Kuinka pian olet valmis lastentekoon suhteen alust

No en todellakaan ainakaan esimmäiseen 3-5 vuoteen!!! Jos sittenkään, olenhan vasta 24 vuotias!

Heti haluun.

Miksi ihmeessä tekisin lapsia ihmisen kanssa jota en edes tunne kunnolla?
Kyllä siihen nyt muutama vuosi menee ennen kuin perheen lisäystä edes ajatellaan.

2-3 vuotta ainakin saa mennä, ehkä pidempään

Sitä ihmettelenkin,että miksi moni eroneet tekee heti löydettyä uuden kumppanin?
Joilla on jo aikaisemmasta suhteesta useampi lapsi.
Etenkin noin 40vuotiaat naiset.
Elävätkö he uudestaan sitä nuoruttaan?

Jos sinä olet valmis niin sitten kyllä.....

Miehenä siirsin ainakin 3 vuodella lapsen tekoa ja mnei 3v ennen kuin lpasemme sai alun ja onneksi olimme 5v yhdessä ja olimme reilusti yli 30 kymppiisisä. Itse en olisi lapsia kaivannut mutta naiseni puhui ympäri. Elämä olisi paljon helpompaa ilman jälkikasvua mutta aikansa kutakin. En ymmärrä miehiä jotak vielä 50v tuleee isäksi kun ensimmäisen kierroksen laspt jo melkien aikuisia. Sama pikkulapsiaika vielä uudestaan.

Jokainen pari päättäkööt asian itse. Jotku haluaa heti jotku ei lainkaan. Yksinkertaistainen logiikka.

Ehdottomasti täytyy odottaa ennenkö lapsia tehdään! En käsitä ihmisiä jotka ensihuumassa menevät hankkimaan kakaran/kakaroita miettimättä asiaa yhtään järjellä.
Alkuhuuman tulee olla ohi kun lapsia hankitaan. Ensimmäistä kolmen vuoden jälkeen siis vasta. Näkee onko suhteella mahdollisuuksia onnistua sitten kun huuma on tasoittunut. Yhdessä täytyy asua. Pitää olla selvillä se että voidaan asua samassa asunnossa.

7 vuoden kriisin jälkeen voisin harkita!:)

Tulin raskaaksi kolmen viikon treffailun jälkeen. Sen jälkeen ollaankin oltu yhdessä jo 46 vuotta eikä loppua näy.

Ensimmäisen lapseni sain, kun yhteistä onnellista elämää oli eletty 8 vuotta. Ero tuli kuitenkin kun lapsi oli vain 4kk. (Lapsi ei millään tavalla vaikuttanut eropäätökseen. Vauva-aika oli helppo ja ihana.)

Toisen lapseni isän tapasin, kun esikoinen oli reilu 2v. Minulla biologinen kello rehellisesti sanoen tikitti, ja toivoin kovasti esikoiselle sisarusta, ilman että tulisi kovin suuri ikäero. Myös kyseinen mies halusi vielä yhden lapsen. (Hänellä oli aiemmasta liitosta jo 3 hieman isompaa lasta.) Niinpä alle 3kk seurustelun jälkeen ehkäisy jäi yhteisellä päätöksellä pois, ja tulin heti raskaaksi.

Erosin tuosta suhteesta varsin nopeasti, mutta toisen lapsen saamista en ole katunut sekuntiakaan. <3 :) Sain siis kahdella hyvin erilaisella harkinta-ajalla upean lapsen, ja kumpaakaan ei ole katunut. Äitiys on ollut parasta mahdollista elämänkokemusta, arvokkainta.

Nykyisessä liitossani olen jälleen ollut liki 8 vuotta. Biologisesti yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä koskaan olla haluttukaan.

Heti ensiksi lapsi, ennenkuin edes tiedät kumppanin nimeä.

Toiseksi, alat miettimään mistä yhteiskunnantukiaisita voisit repiä elantosi itsellesi ja lapsellesi.
Kolmanneksi mietit (jos se yksi aivomolekyyli edes toimii) että pitäiskohän oppia Microsoftin exel ja access,(Mitä nuo on??!!), kai pitäis kartuttaa oppimaani nykyistä 50 sanaaa lisää.
Miten voisi nylkeä omia vanhempia enemmän,vedoten heidän tunteisiin.
Mistä katuojasta loytää toinen "isä" vielä syntymättomälle pienokaiselle.

Tuota kaavaahan käyttää moni, koska näin kaaaaaaaikki mutki tekee.

Olisi hyvä jos suhteessa olisi ennen lasta jokin oikea vakava kriisi, joka testaa suhteen lujuuden. :) Meillä yhteiseloa 10v ennen lasta ja lapsen synnyttyä miehestä paljastui aivan uusi puoli. Ei jaksanutkaan yhtään vauva-arkea eikä masentunutta kumppania eikä seksittömyyttä. Lähti toisen naisen mukaan. Ja nyt tekee tiukkaa edes joka toinen viikonloppu jaksaa olla lapsen kanssa.

Mjaa-a, kyllä siinä vierähti reilu vuosi ennen kun tulin raskaaksi. Mutta Kolme vuotta ennen kuin sitten vasta raskaus kesti loppuun asti ja saatiin esikoinen. :)

Sitä suhtautui asiaan vähän erilailla, kun ei tiennyt saavansa lapsia. Kuvitteli, ettei niitä saa millään konstilla, niin ei sitten sen ihmeemmin edes yrittänyt estellä. Totesi että tulee, jos on tullakseen, vaikka samaan aikaan tiesi (oli ihan varma) ettei niitä tule. Tuli kuitenkin. :)

Jos nyt olettaakin ja tietää (olevansa hedelmällinen) saavansa lapsia, niin sitten voi suunnittella vähän toisin. Ja monet suunnittelee vaikkei tiedäkään. Suunnittelemalla ei aina saa mitä haluaa. Eikä suunnittelemattakaan, niinpä lopputulos on aina avoin kaikesta huolimatta.

Heti vaikka, tein yhden lapsista naisen kanssa, jonka tavannut vain 2kertaa :)
Hyvin menee, nähdään vain kun käyn katsomassa lasta. Yhteydenpito rajouttuu vain tapaamisen sopimiseen.

Kyllä sen tietää sisimmässään kun näkee jonkun: tuon kanssa. Sitte antaa vaan paukkua. Intutituutiolla vai miten se sanotaan. Joku ihme järkeily ja laskelmointi asiassa, viivyttely ja venkoilu kertoo ettei aikomustakaan toisella osapuolella, on vaan ajanviete oikeempaa odotellessa.

Perkele taas tulee rakeita!

Narinari... :D

Toiset taas ihan piruilen hankkiutuu paksuksi jotta voi sitoa kumppanin itseensä ikuisesti. Taas on yks sellainen tapaus, olivat jopa eronneet ja ukolla jo uusi kumppani kun "pommin" pisti tuo hirveä ällötys naiseksi. Tuhosi kaiken hyvän tempullaan. Toivottavasti on tyytyväine siihen petoksen ja valheen aikaansaannokseen, eli lapseen.

Jos mies on komea hauskannäköinne, tai julkkis ja vientiä naisten silmissä, tai nainen kaunis ja flirttaileva, ei lapsia 15vuoteen.
Jos nainen lihava ja mies tavallinen kiltti mukava mies(joka asia ei juuri toisissa naisissa kiinnostusta herätä),
niin lapsia voi tehdä heti.