Alku viikolla ilmoitin, että haluan erota pitkän harkinnan jälkeen. Eipä ole mies sen jälkeen puhunut eikä pukahtanut. Yritäppä tässä nyt sit hoitaa asioita. Katsoin avioerohakemusta, niin ilmeisesti elatussopimus on laadittava soskussa ennen kuin eron voi laittaa viereille. Onko näin?
Mitenkähän tästä selviän...pelottaa. Vanhempi lapsista sanoi tänään monta kertaa, että hän toivoisi meidän pysyvän yhdessä. Siinä vaiheessa tuntui, että sydän repeää kahtia. Mut jos mieheen ei saa puheyhteyttä, niin hankalaahan tässä on mennä suuntaan tai toiseen. Päätökseni olen nyt tehnyt, enää en aio olla alkoholistin vaimo. Todella vaikea päätös lähes 20 vuoden jälkeen. Ihminen jonka tapasin silloin nuorena oli aivan eri henkilö kuin tämä, jonka kanssa olen vielä avioliitossa. Tottakai vuodet muuttaa itse kutakin. Vielä tänään sanoin, että näin ei olisi käynyt, jos elämäämme ei olisi tullut "kuningas" :(
Mitenkähän tästä selviän...pelottaa. Vanhempi lapsista sanoi tänään monta kertaa, että hän toivoisi meidän pysyvän yhdessä. Siinä vaiheessa tuntui, että sydän repeää kahtia. Mut jos mieheen ei saa puheyhteyttä, niin hankalaahan tässä on mennä suuntaan tai toiseen. Päätökseni olen nyt tehnyt, enää en aio olla alkoholistin vaimo. Todella vaikea päätös lähes 20 vuoden jälkeen. Ihminen jonka tapasin silloin nuorena oli aivan eri henkilö kuin tämä, jonka kanssa olen vielä avioliitossa. Tottakai vuodet muuttaa itse kutakin. Vielä tänään sanoin, että näin ei olisi käynyt, jos elämäämme ei olisi tullut "kuningas" :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eron voi laittaa vireille ihan hyvin vaikka heti. Tee se, ja varaa lastenvalvojalta aika lasten huoltajuus- ja elatussopimuksen tekemiseksi.
" Vanhempi lapsista sanoi tänään monta kertaa, että hän toivoisi meidän pysyvän yhdessä."
Tuohon voit lapselle rauhallisesti sanoa, että niin sinäkin olisit toivonut pysyväsi miehesi kanssa yhdessä. Mutta aina (läheskään) se ei ole mahdollista toisen alkoholi- ja muiden ongelmien vuoksi.
Kiitos vastauksestasi. Näin kerroinkin lapselleni. Toivottavasti hänkin joku päivä huomaa, että järkevä ratkaisu ja äitikin onnellisempi.
Tänään sain mieheltä vastauksen, ei kuulemma ole tuntenut puoleen vuoteen minua kohtaan enää mitään 😟 En tiiä haluaako satuttaa minua vaan enemmän vai mitä? Toivoin, että olisi kertonut heti. No, päätös on nyt tehty. Kysyin, että varaanko ajan asianajajalle vai pystytäänkö sopimaan. Tuumasi, että ihan turhaa hän ei rupea riitelemään mistään. Omaisuuden erottelu meillä tehdään, koska on avioehto. Asian tiimoilta käytiin syksyllä jo asianajajalta neuvoa kysymässä. Hyvin selkeästi laittoi nimet ja kertoi, että nämä kuuluu sulle ja nämä sulle. Ja kaikki yhteinen puoliksi. Tottahan se tietysti on, että ositussopimuksen teko on turvallisinta. Mut jos saadaan sulassa sovittua, niin rahan tuhlaustahan se vaan on.
Kinkkinen paikka sikäli, että meillä on matka varattuna hiihtolomalle. En haluis miehen kans enää lähteä reissuun, mut ei kai tässä muuta vaihtoehtoa enää ole. Kukaan ei varmaan halua lähteä mukaan mun ja kahden lapsen kanssa. Ei viitti peruakaan, kun ei saada enää rahoja takaisin. No, josko se matka on erilainen lopetus pitkälle suhteellemme. Surullista, että viina vei voiton. Monet itkut vielä varmaan itken, mutta nyt jotenkin helpottunut olo. Otin jo sormuksetkin sormesta...Tätä en uskonut ikinä tekeväni :(
Onko muita samassa tuskaisessa tilanteessa? Maanantaina otan yhteyttä lastenvalvojaan. Nyt tuntuu siltä, että asiat pitää hoitaa mahdollisimman pian.
Juu en ymmärrä. Niin moni täällä tuntuu itkevän sen "rakkaan alkoholisti" kumppanin perään!!!
Mitä v....ua! En miettis yhtä puolta sekuntia kun lähtisin lätkimään.
Alkoholistista kun pääsee eroon, se on kuin lottovoitto.