Vanhempien yksi tehtävä on kasvattaa lapsensa ymmärtämään, että lapsuus ja nuoruus on valmistautumista omaan elämään ja sukupolvien ketjuun: omaan perheeseen, omiin lapsiin, omaan työhön jne.
Tämä kasvatustehtävä on myös oman itsen kasvattamista samalla. On opittava hyväksymäänn lapsesta luopumisen ajatus. Eri-ikäisten lasten uhma- ja murrosiät ovat kasvattavia aikoja myös vanhemmille.
Kun lapsi on lähtenyt, on häneen pidettävä kunnioittava yhteys. On annettava tuki hänen päätöksilleen, ja jos huomaa, että virhe on tapahtumassa, on ohjattava mahdollisimman huomaamattomasti lapsi toteamaan itse oma virheensä.
Koskaan ei pidä hyökätä neuvomaan asiassa, josta ei ole perillä. Usein päätöksemme, niin vanhempien kuin lastenkin, perustuvat usean seikan summaan.
Vanhemmat, jotka sekaantuvat lastensa elämään vaikkapa vain jokapäiväisin puhelinsoitoin, menkööt itseensä. He ovat elossa vain lastensa elämän kautta. Jokainen on oma itsensä. Kun lapset lähtevät, on hankittava uusia asioita elämään. On ruvettava harrastamaan niitä asioita, jotka perhehuolien vuoksi aikanaan oli jätettävä.
Isovanhemmuus tuo uusia puolia lastenkasvatukseen. On varmasti rikkaus lapselle, että hänellä on hyväksyvät isovanhemmat. Omien vanhempien kanssa voi syntyä ristiriitoja, joita ei isovanhempien kanssa tarvitse käsitellä. Kasvatusvastuu on ja pysyy lasten vanhemmilla, mutta isovanhemmat voivat muistella oman jälkikasvunsa koulumenestyksiä ja ongelmia ja kertoa miten niistä aikanaan selvittiin. Kasvatusneuvoja on turha tyrkyttää. Maailma muuttuu.
Kun välit lasten perheiden kanssa pysyvät kunnossa, on appivanhemmuuskin suuri ilo, josta ei voi kyllin kiittää.
Tämä kasvatustehtävä on myös oman itsen kasvattamista samalla. On opittava hyväksymäänn lapsesta luopumisen ajatus. Eri-ikäisten lasten uhma- ja murrosiät ovat kasvattavia aikoja myös vanhemmille.
Kun lapsi on lähtenyt, on häneen pidettävä kunnioittava yhteys. On annettava tuki hänen päätöksilleen, ja jos huomaa, että virhe on tapahtumassa, on ohjattava mahdollisimman huomaamattomasti lapsi toteamaan itse oma virheensä.
Koskaan ei pidä hyökätä neuvomaan asiassa, josta ei ole perillä. Usein päätöksemme, niin vanhempien kuin lastenkin, perustuvat usean seikan summaan.
Vanhemmat, jotka sekaantuvat lastensa elämään vaikkapa vain jokapäiväisin puhelinsoitoin, menkööt itseensä. He ovat elossa vain lastensa elämän kautta. Jokainen on oma itsensä. Kun lapset lähtevät, on hankittava uusia asioita elämään. On ruvettava harrastamaan niitä asioita, jotka perhehuolien vuoksi aikanaan oli jätettävä.
Isovanhemmuus tuo uusia puolia lastenkasvatukseen. On varmasti rikkaus lapselle, että hänellä on hyväksyvät isovanhemmat. Omien vanhempien kanssa voi syntyä ristiriitoja, joita ei isovanhempien kanssa tarvitse käsitellä. Kasvatusvastuu on ja pysyy lasten vanhemmilla, mutta isovanhemmat voivat muistella oman jälkikasvunsa koulumenestyksiä ja ongelmia ja kertoa miten niistä aikanaan selvittiin. Kasvatusneuvoja on turha tyrkyttää. Maailma muuttuu.
Kun välit lasten perheiden kanssa pysyvät kunnossa, on appivanhemmuuskin suuri ilo, josta ei voi kyllin kiittää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On ilo kuulla että tässä maassa on kuitenkin ihan realistisesti suhtautuvia, rakastavia ja laveakatseisiakin anoppeja. Niin se vain menee että lapsestaan pitää jokaisen vanhemman luopua ja siirtyä kannustajan rooliin. Jos sitä surutyötä ei tee ja tyhjyyttä ota vastaan jota lapsesta luopuminen lapsena merkitsee jää aina roikkumaan lapseensa kiinni ja nakertamaan hänen tulevaa perhe-elämäänsä. Tällaiselle äidille ei löyty ketään niin hyvää miniää, että se korvaisi hänet. Äidinrakkautta on luopuminen, rakkaudettomuutta lapsessa roikkuminen ja kaikki se lieveilmiö mitä se tuo tullessa omalle lapselle ja hänen tulevalle elämälle. Luopumiesta huolimatta voi terveesti tukea ja iloita aikuisesta lapsestaan ja hänen perhe-elämästään. Jos äiti uskoo että hänen lapsensa osaa valita aviopuolisonsa on hän jo siihen mennessä kasvattanut aikuisen ihmisen ellei usko ei hänellä luultavasti ole ollut kykyäkään kasvattaa aikuista lapsestaan, molempien kasvu on jäänyt kesken, ehkä lopullisesti
Kumpa minunkin anoppini ymmärtäisi että haluan vain rakastaa hänen poikaansa ja olla onnellinen hänen kanssaan.
Ja että meillä on oma elämä ja hänellä oma.
En ymmärrä miksi se on joillekkin niin vaikea ymmärtää.
Ehkä anoppisi ei ole aikuistunut ikävuosistaan huolimatta.
Aikuistu sinä ja ota ohjat käsiisi.
Unohda ikäero, päätä rauhallisesti, että sinun ja miehesi kodissa eletään teidän päätöstenne mukaan.
Opettele pitämään omat asiasi omina asioinasi. Älä jaa niitä tunkeilevien sukulaisten kanssa.
Koeta elää niin, että et joudu sukua kohtaan kiitollisuudenvelkaan.
Se on kova lyöntiase, jos sitä halutaan sellaisena käyttää.