Oon 17 ja se 18 ja, kuten otsikosta näkee "seurusteltu" 10 kk. Alussa oli ihanaa kuten aina, mutta muutama kuukausi sitten mua alko ahdistaa suhteessa olo, suhde oli yhtäkkiä muuttunut liian vakavaksi liian äkkiä, se puhuu kihloihin menemisestä ja lapsista, sille se on elämän päämäärä. Mutta mulle se on tässä vaiheessa elämää pahin painajainen, mä haluan seikkailla ja kerätä kokemuksia.
Näemme joka päivä, olen palanut loppuun koska olemme aina meillä ja hyvä kun edes näen enää perhettäni, koska kyhjötetäään aina mun huoneessa ja päivisin olen lukiossa. Se ei päästä mua helpolla edes linkalla menemään, aina pitää mennä sen kyydillä.
Ennen poikaverini oli myös erittäin maskuliininen, (se oli yläasteella oikea koulun pikku pahis) mistä pidän, mutta nyt se on muuttunut lässyttäväksi romantikoksi ja myös lopettanut kuntoilun ja katkaissut suhteensa kavereihin, koska sanoo minun olevan nyt tärkeintä elämässään!
Enää ei olla käyty ees sen kavereitten bileissä koska useat niistä on yrittäny ja yrittää vieläki mua.. vaikka en ite ees niitä halunnu. Ollaan vaan meillä, meillä koko ajan. Lintsaan koulusta että saisin ees hetken olla yksikseni.
Pari viikkoa sitten löysin pakotien tästä kaikesta. Se päästi minut lähtemään kaverini kanssa eräisiin bileisiin. Kuinka ollakkaan, tutustuin siellä uuteen,hyvännäköiseen poikaan. Olin koko illan sen kanssa ja kostoksi suutelin sen kanssa ja hyväilin,vain omatunto kiels menemästä pidemmälle. Vaihdoimme myös numeroita ja poika sanoi olevansa kiinnostunut minusta jatkossakin.
Poikaystäväni sai kaiken selville seuraavalla viikolla. Odotin hänen vähintään hakkaavan mut. Mutta se rupes vaan mököttämään ja sitte se sanoi että mun täytyy valita, joko se tai se toinen. Tottakai ajattelin heti valita sen uuden, samalla saisin kaipaamani vapauden takaisin, sanoin tarvitsevani miettimisaikaa..mutta se oli virhe.
Parin päivän päästä poikaystävälläni oli minulle yllätys. Voi jumalauta, se oli ostanu mulle yhen sikakalliin esineen jota mä olin halunnu jo pitkään...miten mä nyt sen jätän? Viikonloppuna mun on määrä tavata taas se uus tyyppi, mutta poikaystäväni virnuili ja sanoi että nytpäs se ei päästä mua enää minnekkään yksin.. se on uhannu aikaisemmin myös itsarilla, jos jätän, oon sanonu siitä äitille ja se sano että se soittaa poikaystäväni äidille tästä..
Eihän seurustelun pitäis tämmöstä olla...!
Näemme joka päivä, olen palanut loppuun koska olemme aina meillä ja hyvä kun edes näen enää perhettäni, koska kyhjötetäään aina mun huoneessa ja päivisin olen lukiossa. Se ei päästä mua helpolla edes linkalla menemään, aina pitää mennä sen kyydillä.
Ennen poikaverini oli myös erittäin maskuliininen, (se oli yläasteella oikea koulun pikku pahis) mistä pidän, mutta nyt se on muuttunut lässyttäväksi romantikoksi ja myös lopettanut kuntoilun ja katkaissut suhteensa kavereihin, koska sanoo minun olevan nyt tärkeintä elämässään!
Enää ei olla käyty ees sen kavereitten bileissä koska useat niistä on yrittäny ja yrittää vieläki mua.. vaikka en ite ees niitä halunnu. Ollaan vaan meillä, meillä koko ajan. Lintsaan koulusta että saisin ees hetken olla yksikseni.
Pari viikkoa sitten löysin pakotien tästä kaikesta. Se päästi minut lähtemään kaverini kanssa eräisiin bileisiin. Kuinka ollakkaan, tutustuin siellä uuteen,hyvännäköiseen poikaan. Olin koko illan sen kanssa ja kostoksi suutelin sen kanssa ja hyväilin,vain omatunto kiels menemästä pidemmälle. Vaihdoimme myös numeroita ja poika sanoi olevansa kiinnostunut minusta jatkossakin.
Poikaystäväni sai kaiken selville seuraavalla viikolla. Odotin hänen vähintään hakkaavan mut. Mutta se rupes vaan mököttämään ja sitte se sanoi että mun täytyy valita, joko se tai se toinen. Tottakai ajattelin heti valita sen uuden, samalla saisin kaipaamani vapauden takaisin, sanoin tarvitsevani miettimisaikaa..mutta se oli virhe.
Parin päivän päästä poikaystävälläni oli minulle yllätys. Voi jumalauta, se oli ostanu mulle yhen sikakalliin esineen jota mä olin halunnu jo pitkään...miten mä nyt sen jätän? Viikonloppuna mun on määrä tavata taas se uus tyyppi, mutta poikaystäväni virnuili ja sanoi että nytpäs se ei päästä mua enää minnekkään yksin.. se on uhannu aikaisemmin myös itsarilla, jos jätän, oon sanonu siitä äitille ja se sano että se soittaa poikaystäväni äidille tästä..
Eihän seurustelun pitäis tämmöstä olla...!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei se kyllä pitäs ihan tollasta olla! :)
ite en oikeen ymmärrä, minkälainen ihminen uhkailee itsarilla, jos toinen meinaa lähteä!,
minusta se on todella säälittävää!
Puhu poikaystäväsi kanssa asiat selviksi, koeta saada hänet ymmärtämään että et haluat sitoutua. Hän näyttää olevan aika riippuvainen sinusta, koeta puhua hänen kanssaan ihan rehellisesti ja perin pohjin koko asia loukkaamatta häntä.
Ihan terve reaktio ikäiseltäsi, että haluat elää nuoruuttasi sitoutumatta ennen aikojaan. Katso vain ettei sama tilanne ole kohta edessä uuden poikaystävän kanssa ja kyhjötätkin hänen kainalossaan illasta toiseen huoneen hämärissä.
Lähde pois tosta suhteesta, koska kundikaverisi on psyykkisesti sairas, eikä noin nuorena solmitut liitot edes kestä, varsinkaan kun itse haluat kokeilla kaikkea uutta jamuuta ja olet jo aloittanutkin sen tapailemalla tätä uutta biletuttua.
Poikaystäväsi ei tapa itseään, mutta jätä hänet elämästäsi pois heti. vaihda numeroa jne.
Ja yks juttu vielä. jos odotiti hänen "vähintään hakkaavan" sut ku suutelit bileissä toista miestä, oletko täysin terve kun jäisit hänen kanssaan? Joku päivä hän vain hakkaisi sut hengiltä. Jos nimittäin siis uskot hänen olevan väkivaltainen.
Lähde pois siitä suhteesta. Niin minäkin tein aikoinani ja kaikki meni paremmin.
Sun kannattais nyt miettiä mitä oikein teet. Sulla menee kohta lukio suoraan sanottuna päin vittua jos alat lintsaa et saat rauhaa tollaselta poikaystävältä.
Itse tein aikanani sen virheen et keskityin mieheni ongelmiin vaikka hän olisi ratkaissut ne kaikki itsekin, ja loppupeleissä vietin reilun vuoden tekemättä mitään muuta kuin hoitamassa hänen olemattomia ongelmiaan!
Keskity kouluun. Sulla on mahtavia mahdollisuuksia edessäsä, kunhan et jätä luikiota kesken tms. Jätä toi sairaalta kuulostava äijäsi ja tapaile sitä uutta mut älä anna senkään mennä opintojen edelle.
Itseäni kismittää vieläkin menetetty 1,5v opintoaikaa, joten en halua että teet saman virheen.
Nyt se oli onkinu sen mun uuden tutun numeron selville ja lukenu salaa mun viestejä.
Sitte se oli laittanu sille ettei se saa enää soittaa mulle tai mitään muutakaan! Ja eipä vissii soita.
Se tietenki luuli että tuo ois muuttanu mun kantaani siihen, mutta toisin kävi..kävi hyvin:
Mä sain jätettyä sen.
Sen uuden kivan pojan menettäminen vaan harmittaa.. Paitsi että nyt tekee mieli olla muutama kuukausi ilman minkäänlaista avecia, vakituisesta puhumattakaan!
Tervetuloa ihana vapaus!
siis ihan loistavaa että pääsit eroon tollasesta psykopaatista! se etää se onki uuden tuttavasi numerosn ja vieläpä soitti sille ja kielsi ottamasta suhun yhteyttä... sairasta.
älä vaan unohda noita miehen sairaita puolia ja erehdy palaamaan sen luokse.
nauti vapaudestas, kannattaa viettää aina muutama viikko/kuukausi yksin, deittaile tms mut älä sitoudu heti vakavasti.
nauti elämästäsi!