on sovinistinen. Miesten surkein ja alhaisin vallankäyttökeino on seksuaalinen häirintä. Sitä esiintyy kaikissa työyhteisöissä ja huonolla tuurilla juuri sinä kohtaat sitä.
Toisaalta, mieti tarkkaan kannattaako tehdä FT-tutkintoa. Opetusministeriö haluaa, että suomalaiset kouluttautuu, mutta kannattaa miettiä mitä se koulutus sinulle antaa ja onko se tie mitä haluat kulkea. Yksityispuolella on tällä hetkellä vähän työpaikkoja tarjolla ja sinnekin suurin osa menee suhteiden kautta. Yliopisto on siten monelle ainoa vaihtoehto.
Kannattaa varmistaa jatkotyöpaikan saanti ennen väitöstä ja valmistumista sillä yliopisto ei ole kiinnostunut kohtalostasi sen jälkeen. Usein tutkija joutuu jättämään opiskelupaikkakuntansa ja menemään töihin muualle Suomeen tai jopa ulkomaille. Eihän siinä mitään jos se on mitä haluat tehdä, mutta kaikilla ei ole siihen mielenkiintoa eikä mahdollisuutta perheen tms. vuoksi.
FT:nä olet ylikouluttautunut tiettyihin tehtäviin. Harkitse siis tarkkaan jo maisterivaiheessa mitä haluat oikeasti tehdä. Niin helposti sinut vain johdatellaan jatkotutkintoa tekemään ja niin helposti siihen menet, koska muuta työtä ei ole tarjolla.
Mikään ei ole niin tärkeää tässä elämässä kuin oma terveytesi ja ihmissuhteesi. Mikään FT-tutkinto ei ole niin tärkeä, että menetät oman ammatillisen itseluottamuksesi ja terveytesi. Tämä kohtalo minkä koin voi tapahtua kenelle hyvänsä jos ei ole tarkkana itsensä suhteen tai jos tekee vääriä valintoja. Minun olisi pitänyt erota heti tehtävästäni, vaikka olisinkin joutunut työttömyyspäivärahakarenssiin. Ajattelin liikaa rahaa terveyteni kustannuksella.
Tiedän, että tuttuni ja työtoverini tunnistavat minut tästä jutusta, mutta jos yksikin tutkija välttää tämän tarinan seurauksena minun kohtaloni ja oppii vaatimaan oikeuksiaan, olen tyytyväinen ja iloinen. Toisaalta, minulla ei ole tässä vaiheessa mitään menetettävää.
Kiusaaminen on vaikea asia korjata - varsinkin yliopistossa. Jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi, ei ole paikkaa mihin valittaa. Varsinkin jos esimies on kiusaaja niin ainoa keino on yrittää puhua ylemmälle johtajalle. Jos hän ei toimi oikein niin viimeiseksi mahdollisuudeksi jää tehdä rikosilmoitus tai nostaa oikeusjuttu. Jos sinulla ei ole siihen rahkeita niin parempi on pitää suu kiinni ja lähteä kokonaan pois sillä työsuojelu on Suomessa vielä lapsen kengissä. Vaikka tiedät olevasi oikeassa, sinulla täytyy olla vankat todisteet kiusaamisesta ja sitä harvoin kenelläkään on. Asioita on vaikea edes pukea sanoiksi. Oman psyykesi kannalta on parempi lähteä pois ja hakeutua muualle vähin äänin. Sen opin, mutta liian myöhään. Pelätä ei kuitenkaan kannata sillä luonnontieteellisen puolellakin on paljon hyviä ohjaajia ja sellaisia jotka huolehtivat työntekijöidensä yleisestä hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Minulla on ollut huono tuuri enkä ole uskaltanut tehdä radikaaleja ratkaisuja tarpeeksi ajoissa.
Tällä hetkellä olen edelleen työtön. Asiat on jälkikäteen tuntuneet todella pahoilta enkä ole vieläkään selviytynyt henkisesti. Vihan määrää ohjaajaa kohtaan on vaikeaa mitata. Pelkään työnhakua, koska pelkään joutuvani samanlaiseen tilanteeseen uudelleen. Minulla ei ole tukijoita ja henkilöitä, jotka minua suosittelisivat. Hakisin ammattiapua jos minulla olisi siihen varaa.
En tiedä mitä teen tai tulen tekemään, mutta onneksi minulla on tukiverkosto kotipuolessa ja olen ikuinen optimisti. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa ja uskon selviytyväni. Täytyy aina muistaa, että elämässä on muutakin kuin työ. Oma selviytymiskeinoni on myös se, että muistelen kesätyöpaikkoja ja paikkaa missä tein gradutyöni. Niissä paikoissa oli mukavia, normaaleja ihmisiä ja sieltä muistelen onnistumisen kokemuksiani. Näistä ikävistä muistoista kuitenkaan en pääse ennen kuin löydän uuden työpaikan ja saan uuden mahdollisuuden. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että suoritin FT-tutkinnon näissä olosuhteissa ja vieläpä menestyksellisesti. Sitä en vain tiedä mitä hyötyä tästä koulutuksesta minulle oli. Toistaiseksi ei ainakaan mitään ja jättäisin työn tekemättä jos nyt saisin mahdollisuuden valita tai tekisin sen ainakin toisessa paikassa. Tutkijan työ on kuitenkin mukavaa ja mielenkiintoista. Harmittaa jos siitä joudun nyt luopumaan.
1) Minulle maksettiin tutkimusapulaisen palkkaa, vaikka olin jo valmistunut maisteriksi. Määräyskirja tehtiin puoleksi vuodeksi juuri ennen valmistumista. Määräyskirjat kesti 1-2 kk, joskus jopa puoli vuotta... etukäteen ei koskaan tiennyt tuleeko jatkoa ja useimmiten palkka oli verotonta apurahaa. Palkanmaksu usein viivästyi, joka vaikeutti omien laskujen maksua. En silloin ymmärtänyt kuinka likaista peliä palkkauksista, assistentuureista ja määräyskirjoista käytiin työntekijöiden kesken. Työhön oli vaikea sitoutua. Rahaa kalliiseen tutkimustyöhön ei ollut eikä mitään oikein voinut tehdä. Työryhmä ja ohjaaja, joka oli samalla laitoksen johtaja, oli kuitenkin mukavia ja ilmapiiri ok.
2) Sitten aloitin varsinaisen väitöskirjaprojektini ja työn ohjaaja vaihtui. Ohjaajaksi tuli mies, jonka aluksi havaitsin epämiellyttäväksi ja joka myöhemmin osoittautui todelliseksi narsistiksi ja luonnehäiriöiseksi ihmiseksi. Tilanne paheni mitä kauemmin tunsin hänet.
3) Ohjaajan ja entisen ohjaajani välit oli huonot ja minusta tuli sijaiskärsijä. Se näkyi mm. palkanmaksussa. Eräässä vaiheessa määräyskirja aloitettiin 11. päivä tammikuuta ja olin käytännössä ilman työtä 10 päivää. Sain kahden kuukauden määräyskirjan ja sitten kyllästyin ja häivyin. Jäin työttömäksi. Tästä viimeisestä määräyskirjasta johtuen en saanut Kelan korkotukea, koska minulla oli tuloja vielä maaliskuussa kokonaiset 10 päivää. Siitä syystä en kyennyt maksamaan opintolainaani ja valtio joutui lunastamaan sen. Nyt lyhentelen lainaa Kelan välityksellä, joka tulee huomattavan kalliiksi. Kaikki vain tuon epätyypillisen työjakson takia. Mutta nyt minulla oli ainakin säännölliset tulot eli työttömyyskorvaus. Tunsin itseni enemmän ihmiseksi kuin työssä ollessani.
4) Olin 9 kk työttömänä kun tämä samainen ohjaaja oli saanut rahoitusta ja esitti minulle 3 vuoden työtarjouksen eri laitoksella, johon hän oli perustamassa omaa tutkimusryhmäänsä. Pitkään harkittuani päätin ottaa työn vastaan, vaikka vahvasti epäröin. Tein siis elämäni suurimman erehdyksen ja otin työn vastaan. Raha ratkaisi.
Heti alusta asti kaikki lähti menemään pieleen. Ohjaaja ei arvostanut työtäni ja hän harjoitti seksuaalista häirintää. Hän siirsi omaa epävarmuuttaan uudessa esimiestehtävässään minuun. Olin työryhmän ainoa jäsen siinä vaiheessa. Työ oli yhtä helvettiä. Yritin keskustella ohjaajani kanssa asiasta, mutta hän ei muuttanut tapojaan. Kerroin, että vien asiaa eteenpäin jos häirintä ei lopu. En tiennyt mihin ottaisin yhteyttä ja yritin selvittää asiaa. Kestin häirintää vuoden kunnes lopulta uskaltauduin ilmoittamaan asiasta laitoksen johtajalle. Laitoksen johtaja otti asian niin kuin pitikin ja keskusteli ohjaajani kanssa. Arvelin, että ei se ohjaajani kohdalla tähän jää ja olin oikeassa. Seksuaalinen häirintä loppui, mutta muunlainen työpaikkakiusaaminen alkoi. Häntä selvästikin raivostutti, että olin lopulta ottanut yhteyttä johtoon, vaikka olin varoittanut etukäteen ja vaikka hän oli itse siihen syyllinen. Hän sanoikin minulle, että ”kyllä hän jotain keksii” ja niin myöskin kävi.
Ohjaaja palkkasi lisää työntekijöitä. Eräs niistä oli nainen ja ohjaaja alkoi esiintymään ystävällisesti hänelle ja muille naisille, jotta hän voisi osoittaa, että seksuaalinen häirintä oli minun keksintöäni ja että olen vain yliherkkä. Ohjaajani teetti minun töitäni muilla eikä informoinut minua tuloksista. Hän mitätöi ja epäili saamiani tuloksia ja korosti omiaan täydellisen oikeina. Hän vaati minulta asioita, joita ei itsekään tehnyt tai ei kyennyt tekemään. Hän yritti sulkea minut pois työryhmästä ja eristi minua myös muusta työyhteisöstä. Hän kertoili minusta vääristeltyjä totuuksia laitoksen johdolle ja työryhmän muille työntekijöille ja yritti saada minut huonoon valoon. Mikään mitä minä tein töissäni ei hänen mielestään ollut hyvää ja hän hymähteli tuloksilleni ja mielipiteilleni. En halunnut keskustella hänen kanssaan enää lopulta ollenkaan, mutta puhuminen oli tietenkin välttämätöntä. Tutkijan työssä keskustelua olisi pitänyt olla paljon enemmän, mutta sitä ei voinut tehdä. En halunnut jäädä iltapäivällä töihin, koska silloin hän tuli aina ”juttelemaan”. Aloin välttämään iltapäivällä töihin jääntiä, joka tietysti huononsi minua työntekijänä muiden silmissä. Sen seurauksena ohjaaja alkoi puhumaan äänekkäästi siitä, että töissä pitäisi olla myöhempään. Niinä aikoina kun ohjaaja ei ollut työpaikalla, sain parhaimmat työtulokseni ja viihdyin työssä, pystyin keskittymään siihen.
Jouduin myös välttämään tiettyjä opetustyötehtäviä, koska en halunnut olla samassa työryhmässä ohjaajani kanssa. Tesin että ohjaaja tekisi työni siinäkin mahdottomaksi. En halunnut että minua lyödään alas joka sektorilla. Tämä edelleen huononsi minua johdon silmissä, jotka eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää syytä siihen, että en ota opetustehtäviä vastaan. Lisäksi, jäin vaille hyödyllistä työkokemusta.
Niin uskomattomalta kun se tässä vaiheessa tuntuukin niin minua myös uhkailtiin. Ohjaaja sanoi käyneensä siellä missä minä asun. Sairaalloisella tavalla hän myös melkein joka päivä kysyi, että teenkö minä väitöskirjan vai en.
Kaikesta kiusaamisesta ja häirinnästä johtuen minulle tuli unihäiriöitä, sydänoireita, päänsärkyä ja ahdistusta ym. terveysongelmia. Sen seurauksena työtehoni huononi. Ohjaaja alkoi syyttämään minua laiskuudesta. En jaksanut keskittyä lukemiseen, joka on oleellinen osa tutkijan työtä. En saanut kirjoittaa tieteellisiä artikkeleitani itse tai jos sainkin se ei koskaan ollut ohjaajani mielestä hyvää tekstiä. Kritiikki oli päätöntä, johon ei saanut mitään otetta. Siinä ei kerrottu mihin minun tulisi kiinnittää huomiota korjauksissani. Kritiikki ei ollut rakentavaa eikä opettavaista, koska se ei ollut ohjaajani tarkoitus alunperinkään. Rakentavan kritiikin olisin ymmärtänyt. Hänen tarkoituksena oli vain osoittaa, että en hallitse mitään tehtäviä. Muiden läsnäollessa hän teeskenteli kannustavansa tai olevansa ystävällinen. Kaksinaamaisuuden hän hallitsi erittäin hyvin. Päällisin puolin kaikki näytti varmasti olevan hyvin, mutta laitoksen johto ei koskaan tajunnut minkälaisessa helvetissä olin.
Ihmeellinen on ihmisen kyky peitellä omaa pahaa oloaan ja niin minäkin tein. Olen perusluonteeltani positiivinen ja yritin selviytyä. Iltaisin kuitenkin mietin ja kelasin päivän aikana tapahtuneita asioita. Psyyken puolustuskeinot oli käymässä vähiin. Kerroin laitoksen johdolle sähköpostitse kiusaamisesta. Laitoksen johto oli kyvytön näkemään asiaa tai hoitamaan sitä. Siinä mielessä he ovat myös syyllisiä. Ymmärrän kuitenkin nyt jälkeenpäin tehtävän mahdottomuuden johdon kannalta, koska ohjaajani oli niin taitava kaksinaamaisuudessaan. Olin kierteessä ja minusta käytännössä tulikin huono työntekijä, mutta yritin silti parhaani ja sen minkä jaksoin. Myös muut työntekijät kärsivät jossain määrin ohjaajan toimenpiteistä. Ohjaajan reaktio oli se, että hän sanoi saavansa aina huonoimmat työntekijät. Hänelle ei kai missään vaiheessa tullut mieleen, että hän ei saanut ihmisistä hyviä ominaisuuksia irti. Hän haki ihmisistä negatiivisia ominaisuuksia ja kiinnitti huomiota vain virheisiin.
Viimeinen niitti oli kun hyväksytin opintosuunnitelmani laitoksen johdolla ja suoritin kurssit, jotka sovittiin. Kurssien suorittamisen jälkeen laitoksen johto kuitenkin päätti, että yksi kursseista ei sovellu FT-tutkintoon. Tämä oli silkkaa auktoriteetin väärinkäyttöä ja tuntui todella lapselliselta tässä vaiheessa aikuiskoulutusta. En tiedä kuka asian takana loppujen lopuksi oli, mutta epäilen ohjaajani puhuneen jotain opintoasioista vastaavalle. Hän onnistui manipuloimaan kaikkia uskomaan, että minä olin jotenkin toiminut valheellisesti ja väärin.
Ihmettelin miksi laitoksen johto hyökkäsi pariin otteeseen minun ja myöskin työtoverini kimppuun. Ymmärrän nyt, että ohjaajan myyräntyö täytyi vaikuttaa asiaan. Tajusin myös jälkeenpäin, että tätä myyräntyötä hän oli tehnyt jo aikaisemmassa työpaikassani. Tajusin, että ohjaaja oli vääristellyt paitsi minun sanomisia niin myös muiden/johdon sanomia asioita minusta pilatakseen ihmissuhteitani. Jälkeenpäin olen myös ihmetellyt laitoksen johdon naiviutta ko. henkilön suhteen. Tässä vaiheessa otin myös yhteyttä tiedekunnan dekaaniin, joka oli ensimmäinen ihminen joka kysyi, että miten sinä voit, miten sinä jaksat ? Harkitsin useassa vaiheessa tekeväni rikosilmoituksen, mutta tiesin että se on pitkä tie eikä välttämättä johda oikeuden toteutumiseen. Siinä vaiheessa työpaikkakiusaamista ei oltu edes kriminalisoitu. Oma puolustautumiskykyni ei enää kuitenkaan riittänyt ja olisin tarvinnut ulkopuolista apua. Jokainen keskustelu ohjaajani kanssa aiheutti minulle unihäiriöitä ja päänsärkyä.
5) Sitten 3 vuoden työjakso päättyi ja olin onnellinen. Pääsin vihdoinkin pois. Laitoksen johtaja tarjosi lyhyttä työjaksoa, jossa olisin suorittanut väitökseni loppuun. Hän olisi tarjonnut kahden kuukauden työjaksoa ja sitten olisi seurattu miten työ etenee ja lisätty kuukausia jos tarvetta on. Hän siis epäili, etten saa mitään aikaiseksi. En halunnut suorittaa opinnäytetyötäni sellaisen kontrollin alla eikä laitoksen johtaja ollut ymmärtänyt alkuunkaan sitä, että en halua olla ohjaajani kanssa enää missään tekemisissä. Jäin siis työttömäksi. Pyysin työtodistusta sekä ohjaajaltani että laitoksen johtajalta ja saamani työtodistukset olivat tahallisen asenteellisia ja huonosti laadittuja. Ohjaajani toimien takia olin riitaantunut siten myös laitoksen johdon kanssa.
Oltuani työttömänä muutaman kuukauden päätin aloittaa väitöskirjan kirjoittamisen. Innostuin työstäni ja kirjoittamisesta. Olin nukkunut hyvin, terveysongelmat alkoivat helpottaa ja pystyin keskittymään työhöni. En ollut missään yhteydessä ohjaajaani, koska en halunnut masentua hänen kommenteistaan. En lähettänyt kirjoitustyötäni hänelle ennen kuin sitten kuin koin työn olevan viimeistelyä vaille valmis.
Yritin hakea itselleni apurahoja, jotta saisin tehtyä loput opinnot ja jotta saisin rahaa mahdollista karonkkaa varten. En saanut apurahaa. En ollut saanut kertaakaan koko tutkimustyöni aikana apurahaa. Minulta puuttui tukijat. Ohjaajani ei tukenut minua apurahan haussa. Yli vuosi sen jälkeen kun olin lähtenyt työpaikalta laitoksen johtaja kertoi, että laitos jakaa apurahoja, jota voin hakea. Vuosi oli kulunut myöskin siitä kun olin kirjoittanut väitöskirjan eli aikaa taas tuhraantui. Sain apurahan sitten kolmeksi kuukaudeksi, jona aikana sain suoritettua minulta vaaditun ylimääräisen tentin, joka oli kehitelty minua varten ja jonka hampaita kiristellen suoritin.
Viesti oli mennyt vihdoinkin laitoksen johdolle perille ja sain tehdä työtä kotona. Muutoinkin koin että laitoksen johto tuki minua loppuvaiheissa ja osittain ymmärsi asioiden oikean laidan. Lähetin väitöskirjatyön ennakkotarkastajille. Sain hyvää palautetta kirjoittamisestani, jota en ollut koskaan ohjaajaltani saanut. Ohjaajani ei tietenkään ollut antanut minulle edes mahdollisuutta näyttää taitojani.
Itse väitöstilaisuuden jälkeenkin ohjaajani näytti oman luonteensa ja kaksinaamaisuutensa. Kun vastaväittäjä ja laitoksen johtaja käveli käytävällä ohi, ohjaajani sanoi minulle: ”olet tervetullut vierailemaan tänne myöhemminkin”. Kun ketään ei näkynyt hän sanoi: ”oletkohan sinä niin hyvä” tarkoittaen sitä hyvää palautetta mitä olin väitöskirjastani saanut.
Laitoksen johtaja sanoi väitöstilaisuudessa, että ohjaaja ei ole saanut kaikkea sitä potentiaalia irti mitä minussa on. Se oli todella lievä ilmaisu siitä mitä oli tapahtunut näiden vuosien aikana, jolloin minun ammatillinen itsetuntoni oli muserrettu kokonaan.
Mikä on sitten tämän tarinan tarkoitus ? Tarkoitus on osoittaa minkälaisia ongelmia voit kohdata ja antaa muutama käytännön neuvo.
Jos menet luonnontieteellisen tiedekunnan puolelle jatko-opiskelijaksi valitse niin suvereeni johtaja, että hän voi surutta tukea alaisiaan urallaan. Kiinnitä huomiota siihen kuinka katkera ohjaaja on omalle menneisyydelleen työelämässä ja valitse mieluummin kokenut johtaja, jolla on hyvä maine. Kiusaaminen voi tuntua aluksi vähäiseltä ongelmalta, mutta kun se jatkuu vuosia niin kenenkään puolustautumiskyky ei enää riitä ja vahvinkin murtuu - varsinkin jos kiusaaja on esimies.
Jos huomaat jonkin epämiellyttävän piirteen ohjaajassa alkuvaiheessa niin voin kertoa, että tilanne vain pahenee ajan myötä. Kun väitöskirjatyö lähenee loppuaan, olet kiikissä etkä pääse pois ennen kuin työ on ohi. Sitä tilannetta tällaiset höykyttäjäohjaajat käyttävät hyväksi.
Jos teet muutoksia opintosuunnitelmaan matkan varrella niin pyydä allekirjoitus opintoasioista vastaavalta. Silloin sinulla on todiste siitä, että uusikin opintosuunnitelma on hyväksytty.
Jos satut olemaan nainen ja ulkonäkösi on ns. kohdallaan, valitse mieluummin naisjohtaja sillä tiedeyhteisö on sovinistinen. Miesten surkein ja alhaisin vallankäyttökeino on seksuaalinen häirintä. Sitä esiintyy kaikissa työyhteisöissä ja huonolla tuurilla juuri sinä kohtaat sitä.
Toisaalta, mieti tarkkaan kannattaako tehdä FT-tutkintoa. Opetusministeriö haluaa, että suomalaiset kouluttautuu, mutta kannattaa miettiä mitä se koulutus sinulle antaa ja onko se tie mitä haluat kulkea. Yksityispuolella on tällä hetkellä vähän työpaikkoja tarjolla ja sinnekin suurin osa menee suhteiden kautta. Yliopisto on siten monelle ainoa vaihtoehto.
Kannattaa varmistaa jatkotyöpaikan saanti ennen väitöstä ja valmistumista sillä yliopisto ei ole kiinnostunut kohtalostasi sen jälkeen. Usein tutkija joutuu jättämään opiskelupaikkakuntansa ja menemään töihin muualle Suomeen tai jopa ulkomaille. Eihän siinä mitään jos se on mitä haluat tehdä, mutta kaikilla ei ole siihen mielenkiintoa eikä mahdollisuutta perheen tms. vuoksi.
FT:nä olet ylikouluttautunut tiettyihin tehtäviin. Harkitse siis tarkkaan jo maisterivaiheessa mitä haluat oikeasti tehdä. Niin helposti sinut vain johdatellaan jatkotutkintoa tekemään ja niin helposti siihen menet, koska muuta työtä ei ole tarjolla.
Mikään ei ole niin tärkeää tässä elämässä kuin oma terveytesi ja ihmissuhteesi. Mikään FT-tutkinto ei ole niin tärkeä, että menetät oman ammatillisen itseluottamuksesi ja terveytesi. Tämä kohtalo minkä koin voi tapahtua kenelle hyvänsä jos ei ole tarkkana itsensä suhteen tai jos tekee vääriä valintoja. Minun olisi pitänyt erota heti tehtävästäni, vaikka olisinkin joutunut työttömyyspäivärahakarenssiin. Ajattelin liikaa rahaa terveyteni kustannuksella.
Tiedän, että tuttuni ja työtoverini tunnistavat minut tästä jutusta, mutta jos yksikin tutkija välttää tämän tarinan seurauksena minun kohtaloni ja oppii vaatimaan oikeuksiaan, olen tyytyväinen ja iloinen. Toisaalta, minulla ei ole tässä vaiheessa mitään menetettävää.
Kiusaaminen on vaikea asia korjata - varsinkin yliopistossa. Jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi, ei ole paikkaa mihin valittaa. Varsinkin jos esimies on kiusaaja niin ainoa keino on yrittää puhua ylemmälle johtajalle. Jos hän ei toimi oikein niin viimeiseksi mahdollisuudeksi jää tehdä rikosilmoitus tai nostaa oikeusjuttu. Jos sinulla ei ole siihen rahkeita niin parempi on pitää suu kiinni ja lähteä kokonaan pois sillä työsuojelu on Suomessa vielä lapsen kengissä. Vaikka tiedät olevasi oikeassa, sinulla täytyy olla vankat todisteet kiusaamisesta ja sitä harvoin kenelläkään on. Asioita on vaikea edes pukea sanoiksi. Oman psyykesi kannalta on parempi lähteä pois ja hakeutua muualle vähin äänin. Sen opin, mutta liian myöhään. Pelätä ei kuitenkaan kannata sillä luonnontieteellisen puolellakin on paljon hyviä ohjaajia ja sellaisia jotka huolehtivat työntekijöidensä yleisestä hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Minulla on ollut huono tuuri enkä ole uskaltanut tehdä radikaaleja ratkaisuja tarpeeksi ajoissa.
Tällä hetkellä olen edelleen työtön. Asiat on jälkikäteen tuntuneet todella pahoilta enkä ole vieläkään selviytynyt henkisesti. Vihan määrää ohjaajaa kohtaan on vaikeaa mitata. Pelkään työnhakua, koska pelkään joutuvani samanlaiseen tilanteeseen uudelleen. Minulla ei ole tukijoita ja henkilöitä, jotka minua suosittelisivat. Hakisin ammattiapua jos minulla olisi siihen varaa.
En tiedä mitä teen tai tulen tekemään, mutta onneksi minulla on tukiverkosto kotipuolessa ja olen ikuinen optimisti. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa ja uskon selviytyväni. Täytyy aina muistaa, että elämässä on muutakin kuin työ. Oma selviytymiskeinoni on myös se, että muistelen kesätyöpaikkoja ja paikkaa missä tein gradutyöni. Niissä paikoissa oli mukavia, normaaleja ihmisiä ja sieltä muistelen onnistumisen kokemuksiani. Näistä ikävistä muistoista kuitenkaan en pääse ennen kuin löydän uuden työpaikan ja saan uuden mahdollisuuden. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että suoritin FT-tutkinnon näissä olosuhteissa ja vieläpä menestyksellisesti. Sitä en vain tiedä mitä hyötyä tästä koulutuksesta minulle oli. Toistaiseksi ei ainakaan mitään ja jättäisin työn tekemättä jos nyt saisin mahdollisuuden valita tai tekisin sen ainakin toisessa paikassa. Tutkijan työ on kuitenkin mukavaa ja mielenkiintoista. Harmittaa jos siitä joudun nyt luopumaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
jonka tästä kokemuksestasi olet saanut. Nyt tiedät että tämä on totta muidenkin kuin itsesi kohdalla. Muistat sen sitten joskus kun tarve tulee. Ja kyllä se työpaikkakin sinulle vielä aukeaa. Kärsivällisyyttä vaan. Jumala sinuakin suojelkoon ja auttakoon tästedes. Koko elämämme kun on yksi iso koulu kuitenkin.
Onnea ja menestystä sinulle! Elän hengessä mukanasi.
Kiitos kannustuksen sanoista. Toivottavasti hyöty tosiaan tästä joskus löytyy.
minuakin vastaan on tehty häirintäsyytös, en naista edes tuntenut, läpi meni silti.
Lensin ulos koulusta, siihen jäi opiskelu kun minua syytti, nimen ja osoitteen sain tietää vasta lappusista joita lopulta näyttivät minullekin, kuulemma olin käynyt häirityn luona häiritsemässä,
todistajia olisi ollut etten osana ajasta ollut koko kaupungissa. Mutta mitäs sen väliä kun yksikin mies saadaan hengiltä.
Minulla oli sentäs autokin aikoinaan. Piti sekin hajottaa p-paikalle, samoin jo arviolta viitisenkymmentä fillaria on viety tai väännelty siihen kuntoon ettei toimi: olenkin alkanut itse varastelemaan (ensimmäisen n. 10 viedyn jälkeen) niitä kun varaa ei ole ostaa, kaikenlaisia nimettömiä uhkauksi tuli monta vuotta, jne.
Minun on kyllä vaikea uskoa, että kukaan tekisi tahallaan ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä. Niin vaikeaa asia on tuoda esille muutoinkin. Siihen liittyy häpeän yms. tunteita.
Miehet on kautta aikain heitelleet naisille seksistisiä "vitsejä" luullen, että se on hyvää huumoria. Harva nainen tosiasiassa niistä pitää, mutta joutuu miellyttämään esimiestään esim. epäsuosion pelossa. Mies sitten kuvittelee olevansa hyvin hauska ja että kaikki hyväksyy hänen "pienen harmittoman vitsailunsa". Eri asia on sitten se, että jos nainen itsekin tykkää sellaisesta.
Tuskin sukupuolella on merkitystä siihen onko ohjaaja kusipää. Tuollaisessa valtatilanteessa on vaikea toimia aiheuttamatta negatiivisia mielikuvia myös itsestään ja onkin parasta nostaa kytkintä välittömästi kun huomaa joutuvansa heikoille.
Toolasta se on. Ei proffat ole ihmisten johtajia
tuollaisen perättömän ilmoituksen, miehellä ei enää ole mitään sijaa yhteiskunnassa: töitä ei saa, soppala haukkuu sen sijaan että antaisi lakisääteisiä tukia, kela "unohtaa" lappusia jne.
varmaan on hauskaa tuhota pelkän sukupuolen vuoksi miesten elämiä ?
elikäs numero ei kohonnut joten piti syyttää häirinnästä perskeleen professorinketku painaa nuoria naisia,
ei vaan,
taas oli ihan tavallinen feministijuttu:
samasta kirjasta kuin kaikki ne muutkin
Miehet eivät pysty hillitsemään himojaan edes siinä tapauksessa että vaarantaisivat avioliittonsa ja työpaikkansa !
Miehet ulos yliopistoista !
Mitä feminististä tässä tarinassa oli ? Seksuaalinen häirintä on erittäin selkeää ja helposti havaittavaa eikä siinä voi erehtyä. Miehestä näkee jo ensi silmäyksellä miten hän ajattelee naisista ja kohtelee naisia. Elekieli ja katseet kertoo paljon. Ja ihminen, joka rikkoo toisen ihmisen koskemattomuuden epätoivotulla tavalla, rikkoo lakia. Se on niin yksinkertaista.
Kiitos, että kerroit kokemuksestasi. Vaikka yliopiston ohjesäännöissä onkin toimintaohjeet työpaikkakiusaamisen varalle, niitä tuskin käytännössä voidaan tai edes halutaan noudattaa.
Kiusaajasi elämä on varmasti kurjaa, mikä on se pieni lohtu tässä tarinassa. En silti halua enkä jaksa ymmärtää tuollaisia kiusaajia, enkä varsinkaan ymmärrä sitä, että heidän annetaan jatkaa kiusaamista ja leikitään ettei mitään ole koskaan tapahtunutkaan.
Kyllä se työpaikka vielä löytyy ja onneksi tutkijoita tarvitaan muuallakin kuin juuri sen idiootin alaisuudessa.
Älä itseäsi syyllistä siitä, että rahan vuoksi menit töihin. Niinhän me kaikki ihmiset teemme.
Tuo kiusaajasi on ääliö. Vahinko, että tällä palstalla ei voi julkaista nimiä, koska jonkinlaiseen häpeäpaaluun tuollaiset hullut olisi saatava.
Hyvää jatkoa sinulle. Teit suurenmoisen työn kun jaksoit sinnitellä oman väitöskirjasi loppuun saakka. Hah hah sille kiusaajalle, eipäs onnistunut aikeissaan.
Et mainitse paikkakuntaa, mutta veikkaisin Oulua...tuttua tarinaa, Olet kyllä varsin poikkeuksellinen kun sait työn tehtyä, onnea ja hyvää jatkoa elämässäsi!
Paljon mahdollista. Kiitokset kannustuksesta sinullekin.
Eräässäkin nimeltä mainitsemattomassa baarissa olen katsellut kun saman ryhmän 18-20v tytöistä parikymmentä (kolmestakymmenestä) lähti kuusikymppisen joka ilta baarissa istuvan miehen mukaan. Valittivat sitten että tämä naistenmies kopeloi. Kuulemma sillä oli vielä vaimokin.
Koskapa ei kukaan syyttänyt raiskauksesta, varmaan ne arvosanatkin nousivat. Yliopistot ovat siinä määrin naisvaltaisia paikkoja etteipä sitä kukaan oikeasti uskoisikaan jos syyttäisi vaikka mies henkensä menettäisikin.
Mitä mies voi tehdä vastaavassa tilanteessa ? Ehdotankin että arvosanan voi ostaa sadalla eurolla. Tällöin nykytilanteen sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu. Varattomille miehille tulee antaa mahdollisuus jyystää kuusikymppistä naishenkilöä arvosanansa edestä. Liukuvoide voidaan antaa yliopiston puolesta.
Ei ole mikään tekosyy vaimo olla antamatta jos kerran naiset tahtoo. Tottakai se on seksuaalista häirintää jollei anna.
Eikös tästä ollut biisikin Aki Sirkesalolla tosin toistenpäin, sanoissa ne naiset häiritsivät.
Jatko-opiskelijan kirjoitus oli valitettavan tuttu kohdaltani. Olen ollut työelämässä 13 vuotta, valmistunut myös luonnontieteelliseltä puolelta. Ennen nykyistä työpaikkaani on urakehitykseni ollut asianmukainen ja olen saanut myönteistä palautetta sekä varsinaisesta työskentelystäni kuin sosiaalisista taidoistani.
Nykyisessä työpaikassani esimieheni vaihtui 2.5 vuotta sitten. Melko nopeasti jouduin hänen hampaisiinsa. Ehkä kemiat eivät vain kohdanneet vai mikä oli syynä, en tiedä. Melko nopeasti alkoi mustamaalaaminen johdon suuntaan. Jotta myös itse sen tietäisin, esimieheni kertoi päivittäin, miten negatiivisesti minuun suhtauduttiin. Koska en tarkkaan tiennut mistä puhuttiin, olin täysin puolustuskyvytön. Huomasin mustamaalaamisen tuottavan tulosta, sillä johdon suhtautuminen minuun muuttui. Hain vikaa itsestäni ja yritin tehdä entistä paremmin työni. Minua ei enää kutsuttu palavereihin, tietämystäni ei enää tarvittu. Olin persona non grata. Minut syrjäytettiin asemastani täysin ala-arvoiseen tehtävään, jossa olin eristetty. Edes sähköpostia ei enää tullut.
Jouduin muutamaan otteeseen sairaslomalle. Otin yhteyttä jopa ylimpään johtoon, työsuojeluun, lakimieheen. Ylin johto ei minua ottanut vakavasti, lakimies ennusteli pitkää prosessia. YT-neuvottelujen yhteydessä olen nyt irtisanottavien listalla.
Miksi en siis ajoissa lähtenyt? Pitkäaikainen kiusaaminen vei melkein terveyden. Olin jo niin huonossa kunnossa, etten edes kyennyt hakemaan töitä ja tuskin siinä tilanteessa olisin saanutkaan. Nyt kun vapaudun työmarkkinoiden käytettäviksi, pelkään voinko enää luottamusta löytää vai etsinkö kaikista viitteistä toisintoa.
Kiusaaminen jättää lähtemättömät jäljet. Sitä ei voi kukaan muu tajuta kuin vastaavan kokenut. Eteenpäin meneminen on vaikeaa niin kauan, kuin asiat vaivaavat. Itse olen saanut apua asiantuntevasta terapiasta, jota jatkan vielä pitkään.
Onneksi sinulla on nyt se terapia käytävänäsi. Pidän sinulle peukkuja, että jaksaisit luottaa itseesi ja jatkaa elämääsi. Oma paranemiseni on vielä kesken, mutta hyvällä mallilla. Vuosia se otti, mutta kannatti, jo lastenikin takia.
Ja kaikki se helvetti vain sen takia että työpaikan "voimahenkilö" ei voinut sietää minua. Edellisessä työpaikassa olin pidetty työntekijä.
Ihmetyttää kyllä tuollaiset esimiehet. Esimiehen tehtävänähän on saada työntekijästä paras työpanos irti ja tuolla tavallahan se ei kyllä onnistu. Ja jos työntekijä ei menesty niin ei menesty esimieskään. Tsemppiä sinulle jatkossa !
Itsestäni tuntuu, että minulta on viety elämä. Vietin ns. parhaat nuoruusvuoteni tuossa väitöskirjaprojektissa ja koska se oli niin raskasta aikaa oma muu elämäni kärsi. Tapahtumat on paitsi vaikuttaneet minuun taloudellisesti, myös ihmissuhteiden kannalta. Ennen tämän esimiehen alaisuudessa työskentelyä olin vielä aktiivinen ihminen ja viihdyin ihmisten joukossa. Nyt minusta on tullut arka ja pelokas ihmisten suhteen. Omanarvontunne on mennyt. Vaikka kuinka hyvin ymmärrän sen, että minuun on kohdistunut vääryyttä, en vain pääse siitä yli.
Kirjoitit, että hakisit ammattiapua, jos siihen olisi varaa. Minä ja mieheni olemme olleet naapuriterrorin uhreja jo yli 4 vuotta, voimille ottaa, mutta kun näin ohjelman (USA:sta) psykopaattipersonaallisuudesta, piirteet vaikuttivat 'tutuilta'. Aloin etsimään tietoa aiheesta ja luin kaiken mitä löysin. Nämä luonnehäiriöiset eivät lopeta kiusaamista, vaihtavat vaan kohdetta. Toivottavasti kirjoituksesi auttaa joitain viattomia
'tulevia uhreja' pakenemaan ja lujaa heti ensi merkkien ilmaannuttua.
On olemassa yhdistys Narsistien Uhrien Tuki ry, heillä on nettisivu osoitteessa:
http://www.narsistienuhrientuki.info/
On myös olemassa Kiusattujen tuki ry. www.google.com löysikin nettisivun:
http://www.kiusattujentuki.fi/
Sivulla oli linkki 'Työpaikkakiusaaminen' ja 'Keskusteluryhmät'.
Noista voisi olla hätäapua, jos tuntuu, että tarvitset tukea ja apua.
Tämä 'meidän' luonnehäiriöinen naapurimme on muuten väitellyt tohtori, miehensä samoin ja mies on lisäksi professori.
Vaikuttaa siltä, että miestä talutetaan 'näkymättömässä narussa', hän tekee kaikkensa miellyttääkseen tätä luonnehäiriöistä puolisoaan.
Mahdollisesti ko. häiriköllä on lisäksi mielenterveysongelmia, siltä ainakin tuntuu ja näyttää, mutta niihin ei ulkopuoliset voi puuttua, ei edes poliisi. Olemme olleet yhteydessä (moneen kertaan) sekä asianajajaan, että poliisiin, ja poliisi on jouduttu kutsumaan paikalle.
Kiusanteko kohdistuu myös lähinaapureihin, mutta me olemme tulilinjalla, koska asumme samassa (pienessä) taloyhtiössä. Asunto kyllä myydään, kunhan ostaja löytyy, mutta asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Näkisittepä, mitä tuhoa täällä 'joku' on saanut aikaan! Pitää olla riittävä näyttö, ennekuin asioita voi viedä oikeuteen, ja 'pikkujutut' on hoidettava siviilikanteena, mihin tietysti on palkattava kallis asianajaja.
Onnea ja menestystä elämässäsi!