Kun kolmen vuoden suhde päättyy toisen tahdosta

No eihän mikään suhde tokikaan täydellinen ole. Meillä oli omat erimielisyytemme, mutta niistä selvittiin aina ja ymmärsimme toinen toistamme. Suhde vain oli sellainen, missä kuvittelin pysyväni pysyvästi. Kun toisen kanssa vaan oli niin hirvittävän hyvä olla.

Olisi ehkä jotenkin helpompaa vihata toista, mutta valitettavasti en vihaa. Päin vastoin, toivon että hän voi hyvin ja pitää itsestään huolta. Ja alitajuntaisesti tottakai toivon että hän tajuaisi mitä on mennyt tekemään. Jokaisessa suhteessa kun välillä tulee tunteiden laimentumista, mutta niistä voi päästä ylitse.

Pelottaa myös ihan kamalasti, että jos kukaan mies ei ole valmis tekemään töitä kanssani parisuhteen eteen. Kaikki vain lähtee jossain vaiheessa. Vaikka itse oli valmis taistelemaan.

Kyllä ne vihan ja pettymyksenkin tunteet sieltä tulee. Se on shokki. Tunneskaaloja tulee ja menee eri järjestyksissä useampaan kertaan. Surua, epätoivoa, kaipuuta, toiveita "mitä jos sittenkin", vihaa, surua uudestaan, kysymyksiä ja hämmennystä jne. Todella sekavaa settiä kaikenkaikkiaan. Minäkin luulin, että asioista voi aina puhua ja yhdessä saada asiat järjestykseen. Onhan se loukkaavaa kun tajuaa, että toinen on kypsytellyt ajatusta erosta jo jonkin aikaa ja sitten itselle se tulee ihan puun takaa. Menetin miehen mukana yhdessä remppaamamme kämpän, kesämökin ja paljon "ystäviä". Sekä tietysti kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet. Nyt opettelen löytämään oman itseni ja pikkuhiljaa löytämään uusia unelmia ja haaveita. Läheisyyden kaipuu on välillä valtava, mutta en voisi kuvitella olevani uudessa suhteessa ennen kuin olen "eheytynyt" ja se näemmä tulee ottamaan aikansa.

Mmm, mun mielestä olisi väärin muutenkin toista ihmistä kohtaan, jos hyppäisin suhteeseen mutta olisin vielä ihan rikki edellisestä. En tiedä mistä me voitaisiin edes keskustella, kun kaikesta tulee mieleen oma eksä ja kaikkeen liittyy joku hauska tai kiva tarina meidän suhteesta. Siksi itsekin haluan toipua, ymmärtää, löytää itseni taas jostain täältä ja viimeisenä sitten hyväksyä miten asiat menivät. Surullista tämä kaikki.

Asioita vaikeuttaa se, että pitäisi saada asunto irtisanottua ja mä olisin sen valmis tekemään, mutta eksä jostain syystä kieltää mua vielä irtisanomasta. Hän on itse opiskelija, niin lieneekö pelko siinä että tulee rahallisia ongelmia.. mutta itsepä valitsi polkunsa. Minä haluan vain äkkiä pois muistojen keskeltä, asunnosta jossa joskus rakastettiin.

Niin, ei se elämä ookaan pelkkää ruusuilla tanssimista ja mä sen tiedänkin. Eksäni ei. Ollaan nyt puhuttu ja hän haluaa olla sinkku ja vapaa. On jo käynyt toisen vällyjenkin välissä.

Sanoi kuitenkin että mua parempaa naista saa etsiä ja että olin The Nainen, mutta on seurustellut putkeen niin kauan että haluaa nyt tulla ja mennä. Jotenkin naurettavaa. Toisaalta aavistelin että näin käy henkilölle joka on hypännyt suhteesta toiseen nuorena, tehnyt töitä nelisen vuotta ja nyt lähti opiskelemaan ja siellä niitä bileitä piisaa ja nuoria nättejä naisia.

Noh, ei mahda mitään. Hän on valintansa tehnyt. Pitää vain jatkaa itsekin elämää ja uskoa että jotain parempaa on luvassa.

rakkaus_sattuu kirjoitti:

Niin, ei se elämä ookaan pelkkää ruusuilla tanssimista ja mä sen tiedänkin. Eksäni ei. Ollaan nyt puhuttu ja hän haluaa olla sinkku ja vapaa. On jo käynyt toisen vällyjenkin välissä.

Sanoi kuitenkin että mua parempaa naista saa etsiä ja että olin The Nainen, mutta on seurustellut putkeen niin kauan että haluaa nyt tulla ja mennä. Jotenkin naurettavaa. Toisaalta aavistelin että näin käy henkilölle joka on hypännyt suhteesta toiseen nuorena, tehnyt töitä nelisen vuotta ja nyt lähti opiskelemaan ja siellä niitä bileitä piisaa ja nuoria nättejä naisia.

Noh, ei mahda mitään. Hän on valintansa tehnyt. Pitää vain jatkaa itsekin elämää ja uskoa että jotain parempaa on luvassa.

Lue lisää

Minulla on myös tismalleen sama tilanne. Vaimoni haluaa olla sinkku ja vapaa sekä hän halusi asumuseron. Olemme muuttaneet erilleen ja tässä tilanteessa nyt olemme. Minä rakastan vaimoani, mutta hän ei tunne sanoin ja hän haluaa olla rauhassa ja miettiä asioita.

Tiedän, että hän tapailee muita miehiä sekä hän käy juhlimassa tyttökavereidensa kanssa. Samaan aikaan minä kotona kärsin.
Raskasta on. Toivon, että kesään mennessä hän tietää mitä haluaa suhteeltamme ja voisimme palata yhteen.

Kuulostaa todella oudolle... Alun kuvaustesi perusteella, joko et huomaa toisen pahaa oloa eli olet tosi itseriittoinen tai toinen on loistava näyttelijä ja narsistinen luonne.
Voimia kuitenkin.

Uskon että en tosiaan ole kovinkaan "itseriittoinen" ja olen kyllä pitänyt huolta siinä määrin missä toisesta pidetään huolta parisuhteessa ja tuetaan ja kuunnellaan. Olen myös välittänyt ja antanut rakkautta ja hän on aina ollut todella iloinen ja sosiaalinen. On ollut mahdotonta tietää moista asiaa, kaikki ovat sanonneet että ollaan oltu niin onnellisen oloisia yhdessä ja minäkin olen niin luullut.

Olisi ollut kiva jos hän olisi vain puhunut minulle. Nyt se tekee tuota ja ryyppää ja hyppii kukasta kukkaan.

Minä taas jolen sinnitellyt ja kestänyt jo 5 vuotta, niin ei tuo kolmen vuoden teatteriesitys vielä ole mitään

tuommoinen aiheetta haukkuminen miehellä on omien kokemusteni perusteella sitä, että miehen mieli on sairas ja sinun kannattaa unohtaa koko mies. sairaat keksii aina suuttuessaan mitä pahempia juttuja. itsellä kävi niin että miesystävä haukkui ryypänneen näköiseksi vaikken moneen vuoteen ollut alkoholia käyttänyt .en näyttänyt oikeasti kuin ehkä väsyneeltä kyseisenä päivänä. suutuin kovasti tuosta kommentista. mies oli tosi raukka muutenkin . älä tyttö hyvä kuuntele tuommoista. se latistaa itsetunnon. jätä koko ihminen omaan arvoonsa ja keskity kivoihin asioihin . tsemppiä sulle