Julkaisun nimi: Religion in Finnish Schools: A Human Rights Perspective
Tekijä: Merenmies, Matilda
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175458
Tiivistelmässä todetaan mm:
"Tutkielman tulos viittaa suomalaisen käytännön puutteellisuuteen ihmisoikeusvelvoitteiden osalta, erityisesti KP-komitean linjausten osalta. Kristitty uskonto läpäisee suomalaiset koulut tavalla, joka ei vastaa valtion neutraliteettivaatimusta."
Alla tiivistelmän kaksi viimeistä kappaletta:
"Suomi on virallisesti sekulaari valtio mutta evankelis-luterilaisella kirkolla on valtion toiminnan piirissä erikoisasema. Ev.lut. kirkolla on edelleen merkittävä rooli yhteiskunnassa, erityisesti kouluissa. Suurin osa kirkon ja ev.lut. uskonnon roolista kouluissa perustuu perinteeseen ja sitä perustellaan kulttuurisilla perusteilla. Julkisuudessa on käyty huomattavaa keskustelua uskonnollisesta sisällöstä koulujen toiminnassa, mutta suurin osa keskustelusta on keskittynyt suvivirteen ja koulujen kevätjuhlaan. Pääasia ja tämän tutkielman aihe on kuitenkin paljon laajempi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan uskonnollista sisältöä peruskouluissa kattaen uskonnonopetuksen, aamunavaukset sekä muita uskonnollisia käytäntöjä, joita koulujen toiminnassa ilmenee, sekä arvioidaan näiden toimintojen yhteensopivuutta kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja näin ollen perustuslain kanssa. Suomessa uskonnonopetus on järjestetty niin, että eri uskontokuntiin kuuluvat ja uskonnottomat saavat opetusta lähtökohtaisesti eri oppiaineissa ja eri ryhmissä. Uskontokuntaan kuuluville oman uskonnon opetus on pakollista. Vaikka lain nojalla tämä opetus on tunnustuksetonta, käytännössä näin ei useinkaan ole. Näin ollen opetuksen pakollisuus on negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ongelmallista. Suomen koulujen moninainen uskonnollinen sisältö ja tästä johtuvat, lisääntyneet poikkeusjärjestelyt ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kaikkien oppilaiden uskonnonvapauden suojaaminen kouluissa käy käytännön syistä mahdottomaksi.
Tutkielman tulos viittaa suomalaisen käytännön puutteellisuuteen ihmisoikeusvelvoitteiden osalta, erityisesti KP-komitean linjausten osalta. Kristitty uskonto läpäisee suomalaiset koulut tavalla, joka ei vastaa valtion neutraliteettivaatimusta. Vaikuttaa tulosten perusteella siltä, että kotimaiset viranomaiset ja päättäjät ovat taipuvaisia luottamaan EIT:n laajaan harkintamarginaaliin uskonnonvapautta kouluissa koskevissa asioissa. KP-komitean päätöksille annetaan liian vähän painoarvoa, eikä sitä, että KP-sopimuksen soveltamista ei koske harkintamarginaali, juuri huomioida. Tähän tuntuu vaikuttavan se, ettei Suomea koskevia, juuri tätä asiaa koskevia valituksia, eikä spesifisti Suomen olosuhteita koskevia tapauksia ole viime aikoina ratkaistu. Perustuslakivaliokunta on taipuvainen suojaamaan nykytilaa ja perinteitä ja on haluton huomioimaan muutostarpeita huolimatta apulaisoikeuskanslerin viimeisimmistä suosituksista. Nykytilan säilyttämistä perustellaan perinteellä ja kulttuurilla kiinnittämättä juuri huomiota siihen, etteivät nämä ole perustuslain sallimia rajoitusperusteita. Erityishuomioita tulisi kohdentaa näihin ongelmakohtiin erityisesti siksi, että kyse on haavoittuvaisessa asemassa, pakollisen peruskoulun piirissä olevien lasten ihmisoikeuksien toteutumisesta."
Tekijä: Merenmies, Matilda
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175458
Tiivistelmässä todetaan mm:
"Tutkielman tulos viittaa suomalaisen käytännön puutteellisuuteen ihmisoikeusvelvoitteiden osalta, erityisesti KP-komitean linjausten osalta. Kristitty uskonto läpäisee suomalaiset koulut tavalla, joka ei vastaa valtion neutraliteettivaatimusta."
Alla tiivistelmän kaksi viimeistä kappaletta:
"Suomi on virallisesti sekulaari valtio mutta evankelis-luterilaisella kirkolla on valtion toiminnan piirissä erikoisasema. Ev.lut. kirkolla on edelleen merkittävä rooli yhteiskunnassa, erityisesti kouluissa. Suurin osa kirkon ja ev.lut. uskonnon roolista kouluissa perustuu perinteeseen ja sitä perustellaan kulttuurisilla perusteilla. Julkisuudessa on käyty huomattavaa keskustelua uskonnollisesta sisällöstä koulujen toiminnassa, mutta suurin osa keskustelusta on keskittynyt suvivirteen ja koulujen kevätjuhlaan. Pääasia ja tämän tutkielman aihe on kuitenkin paljon laajempi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan uskonnollista sisältöä peruskouluissa kattaen uskonnonopetuksen, aamunavaukset sekä muita uskonnollisia käytäntöjä, joita koulujen toiminnassa ilmenee, sekä arvioidaan näiden toimintojen yhteensopivuutta kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja näin ollen perustuslain kanssa. Suomessa uskonnonopetus on järjestetty niin, että eri uskontokuntiin kuuluvat ja uskonnottomat saavat opetusta lähtökohtaisesti eri oppiaineissa ja eri ryhmissä. Uskontokuntaan kuuluville oman uskonnon opetus on pakollista. Vaikka lain nojalla tämä opetus on tunnustuksetonta, käytännössä näin ei useinkaan ole. Näin ollen opetuksen pakollisuus on negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ongelmallista. Suomen koulujen moninainen uskonnollinen sisältö ja tästä johtuvat, lisääntyneet poikkeusjärjestelyt ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kaikkien oppilaiden uskonnonvapauden suojaaminen kouluissa käy käytännön syistä mahdottomaksi.
Tutkielman tulos viittaa suomalaisen käytännön puutteellisuuteen ihmisoikeusvelvoitteiden osalta, erityisesti KP-komitean linjausten osalta. Kristitty uskonto läpäisee suomalaiset koulut tavalla, joka ei vastaa valtion neutraliteettivaatimusta. Vaikuttaa tulosten perusteella siltä, että kotimaiset viranomaiset ja päättäjät ovat taipuvaisia luottamaan EIT:n laajaan harkintamarginaaliin uskonnonvapautta kouluissa koskevissa asioissa. KP-komitean päätöksille annetaan liian vähän painoarvoa, eikä sitä, että KP-sopimuksen soveltamista ei koske harkintamarginaali, juuri huomioida. Tähän tuntuu vaikuttavan se, ettei Suomea koskevia, juuri tätä asiaa koskevia valituksia, eikä spesifisti Suomen olosuhteita koskevia tapauksia ole viime aikoina ratkaistu. Perustuslakivaliokunta on taipuvainen suojaamaan nykytilaa ja perinteitä ja on haluton huomioimaan muutostarpeita huolimatta apulaisoikeuskanslerin viimeisimmistä suosituksista. Nykytilan säilyttämistä perustellaan perinteellä ja kulttuurilla kiinnittämättä juuri huomiota siihen, etteivät nämä ole perustuslain sallimia rajoitusperusteita. Erityishuomioita tulisi kohdentaa näihin ongelmakohtiin erityisesti siksi, että kyse on haavoittuvaisessa asemassa, pakollisen peruskoulun piirissä olevien lasten ihmisoikeuksien toteutumisesta."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.