Säästöliekki

kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Tämä on luonnonlaki. Olet tulkinnut "säästöliekkiä" väärin, jos muuta luulet. Olemma aina säästöliekillä kun syömme enemmän kuin kulutamme. Elimistö toimii siten. Sen vaikutus on kuitenkin lähes olematon.

perää eli jos kroppa saa liian vähän energiaa, se pyrkii käyttämäänkin sitä yhä vähemmän ja näin olleen laihtuaksesi pitää energiamäärää laskea liian alas ja tällöin jää jo tarpeellisiakin ravintoaineita saamatta.

Mäkin luin siitä täällä, kyllä se musta aika järkeen käypää oli... Voihan toki laihduttaa tyyliin; kuluttaa enempi kun saa, niin ettei syö mitään, silloinhan sen enemmän kulutuksen varmistaa, mutta ei kai olo siitä kovin hyväksi tule. Nälkä on kuitenkin ihan luonnollinen keino elimistön ilmoittaa puutostilasta, eikä puutteessa ole aina kiva elää. Uskoisin, että vaikka ei olisi ehkä niin kauhean tehokas, kuin mainostetaan, kyllä ainakin elämänlaatua nostaa se ettei tartte nälissään olla.

Ja varmasti tiedät, että lihakset toimiakseen tarvitsevat energiaa, ei ole hyötyä harrastaa liikuntaa jos lihaksisto ei energian puuttesta pysty kehittymään. Hyvät lihakset polttavat energiaa levossakin...

Minäkin joskus olin aneeminen, en liian laiha, mutta puutteessa. Tuli ero pitkäaikaisesta suhteesta jne., en tehnyt ruokaa, kävin vanhemmilla syömässä jokatoinen päivä, liikuin samaan malliin kuin normaalistikin, eli paljon. Olin laiha ja kyllä; laihtuminen jatkui koko ajan, ei se tietenkään lopu. Ei sitä nälkääkään enää sitten tunne, kun ei ota tavaksi syödä joka päivä. Paino siis tippui, oli helppo olla kun missään ei kiristänyt, kunto oli hyvä ja liikunnasta tuntui saavan lisää virtaa. Tarkoitukseni ei siis ollut laihduttaa, niin vain kävi. Haitta puolena oli; öisin, joka yö, valui verta nenästä, välillä purskahteli päivisinkin, hemppari oli niin alhaalla, eivät huolineet enää vertakaan luovuttamaan, yö unet virahtelivat älyttömyyksiin, aamuisin ei jaksanut oikein lähteä työhön. Terveydellisesti ajatellen se ei ollut fiksua, elimistö kärsii...