Onko normaalia?

On se normaalia.Minunkin äitini kyseli ja kertoikin asioita kun olin käymässä.Monet vanhemmat rakastavat lapsiaan,ja heille olet aina heidän rakas lapsensa,oli ikäsi miten paljon hyvänsä.

Hei Wallstreet.

Kirjoituksesi sisällä taisi piillä toive, että välit vanhempiisi olisivat läheisemmät ja tuntisit, että he olisivat kiinnostuneita voinnistasi.
Ihmissuhteet ovat aina kahden osapuolen yhdessä muovaaman tarinan tuotetta. En tiedä, onko aikaisemmin, nuorempana ollessasi ollut enemmän kiinnostuneisuutta ja kyselyä, vai onko suhteenne aina ollut melko etäinen ja enemmän heidän kuulumisiinsa keskittyvä. Olipa niin tai näin, voit kuitenkin halutessasi itse pyrkiä enentämään läheisyyttä. Voit vaikka kysäistä, että oletteko miettineet, miten mulla menee ja sitten kertoa jotain vähän enemmänkin kuin aivan pintapuolisesti. Tällöin tarjoat heille mahdollisuuden dialogiin ja kommentointiin. Toki voit sitten kysyä heidän kuulumisistaan myös hieman syvällisemmin. Usein se, että avoimesti puhuu itsestään muutakin kuin arkipäivän tekoja, eli ajatuksiaan, tunteitaan, toiveitaan jne, kutsuu toistakin osapuolta avautumaan ja tämä lisää läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voisitko toimia sillanrakentajana, jos kaipaat elävämpää suhdetta vanhempiisi?

Merja, diakoni

Diagoni Merjalle.. elävämpi suhde.. jotenkin todella oudosti sanottu.
Minusta syvällisempi keskustelu-kehoitus on, anteeksi vain, huuhaata.

Voihan sitä kertoa vanhemmilleen omista asioistaan, sen kun avaa suunsa ja kun vanhemmat kertovat omista jutuistaan, ei muuta kun laittaa itse väliin kommenttia omista kuulumisistaan.

Yleensä vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa elämästä ja osoittavat sen jollakin tavalla. Jokaisessa perheessä on tässä suhteessa oma toimintakulttuuri.

Ehkä vanhempasi odottavat ja toivovat, että kertoisit kyselemättä itsestäsi kuten hekin kertovat omista asioistaan.