Kirjoitin tämän hysteerisessä tilassa eräs ilta, kun hän nukkui. Ajatukset oli pakko kertoa jonnekkin ja tämän sain ponnistettua ulos. Eli olin hyvin rakastunut mieheen, joka tuntui aluksi maailman parhaalta ihmiseltä, kukaan ei ollut kuin hän, hänessä oli sitä jotain mitä ei ollut kenessäkään muussa. Päätin lähteä tapaamaan häntä ja tajusin jotain, tajusin tämän.. "Mua ärsyttää, väsyttää, mua surettaa ja mulla on turvaton olo. Ihminen joka väitti olevansa jotain mitä ei ole, on melkein pilannut mun elämän kokonaan. Se miten hän sai mut uskomaan kaikkeen. Hän ei puhu mulle tärkeistä asioista, hän valehtelee ja häntä ei kiinnosta. Hän pitää mua itsestäänselvyytenä. Kaikki viha minkä hän antaa toiseille, kohdistuu sitä kautta muhun muista ihmisistä, mua vihataan ja mua satutetaan, koska hän käyttäytyi huonosti. Se miten hän välillä puhuu toisista ihmisistä, saa silmäni pompaamaan ulos päästäni. Mulla ei oo kotia täällä, mulla ei oo paikkaa mihin mennä päivisin, ei koulua, eikä työtä, mulla ei ole rahaa tuhlattavaksi ja kaikki vaan koska hän haluaa, että tuen häntä hänen omissa unelmissa. Mun tulevaisuutta täällä ei oo ees ajateltu yhtään kauemmaks, kun siihen, että menisin pikaravintolaan töihin ja ostaisimme talon, mitä en edes halua hänen kanssa. Mua pelottaa laittaa silmät kiinni aamu 10 jälkeen, koska joku saattaa tulla tähän huoneeseen sisälle (kaiken lisäksi en olis saanut asua siinä talossa missä olin silloin) ja huutamaan miksi olen täällä, välillä menen vaatekaappiin piiloon ja voin istua sielä 15-20 min, mun kädet tärisee pelosta. Jos nukahdan olen tiedottomassa tilassa ja se pelottaa minua aivan kamalasti. Minun pitäisi lähteä, en saa olla täällä, en halua. Mulla on turvaton olo, koska olen aivan yksin välillä 12 tuntia, koska häntä ei kiinnosta yhteinen aika, vaan työn teko. Meidän asioita jutellaan eteenpäin, hän puhuu erikielellä kavereiden ympärillä monia kymmeniä minuutteja, enkä edes tiedä mistä he puhuvat. En halua häntä enään. Meille piti tulla hyvä elämä, täyttä iloa ja rakkautta, tai niin hän sait minut uskomaan valheitansa. Hän teki elämästäni helvettiä"
Elämästä, matkastani ja kokemuksesta herkkänä persoonana jäi trauma, sulattelen traumaa vielä tänäkin päivänä ja yritän epätoivoisesti saada eroa aikaan. Mietin vain olenko koskaan kykeneväinen alotittamaan elämäni uudestaan..
Elämästä, matkastani ja kokemuksesta herkkänä persoonana jäi trauma, sulattelen traumaa vielä tänäkin päivänä ja yritän epätoivoisesti saada eroa aikaan. Mietin vain olenko koskaan kykeneväinen alotittamaan elämäni uudestaan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä missä maailman äärissä olet, Suomessa vai ulkomailla? Etkö keksi itsellesi ajanvietettä? Etkö voi nukkua öisin, jos nukut aamupäivällä? Mies tekee paljon töitä ja joudut olemaan yksin jopa 12 tuntia... En tiedä, putosin valitettavasti ihan kärryiltä, enkä ymmärrä mikä on ongelmasi ydin. Siis oletko lähtenyt miehen matkaan ulkomaille ja odotit elämän olevan jotain muuta, kuin se nyt on ja olet keskellä vierasta kulttuuria vieraiden ihmisten ympäröimänä?
Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, hoida itsesi kuntoon.
Älä jää nykyiseen suhteeseen, äläkä nykyiseen asuinpaikkaan, älä muuta kadulle, etsi lähin mahdollinen hoitopiste ja mene sinne.
Mene mielenterveystoimistoon, terveyskeskukseen, lääkärille tai turvakotiin heti hakemaan apua. Tarvitset pikaista hoitoa, hoitopaikan jossa voit tervehtyä rauhassa ja laittaa elämäsi kuntoon. Älä muuta kenenkään toisen parisuhdekumppanin luokse. Sinun tärkein tehtäväsi on ensin hoitaa itsesi kuntoon, vasta sen jälkeen voit ajatella muita ihmisiä.