Minä olen avoin ja haluaisin keskustella siskoni kanssi välillä vakavistakin asioista kuten vanhempiemme terveydestä, raha-asioista, lainojen maksuista ja muista, eikä aina vain ns kivoista jutuista. Siskoni oikeen suuttuu kun puhun tällaisesta ja se tuntuu pahalta. Karttako hän vastuuta, onko hän opportunisti vai mitä? Miten saisin hänet puhumaan asiallisesti? Nyt hän kohtelee minua kuin alamaistaan...
Miksi sisko on hankala?
Surull1nen
12472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ilmeisesti ei halua tai pysty käsittelemään niitä. Ei ole kiinnostunut...tai on yliherkkä
Ovatko vanhempanne holhouksen alla ja oletko sinä ja siskosi vanhempienne omais-ja asioidenhoitajia?
Vai miksi haluat keskustella siskosi kanssa heidän raha-asioistaan?
Jos vanhempanne ovat kykeneviä hoitamaan itse omat raha-asiansa, niin minun mielestäni siskosi on oikeassa. Asia ei kuulu hänelle, eikä hänen sen vuoksi tarvitse niistä sinun kanssasi jutella.
Hetkinen.. siskosi ei halua puhua vanhempienne raha-asioista?
Sanot hänen olevan opportunisti, käyttääkö hän sinun mielestä hyväkseen vanhempianne taloudellisesti vai mitä tarkoitat opportunismilla?
Minä en ole koskaan sekaantunut vanhempieni raha-asioihin. Ei kuulu minulle niin kauan kuin he itse osaavat ne hoitaa.
Samaten vanhempienne terveys, jos vanhempasi eivät niistä puhu teille kahdelle, niin minun mielestä ette tekään voi puhua heidän selkänsä takana heidän asioistaan. Jos vanhempiesi terveydessä joku askarruttaa sinua, miksi et puhu suoraan vanhemmallesi asiasta?
Vai tarkoititko että siskosi ei halua puhua sinun tai omista raha-asioistaan, lainojen maksuista tms. ?
Jos noin on, niin hän kokee, että sinun raha-asiat eivät kuulu hänelle, eivätkä hänen raha-asiat sinulle. Joten eiköhän kannattaisi hyväksyä tuo.
Vanhempani on iäkkäitä ja terveys on huono..Mielestäni iäkkäistä vanhemmista tulee pitää huolehtia, jos huomaa että he ovat esim sairaita tai ei osaa enään hoitaa raha-asioita. Kyllä nämä asiat tässä tilanteessa mulle ja siskolleni kuuluu. Ihme ettei hän ole huolestunut yhtään...
Jokainen meistä vanhenee joka päivä saman verran, joten ei vanhuus, tai huono terveys ole mikään syy keskustella ihmisten selän takana.
Miksi et juttele vanhempiesi kanssa suoraan asioista, miksi haluat puhua niistä siskosi kanssa vanhempiesi selän takana?
Miten vanhempiesi kohdalla tämä asioitten hoitamattomuus ilmenee?
Miksi heillä on vielä velkaa, luulisi, että jos ihmiset ovat koko ikänsä tehneet töitä, ei olisi enää velkaa?
Jäävätkö vanhemmillasilaskut maksamatta, eivätkö he enää pysty huolehtimaan puhtaudestaan, ravinnostaan, siisteydestä kotona?
Haluatko sinä vanhempiesi tekevän jotain elämänsä helpottamiseksi, muuttavan palvelutaloon, ottavan kotisairaanhoidosta tukea, mitä sinä haluat heidän tekevän?
Siskollasi on oikeus omaan elämään. Ei hänen tarvitse ottaa kantaa sellaisiin asioihin joista ei ole juteltu suoraan isänne ja äitinne kanssa.
Olen eri mieltä. Ei perheenjäsenten kuulu olla välinpitämättömiä. Tuo kuulostaa tosi epäempaattiselta mielipiteeltä. Oma elämä voi olla vaikka olisi huolissaan vanhemmista. Kyllä ikääntyvien vanhepien tilasta ja siitä johtuvista huolista pitäisi pystyä puhumaan sekä auttamaan heitä.
Käsittääkseni apn vanhemmat eivät ole kuitenkaan holhouksen alaisia, joten marssijärjestys on sellainen, että ap kertoo ensin huolestumisestaan isälleen ja äidilleen ja vasta sitten, jos saa siihen luvan, voi siitä siskonsa kanssa keskustella.
En minä ainakaan alkaisi junailemaan omien vanhempieni asoita suuntaan enkä toiseen ilman, että he itse siitä ovat tietoisia.
Kyllä he ovat itse tietoisia huolistani heistä. Olen jutellut vanhempien kanssa myös. Toinen vanhemmista on ihan just holhouksen alainen. Dementiaa sairastavavat eivät sitä itse huomaa..toinenkin on tosi iäkäs ja kaikenlaista sattuu. Outoa on että sisko ei välitä yhtään vaikka sanon asiasta hänelle...
trollaaja alkaa taas toistaa itseään.
miten voi olla "ihan just holhouksen alainen"?
Oletko sinä tai viranomaiset jo hakeneet hänelle virkaholhoojaa?
Oma äitini on dementikko, asun yli 600 km päässä ja kävin hänen luonaan kerran kuukaudessa olemassa 4 päivää. Äitiäni en saanut ihan just tuosta noin vaan holhouksen alle vaikkei hän minun mielestäni kotonaan enää pärjännyt. Tarvittiin useampi lääkärikäynti, kahdet muistitestit, muutama kotisairaanhoidon kuntokartoituskäynti, muutama ambulanssilla tehty sairaalareissu, ei muuta kuin kotiin, sitten sama ruljanssi taas uudelleen, lääkäriin, arvioitiin jne jne jne. Kaiken kaikkiaan tässä hommassa meni melkein kolme vuotta ennen kuin hän oli lääkäreiden mielestä sen verran huonossa kunnossa, että ei pystynyt enää kotona yksin asumaan ja itsenäisesti raha-asioitaan hoitamaan.
Siinä vaiheessa kun minusta tuli virallisesti hänen asioittensa hoitaja, äitini ei esim. tajunnut enää mikä ero 10-100-1000 euron rahoilla. Äitini tapauksessa asialla ei ollut merkitystä koska hän ei käyttänyt rahaa mihinkään. Hän kävi kerran viikossa kaupassa ostamassa ruokaa itselleen. Siis oikeesti toi pussin korppuja, ruisleivän, 2 litraa piimää ja litran kestomaitoa, joskus pari omenaa. Pankkikirjasta jälkikäteen tarkistin, toukokuun ja joulukuun väliset ostot ruokakaupasta olivat yhteensä 120€. Kun pyysin häneltä rahaa, että teen pakkaseen kuukauden ruuat hänelle, äidin mielessä 20 euron seteli oli milloin 200, milloin 2000 euroa eikä hän missään tapauksessa niin isoa rahaa minulle mukaan ruokakauppaan voi antaa. En jaksanut riidellä joten lopulta minä maksoin melkein vuoden ajan äitini ruuat junamatkat sinne ja takaisin.
Lopulta tajusin, että minähän olen hölmö, kaikki se raha on pois minun lasteni ruuista ja vaatteista, heidän harrastuksistaan ja meidän kotimme kunnossapidosta. Ja myös minun itseni hyvinvoinnista. En minäkään loputtomiin jaksa hoitaa ja huolehtia. Laitoin homman pyörimään ja sain lopulta hänet hoitolaitokseen. Olisi pitänyt pistää hanskat tiskiin jo heti alussa ja antaa kotisairaanhoidon tehdä työnsä, eli pistää heidät hoitamaan äiti alusta saakka.
Ilmiselvästi siskollasi on muutakin puuhaa kuin vanhempiesi asiat. Siskosi ei halua uhriutua, eikä halua olla vastuussa vanhempienne loppuelämästä kun kerran muitakin tahoja on olemassa.
Ota yhteyttä kotisairaanhoitoon. He alkavat huolehtimaan vanhempiesi päivittäisistä toiminnoista, lääkkeistä ja fyysestä turvallisuudesta ja tarvittavasta avusta selviytymisessä. He ovat myös se taho jotka voivat varata lääkärikäynnit, muistitestit yms.
Kuulostaa että siskosi ei välitä...Puhu hänelle avoimesti miltä sinusta tuntuu..Ole sinä vanhempiesi kanssa ja huolehdi heistä. Juttele kaikista asioista mitkä huolestuttaa ja etsikää ratkaisuja. Voit mennä heidän kanssa yhdessä lääkärille.
Hei.
Ikänä tilanne, jossa elät; kannat huolta vanhemmistasi eikä siskosi ole asiassa mukana. Onko siskollasi elämä liian täynnä muuta, ettei aika tai ajatukset riitä tähän asiaan vai liekö asia hänelle liian vaikea käsitellä? Olen ihan samaa mieltä siitä, että yritä vaan vielä kaikessa rauhassa ja avoimesti jutella siskosi kanssa.
Voimia,
Pirkko-pappi